Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[scholl]

Kenkien suosittelujen kanssa täytyy olla hyvin varovainen. Yksilöllisiä juttuja. Se mikä toimii yhdellä, voi olla toiselle aiheuttaa kipuja. Jollekin voi toimia pienellä dropilla olevat vaimentamattomat kengät. Toisilla taas ne voivat vaiheuttaa akillesjänne- ja pohjeongelmia, varsinkin jos siirtyy liian nopeasti uudenlaisiin kenkiin. Osa tarvitsee oikeasti tuettuja kenkiä ja homma toimii niillä.

se riippuu askeleesta myös. Nopeammassa juoksussa se on päkiävoittoisempaa, jos yhtään osaa katsoa askellustaan, jolloin voidaan ajatella pienempää droppia. Luin joistain kengistä, ettei niitä suositella lainkaan yli 4.30 minuuttia per km vauhtiin. Samoin alempaan droppiin totutteluun auttaa esim. se, että käy juoksemassa paljain jaloin. Yksi hyvä keino on se, että tekee juoksutreenin urheilukentällä ja juoksee sen jälkeen paljain jaloin siinä keskellä nurmikolla. Aluksi ei tosiaan kannata ottaa sitä liian paljon liian nopeasti alhaisemmalla dropilla. Itsellänikin ohjelmassa täksi kesäksi.

 

[scholl]

Toisaalta ei pidä kuitenkaan missään nimessä teiltakaan niitä. Kyllähän ne vahvistavat ja aktivoivat myös jalkojen lihaksistoa ihan uudellta tavalla. Joillekin tuetut kengät ja kanta-askellus ovat myös aiheuttaneet mm. polviongelmia eikä juoksemisesta ole tullut mitään. Siirtyminen päkiäaskellukseen ja jopa noihin paljasjalkakenkiin ovat mahdollistaneet juoksun, kun jalan oma iskunvaimennus ottaa sen iskun vastaan.

Ei tuetuillakaan kengillä ole pakko juosta kanta-askelluksella. Kyse on siitä, että askel on riittävän lyhyt ja tulee alas vartalon alla. Siis middle footilla hitaammissa lenkeissä. Enemmän peräänkuuluttaisin monenlaisia ärsykkeitä jaloille. Eli on hyvä, että juoksee eri lenkit vähän erilaisilla tossuilla. Se on yksi syy miksi aktiivilla juoksijoilla on rotaatiossa toistakymmentä paria. Toki ne ovat myös elinkaaren eri kohdissa ja sitten pitää olla kenkiä, jotka ovat ulos ja sisälle etc. Osa ovat paskaisia ja osa eivät siis jne. Samoin sanoisin, että muissakin kengissä kuin juoksukengissä eli ihan kävelykengissäkin on hyvä vähän vaihdella. Saada niitä erilaisia ärsykkeitä.

Ja mitä tulee sitten esim. akillesongelmiin niin kyllähän niitä voi saada mistä vaan. Me länsimaiset ihmiset olemme vuosisatojen tai jopa vuosituhansien ajan vähän vieraantuneet juoksusta ja kun sitä nyt yritämme harrastaa niin vaikka yrittäisi tehdä kaiken oikein niin vammoja tulee. Tunnen lukemattomia kilpa- sekä kuntourheilijoita, joiden akillesjänteet on operoitu tai puhdistettu ja itsellänikin ne ovat vaivanneet jo nuoruudesta lähtien. Puukkoa ei ole vain kiva ottaa, joten pitää mielummin yrittää sinnitellä kuin mennä johonkin Oravan juttusille.

Pohkeita taas kannattaa tehdä sillä jutulla missä painoja laitetaan tohon polvien päälle tyyliin isoilla painoilla kuin pystyy. Se vahvistaa akilleksen ympäristöä pohkeessa. Toinen neuvo on varpaille nousu ja portaissa se ylös alas liike. Viimeinen neuvo on sitten vain riittävästi kilometrejä. Ei pelkästään dropin takia, vaan myös kevyempi kenkä vaatii usein totuttautumista ja jalkoen vahvistamista, jotta pohkeet kestävät sen. Ei hokkuspokkusjuttu, mutta parin vuoden sisällä saa jo paljon aikaiseksi.

 

[scholl]

Kiinnostaa lähinnä kuriositeettina, ei niinkään minään uutena jeesusaspektina.

Jeesusjuttuhan se vähän on ;) Googleta barefoot ted. Kengäthän suunniteltiin aluksi veneilijöille, jotta pysyisivät hyvin purjeveneen kannella, mutta barefoot ted halusi juosta niillä ja otti yhteyttä valmistajaan, kun oli nähnyt kengistä jossain mainoksen. Aluksihan niiden pohjat kuluivat hurjasti, mutta sitten tuli parempi materiaali.

Varmasti ihan ok joillekin johonkin tarkoitukseen, mutta ovathan ne jotenkin hulvattomat. Eniten minua jotenkin jurppii se asfaltilla kuuluva aku ankan kävelyn tapainen läpsyttelyääni. Luulisi, että poluille ja nurmikoille etc. sopivat paremmin.

 

[Fordél]

Ei tuetuillakaan kengillä ole pakko juosta kanta-askelluksella. Kyse on siitä, että askel on riittävän lyhyt ja tulee alas vartalon alla. Siis middle footilla hitaammissa lenkeissä. Enemmän peräänkuuluttaisin monenlaisia ärsykkeitä jaloille. Eli on hyvä, että juoksee eri lenkit vähän erilaisilla tossuilla. Se on yksi syy miksi aktiivilla juoksijoilla on rotaatiossa toistakymmentä paria.

Kyllä, juuri tämän takia ostin itsekin nuo vähäisen dropin kengät. Muutenkin juoksen erilaisilla kengillä, jotta jalka saa erilaisia ärsykkeitä.

Ja mitä tulee sitten esim. akillesongelmiin niin kyllähän niitä voi saada mistä vaan.

Tottahan toki, mutta fakta on, että päkiäaskellus vaatii erilaista liikkuvuutta jalalta kuin kanta-askellus ja siksi se pitää sisällään omat riskinsä.

 

[Ruutuässä]

Näinhän se on, oma terveyshän siinä on kyseessä. Nyt kun mainitsit paljasjalkajuoksemisesta, niin onko palstalaisilla Vibram five-fingerseistä kokemuksia? Jotkut kaveripiiristä pelailevat jopa sählyä moisilla, mutta useammat juoksentelevat enkä ole oikein saanut kiinni, että onko tuossa hyöty- tai ennen kaikkea riskitekijöitä? Kiinnostaa lähinnä kuriositeettina, ei niinkään minään uutena jeesusaspektina.

Ostin viime vuonna Barefoot-kengät, mutta juoksin niillä syksyllä vain pari lenkkiä. Tänä vuonna varmaan yritän ottaa ohjelmaan noin kerran viikossa. Lenkkien pituus on aluksi maltillinen, noin 3-5 km, ja alustana hiekkatie. Kun jalka tottuu, niin sitten voi juosta vähän pidempäänkin. Tarkoituksena on kehittää jalkaterän lihaksia siten, että voi helpommin juosta kevyellä kengällä. Miksikään barefoot-uskovaiseksi en aio ryhtyä.

Tällä hetkellä maantiekenkänä on Adidaksen Bostonit, jotka eivät ole mitkään maailman kevyimmät, mutta suhteellisen kevyet peruskengät. Niillä voi juosta käytännössä mitä vaan, mutta vielä pitäisi totuttaa jalka siihen, että maratonin kestää juosta selvästi kevyemmillä Adioksilla. Viime vuoden Tukholmassa jalat menivät totaalijumiin ja yksi syy kylmän ja sateisen kelin lisäksi saattoi olla kyseinen kenkä. Maastokengiksi tulevaa kesää varten on Salomon Senset ja Sense Ultrat, jotka niin ikään ovat kevyet ja matalan dropin kengät.

 

[Rod Weary]

Joku 370 km on mittarissa tämän vuoden saldona ja tänään tulee muutama kilsa veekoota päälle. Kenkäkeskustelu on näköjään hyvässä vauhdissa ja hyvä niin. Olen tainnut oman korteni jo kantaa siihen kekoon, joten en viitsi toistaa itseäni. Sen verran kuitenkin totean, että jalkaongelmat ovat harvoin kenkien syy. Eikä siihen päkiävoittoiseen askeltamiseen mitään 0-droppeja tai 5-fingersejä vaadita. Seuraavan kerran, kun kenkäkauppaan tallustan, ajattelin tsekata Sauconyn Kinvarat. Käsittääkseni niissä on riittävän leveä lesti meikäläiselle. Kengän sopivuus omalle jalalle on minulle aina ykkösprioriteetti. Vaimennukseen en kiinnitä mitään huomiota, pronaatiotuki on miinusta. Noh, otinpahan kuitenkin vielä kantaa.

Muuten olen sitä mieltä, että joka VFF:illä sählyä pelaa, se on hullu ja suorastaan haluaa jalkavaivat riesakseen. Miksei samantien paljain jaloin? Paitsi että salibandyn säännöt moisen pelleilyn kieltävät.

 

[pernaveikko]

Tämmöistä olen tässä joutunut miettimään nyt kun pyöräkin on remontissa. Minkälainen vaikutus mahtaa olla tavallisella mutta reippaalla kävelyllä yhtään mihinkään? Tässä on tullut talsittua vaikka kuinka viime aikoina.

Jos aamulla juoksee normaalin vaikka 12km lenkin ja sitten illalla kävelee vaikka 6km, kun ei jaksa odottaa sitä bussia millä lopulta tietenkin pääsisi nopeammin. Joku näistä se varmaan on:

a) huono homma, koska tarvitsisi lepoa lenkin jälkeen
b) kaikki liikunta on aina hyvästä
c) ei sillä ole mitään merkitystä mihinkään.

Sykehän tuossa ei tietenkään sen enempää nouse, mutta ei todellakaan jaksa laahustaakaan eli jonkunlaista liikuntaa se tuokin kai on.

 

[Sistis]

Tämmöistä olen tässä joutunut miettimään nyt kun pyöräkin on remontissa. Minkälainen vaikutus mahtaa olla tavallisella mutta reippaalla kävelyllä yhtään mihinkään? Tässä on tullut talsittua vaikka kuinka viime aikoina.

Riippuu ihan, että mihin sitä vaikutusta pitäisi olla. Ei tuolla ns. juoksukunto parane oikeastaan mitenkään, mutta kyllä tuossakin kaloreita palaa.

Esim. tämän a.o. laskurin perusteella 78 kg painava kaveri kuluttaa 6 kilometrin reippaalla kävelyllä (vauhtina 6 km/h) 385 kcal, kun taas reippaalla juoksulla (vauhtina 10 km/h) kulutus samaisella pätkällä olisi 477 kcal.

Timo Haverisen kotisivut - Timon Liikunta - Kalorinpoltto laskimia

Ei mitään tietoa siitä, että kuinka hyvin nuo laskurin esittämät tulokset pitävät paikkaansa todellisuudessa... arvioitahan nuo aina ovat. Mutta suunta lienee aika lailla selvä.

Toisaalta rauhallisella kävelyvauhdilla (3 km/h) tuo 6 km matka kuluttaisi näemmä 377 kcal, eli sinänsä kävelyvauhdin lisääminen ei näemmä suuresti vaikuta. Juoksuun siirtyminen on siis selvästi tehokkaampi vaihtoehto.

edit: näyttää olevan aika epätarkka laskuri. Vauhdin lisääminen saattaa joissain tapauksissa tuon mukaan jopa pudottaa kaloreiden palamista vakiona pysyvän matkan aikana (johtuen siitä, että suoritus kestää vähemmän aikaa).

 

[pernaveikko]

Riippuu ihan, että mihin sitä vaikutusta pitäisi olla. Ei tuolla ns. juoksukunto parane oikeastaan mitenkään, mutta kyllä tuossakin kaloreita palaa.

No siis juurikin sitä haittaako se juoksukuntoa. Sehän nyt on selvä, että se ei sitä paranna. Levon merkityksen unohtaminen taitaa olla aikamoinen perisynti vaikka mille urheilijalle.

 

[Ruutuässä]

Jos aamulla juoksee normaalin vaikka 12km lenkin ja sitten illalla kävelee vaikka 6km, kun ei jaksa odottaa sitä bussia millä lopulta tietenkin pääsisi nopeammin. Joku näistä se varmaan on:

a) huono homma, koska tarvitsisi lepoa lenkin jälkeen
b) kaikki liikunta on aina hyvästä
c) ei sillä ole mitään merkitystä mihinkään.

Sykehän tuossa ei tietenkään sen enempää nouse, mutta ei todellakaan jaksa laahustaakaan eli jonkunlaista liikuntaa se tuokin kai on.

On varmaan aika päivästä kiinni, onko vastaus a vai b. Kropasta kyllä äkkiä huomaa, jos on liian rasittunut ja kannattaa levätä. Lyhyt kävelylenkki saattaa toimia hyvänä palauttavana tai tietyissä tilanteissa vaan rasittaa lisää. Sitä on kenenkään ulkopuolisen vaikea sanoa.

Muuten lähtökohtaisesti voi sanoa, että kaikki liikunta on hyvästä. Osa vaikuttaa enemmän ja osa vähemmän, hukkaan tuskin mikään menee, vaikka olisikin vaikutukseltaa vähäisempää. Syke reippaassa kävelyssä nousee verrattuna paikallaoloon ja lihakset joutuvat työskentelemään. Kävely vaikuttaa vielä eri tavalla lihaksiin kuin juoksu, joten sekin hyöty siitä on.

 

[Rod Weary]

No onhan matalasykkeinen liikunta hyväksi. Reipas kävely on tavalliselle pulliaiselle oikein terveellistä, miksei hyväkuntoisellekin.

 

[scholl]

No onhan matalasykkeinen liikunta hyväksi. Reipas kävely on tavalliselle pulliaiselle oikein terveellistä, miksei hyväkuntoisellekin.

Jotkut opukset kehottavat välttämään roskakilometrejä. On kahta koulukuntaa. Jotkut suosittelevat, että kaikki mahdollinen liikunta kerätään kasaan, toiset taas sitä, että silloin, kun treenataan niin treenataan ajatuksella ja muuten huristellaan autolla, jotta saadaan lepoakin riittävästi.

 

[calvin]

No onhan matalasykkeinen liikunta hyväksi. Reipas kävely on tavalliselle pulliaiselle oikein terveellistä, miksei hyväkuntoisellekin.

Pitkä hidasvauhtinen liikunta parantaa rasva-aineenvaihduntaa, jolloin elimistö pystyy hiilihydraattien loputtua käyttämään tehokkaammin rasvaa energiana. Eli siis matala syke vaatii yleensä kaveriksi pitkän ajan jolloin siitä on harjoituksellista hyötyä. Teen itse aina välillä kamerarepun kanssa muutaman tunnin kävelylenkkejä metsissä ja teillä, ja olen ollut huomaavinani esimerkiksi pitkissä suunnistuskisoissa oman kestävyyteni parantuneen huomattavasti sen jälkeen kun aloin reppulenkkejä harrastamaan.

Toinen näkökulma on se että kevyt liikunta on yleensä parempi palautuskeino verrattuna istumiseen/makaamiseen jollei ole vielä pahasti ylirasitustilassa.

 

[Fordél]

On varmaan aika päivästä kiinni, onko vastaus a vai b. Kropasta kyllä äkkiä huomaa, jos on liian rasittunut ja kannattaa levätä. Lyhyt kävelylenkki saattaa toimia hyvänä palauttavana tai tietyissä tilanteissa vaan rasittaa lisää. Sitä on kenenkään ulkopuolisen vaikea sanoa.

Samoilla linjoilla. Jos on aamulla juossut 12 km niin illalla kävelty 6 km voi toimia hyvin palauttavana. Jos kuitenkin kroppa on jo väsynyt niin ei sitä kannata lisää rasittaa vaan pitää levätä. Pitää siis kuunnella omaa kroppaa, mutta lähtökohtaisesti se 6 km kävely on varmasti hyvästä ja vaikka ei sinänsä juoksukuntoa kehittäisi niin parantaa peruskuntoa ja polttaa kaloreita.

Teen itse aina välillä kamerarepun kanssa muutaman tunnin kävelylenkkejä metsissä ja teillä, ja olen ollut huomaavinani esimerkiksi pitkissä suunnistuskisoissa oman kestävyyteni parantuneen huomattavasti sen jälkeen kun aloin reppulenkkejä harrastamaan.

Olen tehnyt samanlaisen havainnon. Mulla etenkin noi pitkät suht rauhalliset pyörälenkit tuntuu vievän mukavasti peruskuntoa eteenpäin. Tuovat myös vaihtelua eikä kropan tarvitse koko aikaa ottaa vastaan juoksun iskuja. Lisäksi olen paljon kävellyt metsissä, mikä tekee hyvää niin kropalle kuin mielelle. Palauttaa molempia.

 

[Snakster]

Itsellä kun on ollut toisinaan lievää tai vähän kovempaakin jumia lantion seudulla ja esimerkiksi lonkan koukistajissa, niin kävelyhän auttaa pitämään paikkoja kunnossa myös siinä mielessä, että juuri lantion seudun liikelaajuudet ovat kävelyssä isommat kuin juoksussa. Vaikutusta voi vielä tehostaa askelta venyttämällä.

 

[pernaveikko]

Jotkut opukset kehottavat välttämään roskakilometrejä.

Mielenkiintoinen termi. Joku tuommoinen tulee talsiessa mieleen, mutta yhtä lailla roskalta tuntuu odottaa bussia internetkännykkää selaillen.

 

[Rod Weary]

Jotkut opukset kehottavat välttämään roskakilometrejä.

No mutta jos ei ole numerolappua rinnassa, niin kukaan ei tunnista. Anna mennä vaan. Tekee hyvää psyykellekin, kun ei tarvitse aina suorittaa.

 

[Ruutuässä]

Jotkut opukset kehottavat välttämään roskakilometrejä. On kahta koulukuntaa. Jotkut suosittelevat, että kaikki mahdollinen liikunta kerätään kasaan, toiset taas sitä, että silloin, kun treenataan niin treenataan ajatuksella ja muuten huristellaan autolla, jotta saadaan lepoakin riittävästi.

Näkisin roskakilometrit enemmänkin sellaisina, että niitä juoksemalla varsinaiset kehittävät treenit kärsivät. Kuuden kilometrin kävely ei sitä kovinkaan usein ole ja jos on, niin silloin kannattaakin jättää tekemättä. Pikemminkin se, että juoksee hidasvauhtisia lenkkejä vaan kilometrien takia eikä pysty tekemään kehittäviä lenkkejä riittävän palautuneena.

Riippuu myös hyvin pitkälti siitä, mitä tavoitetta varten harjoittelee ja mikä on missäkin vaiheessa tärkeää. Jos tähtäimenä on joku ultrajuoksu tai maratonin juokseminen läpi, pitää kilometrejä kereillä vähän enemmän. Jos taas tavoite on lyhyemmillä matkoilla tai maraton hyvällä ajalla, on harjoiteltava sitä silmällä pitäen ja keskityttävä vauhtikestävyyden parantamiseen jne. Toisin sanoen viikon avainharjoitukset voivat olla hyvin erilaisia tavoitteista riippuen ja muu ohjelma rakentua niiden ympärille eri tavoilla. Tietysti vielä eri aikoihin vuodesta harjoittelun painopiste vaihtelee.

 

[Iker]

Joku 370 km on mittarissa tämän vuoden saldona ja tänään tulee muutama kilsa veekoota päälle..

Moro minä,

samat 370 km näyttää nimittäin olevan juostuna täynnä tälle vuodelle, eli ei paljon paskaakaan viime loppuvuoden jalkavaivojen jäljiltä. Vuosi sitten samaan aikaan oli alkuvuodesta kertynyt tasainen n. 200-225 km kuukaudessa eli n. 800 km kasassa tähän aikaan vuodesta ja siihen verrattuna tämä vuosi on ollut todellista himmailua lenkkikilometrien suhteen.

Siitä huolimatta HCR:lle lähdetään puolentoista viikon päästä katselemaan ja kokeilemaan mikä meininki, juoksu saattaa olla aika hanurista mutta on sentään viimeisen päälle saunatilat vuokrattu isommalle porukalle stadista eli mukia vaan kivun ja mahdollisen vitutuksen päälle.

Katsotaan tosiaan miltä tuntuu tuo HCR, pitkät lenkit ovat puuttuneet viimeisen puolen vuoden aikana lähes täysin ohjelmasta, tilalla on ollut nopeampaa ja paljon lyhyempää pätkää ja ylipäätänsä niitäkin varsin vähän jos ei ole jaloissa hyvältä tuntunut.

Punttisalilla on sentään tullut käytyä sellainen 60 kertaa alkuvuodesta, eli sieltä on haettu tarvittavia juoksumattokilometrejä, muutenkin lihaskuntoa ja muuta perus punttitreeniä mutta kyllä tuo lenkkeily ja hyvä juoksukondis sen verran kiinnostaa treenin suhteen, että nyt vaan yritetään painaa kevät ja kesä paremmilla kilometrimäärillä jos vaan paikat siihen suostuvat.

Nyt kun on puoli vuotta menty vähillä kilometreillä, tuntuu jopa oudolta ajatella että vastaavaan aikaan vuosi sitten ja jo pitkän aikaa sitä ennen tuli jurnutettua pitkää lenkkiä useamman kerran viikossa ja muutenkin sitä 250 kilsaa kuukaudessa, parhaimmillaan n. 300 km. Noita vastaavia määriä taas odotellessa ja tavoitellessa, hyvä toki että edes tämän verran on saanut juostua muun treenin ohessa ettei ihan ole sekään puoli unohtunut. Ja mikä tärkeintä, yhdet uudet lenkkaritkin on taas kaapissa ettei vaan nekään pääse loppumaan kesken.

 

[Rod Weary]

Näkisin roskakilometrit enemmänkin sellaisina, että niitä juoksemalla varsinaiset kehittävät treenit kärsivät. Kuuden kilometrin kävely ei sitä kovinkaan usein ole ja jos on, niin silloin kannattaakin jättää tekemättä. Pikemminkin se, että juoksee hidasvauhtisia lenkkejä vaan kilometrien takia eikä pysty tekemään kehittäviä lenkkejä riittävän palautuneena.

Eikös nuo peruskuntoa kehittävät kilometrit ole juuri niitä kaikkein tärkeimpiä? Niiden päälle tehdään sitten noita "kehittäviä" lenkkejä. Ilman peruskuntoa kehittävät lenkit eivät kehitä toivotulla tavalla. Hyvänä esimerkkinä tuolta läskiketjusta se jannu, joka veti 4-5 lenkkiä viikossa hampaat irvessä ja ihmetteli, miksei pääse kymppiä alle 40 min tai jotain.

 

[kiljander]

Lonkan bursiitti

Etureisilihaksen kipeytyimen haitannut liikuntaa jo kuukausia ja tänään lopulta lääkärille. Diagnoosi se mitä epäilinkin lopulta: limapussin tulehdus. Kortisonipiikki saatu ja nyt himmaillaan viikko.

Onko muilla kokemuksia ja onko kortisoni auttanut?

t. harrastelijamaratoonari

 

[Ruutuässä]

Eikös nuo peruskuntoa kehittävät kilometrit ole juuri niitä kaikkein tärkeimpiä? Niiden päälle tehdään sitten noita "kehittäviä" lenkkejä. Ilman peruskuntoa kehittävät lenkit eivät kehitä toivotulla tavalla. Hyvänä esimerkkinä tuolta läskiketjusta se jannu, joka veti 4-5 lenkkiä viikossa hampaat irvessä ja ihmetteli, miksei pääse kymppiä alle 40 min tai jotain.

Siitä voi tietysti olla montaa mieltä, mikä on tärkeintä, mutta tottakai peruskuntoa kehittävät lenkit ovat kaiken perusta. Jos peruskuntoa ei ole eikä sitä riittävästi harjoittele, on ihan turha juosta jatkuvasti kovia lenkkejä. Se on myös erittäin riskialtista paikkojen kannalta.

Toisaalta jos ainoastaan juoksee hitailla vauhdeilla, ei vauhtikestävyys ja hapenotto kehity ainakaan optimaalisesti. Esimerkiksi maratonin kannalta mielestäni tärkein harjoitus on maratonvauhdilla juostu tasavauhtinen lenkki, jolla kehitetään vauhtikestävyyttä ja saadaan anaerobinen kynnysvauhti mahdollisimman hyväksi. Kisa juostaan sitten hieman sitä hiljempaa.

Mutta kuten todettua, harjoittelua pitää rytmittää järkevästi eikä jokaista lenkkiä voi eikä varsinkaan kannata juosta maratonvauhdilla. Aiemman viestini pointti oli se, että niihin viikon avainharjoituksiin pitää kuitenkin päästä levänneenä, jotta niiden harjoitustavoitteet täyttyvät eikä niitä vedetä sinne päin valmiiksi rasittuneena.

 

[Havumetsien GM]

Eikös nuo peruskuntoa kehittävät kilometrit ole juuri niitä kaikkein tärkeimpiä? Niiden päälle tehdään sitten noita "kehittäviä" lenkkejä. Ilman peruskuntoa kehittävät lenkit eivät kehitä toivotulla tavalla. Hyvänä esimerkkinä tuolta läskiketjusta se jannu, joka veti 4-5 lenkkiä viikossa hampaat irvessä ja ihmetteli, miksei pääse kymppiä alle 40 min tai jotain.

Eiköhän se mene niin, että aloittelijan on hyvä tehdä pääasiassa matalasykkeistä peruskestävyysharjoittelua siinä missä kokeneempi treenaaja voi alkaa painottaa tehoharjoituksia saadakseen sitä kisavauhtia lisää. Pyöräilyn yhteydessä olen kuullut sellaisen viisauden, että aloittelijan olisi hyvä mankeloida noin 1000 kilometriä rauhallista "pyörittelyä" ennen kuin alkaa edes ajatella mitään keskivauhteja, intervalliharjoittelua ym. Ei juoksussakaan pääpainon kuulu aloittelijalla olla mäkivedoissa tai vastaavissa hifistelyissä, vaan ihan rauhallista menoa vaan säännöllisesti. Sitten kun kilot karisee ja kunto vähän kasvaa, voi alkaa miettiä tiettyihin treeneihin panostamista ja kenties niiden roskakilometrien välttelyä.

Joe Frielin blogia tuli joskus luettua, ja siellä käytiin kyllä tutkimuslähtein aika yksiselitteisesti läpi, miksi nimenomaan tehoharjoittelu on se, mikä kokeneen kestävyysurheilijan kuntoa oikeasti nostaa. Mutta ei se pelkkä tehoharjoittelukaan tietysti auta, tarvitaan myös sitä peruskestävyyttä. Mutta mielestäni suomalaisessa kuntoilukeskustelussa sitä pk:n merkitystä on rahtusen ylikorostettu.

Olennaisinta on kuitenkin se, että antaa kropalle uudenlaisia ärsykkeitä. Kehitystä tapahtuu nimenomaan silloin, kun mennään pois sielä omalta mukavuusalueelta. Useimmiten se mukavuusalue tarkoittaa lyhyttä tai korkeintaan puolipitkää rauhallista lenkkiä. Käytännössä mukavuusalueen voi hylätä kahdella tavalla:

1) (Selvästi) normaalia pidempi rauhallinen lenkki
2) Normaalia kovempi (lyhyt) harjoitus

Ensimmäisessä vauhtia ei kauheasti nosteta normaalista, mutta tuodaan lisää niitä maileja, jolloin loppua kohti joutuu kokemaan vähän epämiellyttävämpiä fiiliksiä. Jälkimmäisessä taas juostaan epämiellyttävän kovaa tai vaikeammissa olosuhteissa (esim. ylämäkeen). Pitkissä lenkeissä on tietysti se juttu, että niitä on turvallista juosta vain 7-10 päivän välein jos ei halua paikkoja hajalle. Sen sijaan tehoharjoituksen voi ihan hyvin tehdä kahdesti viikossa. Ensimmäinen treeni voisi olla vaikka tonnin vetoja radalla 200 m kävelypalautuksella ja toinen ylämäkiharjoitus.

 

[tinkezione]

Kaipa tuo roskakilometrien välttely tulee ravi-ideologiasta, jossa hevosessakin on tietty määrä kilometrejä ja ne kuluvat koko ajan. Pitää kuitenkin muistaa, että jos ei maailmanmestaruuksiin, olympialaisiin ja huippu-urheilun puolelle ole tähtäämässä, niin voi olla täysin tyytyväinen siihen, että kaikki liikunta on geneerisesti kotiinpäin. Liikunnan laatua ja määrää vain pitää säännöstellä sen mukaan, että se kehittää ja että paikat eivät mene rikki.

Tässä on koko ikänsä liikuntaa jossakin määrin harrastelleena iskostunut sellainen elämäntapa ajoittaisesta remuamisesta ja rappioelämästä huolimatta, että eipähän ainakaan ole 50- tai 60-vuotiaana ihan hirveän huonossa kunnossa. Lenkkeily on itselleni edellisen kirjoittajan erinomaisen pointin mukaisesti yksi vaihtelevista ärsykkeistä, jotta kroppa pitää liikuntaa mielenkiintoisena ja kehittävänä asiana. Sen kummempia hifistelytavoitteita itselläni ei ainakaan lenkkipolulla ole ja sehän riittää vallan mainiosti.

 

[Iker]

Tässä on koko ikänsä liikuntaa jossakin määrin harrastelleena iskostunut sellainen elämäntapa ajoittaisesta remuamisesta ja rappioelämästä huolimatta, että eipähän ainakaan ole 50- tai 60-vuotiaana ihan hirveän huonossa kunnossa. Lenkkeily on itselleni edellisen kirjoittajan erinomaisen pointin mukaisesti yksi vaihtelevista ärsykkeistä, jotta kroppa pitää liikuntaa mielenkiintoisena ja kehittävänä asiana.

Tuo minullakin on päällimmäisenä tavoitteena kaikessa treenaamisessa, on lyhyen ajan tavoitteita kuten puolimaratonit tai maraton, jotain perus kondistavoitteita salitreenin seurausten suhteen jne., mutta päällimmäisenä pitkän tähtäimen juttuna vaikka sitä nyt ei tietenkään päivittäisessä treenaamisessa ajattele on se, että olisin kondiksessa kun aikanaan se 40, 50 ja loputkin ikävuosikymmenet tulevat mittariin.

Kun miettii kuinka moni meikäläisen ikäinen reilu kolmekymppinen kaveri puuskuttaa jo portaissa, istuu illat sohvalla ja syö ja juo miten sattuu kasvattaen mahaansa tai urheilevat sen kerran viikossa jossain säbätreeneissä, on sentään välillä ihan hyvät fiilikset omaa suorituskykyä kohtaan kun tässä vedetään vaikka kuinka monetta vuotta tällaisella säännöllisellä ja taukoamattomalla perinteisellä n. 5-6 päivän viikkotreenivauhdilla. Seassa futista, punttia, lenkkiä, sulkista, lätkää, tennistä, kotikuntopiiriä ja ihan mitä vaan, eli jossain tuo onneksi takuulla tuntuu ja näkyy kun aikanaan alkaa ikää olla sen verran että luonnollinen ikäkuluma alkaa tehdä tehtävänsä rappeutumisen suhteen.

Takuulla varmaan nivelet ja paikat ovat osaltaan kuluneet jatkuvan urheilunkin kautta, mutta mieluummin ne siinä rasitan kuin perseelläni istuen ja passiivisuutani rapistuen.

Tänään taas lenkkikamat mukana duunissa, tästä joku 12 km perusvauhtinen koukkaus ja juosten kotiin.