Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[Alvajärven Urho]

Uskaltaakohan sitä sanoa ääneen...?

Joka tapauksessa (pää)tavoitteena on Finlandia Maraton Jyväskylässä 8.9.2012. Tähän ei ole (ainakaan vielä) aikatavoitetta, elossa läpi neitsytmatkasta. Aihetta tukevat välitavoitteet:
- puolimaraton alle 1.45 kesäkuun alussa (ennätys 1.51). Jopa kovempi aika voi mennä, koska kunto on paljon kovempi kuin ennätyskeväänä, mutta jalat voi olla vielä liian tukossa reiluun ennätysjuoksuun.
- Jukolan viestistä elossa läpi ja omalla osuudella joukkueen sijoituksen (reilu) nostaminen
- Kainuun Rastiviikosta elossa läpi

No nyt on sanottu. Syyskuussa voi sitten lällätellä tissiposkea, joka ei tavoitteistaan selvinnyt.

Kohti päätavoitetta mennään vaihtelevissa fiiliksissä.

Välitavoitteista ensimmäinen ja viimeinen komeasti läpi, Jukola jäi siis väliin kun varpaankynsi suuttui puolikasta juostessa. Kainuun Rastiviikosta huikeasti positiivista kerrottavaa näin ensikertalaisen näkökulmasta, ei oikeastaan mitään negatiivista. Järjestelyt pelasivat, radat olivat ihan huikean hienot ja maasto upeinta mahdollista suunnistusmaastoa. Palveli päätavoitettani varmasti, tuli kolme 70 minuutin ja yksi 50 minuutin kovavauhtista, reilusti korkeuseroja sisältänyttä harjoitusta viikon sisällä. Kipeytti ihan eri paikkoja kuin maantiellä lenkkeily, reidet olivat kyllä kahdessa viimeisessä osakilpailussa alkumatkat ihan jumissa verryttelystä huolimatta. Suunnistuskin sujui kohtalaisesti, en juurikaan etsinyt rasteja joten keskisykkeet pysyivät 166-172 välillä joka kisassa. Kisoja piristi vielä vedonlyönnit, joissa oli tavoitteena tulla maaliviitoitus (reilu 300 m) mahdollisimman kovaa. Voitin vedot, eli juoksu kulkee. Erityiskiitos EA-teltalle, joka joutui teippaamaan tuon kipeän kynnen kolmeen viimeiseen osakilpailuun ja tekivätkin sen loistavasti. Jotain Compeedin tapaista, mutta leikattavaa ja ohuempaa kumimaista viritystä laittoivat ja kesti sopivasti kisan ajan ja irtosi repimättä suihkussa.

Kahden ja puolen tunnin tai kilometreissä ajateltuna reilun 25 km:n lenkit ovat nykykunnossa kevyttä kauraa. Nyt heinäkuussa on sitten tarkoituksena saada testattua miten paikat kestävät lähemmäs neljän tunnin juoksua. Pelottaa valmiiksi kipeät penikat, varpaankynsi ja lättäjalat. Mikäli roppa kestää, lähdetään sitten hiomaan menosta vielä vähän vauhdikkaampaa elokuun aikana.

 

[Midnight Rambler]

Kesällä juokseminen on ollut kyllä yhtä helvettiä. Jo parin kilsan jälkeen tuntuu ainakin päivällä, että on hikoillut ihan liikaa nestettä ja suoloja pois. Oi syksy, tule jo.

 

[axe]

Mun jalkavaivaan päivitystä. Menin pohjalliskauppaan helpoimman kautta eli netistä toki vain haeskeltiin, mitä sitä nyt ketään häiritsemäänkään käymällä näyttämässä jalkaa jollekin. Löytyi Ortomallin läpyttimet 30 eurolla. Hyvä hinta että jos on ihan rahanhukkaa, niin ei ole iso hukka. Kerrottiin auttavan esim. penikkatautiin ja polvivaivoihin, mutta mun päkiäkivusta ja sen aiheuttamasta nilkkavaivasta ei ollut puhetta.

Pohjalliset oli välitön menestys. Ei ne nyt nilkkaa ole parantaneet, jos siellä joku tulehdus on, mutta kipu on huomattavasti pienempi ja melkeinpä mitätön. Ja kun päkiään ei tule nyt minkäänlaista haittatuntoa, niin eiköhän tuo nilkkakin lähde paranemaan vaikka tulehduskipulääkekuurilla ja toivottavasti malttaisi vielä vähän antaa lepoakin.

Keskiviikkona sain pohjalliset postista, torstaina tuli tunnin verran "suunnistettua" jo metsässä, meni ihan puolihölkällä. Lauantaina sitten piti testata varsinaisesti pienellä lenkillä, mutta siinä taas alkuinnostus vei niin mukana, että piti hyödyntää lähellä ollut urheilukenttä ja käydä koittamassa Cooperin testiä, minkä perustelin ittelleni olevan ok, koska aika on lyhyt vaikka enemmän tosissaan juostaankin. Näille vuosille ja kiloille tulos oli yllättävän mainio, varsinkin kun en vauhtikestävyyttä lenkkeile ollenkaan, mutta parasta oli se että juostessa nilkka ei vaivannut ja jälkeenpäinkin kipu oli paljon aiempaa lievempää.

Nyt kun tosiaan sitten maltti riittäisi levon kanssa, ettei tule mitään Jutila-vaivaa pidemmäksi aikaa.

 

[Havumetsien GM]

Kesällä juokseminen on ollut kyllä yhtä helvettiä. Jo parin kilsan jälkeen tuntuu ainakin päivällä, että on hikoillut ihan liikaa nestettä ja suoloja pois. Oi syksy, tule jo.

Mä mietin tossa perjantain lenkillä tuskaillessani, että ensi vuonna en juokse koko kesänä. Jos osallistun maratoneille tai muihin juoksutapahtumiin, niin sijoitan ne kevääseen ja syksyyn ja vietän kesän pyörän selässä, jolloin helle ei aiheuta samanlaista tuskaa.

Helteessä pärjäämistä kuitenkin auttaa oikeanlainen pukeutuminen (teknisiä asusteita, lakki päähän), varjossa juokseminen (esim. metsässä puut suojaavat pahimmalta auringonpaisteelta) ja riittävä nesteytys. Pyöräilyssä on se sääntö "pikkupullo (1/2 l) tunnissa", tosin ainakin itselläni se vääntyy muotoon "pikkupullo kolmessa tunnissa". Mutta ehdottomasti kannattaa ainakin jonkinlaista pulloa kantaa mukana pidemmillä lenkeillä.

Ja kun siellä helteessä juoksee, niin kyllä siihen kesän aikana paremmin tottuu. Ennätyksiä ei helteessä kuitenkaan tehdä ikinä, se on ihan selvä.

Virallisiin tilastoihin tuota aikaa ei voida kelpuuttaa vaan kyllä ne enkat pitäisi juosta virallisesti mitatulla reitillä.

No en kyllä ymmärrä, että miksi kuntoilijoille jollain "virallisilla tilastoilla" täytyisi olla yhtään mitään merkitystä, kun ei tässä mitään Lontoon kisarajoja tavoitella. Juoksufoorumillakin aika moni kirjannut esim. kympin ennätyksekseen lenkillä mitatun ajan.

 

[Fordél]

Mä mietin tossa perjantain lenkillä tuskaillessani, että ensi vuonna en juokse koko kesänä. Jos osallistun maratoneille tai muihin juoksutapahtumiin, niin sijoitan ne kevääseen ja syksyyn ja vietän kesän pyörän selässä, jolloin helle ei aiheuta samanlaista tuskaa.

Mulla oli samanlaiset aatokset. Tosin sillä erotuksella, että juoksen läpi kesänkin, mutta kilpailut sijoitetaan kevääseen ja ihan loppukesään/syksyyn. Helteellä juokseminen ei vain sovi allekirjoittaneelle. Kyllähän se menee, kun muistaa juuri nuo teikäläisen ohjeet (oikea pukeutuminen, nestetankkaus ja hakeutuu varjoon). Juokseminen ei ole kuitenkaan läheskään niin nautinnollista kuin viileämmällä. Juuri kun katsoin juoksuvideoita YouTubista, jotka oli kuvattu syksyllä, tuli sama fiilis kuin Midnight Rambperille: tulisi jo syksy! No tätä kesääkin odotettiin niin kauan niin ilman muuta nautitaan tästä. Täytyy vain juosta joko aamulla tai illemalla.

No en kyllä ymmärrä, että miksi kuntoilijoille jollain "virallisilla tilastoilla" täytyisi olla yhtään mitään merkitystä, kun ei tässä mitään Lontoon kisarajoja tavoitella. Juoksufoorumillakin aika moni kirjannut esim. kympin ennätyksekseen lenkillä mitatun ajan.

Ei niillä tarvikaan olla. Jos itse tuon kelpuuttaa niin siitä vaan. Totuus on sitten joko siinä, pikkasen alle tai yli. Heittoa ei ole varmastikaan paljoa. Itselleni nuo antavat treenilenkit antavat tiedon missä kunnossa ollaan, mutta ennätyksiä tehdään virallisilla reiteillä.

 

[Fordél]

Pohjalliset oli välitön menestys. Ei ne nyt nilkkaa ole parantaneet, jos siellä joku tulehdus on, mutta kipu on huomattavasti pienempi ja melkeinpä mitätön. Ja kun päkiään ei tule nyt minkäänlaista haittatuntoa, niin eiköhän tuo nilkkakin lähde paranemaan vaikka tulehduskipulääkekuurilla ja toivottavasti malttaisi vielä vähän antaa lepoakin.

Hienoa kuulla! Oon itsekin funtsinut, että oiskohan noista pohjallisista hyötyä vaikka ei mitään erityistä vaivaa olekaan mitä nyt pikkasen toinen polvi vihoittelee. Kuitenkin kun kilsoja kertyy ihan kivasti niin eihän vielä nykyistäkin paremmin istuva kenkä olisi pahitteeksi. Esimerkiksi Asicsin Sky Speedeissä huomasin, että kun ovat selkeästi vähemmän vaimennetut kengät kuin mun toiset, alkoi niissä pidemmällä lenkillä jalkapohja jo vähän puutumaan. Kenties sekin häviää, kun juoksee enemmän ja jalkapohja kehittyy/tottuu. Kenties pohjallisetkin voisi jeesata totakin juttua.

 

[Ruutuässä]

Reittien mittauksista ja ennätyksistä tuli mieleen, että milloin oikeastaan edes voi luottaa siihen, että kisareitti on virallisesti mitattu. Onko siis kaikissa tapahtumissa mittapyörällä tehty mittaus vai minkä mukaan? GPS voi näyttää mitä sattuu ja ilmeisesti yleensä vähän alakanttiin. Esim. HCR:ssä moni gepsi oli tallentanut alimatkan ja moni teki ennätyksensä. Oliko oikeasti mitattu 21,1 km vai vähän alle?

Maastomaratoneilla ei virallista mittausta saa ja GPS on metsässä varmasti vielä epätarkempi. Juostiin kaverin kanssa polkulenkki, jossa mulla GPS näytti 18,66 km, kaverilla kiihtyvyysanturi melkein 19,5 km. Juoksin saman lenkin uudelleen ja lukema oli 18,64 km, eli todella tarkasti sama huomioiden mikroreitinvalinnan polulla. VK-lenkillä juoksin polulla 4,27 min/km tuolla omalla mittauksellani, joten olen valmis uskomaan sen, sillä kilometrin pidemmälle reitille olisi jo aika kova vauhti maastoon. Polku on kuitenkin ehkä noin 30-45 sekuntia kilometrillä hitaampaa kuin samat tehot maantiellä, tosin lenkille mahtui muutama kilometri sitäkin ja osa poluista oli vähemmän teknistä.

Polulla ei tietenkään mitään maratonennätyksiä tehdä, joten siellä ei ole niin väliä, minkä mittainen reitti tarkalleen on. Maantiellä taas ennätyksiä vertaillaan, vaikka reitit ovat rasittavuudeltaan erilaisia. Eiköhän sitä yhtä hyvin voi ennätyksenä pitää itse mitatulla reitillä juostua kuin vaikka Bostonin maratonilla, joka ei viralliseksi tulokseksi kelpaa. Mullakin edellinen puolikkaan noteeraus on niin kaukaa, että oon juossut treenilenkillä GPS:n mukaan kolmisen minuuttia kovempaa. Myös maratonin puolikkaat meni viime vuonna Tukholmassa aika lähelle puolikkaan ennätystä ja tänä vuonna ensimmäinen puolikas melkein samoihin. Melkein jopa tekisi mieli käydä joku puolikas juoksemassa, mutta ei oikein sovi kalenteriin järkevästi.

 

[Alvajärven Urho]

Omiin vaivoihini päivitystä ja kyselyitä kokeneemmille.

Jos olette aiempia itkuvirsiäni lukeneet, sain siis kuukausi sitten puolimaratonilla melkein yhden varpaankynnen irti. Aiheutti parin viikon juoksuttomuuden, kun kenkää ei jalkaan saanut. Tänään kävin pitkästä aikaa pitemmällä kovavauhtisella lenkillä ja piti ihan tarkistaa kalenterista, ensimmäistä kertaa tuon puolikkaan jälkeen ns. kisakengilläni juoksin kovaa. Välissä olleet kovavauhtisemmat on tullut juostua suunnistuskengissä. Ja kas kas, heti kävi varpaisiin, nimenomaan kynsien kohdalta kipeät molemmat kakkosvarpaat.

No tämä tietysti pisti ihmetyttämään, mistä voisi johtua. Ovat Asics GT-2170-mallia, tämän vuoden tuliterä harmaa-vihreä malli. Edelliset olivat Asics GT 2160 mallia ja itse asiassa siitä kengästä on goretex-versio edelleen käytössä. Uudemmat kengät ovat kärjestä selkeästi pidemmät kuin parit aiemmat (siis varpaiden kärkeen jää enemmän tilaa). Miksi siis nämä kipeyttävät varpaita mutta muut eivät? Eikä nämäkään kun juoksee hiljaa (koko jalalla lönkötellen), mutta kovemmassa vauhdissa askel tietysti on enemmän päkiällä ja varpailla. Kaikista eniten tuntui mäkisissä kohdissa, varsinkin hiekkatiellä alamäessä, jossa askel vähän liukui kengän kärkeen. Ajattelin vielä itse testata kenkiä jämäkämmällä pohjallisella (teetin oman jalan mukaiset pohjalliset puoli vuotta sitten mutta en tykännyt), kengän oma pohjallinen on tosi löysä ja pehmeä.

Mutta vituttaahan nämä vaivat ihan törkeästi. Juosta jaksaisi ja olisi kiva pistää menemään, mutta kivut pistävät rajoittamaan menoa. Kynnet kun eivät noita ihan pienimpiä kipuja aiheuta.

 

[Snakster]

Vituttaa kun keväällä ilmeisesti suunnistuksen ja futiksen ansiosta ärtynyt akillesjänne pahenee pahenemistaan. Pitkää täyslepoa lukuunottamatta kaikki mahdolliset kikat ja konstit on tässä käytetty, mutta ehkäpä tässä täytyy nyt sitten suosiolla alkaa vetää pelkästään korvaavia. Fillarointi tietysti näin kesällä toimii ihan hyvin, mutta kyllä tässä varmaan täytyy ainakin alkaa henkisesti luopua kesän ykköstavoitteesta eli 10 km alle 40 min. Saatana, sano.

 

[Fordél]

No tämä tietysti pisti ihmetyttämään, mistä voisi johtua. Ovat Asics GT-2170-mallia, tämän vuoden tuliterä harmaa-vihreä malli. Edelliset olivat Asics GT 2160 mallia ja itse asiassa siitä kengästä on goretex-versio edelleen käytössä. Uudemmat kengät ovat kärjestä selkeästi pidemmät kuin parit aiemmat (siis varpaiden kärkeen jää enemmän tilaa). Miksi siis nämä kipeyttävät varpaita mutta muut eivät? Eikä nämäkään kun juoksee hiljaa (koko jalalla lönkötellen), mutta kovemmassa vauhdissa askel tietysti on enemmän päkiällä ja varpailla. Kaikista eniten tuntui mäkisissä kohdissa, varsinkin hiekkatiellä alamäessä, jossa askel vähän liukui kengän kärkeen. Ajattelin vielä itse testata kenkiä jämäkämmällä pohjallisella (teetin oman jalan mukaiset pohjalliset puoli vuotta sitten mutta en tykännyt), kengän oma pohjallinen on tosi löysä ja pehmeä.

Kun kengissä on päässä enemmän tilaa, pääsee jalka liikkumaan ja tämä aiheuttaa kipua sekä hiertymiä. Tässä tapauksessa tilaa on varpaissa, joten varpaat kipeytyvät. Luonnollisesti tämä korostuu alamäissä, joissa jalketerä liukuu entisestään lähemmäs kengän kärkeä.

Nää on kyllä ikäviä kuluttajan kannalta juttuja, kun kenkienvalmistajat tekevät selkeitä muutoksia kenkiin. Pitäisi siis olla aina tarkkana eikä luottaa automaattisesti, että sama malli menee vuodesta toiseen. Mutta eipä sitä välttämättä kaupassa huomaa eroja.

Pohjallisilla voi tietty pikkasen vaikuttaa tähän ongelmaan. Voihan se tietty olla, että myös kenkien sisäänajo voi vielä parantaa niiden istuvuutta. Toisaalta kun kyse on liian isosta kengästä niin voipi olla ettei siihen pysty riittävästi vaikuttamaan vaan edessä on uusien kenkien osto.

 

[Prof. Puck]

Treenaaminen matalalla sykkeellä

Olen vuosikausien treenaamisen jälkeen vaihtanut treeniohjelmaa, ja siitä ajattelin jakaa muillekin palstan juoksuharrastajille hiukan tietoa. Koska muutos on vasta ihan alussa, niin tuloksista en voi vielä puhua tai niihin vedota, mutta palaan niihin sitten loppuvuodesta.

Olen aina tiennyt matalasykkeisen treenin merkityksen, mutta noin kuukausi sitten törmäsin erääseen lehtiartikkeliin (en muista artikkelin tai kirjoittajan nimeä, muistaakseni moninkertainen maastopyöräilyn maailmanmestari, nainen...), joka sanoi, että suurin osa ihmisistä, jopa kilpaurheilijoista, treenaa aivan liian paljon väärällä sykearvolla. Liian hiljaa, että treeni oikeasti rakentaisi maksimeja tai liian korkealla sykkeellä, että se rakentaisi kestävyyspohjaa. Asia alkoi kiinnostamaan minua enemmänkin (tunnistin itseni tuosta artikkelista helposti...) ja toisen mielenkiintoisen artikkelin löysin lisää netistä, Mark Allenin kirjoittamana..

http://www.duathlon.com/articles/1460

Itse muutin tämän innostamana oman treeniohjelmani juoksun osalta. Tähän asti olen noudattanut hyvin yksinkertaista ohjelmaa, jossa olen tehnyt puhtaan juoksutreenin kolme kertaa viikossa, joista yksi on ollut ns pitkä juoksulenkki (1:15 - 1:45), hiukan rauhallisemmalla sykkeellä, yksi ns normaali tunnin lenkki ja yksi vetotreeni, usein yhdistettynä muuhun kuntosalitreenaukseen. Siihen päälle on viikosta ja kiireistä riippuen tullut päälle satunnaisemmin tennistä, maastopyöräilyä, uintia jne... Anyway pointtina mulla on ollut se, että vain harvoin, jos koskaan, mulla pulssi on laskenut treenatessa oikeasti alle 140 minuutissa. Tai no ehkä uidessa, mutta ei juuri muuten.

Varsinkin tuon Mark Allenin artikkelin luettuani tajusin, että jopa minun ns. pitkäkestoiset juoksutreenit olen vetänyt liian kovalla syketasolla. Heitinkin nyt romukoppaan vanhan viikkojaottelun ja otin uuden lähestymistavan juoksu treenaamiseen. Pyrin nyt aluksi rakentamaan matalasykkeistä vauhtikestävyyttä, eli keskityn (kerrankin) rakentamaan hyvän pohjan ensimmäisen parin kolmen kuukauden aikana. Vasta sen jälkeen lisään vedot takaisin treeniohjelmaan, mutta maltillisesti ja kehoa kuunnellen. Tähän asti en ole juurikaan piitannut sykemittareista treenien apuvälineenä, mutta nyt ilmeisesti on pakko alkaa sitäkin käyttämään, ainakin alkuun, että oppii tunnistamaan oikean sykealueen treenatessa.

Monelle teistä tämä on varmaan päivänselvää pässinlihaa, mutta jos joukossa on muitakin mun kaltaisia, joille treeni ei tunnu treeniltä ilman, että silmissä hiukan sumenee ja veren maku tulee suuhun (vain hiukan liioiteltuna..), niin kandee lukea artikkeli ajatuksella läpi.

 

[Fordél]

Monelle teistä tämä on varmaan päivänselvää pässinlihaa, mutta jos joukossa on muitakin mun kaltaisia, joille treeni ei tunnu treeniltä ilman, että silmissä hiukan sumenee ja veren maku tulee suuhun (vain hiukan liioiteltuna..), niin kandee lukea artikkeli ajatuksella läpi.

Erittäin hyvä kirjoitus ja hyvä kun nostit taas asian tapetille. Tuntuu, että on hyvinkin yleinen ongelma. Monesti sanotaan, että koskee erityisesti miehiä, mutta omat havaintoni lenkkipoluilta kertoo, että en usko naisten olevan tässä juurikaan parempia. Naiset, joilla juoksu on tukemassa muuta liikuntaa, tuntuvat juoksevan aina kovaa. Siihen päälle myös täysillä vedetyt spinningit ja jumpat niin missä vaiheessa treenataan matalalla sykkeellä? Tietysti ne naiset, jotka treenaavat ihan kunnolla juoksua, ovat yleensä tunnollisia ja noudattavat treeniohjelmia.

Anyway pointtina mulla on ollut se, että vain harvoin, jos koskaan, mulla pulssi on laskenut treenatessa oikeasti alle 140 minuutissa. Tai no ehkä uidessa, mutta ei juuri muuten.

Kuulun ehkä siihen vähemmistöön, jolla ongelma on ollut päinvastainen. Juoksin pitkään aikalailla samoilla sykkeillä hyvin rauhallisesti. Pohjakuntoa tuli siis rakennettua ja kestävyyttä on. Sen sijaan harjoittelusta puuttui monipuolisuus, vaihtelevat harjoitusärsykkeet ja rytmitys. Sulla on ongelmana ettei syke ole laskenut alle 140 ja mulla se ettei syke ole noussut ton rajan yli. Tämä treenauksen ongelma on näkynyt esim. siinä, että vauhtia ja vauhtikestävyyttä multa ei tunnu löytyvän oikeastaan yhtään. No nyt kun oon lähtenyt toteuttamaan hyvää treeniohjelmaa, on mulla mukana myös intervalleja, vauhtileikittelyjä ja vauhtikestävyystreenejä.

Mulla on mun käsityksen mukaan sykkeet siis pysyneet kurissa. Esimerkiksi eilen juoksin 2h 20 minsaa peruskestävyydellä. Treeniohjelman olisi pitänyt vetää 1/3 matalalla sykealueelle (mulla varmaan jotain alle 135) ja 2/3 korkeemmalla sykealueella (mulla varmaan alle jossain 140 tuntumassa). Jotenkin en vain saanut tai jaksanut nostaa sykettä vaan vetelin koko lenkin 120-133 sykealueella. Aikamoista lönköttelyähän toi oli, mutta toisaalta koko lenkki tuntui hyvin helpolle. Eiköhän tuo lenkki palvellut ihan hyvin peruskestävyyttä. Tänään pitäisi ehkä levätä, mutta kun huomenna tulee pakosti lepopäivä (kiitos matkustamisen), aion tänään vetää palauttelevan golfkierroksen sekä 8km vauhtikestävyyslenkin, jossa sykkeet on siellä 140-155 tuntumassa.

 

[Prof. Puck]

...Naiset, joilla juoksu on tukemassa muuta liikuntaa, tuntuvat juoksevan aina kovaa. Siihen päälle myös täysillä vedetyt spinningit ja jumpat niin missä vaiheessa treenataan matalalla sykkeellä?

Kuulun ehkä siihen vähemmistöön, jolla ongelma on ollut päinvastainen. Juoksin pitkään aikalailla samoilla sykkeillä hyvin rauhallisesti....

Joo, me todellakin olemme (ainakin olleet) toistemme vääristyneet peilikuvat, heh! Se, mikä minuun tuossa artikkelissa eniten vetosi oli Allenin kirjoittama siitä, kuinka paljon hänen syketasonsa tippui maililla vauhdin pysyessä samana treeniohjelman muutoksen myötä.

Voin jo näin lyhyelläkin kokemuksella sanoa, että mentaalisesti sykkeen pitäminen totuttua alemmalla tasolla on aika vaikeaa kaltaiselleni kaverille. Väistämättä tulee tunne, ettei treenistä ole mitään hyötyä, kun ei edes hengästy. Siinä mielessä laite, jolla saa mitattua sykkeen sekä matkavauhdin onkin oivallinen apuväline, niin pääsee ns. online näkemään, kuinka vauhti kuitenkin kasvaa treenatessa vaikka syke pysyy samoissa maltillisissa rajoissa.

Fordél sitten paljasti kommentillaan todellisen syyn, miksen malta juosta hiljaa... Kun on pakko pysyä noiden tiukkakroppaisten fitnes-mimmien perässä lenkkipolulla(kin)... Takaa on hyvä tulla!

 

[Fordél]

Joo, me todellakin olemme (ainakin olleet) toistemme vääristyneet peilikuvat, heh! Se, mikä minuun tuossa artikkelissa eniten vetosi oli Allenin kirjoittama siitä, kuinka paljon hänen syketasonsa tippui maililla vauhdin pysyessä samana treeniohjelman muutoksen myötä.

Voin jo näin lyhyelläkin kokemuksella sanoa, että mentaalisesti sykkeen pitäminen totuttua alemmalla tasolla on aika vaikeaa kaltaiselleni kaverille. Väistämättä tulee tunne, ettei treenistä ole mitään hyötyä, kun ei edes hengästy.

Täytyy lukea tuo artikkeli oikein ajan kanssa.

Tosiaan meitä on moneen junaan. Itse nautin enemmän juuri noista matalasykkeisistä treeneistä. Niillä ei tule verenmakua suuhun, mutta tulee kuitenkin fiilis, että on tässä treenattu ja tavoite (maraton) on taas askelta lähempänä. Vaikka muuten en ole erityisen kärsivällinen, osaan treenatessa olla ja rakentaa rauhassa pohjia pk-lenkeillä. Tosin kuten kerroin niin sitä tuli tehtyä ehkä jopa liian rauhassa. Oon kuitenkin itsekin huomannut, että syketasot ovat mulla laskeneet. Nyt alemmilla sykkeillä pystyy vetämään selkeästi kovempaa kilsavauhtia. Silti mulla on vielä todella paljon tehtävää, että pystyisin tekemään hyvää tulosta puolikkaille ja maratoneilla.

Fordél sitten paljasti kommentillaan todellisen syyn, miksen malta juosta hiljaa... Kun on pakko pysyä noiden tiukkakroppaisten fitnes-mimmien perässä lenkkipolulla(kin)... Takaa on hyvä tulla!

Heh tai toisen näkökulman mukaan teet kuten tuossa mun allekirjoituksessa...

 

[U2]

Itse nautin enemmän juuri noista matalasykkeisistä treeneistä. Niillä ei tule verenmakua suuhun, mutta tulee kuitenkin fiilis, että on tässä treenattu ja tavoite (maraton) on taas askelta lähempänä.

Saako olla utelias ja kysyä, mikä on aikatavoitteesi maratonille?

Nimittäin treenaat enemmän, kovempaa ja paremmin kuin esim. minä, joka olen läski ja silti jolkotellut maratonin kahdesti (tosin helvetin heikoilla ajoilla) läpi. Eli maratonin pääsisit läpi varmaan vaikka huomenna, mutta ymmärrän toki jos ajallakin on sinullle merkitystä:-)

Omalla kohdalla pitää ihmetellä sitä, että miten voi maratonilla maaliin päästyään niin totaalisesti heittää romukoppaan kaiken sen treenin ja vaivan mitä on sen suorituksen eteen tehnyt.

Tämä on käynyt jo kahdesti. Ensimäinen maraton tuli ryömittyä läpi 2009. Sen jälkeen meni muutama kuukausi laakereilla lepäillen ja "saavutuksesta" nauttien. Niinpä 2010 oli väkisinkin välivuosi. 2011 taas saatiin läski maratonille ja enkkakin parani ~vartin verran.

Ja - tadaa - se maran läpi pääsy (ja enkka) tuntui jälleen niin hienolta, että täällä ollaan keskitetty lähinnä herkutteluun sekä syöden että etenkin juoden. Nyt pikkuhiljaa on taas soviteltu lenkkaria jalkaan, mutta onhan se ihan helvetin raskasta aloittaa aina about nollilta - ja muutaman kilon aiempaa tanakampana. Mutta josko tämä taas tästä. Ehkä taas 2013 maratonille. Ongelman yksi syy taitaa olla se, että jos ei ole ilmoittautunut mihinkään kilpailuun (maratonille), laiska luonteeni antaa turhan helposti periksi jättää lenkki väliin. Jos jollakulla on tähän hyvä vinkki, olen erittäin kiitollinen!

 

[Jaws]

Täällä kanssa yksi lenkkeilijä. Lenkkeiltyä nyt tuleekin lähes pakonomaisesti harrastusten takia. Nyt kesällä en ole paljoa lenkkeillyt mutta eiköhän sitä taas syksymmällä lenkkipolut kutsu.

Niin ja tavoitteena cooperissa se 3000m. Ennätys on jotain siinä 2900-3000 välissä, muttei vielä ole mennyt "haamuraja" rikki.

 

[Snakster]

Ja - tadaa - se maran läpi pääsy (ja enkka) tuntui jälleen niin hienolta, että täällä ollaan keskitetty lähinnä herkutteluun sekä syöden että etenkin juoden. Nyt pikkuhiljaa on taas soviteltu lenkkaria jalkaan, mutta onhan se ihan helvetin raskasta aloittaa aina about nollilta - ja muutaman kilon aiempaa tanakampana. Mutta josko tämä taas tästä. Ehkä taas 2013 maratonille. Ongelman yksi syy taitaa olla se, että jos ei ole ilmoittautunut mihinkään kilpailuun (maratonille), laiska luonteeni antaa turhan helposti periksi jättää lenkki väliin. Jos jollakulla on tähän hyvä vinkki, olen erittäin kiitollinen!

Suosittelen satsaamaan vaihtelun vuoksi lyhyemmille matkoille. Maratonissa ei mielestäni ole peruskuntoilijalle oikein mitään muuta pointtia kuin se äijäilyaspekti. Siis se juttu, että on vetänyt maratonin. Jos kymppi tai vitonen tuntuvat liian lyhyiltä, niin sitten vaikka puolimaraton. Lyhyemmillä matkoilla on pakko satsata eri tavalla treenaamisen laatuun ja erilaisiin aikatavoitteisiin, kun se läpipääsy ei ole enää mikään juttu. Treenaaminen tulee samalla monipuolisemmaksi, kun on pakko alkaa kehittää enemmän myös vauhti- ja vauhtikestävyysominaisuuksia.

 

[Fordél]

Saako olla utelias ja kysyä, mikä on aikatavoitteesi maratonille?

Nimittäin treenaat enemmän, kovempaa ja paremmin kuin esim. minä, joka olen läski ja silti jolkotellut maratonin kahdesti (tosin helvetin heikoilla ajoilla) läpi. Eli maratonin pääsisit läpi varmaan vaikka huomenna, mutta ymmärrän toki jos ajallakin on sinullle merkitystä:-)

Heh no eipä se aina painoa katso näiden juttujen suorittaminen kuten täälläkin on tuotu esiin.

Mutta juu, varmasti pystyisin vaikka huomenna vetämään maratoonin, siitä ei ole enää kyse. Sen verran hyvä treenijakso on nyt taustalla ja muutenkin juoksua on tullut harrastettua jo vuosia eli pohjiakin löytyy. Aikatavoite ei ole mulle pääjuttu tässä koko hommassa. En olekaan vielä edes määritellyt tarkkaa aikatavoitetta vaan katsotaan ensin miten puolimaratoni menee. Tällä hetkellä ainoa tavoite on juosta maratoni hallitusti läpi ja ajan pitäisi alkaa nelosella. Onko se sitten 4.45, 4.30 vai mitä niin siihen osaan vastata paremmin puolikkaan jälkeen.

Jep, mutta nyt kohti "etelän leiriä" ja palaillaan astialle viikon parin päästä!

 

[Elazi]

Mutta josko tämä taas tästä. Ehkä taas 2013 maratonille. Ongelman yksi syy taitaa olla se, että jos ei ole ilmoittautunut mihinkään kilpailuun (maratonille), laiska luonteeni antaa turhan helposti periksi jättää lenkki väliin. Jos jollakulla on tähän hyvä vinkki, olen erittäin kiitollinen!

Sitähän se on, ekat 10-15 juoksukertaa on semmosia, että väkisin täytyy nousta lenkille, sen jälkeen se jo helpottaa. Eipä siihen taida mitään kikkoja olla. Asetat sopivia välitavoitteita itselle ja kirjaat ylös lenkin tiedot (matka, aika, sykkeet jne.), niin kehittymisen huomaa nopeammin ja sitä kautta saa lisämotivaatiota itselle.

 

[Iker]

Mutta juu, varmasti pystyisin vaikka huomenna vetämään maratoonin, siitä ei ole enää kyse. Sen verran hyvä treenijakso on nyt taustalla ja muutenkin juoksua on tullut harrastettua jo vuosia eli pohjiakin löytyy. Aikatavoite ei ole mulle pääjuttu tässä koko hommassa. En olekaan vielä edes määritellyt tarkkaa aikatavoitetta vaan katsotaan ensin miten puolimaratoni menee. Tällä hetkellä ainoa tavoite on juosta maratoni hallitusti läpi ja ajan pitäisi alkaa nelosella. Onko se sitten 4.45, 4.30 vai mitä niin siihen osaan vastata paremmin puolikkaan jälkeen.

Kun kerran pohjatkin ovat kunnossa ja nyt on hyvä treenijaksokin taustalla, kuulostaa melkoisen maltilliselta aikatavoitteelta.

Kävin tuon taannoisen 30km testilenkin heittämässä jokunen viikko sitten, keskivauhti oli 5.25min/km ja sitä tahtia ajattelin paahtaa loppumatkankin eli oman aikatavoitteeni urani ensimmäiselle maratonille ajattelin asettaa sinne 3.45-3.50 tuntumaan.

Toki tiedetään että meitä juoksijoita ja harrastajia on moneksi ja kuten olet sanonut, tykkäät pitää perusvuhtisi varsin maltillisena, jotenkin vaan kuulostaa siltä että hyvällä treenauksella tuon mainitsemasi 4.40 paikkeille sijoittuvan ajan pitäisi olla paperia.

Tämä ei sitten ole mitenkään vähättelevään sävyyn kirjoitettu ja todellakin tiedän että jotkut juoksevat kovempaa ja jotkut hiljempaa, minulla nuo hitaat peruslenkit menevät sinne 5.35-5.45 min/km ja tuosta kun nipistää hieman päästään siihen vauhtiin jolla ajattelin maratonille startata ja tavoitella sen mukana tuomaa n. 3.45-3.50 loppuaikaa.

Sinänsä aikaa en ajatellut sinne lähteä kanssa ensikertalaisena tavoittelemaan, tuo 30km lauantailenkki vaan osoitti hyvin sen että ei sinne ihan lönköttelemään tarvitse lähteä vaan hyvällä perusvauhdilla liikkeelle ja tuntuma oli että sitä samaa vauhtia jaksaa kyllä painaa vielä sen loppupätkän ja viimeistellä se 42 km kunnialla.

Oma pohjani on se, että varsinaista treeniohjelmaa ei ole mutta futiksen perässä juoksemisen ja mun urheilemisen lisäksi on tullut lenkkeiltyä ihan kiitettäviä määriä jo vuosikausia. Nyt viime vuodet on kilometrimäärät lisääntyneet ja esim. keväällä kun huvikseni laskin niin vuodessa eli maaliskuu 2011- maaliskuu 2012 oli tullut reilu 2300km lenkkeiltyä. Samaa tahtia mennään edelleen eli kuukaudessa tulee aina jotain 150-250 kilometrin väliltä juostua. Sekaan mahtuu sen kummempaa suunnittelematta kaikkea nopeammasta 9km juoksusta hitaampaan ja pitkään 25km lenkkiin, uskon ja huomaan kyllä että peruskunto on aikalailla kohdillaan. Ei sippaa futiskentälläkään kondiksen puolesta ihan ensimmäisenä.

 

[Snakster]

Kävin tuon taannoisen 30km testilenkin heittämässä jokunen viikko sitten, keskivauhti oli 5.25min/km ja sitä tahtia ajattelin paahtaa loppumatkankin eli oman aikatavoitteeni urani ensimmäiselle maratonille ajattelin asettaa sinne 3.45-3.50 tuntumaan.

Minusta tuo kuulostaa turhankin maltilliselta tavoitteelta siihen nähden, mitä olen täältä treenaamisestasi lukenut. Maratonin juoksemissa kyse on osittain myös kyvystä sietää epämukavuustiloja ja käsittääkseni sinulla on myös urheilutaustaa sen verran, että et ihan pienestä pahan olon tunteesta hätkähdä. Itse tietysti tiedät parhaiten, mutta tuntuu, että noilla pohjilla 3.30 alitus voisi olla hyvinkin kepeää kauraa.

Vertailun vuoksi: itselläni on viime vuodet tullut juoksukilsoja 1000-1500 vuodessa ja sen lisäksi jonkun verran hiihtoa, pyöräilyä, suunnistusta ja futista ja maraton meni viime syksynä aikaan 3.28. Puolikkaan enkka parin vuoden takaa on 1.32 ja kymppi meni viime syksynä selkeästi alle 42:n.

Harmillisesti aikakone ei toimi ja se lähes 20 vuotta sitten ollut aika ei enää koskaan palaa, jolloin kolme kierrosta Pirkkolan kolmosta taittui alle 35:n.

 

[Nume]

Juoksijan polvi vaivaa vieläkin ja polte olisi kova lenkkipoluille jälleen. Olen nyt pitänyt vapaata maanantaista asti (20min kävelylenkki tiistaina keskisykkeen ollessa n. 130). Keskiviikkona polvi oli todella ärtynyt, mutta se voi johtua myös minun kesätyöstäni, jossa joudun hyppäämään auton hytistä ja auton hyttiin kymmeniä kertoja päivässä. Olen nyt ottanut tulehduskipulääkettä kuuriluontoisena ja hieronut jalkojani sekä totta kai venytellyt. Alunperin ajattelin pitää vielä viikon lepoa, mutta olisiko sittenkin hyvä käydä pienellä lenkillä, jossa yhdistelisin juoksua ja kävelyä? Nyt polvi ei ole tippaakaan kipeä..

Ja juoksijan polvi tuli siis rikkinäisestä kengästä, joka on vaihdettu uuteen, joten syy on aikalailla selvitetty.

 

[Iker]

Minusta tuo kuulostaa turhankin maltilliselta tavoitteelta siihen nähden, mitä olen täältä treenaamisestasi lukenut. Maratonin juoksemissa kyse on osittain myös kyvystä sietää epämukavuustiloja ja käsittääkseni sinulla on myös urheilutaustaa sen verran, että et ihan pienestä pahan olon tunteesta hätkähdä. Itse tietysti tiedät parhaiten, mutta tuntuu, että noilla pohjilla 3.30 alitus voisi olla hyvinkin kepeää kauraa.

Saattaa hyvin olla että rahkeet riittää kovempaankin tavoitteeseen, ja toki kun lappu rintaan lyödään pitää itsestään jotain muuta kuin se peruslenkki saada irti. Kai tuossa on se jokin ensikertalaisen pelko että käy joku mystinen hyytyminen jos aloittaa maratonin turhan kovaa. Toisaalta sen verran on tosiaan a)vanhoja pohjia alla vuosien varrelta ja b) jatkuvaa tauotonta treenaamista ja jonkinasteista epävirallista maratoniinvalmistautumista nyt alla, että kai se vaan pitää uskaltaa luottaa kondikseensa ja lähteä hieman mukavuusaluettansa kovempaan tahtiin sitten kun startin hetki koittaa. Ja tavoitehan on siis lokakuussa Vantaan maratonilla.

Laitanpa tässä huvikseni viimeisen kuukauden treenit ylös, näitä on täältä joskus ihan hauska jälkikäteen lukea kun selailee vanhoja tarinoita. Ihan tyytyväinen pitää olla tuohon miten hyvin treenaaminen maistuu viikosta ja kuukaudesta toiseen, jonkinlaista huumetta se tuntuu olevan kun ei malta pahemmin levätä ja tuokin on siis nyt keskeltä kesää eli mukana on juhannusviikko ja sen jälkeen alkoikin kesäloma eli pari viikkoa tuosta ajasta on tullut oltua mökillä ottamassa rennosti.

Viikko 25 (juhannusviikko)
Ma Lenkki 17,2km
Ti Sali
Ke Lenkki 10km
To Sali (juoksumatolla alkulämmöksi 5km)
Pe Lenkki 10km
Su Lenkki 10km

Viikko 26
Ma Lenkki 10km + punttitreeni
Ti Sali
Ke Lenkki 10km + illalla futista
To Punttitreeni
Pe Lenkki 14km
La Punttitreeni
Su Lenkki 12,6km

Viikko 27
Ti Lenkki 12 km + punttia
Ke Lenkki 10,2 km
To Lenkki 10km
Pe Lenkki 9km + salille heti perään
La Lenkki 12 km
Su Punttitreeni

Viikko 28
Ma Lenkki 12km
Ti Lenkki 12 km
Ke Lenkki 10km + puntit + 1,5 h futista
To Punttis + yksinäistä futiksen kanssa leikkimistä
Pe Lenkki 12,2 km

Tuleehan tuossa aikalailla jaloille ja toki muullekin kropalle laitettua löylyä, on siellä se yksi lepopäivä viikolle keskimäärin treenaamisesta ja tietenkin nuo punttitreenipäivät eli salilla käynnit ja kotipuntit antavat myös jaloille hieman levähdystä muuten aika ahkeran käytön keskelle. Välillä toki kyykitään salillakin, mutta useimmiten pitää antaa koipien levähtää.

Aina on tullut muiden juostua ja nimenomaan lenkkeiltyä muun harrastamisen ohella jo tuolta teinivuosilta asti, mutta sen verran tuo lenkkijuokseminen on vienyt varsinkin nyt viimeisen parin vuoden aikana mennessään, että siinä missä ennen tuli otettua futis ja nappikset ja lähdettyä vaikka yksin käytännössä päivittäin neppailemaan ja juoksentelemaan siinä sivussa, nyt ei malta ikäänkuin hukata hyvää juoksuaikaa vaan aina kun on tuollaisen treenin aika tulee lähdettyä futiskentän sijaan lenkille. Harmittaa oikein välillä, kun nytkin kesäloman aamuina tekisi mieli napata futiskamat ja suunnata kentälle kikkailemaan ja potkimaan, muttei viitsi kun lenkki vie sittenkin voiton päivän treeninä. Kilometrejä vaan mittariin on nyt homman nimi ja kai siinä on jo jonkinlaiseksi juoksun harrastajaksi kehittynyt ainakin ohi sen kaikkein satunnaisimman sunnuntaijuoksijan.

Vielä on toki matkaa kovempiin vauhteihin ja kunnioitettaviin suorituksiin joita muutamia kavereitani latoo tauluun eripituisissa juoksukisoissa, mutta eipä onneksi tarvitse heitä vastaan kisailla vaan peilata koko touhu ja tavoitteet vain ja ainoastaan siihen omaan tekemiseen ja tasoon. Siihen olen ihan tyytyväinen ja kuten sanottu, kun treeni"ohjelma" on jatkuvasti tuolla aiemmin listatun kaltaisessa muodossa, ei tässä pitäisi ihan avuttomaksi pullataikinaksi päästä rapistumaan vaan suhteellisen hyvässä kondiksessa sitä tuntee olevansa ettei nyt ihan duunipaikan portaissa tai vauvan ja vaimon kanssa vaunukävelyllä sentään ala kone piiputtaa.

 

[Snakster]

Saattaa hyvin olla että rahkeet riittää kovempaankin tavoitteeseen, ja toki kun lappu rintaan lyödään pitää itsestään jotain muuta kuin se peruslenkki saada irti. Kai tuossa on se jokin ensikertalaisen pelko että käy joku mystinen hyytyminen jos aloittaa maratonin turhan kovaa. Toisaalta sen verran on tosiaan a)vanhoja pohjia alla vuosien varrelta ja b) jatkuvaa tauotonta treenaamista ja jonkinasteista epävirallista maratoniinvalmistautumista nyt alla, että kai se vaan pitää uskaltaa luottaa kondikseensa ja lähteä hieman mukavuusaluettansa kovempaan tahtiin sitten kun startin hetki koittaa. Ja tavoitehan on siis lokakuussa Vantaan maratonilla.

Vantaa on kyllä hyvä skaba juosta, koska sää on yleensä ollut optimaalinen vajaa +10 ja tyyntä, reitti on tasainen ja huolto sun muut järjestelyt on hoidettu rautaisella osaamisella. Harmillisesti itseltäni jää tällä kertaa kotikaupungin maraton välistä, kun tuli työmatka samalle viikolle Haagiin ke-pe ja menin ottamaan paluulennon vasta sunnuntaille. Ja harmillisesti Amsterdamin maratonkin on vasta viikon kuluttua tuosta.

Hyytymisestä vielä se, että siinä minulla ainakin auttaa edelleen se nuoruusvuosien kilpaurheilutausta, joka on tuonut muassaan luottamuksen siihen että vaikka joskus tuntuu todella pahalta, niin yleensä sitä kuitenkin jollain tavalla pääsee eteenpäin. Ja toisaalta myös oman kehon tuntemisen siinä mielessä, että osaa erottaa sippaamisen eri asteet ja tarvittaessa hyvissä ajoin höllätä.

 

[Turri]

Hyvaa iltaa! (pahoittelen ääkkösten puuttumista, kun ei jaksa copypasteilla koko ajan)

Uutena liityn taalla Jatkoajassa lenkkeilijoiden porukkaan. Taustalta loytyy joukkuelajeja n. 15v ajalta, jossa seassa enemman tai vahemman lenkkeilya. Nyt viime vuosina yrittanyt juosta enemman ja enemman. Tana kesana sitten loytynytkin uusi tavoite:

Maraton kevaalla 2013, ensimmainen sellainen itselleni. Antaa vajaan vuoden ehdin harjotella siihen, joten kunnossa pitaisi olla. Ei silla etteiko pohjakunto olisi jo kohdillaan, kun tulee syyskuusta-maaliskuuhun pelattua yliopistossa lacrossea 2-4 kertaa viikossa. Tavoiteeksi maratonille oon asettanut 4 tunnin alittamisen, eli alle 6min/km keskivauhti.

Talla hetkella oon juossut vahan epasaannollisen saannollisesti, kuitenkin pyrkinyt kolmeen juoksuun viikossa. Yleisesti juoksun pituus on noin 10km, mutta valilla myos 8km ja valilla 12km. Kaksi viikkoa sitten tuli juostua pisin juoksu muutamaan vuoteen, kun matkaa kertyi 19.2km ja aika oli yllattavan hyva 1h35min. Tosin olin melkein kuollut tuon jalkeen! Tanaan matkaa taittuit 15.5km aikaan 1h15min, joka oli paljon parempi juoksuna ja nyt jalkeenpain fiiliskin on parempi ja olisi voimia ollut pidempaankin juoksuun.

Itsellani lahinna on ongelmana pitkan matkan juoksuissa ollut, etta aloitan matkanteon aina selkeasti liian nopeasti. Tasta sitten paastaan crashaten alas, etta loppumatkasta vauhti hidastuu tolkuttomasti ja koko juoksusta jaa huono maku suuhun. Joten sita oon nyt pyrkinyt harjoitteleen, etta aloitan rauhassa alusta asti ja kylla siina nakyy jo selkeata parannusta. Toisena ongelmana ja paanvaivana on, etta kokemusta yli 1,5h juoksuista ei juuri ole. Kai se siita harjoittelun kautta.

Nain kun juokseminenkin on valineurheilua tana paivana, niin olisi ihan pari kysymysta, jos joku niihin osaa vastailla:

Tarkoituksena on hankkia ensi kuussa ensimmainen sykemittari. Talla hetkella matkan mittaaminen/ajan ottaminen onnistuu iPodin ja Nike+:n avulla ja tuosta yhdistelmasta en ajatellut luopua, koska iPod kulkee kuitenkin mukana musiikin takia. Eli GPS ei ole tarpeellinen sykemittarilleni. Talla hetkella kiikarissani on Polar FT4 -sykemittari. Onko kenellakaan kokemuksia laitteesta? Saa toki suositella muitakin vaihtoehtoja.

Samalla aion hankkia uudet juoksukengat. Nyt vedellaan Nike Structure Triax+ 12 -kengilla ja erittain tyytyvainen olen ollut. Mielellaan pysyisin Niken kengissa, etenkin +:issa, mutta ei muutkaan merkit ole poissuljettuja. Vasta pari paivaa oon netissa katsellut mahdollisia vaihtoehtoja ja Nike Lunar Haze + vaikuttaisi hyvalta, loytyyko ketaan keta olisi kenkia koittanut? Ongelmana on, etta en yli £50 niista haluaisi maksaa, varsinkin kun taalla Skotlannissa voi oikeasti loytaa yli £100 kenkia alle £50. Suoranaisesti kiire kenkien hankinnan suhteen ei ole, kun nykyiset eivat ole aivan taysin puhki kuluneet. Tiedan, kenkien suhteen ei saisi nuukailla. Myos kenkien suhteen otetaan vinkkeja vastaan. Juostessa kenganpohjasta kuluu ulkoreunat nopeiten (ei mitenkaan hirvean selkeasti), joten kevyt "underpronation" taitaa jaloissa olla?


Asiasta toiseen. Onko kukaan taalla koittanut tuota Hansons Marathon Running plania? (linkki) Vaikuttaa aika voimakkaasti jakavan mielipiteita juoksijoiden keskuudessa. Se oli nyt ensimmainen marathon plan mita loysin, tarkoituksena ainakin tutustua Pfitzingerin planin myos. Mahdollisesti yritan loytaa jonkun kultaisen keskitien, jonka pystyn hyvin yhdistamaan lacrossen pelaamiseen.

Homma on ihan lasten kengissa viela, mutta pikkuhiljaa hyva tulee :)