Tuossahan ne yhdistyy ihan mukavasti, vaikka oman aikansa treenaaminen tietenkin ottaa ja kotona tosiaan on vaimo äitiyslomallaan ja tänään tasan 7 kuukautta mittariinsa täyteen kelannut tytär.
Töissäkin tulee se perus n. 8 tuntia vuorokaudesta vietettyä, onneksi sentään kukaan ei kyttää työaikoja ja saa viihtyä toimistolla aika vapaasti, eli se mahdollistaa hyvin esim. aamutreenaamiset niin että sitten saapuu toimistolle vaikka klo 9 aikaan tai vähän jälkeen. Ja tietenkin silti kotiin lähdetään neljän maissa, se nyt on selvä asia..
Tänään esim. tuli lähdettyä töistä puoli neljältä, äkkiä kotiin ja siihen heti se 9 km/45 min juoksua ja sali päälle, eli oli sitä sentään jo kuuden aikaan taas kotona. Välillä menen aamuseitsemäksi salille ja puoli yhdeksän aikaan töihin mutta yleensä siis kahdeksan aikoihin duuniin ja siellä sitten kotiinlähtiessä lenkkikamat niskaan ja juoksulenkki himaan, eli noin yritän säästää juuri sitä aikaa että on mahdollisimman paljon sitten illalla aikaa perheen kanssa ennen kuin alkaa iltapuurot, kylvetykset ja nukkumaanmenot. Säästyy se ylimääräinen kotiin siirtyminen kikkailuineen ennen suoritusta.
Se on omaksi "kunniaksi" sanottava, että itsekuri treenaamisen suhteen on kyllä aikalailla kohdallaan, eli aina vaan tulee ikäänkuin täysin itsestäänselvyytenä lähdettyä päivän treenisuoritukselle, oli sitten keli tai sää aivan mikä hyvänsä tai vaikka se klo 5.50 herätys lenkkiä varten työaamuna tuntuukin just sillä hetkellä aika saatanan ankealta. Myös viikonloppuisin ja esim. kesälomalla, jos ja kun oli ihan riittävästi muita kiireitä ja sovittuja menoja, sitten vaan kello aamulla aikaisin soittamaan, tytölle maidot naamariin että malttaa nukkua ja antaa äitinsäkin nukkua ainakin sen tunnin tai pari vielä ja sitten vaan treenaamaan. Jotenkin vaan mieli on sellainen, että urheilu ei jää oikeastaan millään verukkeella väliin, eli ei ole oikeastaan sellaista päivää muistissa että olisinkin todennut että vitut, nyt jään sohvalle enkä lähde painamaan. Vielä kun olen tosiaan säästynyt kaikenlaisilta vammoilta ja vaivoilta jo yllättävänkin pitkään, niin ei ole ollut mitään tuskaa lähteä liikkeelle tai pakonomaista tarvetta ylimääräiselle levolle.
Tässä kun on vauva-arki vielä ollut päällä tammikuun alusta asti, niin aika hyvin sitä on silti esim. yövalvomisista huolimatta saanut itsensä aamulla liikkeelle jollain ilveellä. Toki viikossa on sitten yleensä se yksi päivä levolle, mutta se on ennalta mietitty tai pikemminkin tulee luonnollisesti rytmin mukana sitten vastaan ja esim. tällä viikolla se tulee olemaan sunnuntai kun sopivasti kaikki päivät sitä ennen on tullut hyvin urheiltua ja lauantaina pitäisi vähän ns. viihtyäkin stadin kesäillassa.
Mutta joo, mahdollisimman paljon tekee tietenkin mieli viettää aikaa kotona ja antaa vaimollekin sitä aikaa mennä ja touhuta, eli aamulla aikaisin tai suoraan duunin jälkeen kun treenaa niin kaikkein parhaiten siinä jää sitten aikaa muulle. Ja viikonloppuna tietenkin aikataulutus on helppoa sekä äskettäin päättyneellä kesälomalla luonnollisesti myös.
Lisäystä: Pakko muuten vielä mainita, varattiin just marraskuulle reissu New Yorkiin ja kappas että sattui sinne saapuminen näköjään samalle päivälle kuin NY Marathon eli 4.11. Ollaan tosin vasta joskus viiden aikaan muistakseni siellä sunnuntaina, mutta saattaa siellä vielä jotain järjestelyjen rippeitä olla katukuvassa. Harmi ettei tullut mentyä jo lauantaina kuten itse asiassa oli ennalta tarkoitus, olisi ollut aika nasta olla sunnuntaina siellä rauhassa lomafiiliksissä palloilemassa ja katselemassa päivän mittaan legendaarisen maratonin vaiheita.
Viimeksi muokattu: