Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[jiihoo]

Nyt on oma "maratonkoe" juostu, kun silpasin äsken reilut 32 kilometriä espoolaisissa ja helsinkiläisissä merenrantamaisemissa. Olin siis päättänyt, että tällä viikolla juoksen n. 30 kilometrin lenkin ja teen tämän perusteella päätöksen osallistunko tänä vuonna Helsinki City Marathonille. Ensimmäiset 20 km juoksu kulki kuin unelma, mutta tämän jälkeen alkoivat säryt ja pieni kramppailu vaivata reisilihaksia, minkä vuoksi jouduin himmailemaan vauhtia loppumatkaksi. Ns. kunto ei tuntunut loppuvan pahasti matkan aikana, vaan juuri tuo jalkojen piiputtaminen koitui suurimmaksi ongelmaksi. Uskon, että tämä johtui kuitenkin pääosaksi melko puolivillaisesta valmistautumisesta (tankkaus ei mikään kummoinen ja viikonloppuna rilluttelemassa) sekä tottumattomuudesta yli 20 km matkoihin. Loppuajaksi tuli kuitenkin 2.54, joka luo uskoa tulevaan. Yleisfiilis lenkistä oli joka tapauksessa hyvä, enkä tuntenut minkään todellisen rajan tulevan vastaan, päätänkin näillä puheilla osallistua HCM:iin! Jos vaikkapa 3,5-4 tunnin väliin onnistuisi juoksemaan:)

 

[Prof. Puck]

..Kuitenkin kuntoilulla on nyt kesällä melkoinen merkitys siihen, että vireeni on positiivisella puolella, jo jokaisen lenkin jälkeen tuntuu erityisen hyvältä - etenkin niinä kertoina jolloin tunnen ylittäneeni itseni! Mutta toinen minuun huomattavan paljon positiivisessa mielessä vaikuttanut asia on painon putoaminen, ja tämä kaikki pääosin kuntoilun myötä koska varsinaisesti en ole ruokavalioon kiinnittänyt niin hirveästi huomiota... vlad.

Minä olen huomannut niin kuntoilussa kuin elämässä yleensäkin hyvien asioiden ruokkivan hyviä asioita ja huonojen asioiden ruokkivan huonoja. Kannattaa siis rakentaa mahdollisimman paljon ns. positiivisia kierteitä elämän tukiverkoksi niitä päiviä varten, kun olo ei tunnukaan niin vahvalta! Käytännön esimerkki esimerkiksi juoksemisesta (kun tässä ketjussa ollaan...) Kun treenaan säännöllisesti se vaikuttaa positiivisesti omaan jaksamiseeni monella elämän osa-alueella. Ensinnäkin se vahvistaa terveyttäni ja vastustuskykyä. Syön (jostain syystä) terveellisemmin kuntoillessani, nukun paremmin ja siten jaksan paremmin ja olen muutenkin kärsivällisempi. Silloin kun treenaukseen on syystä tai toisesta tullut pausseja, sairastumisten tai (muka) työkiireiden vuoksi huomaan, että sorrun myös elämän muilla osa-alueilla helpommin ns. negatiivisten kierteiden pariin. Syön epäterveellisemmin, nukun huonommin jne... Tietyllä tasolla, varsinkin näin kirjoitettuna, tämä on päivänselvää, mutta arjessa tämäkin hyvin simppeli fakta unohtuu kovin helposti.

Minulle kuntoilu on miltei avainasemassa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. En väitä, että se on tai pitäisi olla näin kaikilla muillakin, mutta minulla se toimii näin. Siksi pyrin pakottamaan itseni kuntoilemaan myös niinä päivinä, kun motivaatiota ja voimavaroja ei oikein olisi. Ja tässä tullaan siihen, mikä näin harrastelijalle on suuri etuoikeus verrattuna kilpaurheilijaan. Jos jonain päivänä tuntuu, että nyt ei lenkki kertakaikkiaan maita, niin silloin voi aina hypätä pyöränselkään, pyytää kaveria pelaamaan tennistä tai sulkapalloa, lähteä uimaan ja saunomaan jne... Pääasia, että pääsee liikkeelle. Vaikka toisaalta ehkä kaikkein paras fiilis tuleekin juuri silloin, kun on kuitenkin saanut itsensä pakotettua lenkkipolulle ja huomaa, että kyllä se juoksu sittenkin kulkee ja maittaa.

 

[Prof. Puck]

Hyvää pohditaan proffessorismieheltä, mutta tartun tuohon vauhtikestävyyslenkin pituuteen. Olen saanut joskus treenata MM-tason kestävyysurheilijan (opiskelee valmennusoppia yliopistolla) tekemillä ohjelmilla. Tähtäin oli noin kolmen vartin maksimaalisessa kestävyyssuorituksessa, mutta silti vauhtikestävyyslenkit saattoivat kestää toista tuntia...

Itseäni tässä maratonille valmistautuessa ja harjoituttaessa mietityttää eniten nimenomaan tuo kestävyys. Puolikkaalla sykekeskiarvoni oli niin lähellä maksimia, että en usko sitä kestäväni neljää tuntia...

Joo, kuten sanoin en tiedä tarpeeksi vieläkään vetotreeneistä. Sinällään ei sun MM-tason kestävyysurheilija/valmentajan neuvot kuitenkaan kauhean kauaksi kirjoittamastani menneet treenin keston suhteen, että minäkin tarkoitin (vaikka itseni epäselvästi ilmaisin) ns tehollista treeniä, eli en laskenut tuohon aikaan mukaan alkulämmittelyä jne. Itse yhdistän usein (tiedän, ettei ole mitenkään ideaalista...) intensiivisen yläkropan lihaskuntoharjoitteen tuon vetotreenin yhteyteen. Se on totta, että vetotreenejä voi - ja kannattaa - treenata hyvinkin monella tapaa, kuten Snaksterkin vastauksessaan kirjoitti.

Mulla on ollut sama ongelma korkean sykkeen kanssa ja siksi muutama sivu sitten tuosta 'löydöstäni' matalasykkeisen treenin suhteen kirjoitin. Kannattaa lukea ainakin tuo linkittämäni Allenin artikkeli ajatuksella läpi, josko siitä löytyisi jotain ideanpoikasta oman harjoittelusi muuttamiseen?

 

[Prof. Puck]

Jätkät ovat kyllä aika kovia kipittämään. En tiedä muista, mutta oma satakiloinen ruhoni tuntuu kyllä tolkuttoman vaikealta siirtää paikasta toiseen juoksemalla....

Kyllä ne ekstrakilot vauhtia hidastavat, se on selvä, enemmän kyse on kuitenkin siitä, että totuttaa jalat juoksemiseen. Yleensä isokokoisilla kavereilla loppuukin jalat ennemmin kuin kunto. Mulla maratonin loppuaika on ollut parhaimmillaan 3.10 paikkeilla. Olin tuolloin yli kymmenen kiloa kevyempi kuin normaalisti, jolloin loppuaikani pyöri 3:30-3:40 välillä ja juoksukunnon ollessa aika lailla sama. Varmasti tuossa ennätysajassa olivat kaikki tähden asennotkin kohdillaan, mutta pääasiallinen syy hurjasti parempaan aikaan oli yksiselitteisesti normaalia huomattavasti kevyempi paino.

Ihan ensimmäisen maratonin juostessani (loppuaika oli tuolloin tasan 3:45) olin epäuskon vallassa, kun viimeisellä kilometrillä saavutin kaikkeni antaneena selvästi ylipainoisen naisjuoksijan. Siis sen näköisen, että kadulla vastaantullessaan ajattelee, että voi voi, kun potentiaalisesti nätti tyttö on päästänyt itsensä paisumaan. En meinannut millään uskoa, että tämä likka oli ylipäätään juossut maratonin edes läpi siinä kuosissa. Enkä varsinkaan sitä, että hän oli juossut koko hemmetin reitin viimeistä kilometriä lukuunottamatta kovempaa kuin allekirjoittanut. Oli aika hyvä reality check itsellekin, ettei tässä nyt kuitenkaan mitään elämää suurempaa tullut tehtyä, heh.

 

[Leon]

Kun treenaan säännöllisesti se vaikuttaa positiivisesti omaan jaksamiseeni monella elämän osa-alueella. Ensinnäkin se vahvistaa terveyttäni ja vastustuskykyä.

Murphy onpi aina vieraanamme. Sairastan äärimmäisen harvoin. Niinpä onkin luonnollista, että juuri nyt minulla on orastava vilustuminen menossa, kun olen saanut aloitettua lenkkeilyn.

Sykkeestä. En jaksa juuri nyt kahlata koko ketjua läpi, saati goolettaa, mutta mikä on tämän hetken näkemys pätevistä sykemittareista/rannetietokoneista? Mulla on joku 10 v sitten ostettu Polar, mutta upgreidaus saattaisi kiinnostaa jossain välissä. Jos tuon lähetin on nyt muutenkaan enää hengissä. Mitä ominaisuuksia noilta pitäisi vaatia nykyään? Pelkän sykkeen takia en moista viitsisi tässä vaiheessa kanniskella, koska se on 140 heti, kun otan ensimmäisen juoksuaskeleen, ja 160, kun hengästyn. Tuohon jälkimmäiseen menee minuutti.

 

[Fordél]

Kun treenaan säännöllisesti se vaikuttaa positiivisesti omaan jaksamiseeni monella elämän osa-alueella. Ensinnäkin se vahvistaa terveyttäni ja vastustuskykyä. Syön (jostain syystä) terveellisemmin kuntoillessani, nukun paremmin ja siten jaksan paremmin ja olen muutenkin kärsivällisempi. Silloin kun treenaukseen on syystä tai toisesta tullut pausseja, sairastumisten tai (muka) työkiireiden vuoksi huomaan, että sorrun myös elämän muilla osa-alueilla helpommin ns. negatiivisten kierteiden pariin. Syön epäterveellisemmin, nukun huonommin jne... Tietyllä tasolla, varsinkin näin kirjoitettuna, tämä on päivänselvää, mutta arjessa tämäkin hyvin simppeli fakta unohtuu kovin helposti.

Se menee juuri näin itsellänikin. Osaksi kyse on varmaan tiedostetuista jutuista ja osaksi positiiviseen kierteeseen joutuu tiedostamattaan. Jälkimmäisellä tarkoitan esimerkiksi sitä, että kun rääkkää kroppaa, tarvitsee lepoa ja uni maittaa automaattisesti paremmin. Tiedostettuihin juttuihin menee taas esimerkiksi ruokavalio: hyvän treeniviikon aikana tulee keskityttyä myös ruokavalioon ihan eri tavalla kuin silloin kun jostain syystä lenkit jäävät väliin. Juoksu siis lisää mulla itsekuria, oli kyse nukkumisesta tai ruuasta.

Kaikkein tärkeintä positiivisen kierteen suhteen on arjen rutiinit. Kun pääsee pyörittämään normaaleja arjen rutiineja, on helppo pitää koko palapeli koossa: nukkua riittävästi, syödä terveellisesti ja treenata riittävästi. Tulin juuri lomareissulta ja siellä ei pystynyt pyörittämään normaaleja arjen rutiineeja. Ruokailu tapahtui pääasiassa ravintoiloissa, jolloin ei tule syötyä riittävän usein ja riittävän terveellisesti. Myös erilaisiin herkkuihin tulee sorruttua paljon helpommin kuin arjessa. Lomalla pitää myös tehdä vaikka mitä niin unikin jää monesti vähälle tai sitten vieraassa paikassa ei saa tarpeeksi laadukasta unta. No onneksi sentään treenejä sai määrällisesti tarpeeksi alle vaikkakin niissäkin oli laadun suhteen toivomisen varaa, kiitos väsymyksen.

Sykkeestä. En jaksa juuri nyt kahlata koko ketjua läpi, saati goolettaa, mutta mikä on tämän hetken näkemys pätevistä sykemittareista/rannetietokoneista? Mulla on joku 10 v sitten ostettu Polar, mutta upgreidaus saattaisi kiinnostaa jossain välissä. Jos tuon lähetin on nyt muutenkaan enää hengissä. Mitä ominaisuuksia noilta pitäisi vaatia nykyään? Pelkän sykkeen takia en moista viitsisi tässä vaiheessa kanniskella, koska se on 140 heti, kun otan ensimmäisen juoksuaskeleen, ja 160, kun hengästyn. Tuohon jälkimmäiseen menee minuutti.

Kyse on varmasti ihan siitä mitä itse haluat sykemittarilta? Ilmeisesti sulle ei riitä ihan perusjutut, kuten sykkeen mittaus, johon riittäisi varmasti sun nykyinen mittari tai ihan halvimmat uudet mittarit vaikka Polarilta. Olisiko siis sulle tärkeää mitata esimerkiksi juostua matkaa, jolloin pitää mennä kalliimpiin mittareihin. Silloin taas tulee lisäkysymykseksi, että haluatko kantaa mukanasi lisälaitetta (Polarin ja Suunnon mittarit) vai olisiko mukavampi, että on vain kello ja sykevyö (Garminin mittarit)?

Sitten tulee vielä nämä muut ominaisuudet kuten erilaiset harjoitusohjelmat, kuntotestit ja muu info mitä sykemittarit sisältävät. Itse en ole niitä koskaan käyttänyt enkä näe niille tarvetta. Osaksi kyse on myös laiskuudesta tutustua mittarini tarjoamaan infoon. Aloittelijalle niistä voi toki olla hyötyä. Näkisitkö, että jaksaisit tutustua niihinkin?

 

[Leon]

Kyse on varmasti ihan siitä mitä itse haluat sykemittarilta? Ilmeisesti sulle ei riitä ihan perusjutut, kuten sykkeen mittaus, johon riittäisi varmasti sun nykyinen mittari tai ihan halvimmat uudet mittarit vaikka Polarilta. Olisiko siis sulle tärkeää mitata esimerkiksi juostua matkaa, jolloin pitää mennä kalliimpiin mittareihin. Silloin taas tulee lisäkysymykseksi, että haluatko kantaa mukanasi lisälaitetta (Polarin ja Suunnon mittarit) vai olisiko mukavampi, että on vain kello ja sykevyö (Garminin mittarit)?

Sitten tulee vielä nämä muut ominaisuudet kuten erilaiset harjoitusohjelmat, kuntotestit ja muu info mitä sykemittarit sisältävät. Itse en ole niitä koskaan käyttänyt enkä näe niille tarvetta. Osaksi kyse on myös laiskuudesta tutustua mittarini tarjoamaan infoon. Aloittelijalle niistä voi toki olla hyötyä. Näkisitkö, että jaksaisit tutustua niihinkin?

Ei riitä perusjutut ei, koska ne tiedän jo perstuntumalta. Eniten minua siis kiehtoo paikannukset ja siihen liittyvät lisäpalvelut. Hienot käppyrät koneelle ne vasta jotain olisivatkin. Lisälaitteet eivät houkuttele, jos ne on saatavailla integroituna joihinkin malleihin. Eli ranneosa ja sykevyö ovat ne, jotka saavat riittää. Harjoitusohjelmista en ole kovin kiinnostunut. Historiatietoa siis lähinnä haetaan lisäarvona. Olinkin jo sen verran tutustunut aiheeseen, että Garmin taitaa olla vahvoilla.

Ja Polarista on jo ainakin kello-osan patteri finaalissa. Epäilen lähettimenkin heittäneen jo veivinsä. En taida vaivautua edes vaihtamaan patteria tuohon kelloon, koska se on niin vitun ruma.

 

[Prof. Puck]

..Kyse on varmasti ihan siitä mitä itse haluat sykemittarilta? Ilmeisesti sulle ei riitä ihan perusjutut, kuten sykkeen mittaus, johon riittäisi varmasti sun nykyinen mittari tai ihan halvimmat uudet mittarit vaikka Polarilta. Olisiko siis sulle tärkeää mitata esimerkiksi juostua matkaa, jolloin pitää mennä kalliimpiin mittareihin. Silloin taas tulee lisäkysymykseksi, että haluatko kantaa mukanasi lisälaitetta (Polarin ja Suunnon mittarit) vai olisiko mukavampi, että on vain kello ja sykevyö (Garminin mittarit)?

Minuakin kiinnostaa kokemukset sykemittareista ja aika lailla samoilla linjoilla mennään Leonin kanssa tässä suhteessa, mitä etsitään ja mittarilta vaaditaan. Kaapissa on muistaakseni Polarin wanha malli yli 10 vuoden takaa, johon olen koskenut viimeksi vuonna miekka ja kilpi. Uuden osto olisi paikallaan, koska sykkeen lisäksi minua kiinnostaa myös vauhti ja taitettu matka. Mikähän noista Garminin vehkeistä olisi näillä spekseillä suositeltava malli? Toimintavarmuus olisi tietty ihan jees ominaisuus, samoin systeemin helppokäyttöisyyden arvoa ei voi liiaksi korostaa, kun end-(l)userina on allekirjoittanut!

 

[Puster]

Itse vaihdoin noin kuukausi sitten Suunnon jonkin halpislaitteen Nike+ sportwatchiin. Syynä lähinnä se, että matka ja nopeus kiinnostivat enemmän kuin siihen tarvittu syke. Endomondot ja muut sport trackerit on kyllä puhelimessa mutta sen puhelimen mukana raahaaminen ei tuntunut enää järkevältä.

Tuohon saisi liitettyä Polarin sykevyön ja kaikki sen antamat datat liitettyä mukaan mutta en ole vielä nähnyt sille mitään tarvetta, kun koko ajan vedetään kuitenkin täysillä ja maksimisykkeellä...

 

[Fordél]

Ei riitä perusjutut ei, koska ne tiedän jo perstuntumalta. Eniten minua siis kiehtoo paikannukset ja siihen liittyvät lisäpalvelut. Hienot käppyrät koneelle ne vasta jotain olisivatkin. Lisälaitteet eivät houkuttele, jos ne on saatavailla integroituna joihinkin malleihin. Eli ranneosa ja sykevyö ovat ne, jotka saavat riittää. Harjoitusohjelmista en ole kovin kiinnostunut. Historiatietoa siis lähinnä haetaan lisäarvona. Olinkin jo sen verran tutustunut aiheeseen, että Garmin taitaa olla vahvoilla.

Ookke. Sitten varmaan Garmin on paras vaihtis. Toki matkat saa mitattua ja käppyrät piirrettyä myös kännykän eri ohjelmilla tai vaikka MyLoggerilla, mutta jos et halua kantaa ylimääräisiä laitteita niin tuskin kännykkääkään. Itse en ole Garminien asiantuntija, mutta joku muu osaa varmasti niistä kertoa. Mallejahan on nykyisin aika mukavasti tarjolla. Tosin itseäni niissä häiritsee Garmineissa se, että ovat akkukäyttöisiä ja jossain vaiheessa tulevat tiensä päähän. Kestävät esim. sen pari vuotta ja that´s it. Ei se Polarin nykyinen kannettava gps-laite ole kovinkaan iso ja menee varmasti helposti mukana, joten sitäkin kannattaa käydä tsekkaamassa kaupoissa.

 

[Leon]

Hmm... ilmeisesti tuo paikannus vie sen verran virtaa, että normaali nappiparisto käykin riittämättömäksi? Ei se ylimääräinen palikka nyt mikään showstopperi ole. Puhelinta en tosiaan jaksaisi enää ottaa mukaan. Mutta vaihtoehtoja tässä vasta kartoitetaan, joten viisaampien kokemuksia otetaan mielellään vastaan.

 

[Luikku]

Ei riitä perusjutut ei, koska ne tiedän jo perstuntumalta. Eniten minua siis kiehtoo paikannukset ja siihen liittyvät lisäpalvelut. Hienot käppyrät koneelle ne vasta jotain olisivatkin. Lisälaitteet eivät houkuttele, jos ne on saatavailla integroituna joihinkin malleihin. Eli ranneosa ja sykevyö ovat ne, jotka saavat riittää. Harjoitusohjelmista en ole kovin kiinnostunut. Historiatietoa siis lähinnä haetaan lisäarvona. Olinkin jo sen verran tutustunut aiheeseen, että Garmin taitaa olla vahvoilla.

Ja Polarista on jo ainakin kello-osan patteri finaalissa. Epäilen lähettimenkin heittäneen jo veivinsä. En taida vaivautua edes vaihtamaan patteria tuohon kelloon, koska se on niin vitun ruma.

Garminin perusmalli Forerunner 110 maksaa Gigantissa 129 €.
Garmin Forerunner 110 HRM urheilukello (miehille) - Gigantti

Garminista saa tiedot sitten USB:llä tietokoneelle ja niitä voi nettiselaimella seurailla Garmin Connect-sivuilla. Pari vuotta kyseinen vehje maksoi päälle 200 €, joten tuo ei minusta kovin paha hinta ole. Ainoa miinus, on kellon akun heikkeneminen. Siinä missä aluksi pystyi menemään melkein kaksi viikkoa lataamatta tehden 4 treeniä viikossa, niin nyt saa ladata jokatoinen treeni akun täyteen. Laite on minulla nyt käytössä kolmatta kesää. Ja toinen pieni miinus on se, että joskus kestää useamman minuutin, kun GPS löytää sijainnin ja alkaa mittaamaan. Tuon olen sillä tavalla ohittanut, että laitan kellon parvekkeelle siksi aikaa etsimään sateliittia, kun laitan lenkkikuteita niskaan.

Varmaan hinta/laatusuhteeltaan paras mittari juoksijalle tällä hetkellä.

Linkki vie Gigantin nettisivuille Garmin Forerunner 110 sykemittarin tietoihin.

 

[Tombe76]

Garminin perusmalli Forerunner 110 maksaa Gigantissa 129 €.
Garmin Forerunner 110 HRM urheilukello (miehille) - Gigantti

Garminista saa tiedot sitten USB:llä tietokoneelle ja niitä voi nettiselaimella seurailla Garmin Connect-sivuilla. Pari vuotta kyseinen vehje maksoi päälle 200 €, joten tuo ei minusta kovin paha hinta ole. Ainoa miinus, on kellon akun heikkeneminen. Siinä missä aluksi pystyi menemään melkein kaksi viikkoa lataamatta tehden 4 treeniä viikossa, niin nyt saa ladata jokatoinen treeni akun täyteen. Laite on minulla nyt käytössä kolmatta kesää. Ja toinen pieni miinus on se, että joskus kestää useamman minuutin, kun GPS löytää sijainnin ja alkaa mittaamaan. Tuon olen sillä tavalla ohittanut, että laitan kellon parvekkeelle siksi aikaa etsimään sateliittia, kun laitan lenkkikuteita niskaan.

Hyvä mittari tuo. Löytyy perustoiminnot, matkan mittaus ja sykemittari ja vähän jotain muuta. Puolisolla on tuo naisten malli (=väri). Itse käytin sitä talvella, kun vanha 205 rupesi temppuilemaan. Aika nopeasti tuossa satelliitit löytyy, joskus jopa sisällä. On myös sopivan pieni, jos ei halua sellaista "kohlompaa" mallia, kuten 310xt, mikä on itsellä tällä hetkellä käytössä. Siitä löytyy hieman enemmän sitten juttuja... mistä 95% ei käytä ikinä. Itseasiassa en käytä edes tuota sykemittausta tällä hetkellä. Matka ja vauhti kiinnostaa enemmän.

Ketjun psyykekeskustelua kommentoisin sillä lailla, että tottakai henkinen hyvinvointi paranee siinä missä saa tehtyä jotain juoksuja läpi tai kunto kehittyy. En nyt voisi esimerkiksi sanoa nauttivani ultrakisan viimeisistä tunneista (tai maratonin viimeisestä kympistä), mutta kun homma on ohi, on aika voittajafiilis. Tietenkin jos kisa on mennyt ihan perseelleen, homma on eri. Pienemmässä mittakaavassa jokainen onnistunut lenkki tuo hyvän fiiliksen.

Itse voin suoraan sanoa, että sen jälkeen kun helmikuussa 2010 aloitin säännöllisen juokseminen olen ollut paljon parempi ihminen, puoliso ja isä. Kyllä se parempi fiilis vaikuttaa läheisiinkin. Toki huonoja päiviä on joskus vieläkin (kaikilla niitä on), mutta näin kokonaisuutena arvioituna.

 

[Alvajärven Urho]

...ja pistetäänpäs kotimainen kilpailija vertailuun.

Eli Polarin RS800CX. http://fi.polar.fi/fi/tuotteet/paranna_suorituskykyasi/juoksu_multisport/rs800cx. (Linkki vie siis Polarin tuotesivuille kyseisen vempeleen esittelyyn). Hintaahan tuolla todennäköisesti on reilusti enempi kuin Garminin 129 euroa, mutta erillinen GPS antaa tuolle käyttövuosia todennäköisesti reilusti enemmän. GPS on ladattava, sykemittariin ja sykevyöhön vaihdetaan paristot. Tuo Polarin G5 GPS on kevyt, istuu käsivarteen todella hyvin, toimii nopeasti ja tarkasti. Kainuun rastiviikolla oli käsivarressa ja piirsi kyllä kulkemani reitin/näytti nopeuden vaikka tuli rymyttyä aika peitteisessä maastossa (katveissa, joissa Polarin G3 GPS ei varmasti olisi toiminut). Polarilta löytyy myös halvempia sykemittareita, jotka käyttävät tuota samaa G5 GPS-sensoria; matkatiedot niistä löytynee samalla tavalla kuin tästä kalliimmasta.

Tärkeimmät jutut tuossa mittarissa toimivat helvetin hyvin. Siis sykkeen mittaus, matkan ja nopeuden mittaus, erilaiset käppyrät ja kuvaajat eri syketasoilla urheilusta, harjoituspäiväkirja, karttaan siirto jne. Noista käppyröistä voisi saada varmaan paljonkin irti, jos jaksaisi paneutua.
Miinusta annan kolmesta asiasta, jotka voitte arvottaa omien tarpeidenne mukaisesti:
- tiedonsiirto tietokoneelle toimii usb-porttiin kiinnitettävällä infrapunalähettimellä. Uskomatonta, että tuon hintaluokan laitteella käytetään infrapunaa. On hidas ja toimii vain kellon ollessa tietyssä asennossa (joka on ihan älytön asento ainakin kannettavalla koneella toimiessa)
- vakiosykevyöt (WearLink-tekstiilivyöt) eivät ole erityisen luotettavia. Muutama tuollainen käytössä ollut, ja joillakin vöillä sykkeet saattavat heittelehtiä parin pesukerran jälkeen, jotkut löystyvät. En käsitä mistä tämä johtuu, koska olen hoitanut noita tasan ohjeiden mukaisesti. Paras on vanhin, 2009 ostetun halvan Polarin mukana tullut vyö. Lisäksi rahalla saa Polar Soft -muovivyön, joka toimii kuin unelma. Ei yhtään kertaa ole tuolla vyöllä mittaus pätkäissyt.
- tallennustila itse rannetietokoneessa voisi olla isompi. Tähän toki voi vaikuttaa asetuksilla; jos riittää sykkeen mittaus kymmenen sekunnin välein, niin mahtuuhan siihen sitten vaikka ja mitä, mutta itse käytän sekunnin välein tapahtuvaa tallennusta ja silloin tallennustilaa kaikki härpäkkeet päällä on noin 4,5 tuntia. Vaelluksilla tms. jos käyttäisi, pitäisi säätää harvemmaksi tallennusväliä.

Mutta suosittelen noista kolmesta miinuskohdasta huolimatta! Luulen, että tämä mittari tulee kestämään pitkään käytössä, ainakin se vaikuttaa laadukkaasti tehdyltä ja eri osia voi hankkia varaosina eikä koko pakettia tarvitse uusia jos joku osa alkaa temppuilla. Itsellä ollut lokakuusta asti ongelmitta. Patterien vaihto onnistuu helposti kotona, joskaan ei ole tarvinnut vaihtaa vielä.

 

[Leon]

Kiitos tähänastisista kommenteista Garminin ja Polarin puolesta. Olisiko jollain vielä Suunnosta omakohtaisia kokemuksia?

Aika hilpeä juttu tuo IR-siirto Polarilla :D Saattaa jopa oikeasti vaikuttaa ostopäätökseen.

 

[Alvajärven Urho]

Aika hilpeä juttu tuo IR-siirto Polarilla :D Saattaa jopa oikeasti vaikuttaa ostopäätökseen.

Nii.. Ehkä siinä on ajateltu säästettävän epäolennaisuudessa mieluummin kuin olennaisuudessa. Jos laite toimii parin tunnin lenkin mainiosti ja tökkii parin minuutin tiedonsiirron välillä, olennaisempaa lienee tuo lenkkeilyn aikana toimiminen. Se minua vaan tuossa kummastuttaa, että kun tuon tökkää usb-porttiin, kello pitää laittaa ns. pystyasentoon että infrapunasiirto toimisi. Siirto toimii kellon yläreunasta, jolloin läppärin kanssa toimiessa kellon yläreuna on monta senttiä korkeammalla kuin pöydällä olevan läppärin usb-portti. Niinpä koneen alle on viritettävä kirja tai joku koroke tai tehtävä tiedonsiirto pöydän reunalla ja pideltävä kelloa ilmassa pöytätason alapuolella. Kyllähän yhden pienen harjoituksen tuolla tavalla siirtää, mutta sitten jos haluaa muokata jotain kellolla olevaa valmista harjoituspohjaa, siihen kuluu minuutteja ja käsiäkin pitäisi käyttää. Eli vaikka säästö on tehty ymmärrettävästä toiminnosta, on kyllä säästetty vähän liikaa. Halvemmissa Polareissa on noita FlowLink-tiedonsiirtolaitteita, jotka toimivat helvetin hyvin verrattuna tähän.

Jos ostaisin itse Polarin mallistosta sykemittaria nyt, ostaisin sellaisen jossa toimii FlowLink-tiedonsiirto ja G5 GPS. Kai niillä joku sellainenkin on...

Sen verran voi vielä aiheesta jatkaa, että Luikun kanssa joskus yhtä matkaa kulkeneena tuo Polarin G5 GPS on tosiaan huomattavasti nopeampi kuin Garminin. Se löytää satelliitit kotiovella, Garmin vasta kotikadun päässä. Ihan samaa vikaa oli Polarin G3 GPS:ssä, saattoi etsiä turhan pitkään missä ollaan. Garminista en tiedä sitä, löytääkö koskaan takaisin kartalle jos kesken lenkin kadottaa satelliitit, G3 ei löytänyt. G5 löytää. Ja tosiaan tuo GPS-laite on semmoisen sytkärin kokoinen ja painoinen laite, joka kiinnitetään hauiksen kohdalle käsivarteen, eikä ainakaan minulla haittaa menoa missään lajissa. En sitä edes huomaa enää.

 

[Leon]

Ja tosiaan tuo GPS-laite on semmoisen sytkärin kokoinen ja painoinen laite, joka kiinnitetään hauiksen kohdalle käsivarteen, eikä ainakaan minulla haittaa menoa missään lajissa. En sitä edes huomaa enää.

Joo, ei se tosiaan ole poissulkeva ominaisuus. Tuo akun hyytyminen parin vuoden käytön jälkeen taas on. Ja ainahan voin teipata iPodin toiseen hauikseen ja GPS:n toiseen. Näyttääkin paremmalta, jos vielä kietoo jonkun rievun ympärille (hihan suojaan toki).

 

[Fordél]

Itelläni on tällä hetkellä Polarin RS200 eli aika vanha laite. Siinä matka mitataan footpodilla, joka tosin ei ole tällä hetkellä kiinni kengässä. Eipä sitäkään tunne juostessa, mutta kyllähän tommonen gps-mittari olisi aika kliffa. Nuukana miehenä en kuitenkaan viitsi uutta mittaria ostaa kun nykyinen toimii enkä siitäkään hyödynnä kuin ihan perustoimintoja.

Jos kuitenkin lähtisin sykemittarikaupoille, lähtisin Alvajärven Urhon linjalle eli ostaisin hyvän Polarin mittarin, jossa on GPS5 -sensori. Garmin tarttuisi muuten matkaan, mutta en innostu ajatuksesta, että parin kolmen vuoden jälkeen akku alkaa olla taputeltu. Suunnosta olen kuullut sen verran paljon negatiivista palautetta, että jättäisin ne väliin. Toki moni niitä myös kehuu ja myös Polar on saanut paskaa niskaansa, joten tiedä näistä.

 

[varjo]

Sykkeestä. En jaksa juuri nyt kahlata koko ketjua läpi, saati goolettaa, mutta mikä on tämän hetken näkemys pätevistä sykemittareista/rannetietokoneista? Mulla on joku 10 v sitten ostettu Polar, mutta upgreidaus saattaisi kiinnostaa jossain välissä. Jos tuon lähetin on nyt muutenkaan enää hengissä. Mitä ominaisuuksia noilta pitäisi vaatia nykyään? Pelkän sykkeen takia en moista viitsisi tässä vaiheessa kanniskella, koska se on 140 heti, kun otan ensimmäisen juoksuaskeleen, ja 160, kun hengästyn. Tuohon jälkimmäiseen menee minuutti.

Niin ikävää kuin se onkin sanoa suomalaisena että ala ainakaan osta Suuntoa...ovat menneet kilpailijat niin heittämällä oli suomalaisista GPS-ajan myötä että aika paljon saa Suuntokin tehdä töitä että uskaltaisin ostaa enää mitään niiltä (pl. sukellustietokoneet).

Kyllä minä ostaisin nykyään sellaisen missä on oma GPS-siru mukana, vaikka toki laitetta saakin silloin latailla useammin eikä sellaista kellomaista huolettomuutta enää ole (oma Suunto tc3 on siis vakiokäytössä rannekellona) mutta onhan se ihan kiva ettei lenkkimatkoja ja vauhteja tarvitse arvailla (ja aina pettyä kun hyvän lenkin jälkeen naputtelee karttapalveluissa matkoja kasaan). Tietenkin joku Polarin bluetooth-vyö ja Sports Tracker kännykässä olisi myös aika kätevä yhdistelmä, olen miettinyt tuota vaihtoehtoa hiihtoon, juostessa ei tosiaan kännykälle oikein ole sopivaa paikkaa ja käsikotelot yms. ovat aika syvältä.

 

[Luikku]

Pitää nyt vähän tuota Garminia puolustaa. Sateliitin löytyminen tuntuu olevan vähän päivästäkin kiinni. Joskus se löytyy lähes heti, kun pihalle menen ja joskus menee jopa 3 min. Yleensä on löytyny siinä vaiheessa, kun ulko-ovelta olen kävellyt 50-100 metriä. Siitä en tiedä, kuinka nopeasti sateliitti löytyy uudestaan, jos se katoaa, koska kertaakaan niin ei ole käynyt.

Myöskään yhteys sykevyöhön ei ole kertaakaan pätkinyt. Yhdessä vaiheessa kuvittelin, että mittari ei ihan täydellisesti sykettä mittaa, mutta olikin päässyt käymään niin, että kunto oli parantunut ja sen takia syke näytti vähemmän, mihin olin tottunut...

Veikkaan, että mittari menee vaihtoon ensi talvena akun hyytymisen takia. Talvella kun hiihdin jonkin verran, niin se taisi ottaa kylmästä itseensä. Pitääpä raportoida tänne, kun akku alkaa olemaan siinä kunnossa, että mittari menee vaihtoon.

 

[Chambza]

Tämä kuu on sykemittarin kanssa menty, kyseessä juuri tuo edellisissä viesteissä usein mainittu Garminin 110. Satelliitteja saa tosiaan useimmiten venailla muutaman minuutin, mutta muutoin on mainio vekotin.

Samalla sykemittarin myötä olen alkanut oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni kontrolloimaan juoksuvauhtia, tarkoituksena pitää syke ainakin alle 150, mutta mieluummin tasolla 145, ja voi luoja sentään, että se onkin rankkaa! Siinä missä 160:n sykkeillä jalka luistaa kuin pilvien päällä (no ainakin joskus), henki kulkee ja fiilis on mainio, niin näillä 145:n lenkeillä alkaakin nopeasti väsyttää, meinaa hengästyä vähän väliä ja meno on kaikin puolin takkuista. Todellakin huomaa, kuinka lihassolut vähäisemmällä rasituksella noudattavatkin aivan erilaista energiataloutta. Nähtävästi sen treenaaminen on viimeisen vuoden aikana jäänyt sivuunkirjoittaneelta vähälle. Suorastaan yllätyin, sillä vielä viime syksyyn asti olin täysin peruskunnon rakennusvaiheessa ja painoa pudottamassa, ja monilla lenkeillä kävelin pitkiäkin osuuksia. Ehkäpä tuolloinkin lenkeistä tuli sitten liian intervallihenkisiä, ja tod.näk. matalista keskiarvosykkeistä huolimatta varsinaista matalasykkeistä kestävyysharjoittelua ei silloinkaan ollut tarpeeksi.
Vaikka syyt voi uskoa ymmärtävänsä, tuntuu silti käsittämättömän oudolta, että 145:n sykkeinen lenkki voi (sen lenkin aikana) tuntua rasittavammalta kuin 160:lla juostu tempaisu. Toki matalasykkeisen lenkin jälkeen fiilis on paljon freesimpi kuin kovempitahtisen.
Jospa Mark Allen olisi oikeassa siinä proffan linkittämässä kirjoituksessa, ja tämän hitaan kestävyyspuolenkin saisi säällisessä ajassa paranemaan.

Ja muutoin, lyödäänpä tavoitteet pöytään, kun kohde on nyt valittu. Virallista aikaa lähden hakemaan Pääkaupunkijuoksun puolimaratonilta syyskuun lopussa. Mainio, ilmeisesti pääosin hiekalla juostava reitti Keskuspuistossa. Jonkin verran on noitakin polkuja tullut koluttua, joten kotikenttäetu on ehkä vähän liiankin hyvä. Tunti-neljä-viis olkoon virallinen aikatavoite, mutta 1:40:n alitus räjäyttäisi pankin. Muita tulijoita?

 

[Snakster]

Ja muutoin, lyödäänpä tavoitteet pöytään, kun kohde on nyt valittu. Virallista aikaa lähden hakemaan Pääkaupunkijuoksun puolimaratonilta syyskuun lopussa. Mainio, ilmeisesti pääosin hiekalla juostava reitti Keskuspuistossa. Jonkin verran on noitakin polkuja tullut koluttua, joten kotikenttäetu on ehkä vähän liiankin hyvä. Tunti-neljä-viis olkoon virallinen aikatavoite, mutta 1:40:n alitus räjäyttäisi pankin. Muita tulijoita?

Kyllä mä arvelisin tuonne lähteväni. Reitti on kiva ja sääkin on tuohon aikaan vuodesta optimaalinen. Reittihän kulkee keskuspuiston hiekkapintaisia ulkoiluteitä pitkin, joten pikkuisen ehkä joutuu ajassa antamaan periksi asfalttiin nähden. Jos treenaaminen sujuu odotetusti, niin voisin kuitenkin ajatella lähteväni 1:30 alituksen tähtäävää 4:17 kilsavauhtia.

 

[Iker]

On muuten mainittava tähän väliin, että ilokseni kesäkauden aikana ihan kohtuullisista kilometrimääristä huolimatta ei ole ollut mitään jalkakipuja tai muita vaivoja haittaamassa juoksua.

Tuo aiemmin täälläkin mainitsemani ns. tyyppivikani, eli sääriluun ajoittainen perkeleellinen vihlominen rasitettuna kuten olisi joku hiusmurtuma siellä vaivaamassa, on ollut nyt pelkkä muisto vaikka viikottaisia juoksukilometrejä on nyt tullut jatkuvasti keskimäärin sinne 60km tuntumaan. Lisäksi futikset ja muut temmeltämiset on mennyt siinä ohella vaivatta, ja perkeleen iloinen pitää olla vaikka tietääkin että kyllä se sieltä taas jossain vaiheessa iskee ja pitää alkaa taas enemmän miettiä kannattaako just nyt lähteä lenkille sittenkään.

Viime viikko oli ihan monipuolinen lenkkeilyn suhteen, edelleenkään mitään treeniohjelmaa tai tarkempia suunnitelmia harjoitusten osalta ei ole, vaan ihan oman fiiliksen mukaan yritän tässä kilometrien ja pienen vaihtelun kautta hakea virettä ja kondista sinne Vantaan maratonille 14. lokakuuta.

Viime viikolla ohjelmassa siis viisi lenkkiä, 10km vauhdilla 5.20min/km, 8km vauhdilla 5.14min/km suoraan salille, 21,1 km eli tasan puolimaratonin verran tuli hölkättyä vauhdilla 5.23min/km, 8km vauhdilla 5.23 min/km suoraan salille ja sitten vielä sunnuntaina 10km vauhdilla 4.43 min/km eli vähän erilaista ja kaikenlaista siellä mukana. Seassa myös sulkis ja parit futikset eli ihan lorvailuksi ei tuo viimeinenkään kesälomaviikko sentään mennyt vaikka perjantaina otettiinkin kosteat loman päättäjäiset pidemmän kaavan mukaan.

Nyt taas töissä ja normiarkirytmillä jatketaan mutta lenkkeily ei siitä kärsi vaan 4-5 kertaa viikon aikana pitäisi erilaista pätkää käydä lumpsuttelemassa tai repimässä ja niillä eväillä kohti sitä syksyn tavoitetta eli maratonia.

Kuten täälläkin on tullut esille, kun katselee minkälaista persjalkaa, ihramahaa ja klenkuttajaa sekä kenties vähän vähemmän liikkumaan tottunutta ihmistä senkin 42 km lenkin vuosittain juoksee läpi, ei jumalauta voi olla niin että se olisi näillä kilometreillä ja liikuntatottumuksilla jotenkin ylitsepääsemätön lenkki. Eikä se sitä tietenkään olekaan, vaikka toki riittävällä vauhdinpidollahan siitä saa vaikka kuinka helvetillisen kokemuksen itselleen ja pitkä matka se on joka tapauksessa juosta läpi. Kuitenkin varsinkin nyt viimeisen vuoden aikana on hiljalleen alkanut se ylimääräinen kammo niitä marakilometrejä kohtaan karista ja itsevarmuus kasvaa siihen malliin, että uskaltaa jo alkaa sitä omaa tavoitettakin tarkentaa kohti sellaista tasaista 5.10-5.15 min/km vauhtia sen sijaan että pidättäisi sen siellä 5.25 tuntumassa.

Kunhan nyt välttyisi niiltä vaivoilta ja jalkakivuilta, sitä tässä toivon syksyn osalta kun nyt kesä on mennyt niin ihmeellisenkin hyvin niiden osalta.

Tämä perkeleen koneen äärellä töissä istuminen on kyllä toinen asia joka on myrkkyä koipien vireydelle, vetää jalat niin saatanan jumiin työpäivän aikana ja tuntuu aika tönköiltä usein duunin jälkeen verrattuna siihen että lomalla on aina freesimmät koivet juoksi sitä sitten aamulla tai illalla. No, tämänkin ajan olisin toki voinut vaikka käppäillä tuossa pihalla availemassa paikkoja sen sijaan että nämä kiireettömämmätkin hetket istuskelen perseelläni ja naputtelen tänne Jatkoaikaan.

 

[Turri]

Tasaseen tahtiin on tultu tassuteltua heinakuun ajan. Tavoitteena ollut 150km on melkein taynna (n. 136km juostuna) ja viela oon aikatauluttanut kaksi juoksua, yhden pidemman ja yhden lyhyemman.

Saanut hiukan nostettua pituuksia ja yleensa tulee sen 10km lenkin sijaan juostua vahan vajaa 14km lenkki. Juoksukin tuntunut mukavalta, mutta edelleen juoksen liian kovaa. Paasaantoisesti juoksuvauhdit on aina alle 5min/km eika tuo tunnu edes hirvean kovalta vauhdilta. Yhden juoksun tein reilun 5min/km keskivauhdilla ja sen aikana paasi tulemaan turhautumista, etta miksi lontystella kun pystyisin hyvinkin juoksemaan nopeampaa. Pitanee varmaan tehda uusi playlist hitaampaa juoksua varten, johon laittaa jotain hidastempoista musiikkia.

Ensimmainen "puolimaraton" tuli juostua viikko sitten, omilla lenkkipoluilla. Matkaa kertyi 22km ja 1h48min meni ja juoksusta jai hyvat fiilikset. Josko tuosta pikkuhiljaa pystyisi juoksemaan sen lahemmas 30km niin alkaisi olemaan itsevarmempi sen suhteen, etta tuo maraton myos aikanaan hoituu kunnialla kotiin.

Edelleen kaipailisin, jos jollain olisi kokemuksia tuosta Polar FT4 -sykemittarista ja/tai muista perusmittareista.

 

[Fordél]

Kävin läpi kevään ja kesän treenejä niin huhtikuun puolesta välistä lähtien on kilsoja kertynyt 740. Sitäkin ennen tuli juostua säännöllisesti, mutta en kirjannut kilsoja ylös. Koko vuoden kilsat pyörinee siis jossain lähempänä 900 km. Ihan hyvät lukemat ja noista saa kyllä itseluottamusta jatkoa ajatellen: töitä on tehty ja näiden pohjien päälle on hyvä jatkaa rakennusta. Täytyy pikkasen taas nostaa tehoja, koska juoksukunto on kasvanut kuukausien aikana selvästi.

Samalla olen tässä funtsinut maratonin tavoiteaikaa. Erilaisten kaavioiden mukaan 4.10-4.15 voisi olla realistinen, mutta itse näen nuo liian kovina aikoina. Vaatisivat kuitenkin alle kuuden tai kuuden pinnassa olevia kilsa-aikoja. Mulle riittäisi varsin hyvin 4.30 aika, jolloin tämän kauden tavoitteet olisi hyvin saavutettu ja voisi lähteä hyvillä mielin kohti seuraavia tavoitteita. Tavoiteajan ollessa 4.30, kilsa-ajat pyörisi siinä 6.25 tuntumassa. Liikkeelle voisi lähteä ainakin noin 6.30 vauhtia ja katsoa sitten mihin paukut riittää. No, katotaan vielä miten seuraavat kuukaudet sujuu. Kaikki riippuu tietysti terveystilanteesta, jonka sunteen ei ole ollut juuri valitettavaa koko kesänä. Myös intoa ja motivaatiota on vaikka muille jakaa!