Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[Iker]

Tietenkin voi odotella sitä Intersportin ylivoimaista tarjousta (219e ---> 199e ---> 179e), mutta itse en osta suomalaisesta urheiluliikkeestä enää ikinä yhtäkään juoksukenkää. Korkeintaan saatan käydä sovittamassa niitä siellä.

Jep, Intersportissa sitä tulee kanssa käytyä sovittamassa, sitten vaan kotiin ja kamat netistä tilaukseen.

Säästää aikalailla rahaa, syksyllä ostin Asicsin DS-Trainerit kotiinkuljetettuna hintaan 90 euroa, Intersportissa näyttivät silloin maksavan vaatimattomat 179 euroa.

Nyt tuoreimmat muutama viikko sitten tilaamani Asicsin Sky Speedit lähtivät englannista hintaan 89 euroa, Intersportissa olivat taas sen 179 "tarjouksessa."

Stadissa oli kyllä ihan asialliset alet alkuviikosta ainakin Mikonkadun Intersportissa, ja jos ei kaapit pullistelisi jo entuudestaan noita juoksukenkiä niin varmasti olisi yhdet lähtenyt taas mukaan. Oli aikalailla alkaen -50% noi alennukset, ja esim. adidaksen adiosta ja aegista olisi saanut nyt 140 euron sijaan 70 eurolla. Oli paljon muitakin malleja houkuttelemassa tarttumaan koukkuun mutta maltoin mieleni, etenkin kun on jo yhdet aegisit viime vuodelta kaapissa aika vähillä kilometreillä. Olivat sittenkin turhan kevyet eli vaimentamattomat säännölliseen treenikäyttöön, vaikka aikalailla vaimentamattomasta pidänkin enkä voisi kanssa koskaan laittaa pahimpia täysvaimennettuja mötkäleitä jalkaani lenkkitarkoituksessa.

Nyt mennään oikeastaan pelkillä Asicseilla, parit eri DS Trainerit silloin tällöin ja tuoreimmat Sky Speedit useimmiten jalassa.

Hyvät juoksusukat on toinen joita pitää olla kaapissa paljon, eli on se sen verran välineurheilua omaltakin osaltani että kengät, paidat ja sukat etenkin pitää olla hyväksi havaittua laatua. Ja kun päivittäin tulee treenattua ehkä jopa pari kertaa salikäynnit mukaanlukien, niin kuluuhan noita kiitettävästi ja sen takia pitää aina olla ostamassa lisää ja lisää. Housutkin toki samaan kastiin mutta niiden suhteen aikalailla samoilla mennään kuin futiksessakin, paitsi talvella kun tulee joko lyhyet tai pitkät trikoot mukaan alle.

 

[Penkkikiekkoilija]

Säästää aikalailla rahaa, syksyllä ostin Asicsin DS-Trainerit kotiinkuljetettuna hintaan 90 euroa, Intersportissa näyttivät silloin maksavan vaatimattomat 179 euroa.

Nyt tuoreimmat muutama viikko sitten tilaamani Asicsin Sky Speedit lähtivät englannista hintaan 89 euroa, Intersportissa olivat taas sen 179 "tarjouksessa."

Itse ostin juuri uusimmat DS Trainerit ebay.co.uk:sta 66 eurolla postareineen, vähän juu säästää Suomen hintoihin verrattuna^^.

HCM siis lähestyy ja alkaa pikku hiljaa jännittämään että mitenhän tässä käy. Viime elokuussa aloitin tämän mukavan harrastuksen ja juoksukilometrejä on tullut endomondon mukaan 500km. Muutama lenkki on jäänyt tallentamatta, joten todellinen kilometrimäärä on luullakseni noin 540 kilometriä. Toukokuussa tosiaan kävin juoksemassa tuon HCR:n nipin napin alle 1:40 joka oli juurikin tavoitteeni.

HCM:lle tavoitetta on hirveän vaikea pistää koska en ole koskaan juossut edes 30 kilometrin lenkkiä ja HCR:n lisäksi olen juossut vuoden aikana kaksi kertaa yli 20 kilometriä. Viime aikoina työt ovat vieneet luvattoman paljon voimia ja lenkkivauhdit ovat olleet tämän kuun aikana hitaita, jokaisen lenkin (paitsi tänään) keskimääräinen kilometrivauhti on ollut yli 5 min/km ja lenkkien pituudet 10 kilometrin molemmin puolin

Tämänpäiväinen juoksulenkki kuitenkin piristi mieltä ja antoi osviittaa että ehkä HCM suoritetaan kunniakkaasti läpi. Vireystila ei ollut hirveän hyvä ja aamulla kävin pelaamassa vielä tunnin sulkapalloa, mutta jalat toimivat melko hyvin ja juoksin 25.98km aikaan 2:04:08 eli keskimääräinen kilometrivauhti 4.47/km. Energiat olivat tietysti aika loppu koska mitään erityistä tankkausta en suorittanut lenkille eikä minulla ollut mitään geelejä tahi vettä saatavilla lenkin aikana, mutta muuten jäi vielä paukkuja varastoon ja olisin jaksanut varmasti tuota samaa vauhtia vielä jonkun aikaa juosta. Ehkä tässä uskaltaa elätellä toiveita jopa 3:30:n alituksesta?

Ensi viikolla ajattelin alkaa ajamaan sisään uusi trainereita ja saas nähdä saanko ne siihen kuntoon että kisaan lähdetään niillä. Nykyiset ovat myös trainerit (yli 2 vuotta vanhat) ja sitä edelliset olivat myös trainerit joten kenkä on suhteellisen tuttu ja olen luottavainen että parin viikon aikana uusi kenkä muotoutuu kisakuntoon!

 

[Tombe76]

Olikos muuten jatkoaikalaisista kukaan lähdössä Hämeenlinnan kaupunkimaraa, puolikasta tai kymppiä juoksemaan ensi viikon LA, 28.7. Itse kävin reitin eilen kaverin opastamana juoksemassa läpi ja ihan mukavalta reitiltä tuntuu. Eipä ollutkaan noita katuja juuri tullut juostua, vaikka kylässä kolmisen vuotta tuli asuttua. Parolantietä ja Tampereentietä kyllä tuli käveltyä, useimmin ravintolasta kotiin. 16.5.1999 tuo Tampereentie mm. tuntui todella pitkältä, Jan Hlavacin jatkoaikamaalin jälkeen. Muutenkin päivä oli oikein kiva ja kostea, kun ennen tuota finaalia oli ravintolassa seurattu myös Monacon GP. Siis ennen tuota Hlavacin maalia.

No nyt kuitenkin maratonille ja maraton juostaan kolmena reittinä. Puolikas starttaa samaan aikaan maratonin kanssa ja siinä on puolin ja toisin jäniksiä tarjolla n.19km. Hyvältä tasaselta radalta vaikuttaa, vaikka parissa kohdassa saa olla tarkkana. 1 mukulakivitienylitys on ja parissa kohdassa pikku pätkä isompaa kiveä, ja yhdestä kohdasta ei vielä tiedä kun joutuvat pikkasen ilmeisesti linjaamaan reittiä uudellen motarin katetyömaan takia.

Itse lähden alle 20c ja pilvisellä kelillä varmaan nakuttamaan 4.40-kilsoja, ja katselen sitten mihin se riittää. Mitä lämpimämpi päivä on ja varsinkin jos aurinko on näkyvillä, niin sitten pudotetaan vauhtia. Tuolla reitin pohjoispäässä on näet sellaisia kohtia, missä aurinko pääsee porottamaan suoraan päin pläsiä ja se vaikuttaa ainakin minuun todella merkittävästi.

 

[Fordél]

Kun kerran pohjatkin ovat kunnossa ja nyt on hyvä treenijaksokin taustalla, kuulostaa melkoisen maltilliselta aikatavoitteelta.

Täällähän on hiton hyvää keskustelua monta sivua, johon täytyy paneutua paremmin kun on aikaa.

Totean vielä kuitenkin tähän Ikerin hyvään kirjoitukseen pari sivua sitten, että tosiaan tavoite on aikalailla täysin auki vielä. Puolimara kertoo mitä aikaa kannattaa lähteä hakemaan eli palataan tähän pohdintaan vaikka tuossa parin viikon päästä:) Se on kuitenkin itselleni tullut viime aikojen treeneistä selväksi, että en usko maratonin olevan erityinen ongelma vaan kyllä se ainakin läpi menee ihan siedettävällä ajalla. Tosin sen verran kunnioitan tuota matkaa, etten lähde hötkyilemään enkä tekemään sankarisuorituksia.

 

[sampio]

Jätkät ovat kyllä aika kovia kipittämään. En tiedä muista, mutta oma satakiloinen ruhoni tuntuu kyllä tolkuttoman vaikealta siirtää paikasta toiseen juoksemalla, ja siitä kun vähän funtsii tuota Ikerin menoa 90 kilon kanssa niin eipä muuta kuin kättä lippaan. Mutta turha kai tässä toisiin on verratakaan, vaan mennä omaa tahtia eteenpäin. Ylipäätään säännöllinen juokseminen tänä kesänä on ollut mulle jo iso juttu, koska en ole ikinä pitänyt juoksemisesta millään tavalla. Kai se on tottumista, kun enää itse juokseminen ei tunnu vastenmieliseltä. Tai sitten se kuminauha auttoi mua.

Tavoitteita ei juurikaan ole kilometrimäärissä, vaan lähinnä haluan parantaa aerobista kuntoani ja mennä sille epämukavuusalueelle, mitä olen aika pitkään vältellyt. Samalla lenkkeily tukee salia ja mäkien juokseminen sauvojen kanssa vastaavasti painia noin niinkuin intervallityyppisenä kokonaisratkaisuna.

 

[jiihoo]

HCM

Aikaisemminkin olen tässä ketjussa pohtinut Helsinki City Marathonille ilmottautumista. Nyt alkaa olla viimeiset ajat päättää lähteäkö kokeilemaan vai siirtääkö tavoitteen tuonnemmaksi. Olen nyt keväästä saakka lähinnä kerran viikkoon juossut pidemmän lenkin (10-20 km) ja harrastanut päälle muuta urheilua 3-4 kertaa viikossa. Muu urheilu tarkoittaa tässä tapauksessa saliharjoittelua, golfia, sählyä ja jalkapalloa. Juoksu kuitenkin tuntuu kulkevan melko hyvin tuommoisilla 10-15 kilometrin lenkeillä, mikä vahvistaa kipinää ja uskoa marathonin kokeiluun. Ajattelinkin juosta ensiviikolla ikään kuin vedenjakajahenkisesti n. 30 kilometrin lenkin ja tehdä tämän jälkeen päätöksen osallistumisesta HCM:in. Mikäli tuo kolmekymppinen ei tunnu suoranaiselta helvetiltä ja sen jaksaa juosta kokonaan, niin taidanpa panna ilmottautumiskaavakkeet vetämään!

Miten on, onko muitakin elokuiselle via dolorosalle aikovia?

 

[passenger]

Aikaisemminkin olen tässä ketjussa pohtinut Helsinki City Marathonille ilmottautumista. Nyt alkaa olla viimeiset ajat päättää lähteäkö kokeilemaan vai siirtääkö tavoitteen tuonnemmaksi. Olen nyt keväästä saakka lähinnä kerran viikkoon juossut pidemmän lenkin (10-20 km) ja harrastanut päälle muuta urheilua 3-4 kertaa viikossa. Muu urheilu tarkoittaa tässä tapauksessa saliharjoittelua, golfia, sählyä ja jalkapalloa. Juoksu kuitenkin tuntuu kulkevan melko hyvin tuommoisilla 10-15 kilometrin lenkeillä, mikä vahvistaa kipinää ja uskoa marathonin kokeiluun. Ajattelinkin juosta ensiviikolla ikään kuin vedenjakajahenkisesti n. 30 kilometrin lenkin ja tehdä tämän jälkeen päätöksen osallistumisesta HCM:in. Mikäli tuo kolmekymppinen ei tunnu suoranaiselta helvetiltä ja sen jaksaa juosta kokonaan, niin taidanpa panna ilmottautumiskaavakkeet vetämään!

Miten on, onko muitakin elokuiselle via dolorosalle aikovia?

On ilmoittauduttu. Alkukesästä kertyi kilometrejä hieman enemmän, mutta nyt on viime aikoina jäänyt maksimissaan yhteen lenkkiin viikossa, tosin kaikenlaista urheilua (salia, jalkapalloa, jääkiekkoa, pyöräilyä) tulee harrastettua sen 3-5 kertaa viikossa. Kesäkuun alkupuolella on viimeksi tullut juostua "pidempi" lenkki 20km. Kai tässä vielä kerkeää maratonkuntoon :) Edellisestä täyspitkästä taitaa olla jo 9 vuotta aikaa, silloin matkaan lähdettiin todella vähäisillä kilometreilla, nyt on sentään tullut edes hieman käytyä juoksemassa. Viime syksynä tuli juostua puolikas hieman alle kahden tunnin ja siitä on kroppa keventynyt noin 10kg. Mitään erikoisia tavoitteita ei ole, neljän tunnin paikkeille tähdätään tällä "treenimäärällä".

Sampio tuossa ottikin tuon painon esiin, se on aika erikoinen juttu, että itselläkin on tällä hetkellä painoa n.100kg ja oikeastaan aina ollut isokokoinen, mutta jotenkin kestävyyskunto on "geeneissä". Olen toisaalta aina ollut helvetin hidas, mutta kestävyys on ollut taas kokoon ja harjoitteluun nähden käsittämättömän hyvä, en tiedä mikä tuohon asiaan sitten on vaikuttanut. Onko kyse geeneistä (vanhemmat eivät ole harrasteneet juurikaan urheilua) vai onko jo lapsena opitut ja tehdyt liikuntasuoritteet vaikuttaneet fyysiikkaan niin paljon.

 

[Samurai]

On ilmoittauduttu, jo alkuvuodesta. Eka täyspitkäni kyseessä ja kilsoja on tänä vuonna takana reilut 600. Aikatavoitetta ei ole, tämä 100 kg ruho ei minullakaan kovin hurjiin vauhteihin kiihdy; puolimaralla ennätys on 2h10 min pintaan ja kympilläkin vain 54 min tasan. Mutta se mikä nopeudessa hävitään se dieselmäisessä kestävyydessä voitetaan.

 

[jiihoo]

Aika samanlaisia ruumita löytyy täältä siis kuin itseltänikin. Oma paino liikkuu tällä hetkellä 95 kg:n hujakoilla. Itsellänikään tuo paino ei kuitenkaan hirveästi ole vaikuttanut juoksukuntoon, vaan kestävyysominaisuudet ovat olleet ihan pikkupojasta lähtien hyvät. En siis ole mikään lihava, vaan nuo kilot ovat tarttuneet pääosin punttiharjoittelun kautta. Geneettisesti olen siis sitä pitkänhuiskeaa tyyppiä, jolla kestävyysominisuudet ovat luonnostaan varsin hyvät, mutta sen sijaan nopeusominaisuudet, voimanhankinta ja lihastenkasvatus ovat erittäin haastellista ja aikaa vaativaa toimintaa itselle. Olenkin monesti kironnut kuinka voimaharjoittelussa ja lihaksia kasvattaessa saa tehdä moninverroin enemmän töitä ja asiat muutenkin paremmin kuin muissa lajeissa saadakseen kehitystä aikaan. Diesel, mikä diesel..

Ensiviikko näyttää saanko tuotua jouluna vielä reilussa sadassa kilossa velloneen olemukseni passengerin, Samurain ja kumppanien mukaan HCM:lle.

 

[mice]

HCM:lla mukana. Puolikas tuli juostua ennätysvauhtia kesäkuussa ajan ollessa 1.36.36. Täyspitkiä maratoneita on takana tasan yksi ja se meni juuri ja juuri alle neljän tunnin. Nyt täytyisi tuota aikaa lähteä parantamaan ja puolikkaan ajan perusteella siihen pitäisi saumoja olla.

 

[Mängimies]

Tässä olen samoilla linjoilla. Kenkiin kannattaa panostaa. Mutta ei tässäkään kukaan voi tulla sanomaan mikä on minulle sopiva. Oma sopiva pitää itse löytää. Mun ensimmäinen vierailu juoksukenkäkauppaan oli v.2010, kun menin sillä asenteella, ettei hinnalla ole väliä. Ostin ne mitkä tuntui jalkaan parhaimmilta. Onneksi se 200e pari jäi hyllyyn ja matkaan tarttui ovh 130, 99 eurolla. Toki olin varautunut ostamaan myös tuon 200e mallinkin. Myöskään on vähän huono mennä sanomaan, että Brooksit on paskat ja Asicsit on hyvät. Ehkä näin oli vain sinulla.

Siis tarkoitin nimenomaan omalla kohdallani tuota Brooks->Asics -vertausta. Enkä siinäkään tarkoittanut, että Brooksit olisivat aina paskat ja Asicsit hyvät, vaan vertailin vain noita kahta kenkäparia. Ihan hyvin voisin ostaa Brooksit jatkossakin, mutta nyt kun olen taittanut kilometrejä uusilla DS Trainereilla, niin ero omiin vanhoihin Brookseihin on melkoinen. Sitä siis tarkoitin. En todellakaan sano kenellekään, että osta tämä merkki ja jätä ostamatta tuo. Kengät on "aika" henkilökohtainen juttu.

Näyttäis muuten juuri olevan 94e hintaa noilla Kayanoilla samassa paikassa mistä tilasin nuo omat tossuni (2 paria) pari vikkoa sitten, ja kotiinkuljetus on ilmainen. Hienosti voi maksaa suomalaisella verkkopankilla jos ei omista luottokorttia ja vajaa pari viikkoa kestää toimitus. Ja näitä paikkoja on verkossa lukemattomia.

Mistä paikasta tilaat kenkäsi?

 

[sampio]

Oikeastaan aika rohkaisevaa lukea, että noinkin moni liikuttaa kolminumeroisia lukuja jopa kymmeniä kilometrejä. En minäkään luule, että se mahdotonta omalla kohdallani olisi, mulle vain juokseminen on ollut aina se kaikkein vastenmielisin liikuntamuoto. Kynnys lenkillelähtöön on ollut aina todella suuri verrattuna palloiluihin sun muihin kiva-kiva -juttuihin. Hyvä toki, että olen lapsuudesta saakka edes hyvän fiiliksen liikuntaa harrastanut, mutta näin iän myötä sitä on huomannut, ettei kunto ole ollenkaan niin hyvä kuin on luullut, ja sen eteen on hyvä alkaa viimeistään nyt tehdä jotain sellaistakin, mikä ei niin kivalta tunnu.

Ilmeisesti pieni kynnys on jo ylitetty, koska oikeastaan odotan jo seuraavaa lenkkikertaa. Toissapäivänä kipitin viimeksi mäkiä, ja oli aika hieno fiilis, kun normisetin jälkeen tuntui, että olisi voinut heittää vielä lenkin lopuksi. Mulle tuo sauvojen kanssa mäkien hinkkaaminen on toiminut hyvänä kunnonkohottajana ja muurinmurtajana lenkkeilyn suhteen ilmiselvästi ja aion sen säilyttää ohessa ilman muuta, kun aina ei ole aikaa edes sille tunnille ja syksy tulee aivan varmasti olemaan kiireinen.

 

[Ben Marco]

Ny kun tähän juoksemisen makuun on itsekin päässyt ja lenkit ovat pyörineet 7-11km välillä, niin tuo puolimaraton vaikuttaisi seuraavalta "tavoitteelta". Viimeisin lenkki oli tuon 11km, joka taittui 5min/ km vauhtia. Selvää on tietysti, että kun kilsoja aletaan tuohon päälle lisäämään, tulee tuo kilsavauhti kasvamaan, mikä kuitenkin on tällä hetkellä mielestäni varsin mukiinmenevä. Aamulla lähdetään vetämään tuollaista 15 kilsaa ja katsotaan miten tuo kulkee.

 

[Alvajärven Urho]

Voihan vitutuksen multihuipentuma sentään kun taas tämän päivän lenkki löi maratontavoitteet reboundina uusmietintään.

En siis ole pariin vuoteen enää pelännyt sitä, enkö jaksaisi 42 kilsaa runnoa läpi jos siihen annetaan aikaa. Peruskunto on kova, vaikka mullakin on noin 10 kg sellaista painoa mukana, jota ei välttämättä tarvitsisi olla. Hiihdän talvisin neljän - viiden tunnin lenkkejä suhteellisen kovilla pulsseilla, syksyisin ohjelmassa on ollut pari viiden tunnin vaellusta eikä nämä aiheuta ongelmia millään tavalla. Ongelma on se, miten lättäjalkani kestävät juoksemista asfaltilla 42 km. Pisin yhtämittainen juoksulenkkini taitaa olla 30 km:n tuntumassa ja vauhti noilla yli 25 kilsan lenkeillä mulla on ollut todella rauhallinen. Puolikas meni reilu kuukausi sitten 1.44.

Nyt oli sitten kaksi kohtuullisen kovaa harjoitusviikkoa, joiden piti huipentua tänään reilun kolmen tunnin juoksuun. Tavoitteena siis tänään vain tuo noin 30 km ja parin viikon päästä levänneenä sitten vielä 35 km, jotka tulisivat olemaan pisimmät lenkkini ennen neitsytmaratonia. Mutta eihän siitä mitään tänään tullut. Aikaa meni 3 h 9 min, kilometrejä tuli reilu 27. Vauhti siis ihan paskaa, mutta silti viimeinen tunti oli ihan järkyttävää kuraa. Alusta asti huomasi, ettei jalat ole ihan virkeimmillään kahden kovan viikon jäljiltä, mutta sitten kun se alkoi sujua, kahteen tuntiin asti meni ihan kohtalaisesti. Mutta sen jälkeen... Jalat on ihan tönköt betonijalat. Jos pitää jotain nopeita väistöliikkeitä tms. taiteilla, ei onnistu. Jalkapohjat, jotka ovat olleet aiemmin ongelma, jaksoivat kohtalaisesti, mutta kipua niin nilkoissa kuin polvissakin. Ylämäet jopa piristivät tuossa vaiheessa, kun sai rytmiä rikottua, mutta alamäet ihan uskomattoman hidasta ja köpöttelevää menoa. Lonkankoukistajista ei tunnu olevan kahden tunnin jälkeen mitään jäljellä, jalka ei nouse.

Perkele sanon vielä. Tässä vaiheessa kolmituntisen piti mennä jo ihan nätisti tällä vauhdilla ja myös sen 35 km:n lenkin parin viikon päästä, mutta eihän tämä nyt ole siellä päinkään. En tiedä mitä tässä vielä ehtisi ja mitä kannattaisi tehdä. Hankalinta on tietenkin se, että kun ongelmat tulevat olemaan kolmannella ja neljännellä tunnilla, on varmaan niitä harjoittaakseen ensin juostava kaksi tuntia alle. Ei ihan joka viikolle tuollaista harjoitusta viitti ottaa.

(Yllä olevan oli siis tarkoitus saada aikaan kannustavia kommentteja ja fiksuja neuvoja.)

 

[Salming]

Jepjep, mistähän sitä aloittaisi. Salibandya tosiaan tullut harrastettua viisi-kuusi vuotta ainakin kilpatasolla. Siinä ohessa tullut sitten aina käytyä lenkillä ennen matseja. Muutaman kerran reeneissäkin ollaan lenkkiä vedelty alkulämmöiksi, mutta harvemmin tosiaan. Junnuna aina ennen jokaista matsia käytiin pihalla nopealla viiden minsan lenkillä. Muuten vapaa-ajalla nuorempana ei juuri tullut juostua, vaikka pururata on aivan vieressä. Mahdollisuudet kuuden ja kahden kilometrin lenkkeihin. Nyt vanhempana olen alkanut käydä useammin lenkillä, kun reenejä on salibandyssa vähemmän. Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen käynyt noin 25 kertaa juoksemassa. Keväällä kun aloitin, niin lähinnä tavoitteena oli saada hyvä tulos lukion Cooperin testistä. Toukokuussa sitten oli koulussa tosiaan Coopperi ja tulokseksi tuli 2650 metriä, mikä on oma ennätys. Sikäli en ole useinkaan pärjännyt yläasteella ja lukiossa aikaisemmin kovinkaan hyvin Cooperin testissä tai 2000m juoksutestissä, koska kestävyyskuntoni ei ole mikään maaginen. Salibandyssa tulee enempi keskityttyä noihin lajinomaisiin räjähtäviin spurtteihin ja kestävyyskunnon parantaminen on jäänyt heikompaan osaan. Kuitenkin olen tyytyväinen tuohon Cooperin tulokseen, koska ennen ei ole noin hyvää tulosta tullut.

Nyt kesällä tavoitteena on käydä vähintään se kerran viikossa lenkillä, mieluusti useamminkin. Kerralla juoksen yleensä kuuden kilometrin lenkin ja aikaa kuluu siihen about 35-40min. En ole tarkkaa aikaa koskaan katsonut. Joskus juoksen tuon lyhyemmän kahden kilometrin lenkin, jos ei huvita juosta enempää. Tuo tulee yleensä juostua kovemmalla tempolla ja nopeammalla askeltiheydellä, jotta siitä olisi jotain hyötyä. Kesäkuussa kävin ahkerasti lenkillä, vähintään pari kertaa viikossa. Heinäkuussa en ole ehtinyt ihan niin usein lenkkipolulle, koska olen ollut viikolla töissä.

Vanha salibandyvalmentajani on antanut hyvän vinkin silloin joskus aikoinaan meikälle. Eli että menisin juoksemaan läheisen vesitornin mäkeä ylös. Tuo on helvetin pitkä mäki ja kohtuujyrkkäkin. Pituutta 150m about. Tuota pitäisi juosta täysillä spurtilla ylöspäin, jotta räjähtävyys paranisi. Viime ja toissa kesänä olenkin juossut välillä noita spurtteja mäkeä ylös. Kerralla tulee juostua ensin täysillä ylös, kesto noin 25sec. Sitten kävellen rauhallisesti alas takaisin. Sen jälkeen heti uudestaan ylös ja sitten hitaasti alas. Toistoja noin kymmenen kappaletta kerralla, niin johan tuntuu. Helvetin rankkaa, mutta palkitsevaa.

Itsekurihan on tärkeää, jos meinaa säännöllisesti lenkkeillä ja parantaa omaa kuntoaan. Lenkille on lähdettävä, vaikka ei huvittaisi tai jaksaisi. Kuitenkin lenkin jälkeen saa itselleen palkitsevan tunteen, kun ei ole vain löhönnyt kotona. Pitää vain saada kuntoon se henkinen puoli, jotta mielekkyys tekemiseen säilyy. Jonkinlainen motivaattori on hyvä keksiä, toki pelkkä kunnon kohotuskin on riittävä peruste. Itsellä motivaatiota kohottaa se, että aion nyt tosissaan vetää kunnon kesätreenit ja olla ensi kaudella iskussa, kun salibandykausi alkaa. Tavoitteena on loistava kausi ja sitten keväällä edustusjoukkueen try-outteihin.

Tänään kävin juoksemassa tuon kuuden kilometrin lenkin läheisellä pururadalla. Sopivan viileä keli oli ja juoksu rullasi mukavasti. Aikaakaan ei mennyt kuin sellaiset 30min, joten olen ihan tyytyväinen illan suoritukseen. Semmoinen tunne tuli lenkin lopussa, että enemmänkin olisi jaksanut juosta helposti. Ei ole enää mitään pakkopullaa tuo lenkkeily, vaan joka kerta nauttii vain entistä enemmän, kun pääsee tykittämään!

 

[Fordél]

Siis tarkoitin nimenomaan omalla kohdallani tuota Brooks->Asics -vertausta. Enkä siinäkään tarkoittanut, että Brooksit olisivat aina paskat ja Asicsit hyvät, vaan vertailin vain noita kahta kenkäparia. Ihan hyvin voisin ostaa Brooksit jatkossakin, mutta nyt kun olen taittanut kilometrejä uusilla DS Trainereilla, niin ero omiin vanhoihin Brookseihin on melkoinen. Sitä siis tarkoitin. En todellakaan sano kenellekään, että osta tämä merkki ja jätä ostamatta tuo. Kengät on "aika" henkilökohtainen juttu.

Näiden kenkäjuttujen kanssa kannattaa tosiaan välttää ehdottomia totuuksia. Ovat hyvin pitkälti henkilökohtaisia makuasioita. Toisen jalkaan sopii tietty kenkä ja toisen joku toinen. Toki lähtökohtaisesti voidaan todeta, että esim. Asicsin kengät ovat laadukkaita, mutta silti ne voivat olla vääränlaisina jollekin täysin "paskat". Muilta merkeiltä voi taas löytyä niihin jalkoihin vaikka kuinka hyviä tohveleita, kenties jopa paljon halvemmalla.

Itselläni on kokemusta monista merkeistä enkä pysty niiden välille tekemään eroja laadukkuuden kanssa. Mulla on ollut esim. yhdet Brooksit (Glycerin) ja olivat todella hyvät mun jalkaan. Harmi vaan ettei ko. merkkiä ole hirmu hyvin saatavilla, ainakaan Kehä III:n ulkopuolella. Parhaat kengät koskaan ovat olleet ehkä yhdet Reebokit: rullasivat kuin unelma, mutta olivat myös riittävän hyvin vaimennetut. Parin viime vuoden aikana olen siirtynyt kuitenkin taas Asicsin talliin kun siltä löytyy muutama malli, jotka sopii mun jalkaan&juoksuun hyvin. Lisäksi niitä on ollut helposti saatavilla hyvään hintaan.

Tosin nyt löysin juuri alennuksesta todella hyvin jalkaani istuvat Brooksin Pure Connectit, jotka on ihan uudet mallit mulle. Ihan erilaiset kengät profiililtaan ja ominaisuuksiltaan kuin mitkään mun aikaisemmat, joten mielenkiinnolla odotan millaista niillä on juosta vai tuleeko niistä lopulta lähinnä vain kävelykengät, koska niissä on vähän iskunvaimennusta.

Eli summa summarum pitkästä löpinästä on, että näistä asioista on mun mielestä aika turha vääntää. Jalka- ja henkilökohtaisia juttuja.

Jos kuitenkin yksi totuus tähän sallitaan niin sellainen, että juoksutekstiilejä ei kannata ostaa täysihintaisina. Trikoot, paidat, takit jne. tulevat aina jossain vaiheessa todella hyvään alennukseen. Niiden kohdalla on ihan se ja sama onko kyseessä tämän vai viime vuoden mallisto, joten kannattaa hyödyntää alennusrekkejä. Toisin kuin monien muiden vaatteiden kohdalla niin juoksutekstiileissä alennustavaraa myös riittää ja pitkään.

 

[Tombe76]

Mistä paikasta tilaat kenkäsi?

Mä olen viimeiset 3 paria (2 kertaa) tilannut kenkäni osoitteesta fruugo.fi. Ilmeisesti sellainen lafka (ainakin joskus ollut tappiollinen ?), joka kerää eri toimittajilta parhaat tarjoukset/hinnat. Edellisen tilauksen tein 30.6, ja ne oli mulla kotona 10.7. Tuli briteistä lentorahtina Sportsshoes firmalta. Tuolta (tai netistä yleensäkin) kun tilaa, niin kannattaa olla tarkkana kokojen kanssa. Kun on UK/US ja Eur-kokoja. Itse olen saannut joka kerta sellaiset tossut mitä olen halunnut.

Nyt muuten on oiva tilaisuus saada hyvään hintään kevään malliston kenkiä. Aika useastihan syksyllä tuodaan uusi kenkä (= uusi nro ja uusi väri, ei paljon muuta) markkinoille ja se on sitten taas sama kallis normihinta, ainakin Suomessa. Kevään mallistosta, verkosta, saa helposti alle satasella kengän kuin kengän.

Omasta juoksusta sen verran, että näyttää säänlaatijat taas hylänneen meikäläisen, kun nyt ensi viikon lauantaiksi luvataan jo 23 astetta lämmintä. Rupeaa olemaan kyllä jo liikaa, varsinkin kun mielummin juoksisin 10 asteessa. No onneksi kuulin, että eräs juoksututtu (3.10 ennätys) on tulossa Hämeenlinnaan tekemään rentoa 3.20-3.25 juoksua. Siinäpä oiva jänis. Mutta jos vielä aurinko on esillä, niin kyllä tiputtaa alkuvauhtia heti 5-10 sekuntia.

 

[Midnight Rambler]

No niin, nyt on juostu kesän toistaiseksi kovin matka, eli 16,2 kilometria tunnissa ja 35 minuutissa. Hyvältä tuntuu ja syyskuun alun puolimarathon Kuopiossa alkaa tuntua jo ihan realistiselta keikalta. :)

 

[ms.qvist]

Ketjun ammattilaisiin verrattuna oma taapertamiseni on vasta alkuvaiheissaan, mutta sinnikkäästi pyrin tekemään sen noin neljä juoksutreeniä viikossa, tähän päälle vielä työmatkapyöräily (reilut 16 km yhteensä työpäivänä), niin katson, että tahti on riittävä minulle näin alkuun. Koetan vaihdella treenimaastoa ja reittiä säännöllisesti, jotta en puutuisi samoihin maisemiin ja jotta treenissä olisi reitin vaihdoksen tuomaa sisällöllistä muutosta. Samoin koetan sijoittaa lenkeille pieniä tavoitteita ja juosta välillä enemmän mäkiä, toisena kertana enemmän vetoja tms. vaikka samalla pyrin myös parantamaan kestävyyttä. Minulla ei kuitenkaan ole mitään erikseen laadittua ohjelmaa jota noudattaa vaan menen sen mukaan mikä tuntuu mielelle ja keholle hyvältä.

Tällä hetkellä tärkein tavoite on kunnon astettainen kohottaminen sekä painonhallinta yhdessä ruokavalion kera. Aloittaessani lenkkeilyn nyt kesällä painoa oli rapiat 92 kiloa, nyt vaaka näyttää 86 kiloa, mikä on edelleen kohtuullinen ylipaino kun ottaa huomioon, että pituutta on vain 172 cm. Talvella tulen sisällyttämään kuntoiluun myös säännönmukaisen puntilla käynnin, siitäkin on aikaa vuosia ja vuosia kun viimeksi salilla kävin painoja kolisuttelemassa.

vlad.

 

[Rod Weary]

Korkean paikan leirin innoittamana (eli häpesin matkakuvissa esiintyvän jannun mahaa) aloitin vaihteeksi kuntoilun. Tällä kertaa poikkeuksellisesti pyöräilyn sijaan lenkkeilyn merkeissä. Syy on lähinnä siinä, että pyörälenkkiin pitää varata se pari tuntia aikaa, ja sitä minulla ei ole. Illat menevät väkisinkin muuhun tähdelliseen touhuun, joten lähes ainoaksi vaihtoehdoksi jää ennen töihin lähtöä kuntoilu, ja herätyskellopoliittisista syistä juoksulenkki on paras kompromissi. Kuten moni muukin tällä ruumiinrakenteella (176/86) varustettu jannu, myös minä inhoan juoksemista. Saas nyt kattoo, miten tuo aamuvirkkuilu lähtee tosissaan käyntiin, kun loma loppuu ja kahdeksan sijaan tossut vedetään jalkaan kuudelta. Suunnitelma B on kahvakuula, jos taivaalta uhkaa tulla paskaa niskaan. Kuuluu se ohjelmaan kyllä muutenkin.

Näköjään vladilla on samantapainen projekti menossa. Tosin mulla alkupaino oli muutaman kilon alempana. Muistaakseni ollaan ruumiinrakenteeltamme aika samantyyppisiä. Mulla toi juoksu on vasta totuttelua. Viimeksi olen lenkkeillyt aktiiviurani aikana salibandytreenien ohessa. Ei se kivaa ollut silloinkaan. Maastot täällä ovat kyllä kivat.

 

[karhu]

Ostin vuosi sitten isosta alesta Niken Lunarswift+ kengät ja ne ovat olleet aivan huiput omaan jalkaani. Hintaa niillä taisi olla 25euroa alennusten jälkeen.
Ongelma on, että niitä ei taideta enää valmistaa, mutta mikä olisi Nikelta vastaava uusi malli? Nämä ovat käsittääkseni aina neutraalille askeleelle(?).

 

[Snakster]

Voihan vitutuksen multihuipentuma sentään kun taas tämän päivän lenkki löi maratontavoitteet reboundina uusmietintään.

Höpsistä nyt sentään. Eihän yksi yksittäinen lenkki kerro mitään todellisesta kunnosta. Maratonille kuitenkin valmistaudutaan huolellisesti parin viikon ajan ja kaikki keventelyt ja tankkaukset tulevat mukaan kuvaan. Lisäksi numerolappu rinnassa toisten juoksijoiden seassa fiilis on kuitenkin ihan erilainen kuin yksin taapertaessa.

Itsehän en ole edes koskaan viitsinyt mitään kovin pitkiä treenejä tehdä maratonille valmistautuessa, ja elämäni pisin lenkki taitaa olla noin 23 km.

Omasta lenkkeilystä se, että koko alkukesän vaivannut akilles on jo ahkeran jumppailun seurauksena paremmassa kunnossa ja juoksu maittaa jälleen. Suunnistus ja futis saavat nyt hetkeksi tosin jäädä. Kävin vetämässä perjantaina kympin Runner´s Twilight -tapahtumassa ja aikakin oli juoksutaukoon ja heikkoon valmistautumiseen nähden ihan kohtuullinen, vaikka alle 42 ei päästy lähellekään ja näin ollen viime vuoden vauhdista ollaan jonkun verran jäljessä. Mutta katotaas, miten tämä tästä etenee.

 

[Fordél]

Ketjun ammattilaisiin verrattuna oma taapertamiseni on vasta alkuvaiheissaan, mutta sinnikkäästi pyrin tekemään sen noin neljä juoksutreeniä viikossa, tähän päälle vielä työmatkapyöräily (reilut 16 km yhteensä työpäivänä), niin katson, että tahti on riittävä minulle näin alkuun. Koetan vaihdella treenimaastoa ja reittiä säännöllisesti, jotta en puutuisi samoihin maisemiin ja jotta treenissä olisi reitin vaihdoksen tuomaa sisällöllistä muutosta. Samoin koetan sijoittaa lenkeille pieniä tavoitteita ja juosta välillä enemmän mäkiä, toisena kertana enemmän vetoja tms. vaikka samalla pyrin myös parantamaan kestävyyttä. Minulla ei kuitenkaan ole mitään erikseen laadittua ohjelmaa jota noudattaa vaan menen sen mukaan mikä tuntuu mielelle ja keholle hyvältä.

Hyvälle kuulostaa ja neljä treeniä viikossa on hieno tahti! Treenien sisältökin tuntuisi olevan kunnossa, kun niissä on mukavasti monipuolisuutta: eri treenimaastoja ja vauhteja, mäkiä jne. Asennekin on hyvin terveellä ja kestävällä pohjalla kun treenaminen noudattelee fiilistä ja kehon tuntemuksia. Kun turha pingottaminen on poissa niin treenaaminen tuskin lopahtaa vaan into säilyy. Ei muuta kuin jatkat samaan rataa!

Meillä oli jossain vaiheessa puhetta treenin vaikutuksista mielenterveyteen niin oletko huomannut tässä kohdin mitään parannusta tai muutosta?

 

[ms.qvist]

Meillä oli jossain vaiheessa puhetta treenin vaikutuksista mielenterveyteen niin oletko huomannut tässä kohdin mitään parannusta tai muutosta?

Sanotaan, että jo opintojen päättymisen jälkeen viime vuoden lopulla paineet harteillani vähenivät hiukan ja työelämään siirtyminen muutti minua joltisenkin ja jo tuolloin mielialani alkoi kohota ja tätä pääosin positiivista kehitystä on jatkunut siitä saakka. Keväällä tuli pienoinen notkahdus, mutta siitäkin pääsin suht' helposti yli. Kuitenkin kuntoilulla on nyt kesällä melkoinen merkitys siihen, että vireeni on positiivisella puolella, jo jokaisen lenkin jälkeen tuntuu erityisen hyvältä - etenkin niinä kertoina jolloin tunnen ylittäneeni itseni! Mutta toinen minuun huomattavan paljon positiivisessa mielessä vaikuttanut asia on painon putoaminen, ja tämä kaikki pääosin kuntoilun myötä koska varsinaisesti en ole ruokavalioon kiinnittänyt niin hirveästi huomiota - mitä nyt makeisia syön huomattavasti vähemmän kuin ennen. Eli kyllä kuntoilullakin on oma vaikutuksensa ja se yksin auttaa minua paljon jaksamaan ja jatkamaan aherrusta vaikka kuntoni ei tietty vieläkään mikään erinomainen ole, erityisesti juoksukunto, koska lähdin liikkeelle totaalisesti pohjalta. Jokainen viikko mennään kuitenkin eteenpäin ja se jos mikä kannustaa minua todella paljon!

vlad.

 

[Fordél]

Eli kyllä kuntoilullakin on oma vaikutuksensa ja se yksin auttaa minua paljon jaksamaan ja jatkamaan aherrusta vaikka kuntoni ei tietty vieläkään mikään erinomainen ole, erityisesti juoksukunto, koska lähdin liikkeelle totaalisesti pohjalta. Jokainen viikko mennään kuitenkin eteenpäin ja se jos mikä kannustaa minua todella paljon!

Hienoa kuulla. Itsekin olen huomannut kuinka juokseminen ja liikunta ylipäänsä auttaa jaksamaan ja parantaa mielenterveyttä. Varsinkin kun koko homma perustuu nautintoon, jonka juoksu tuottaa. Ei siis tarvitse yhtään pakottaa juoksulenkille vaan sinne lähtee mielellään täysin vapaaehtoisesti. Myöskään mitään ulkoisia syitä (kuten vaikka ulkonäöllisiä) ei ole juoksulle vaikka toki onhan se ihan mukava kun paino tippuu. Kuitenkin pääsyy on halu juosta sekä sen vaikutukset fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen.