Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

  • 565 331
  • 3 878

Pekkis

Jäsen
Nain kun juokseminenkin on valineurheilua tana paivana, niin olisi ihan pari kysymysta, jos joku niihin osaa vastailla:

Usko pois, ei se ole. Pari perusjuttua voisin kertoa. Uusi lenkkarit riittävän usein, sinun tapauksessa ehkä 1-2 paria vuoteen on riittävä tahti. Kenkiä on sekä leveällä että kapealla lestillä, pronaatiotuella ja ilman. Uusia ostaessa juokse kaupassa sen verran, että huomaat lestin ja koon sinulle sopivan. Ehdottomasti pitää molempia kenkiä jalassa käyttää! Henkilökohtaiset pohjalliset säästävät taatusti tulevaisuudessa monilta vaivoilta. Maksaa kyllä vähäsen, mutta sinullahan sitä paalua riittää.

Treenaamisesta noin yleisesti voisin sanoa sen verran, että suurimmat virheet tehdään lenkkivauhdeissa. Juostaan lähes aina sama lenkki samalla vauhdilla. Silloin kun juostaan hiljaa, niin silloin kanssa pitää juosta hiljaa, mutta kun juostaan kovaa, niin silloin täytyy vähän ahistaa!

Kuntoilijan harjoittelu on ihan vitun yksinkertaista, mutta välinevalmistajat ja kaikenmaailman personaltreinerit koittavat vaan tehdä siitä jotain helvetin rakettitiedettä. Älä lähde siihen mukaan!

Avainsana sinulle tulee tässä---->SÄÄNNÖLLISYYS!

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että missä päin upeaa Skotlannin maata vaikutat?
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Hyytymisestä vielä se, että siinä minulla ainakin auttaa edelleen se nuoruusvuosien kilpaurheilutausta, joka on tuonut muassaan luottamuksen siihen että vaikka joskus tuntuu todella pahalta, niin yleensä sitä kuitenkin jollain tavalla pääsee eteenpäin. Ja toisaalta myös oman kehon tuntemisen siinä mielessä, että osaa erottaa sippaamisen eri asteet ja tarvittaessa hyvissä ajoin höllätä.

Totta toinen puoli! Sitten taas toisaalta olen huomannut, että varsinkin monilla palloilutaustan omaavilla kavereilla on nimenomaan usein tapana hyytyä maratoneilla, koska kokevat (monesti ihan oikeutetusti...) olevansa hyvässä kondiksessa ja lähtevät ns. kerran kesässä kokeilemaan maratonia aivan liian kovalla alkuvauhdilla, eli samalla vauhdilla, jolla käyvät heittämässä reilun kympin lenkkejä ilman mitään ongelmaa. Täysin eri lähtökohdista rakennettu kuntopohja yhdistettynä liian rivakkaan alkuvauhtiin tarkoittaa yleensä sitä, että nämä kaverit ovat tulleet juurikin siinä kolmenkympin jälkeen selkä edellä vastaan. Epäusko ja vitutus paistaa heidän kasvoistaan kilpaa pahan olon kanssa.

Yllä oleva ei ollut suunnattu Ikerille (vaan pikemminkin nimimerkki Turrin kaltaisen taustan omaaville juoksuharrastuksen alkumetreillä oleville kavereille). Ikerille tuota juoksupohjaa on jo niin paljon takana, etten millään usko maratonin tuottavan em. kaltaisia vaikeuksia. Minäkin uskon, että Ikerilla on täysin realistiset mahdollisuudet alittaa 3:30, mutta vauhdinjako kandee kuitenkin rakentaa tasaiseksi. Tuolla treenimäärällä ja noilla juoksukilometreillä Ikerilla on mahdollisuus tavoitella myöhemmin jopa kolmen tunnin haamurajaa satsaamalla laadukkaampaan juoksutreenaamiseen. Sulla (siis Ikerilla) on liian paljon tasavauhtisia (10-15km pituisia) lenkkejä suhteessa siihen, että viikottain kannattaisi juosta yksi yli kahdenkympin treeni maltillisemmalla vauhdilla ja taas toisaalta silloin tällöin juoksupohjainen vetotreeni. Toki futispohja tuo jonkin verran vetotreenin kaltaista harjoittelua, mutta ei se silti aivan sama asia ole, sillä tyypilliset pyrähdykset jäävät kuitenkin futiksessa varsin lyhyeksi matkalta ja kestoltaan ja vastaavasti futistreenin tai matsin kesto on hiukan liian pitkä optimaalisen vetotreenin näkökulmasta. Eihän sillä ole niin suurta väliä, jos ei varsinaisesti aikaa ole maratonilla tavoittelemassa, mutta toisaalta noilla kilometreillä luulisi kiinnostavan myös se puoli?
 
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Kiitos jumalaisen sadesään kulki eilen juoksu paremmin, kuin kertaakaan koko kesän aikana. Turistit, lomalaiset ja muut turhakkeet kärvistelee, mutta meitsi porskuttaa hymy huulessa uusia henk.kohtaisia ennätyksiä. Mikä vielä parasta, niin vettä on ennusteiden mukaan tulossa vielä monta päivää yhtä kyytiä, jay! :)

PS. Adidaksen glidet ovat kyllä muotoutuneet todella hyviksi popoiksi mun jalkoihin, mutta aavistuksen verran enemmän saisi olla vaimennusta asfaltilla laukatessa. Kaiken kaikkiaan pakko olla tyytyväinen tähän hankintaan ja aika hyvä kilpailija pitää löytyä, jos merkkiä & mallia näiden jälkeen vaihdan.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Totta toinen puoli! Sitten taas toisaalta olen huomannut, että varsinkin monilla palloilutaustan omaavilla kavereilla on nimenomaan usein tapana hyytyä maratoneilla, koska kokevat (monesti ihan oikeutetusti...) olevansa hyvässä kondiksessa ja lähtevät ns. kerran kesässä kokeilemaan maratonia aivan liian kovalla alkuvauhdilla, eli samalla vauhdilla, jolla käyvät heittämässä reilun kympin lenkkejä ilman mitään ongelmaa. Täysin eri lähtökohdista rakennettu kuntopohja yhdistettynä liian rivakkaan alkuvauhtiin tarkoittaa yleensä sitä, että nämä kaverit ovat tulleet juurikin siinä kolmenkympin jälkeen selkä edellä vastaan. Epäusko ja vitutus paistaa heidän kasvoistaan kilpaa pahan olon kanssa.

Just näinhän se on, ja olinkin ehkä vähän epätäsmällinen. Itselläni on taustaa nimenomaan kestävyyslajista, mistä on peräisin aika hyvä omien rajojen tuntemus. Eli tiedon ja luottamuksen siitä että kun matkaa on vielä kymppi jäljellä, niin voi luottaa siihen, että se paha olo ei lopeta matkan tekoa ja että vielä ehkä uskaltaa jopa kiristää. Aika monella aikuisiällä juoksuharrastuksen aloittaneella tuloksen tekemistä heikentää nimenomaan erilaisista epämukavuustiloista johtuva säikähdys. Tunnen tyyppejä, jotka treenaavat paljon itseäni enemmän ja joilla treenivauhdit ihan lähtien kovemmista vetotreeneistä ovat suurin piirtein samoja kuin itselläni, mutta maratonilla aika on puoli tuntia heikompi, mikä minusta johtuu nimenomaan henkisen kovuuden puutteesta.

Toisaalta on sitten niinkin, että jos omaa maksimisuoritusta lähtee hakemaan, niin joskus joutuu sippaamaan, mikä sekin on ihan hyödyllinen ja opettavainen kokemus.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Kävin tuon taannoisen 30km testilenkin heittämässä jokunen viikko sitten, keskivauhti oli 5.25min/km ja sitä tahtia ajattelin paahtaa loppumatkankin eli oman aikatavoitteeni urani ensimmäiselle maratonille ajattelin asettaa sinne 3.45-3.50 tuntumaan.

Jos 30km menee tuota vauhtia ja kyse ei ole mistään varsinaisesti kovasta juoksusta edes niin pitäisi marathon mennä helposti 3:30 tuntumaan joka on noin 5min/km. Kyllähän marathonilla on tarkoitus juosta kovaa eikä samaa vauhtia kun lenkkivauhti, toki jos haluaa niin voihan sen juosta lenkkivauhtiakin.

Jotain kovia vetoja vaan kannattaisi ottaa ohjelmaa eikä tahkota pelkkää lenkkiä. Peruslenkit kyllä pitävät kuntoa yllä jne, mutta vauhtikestävyyttä vedot parantavat ihan eri tavalla.

Tuli tässä itse ilmoittauduttua HCM:lle, ensimmäinen marathon vaikka tässä on juostu kohta 20 vuotta. No saa nähdä miten menee, pieni jalkavamma on haitannut harjoittelua mutta eiköhän juokseminen kuitenkin onnistu. Alle kolmen tunnin tavoitteella lähden mutta pääasia että saa marathonin juostua kohtuullisesti. Pitää vain muistaa lähteä tarpeeksi maltillisesti liikkeelle.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
...Aika monella aikuisiällä juoksuharrastuksen aloittaneella tuloksen tekemistä heikentää nimenomaan erilaisista epämukavuustiloista johtuva säikähdys. Tunnen tyyppejä, jotka treenaavat paljon itseäni enemmän ja joilla treenivauhdit ihan lähtien kovemmista vetotreeneistä ovat suurin piirtein samoja kuin itselläni, mutta maratonilla aika on puoli tuntia heikompi, mikä minusta johtuu nimenomaan henkisen kovuuden puutteesta...

Joo kyllä ihan samalla sivulla seisotaan... Mun kilpaurheilullinen tausta tulee puolestaan juurikin palloilulajeista, joskin huomasin jo silloin omaavani geenit kestävyysmatkoille, vaikkei ruumiinrakenne varsinaisesti kuivan kesän oravaa muistuttanut (no, nyt vielä vähemmän...) Vuorikiipeilyssä on sellainen vanha puolihumoristinen sanonta, että alpeilta tulevat vuorikiipeilijät ovat parhaita pitkien perinteidensä vuoksi, amerikkalaiset parhaimpien varusteidensa vuoksi ja puolalaiset vuorikiipeilijät siksi, koska ovat parhaimpia sietämään huonoja olosuhteita, eli kärsimään, heh. Kyllä tuosta kärsimuksen sietokyvystä tietyn totuuden siemenen löytää myös maratonille.

Henkilökohtaisesti olen armoton totuudenkieltäjä, itseni huijaaja ja jakolaskujen ystävä silloin, kun kärsimys iskee täysillä päälle ja matkaa on vielä jäljellä. Yksinkertaisesti kieltäydyn ajattelemasta edessäolevan matkan pituutta esimerkiksi siten, että juoksen ikäänkuin (mentaalisesti) useampaan kertaan viimeisen kilometrin ennen kun sen aika varsinnaisesti koittaa. Tai alan suorittamaan erilaisia juoksuvauhtiin liittyviä laskuvariaatioita, joka pitää ajatukset poissa itse juoksusta. Siis ihan mitä tahansa, jolla saan itseni vakuutettua, ettei vauhdin hiljentäminen enää kannata, heh! Kaikkein parasta on tietysti, jos loppukilometrit pystyy juoksemaan samaa vauhtia jonkun hyvännäköisen tsirkun kanssa... tosin siten ei ole tapahtunut kuin kerran kipittäessäni erittäin kilpahenkisen japsittaren kanssa maratonin jälkimmäisen puolikkaan. Myönnetään... mitä pidempi matka, sen tyhmempi kaveri...
 

Turri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers, HIFK, Braehead Clan
Usko pois, ei se ole. Pari perusjuttua voisin kertoa. Uusi lenkkarit riittävän usein, sinun tapauksessa ehkä 1-2 paria vuoteen on riittävä tahti. Kenkiä on sekä leveällä että kapealla lestillä, pronaatiotuella ja ilman. Uusia ostaessa juokse kaupassa sen verran, että huomaat lestin ja koon sinulle sopivan. Ehdottomasti pitää molempia kenkiä jalassa käyttää! Henkilökohtaiset pohjalliset säästävät taatusti tulevaisuudessa monilta vaivoilta. Maksaa kyllä vähäsen, mutta sinullahan sitä paalua riittää.

Treenaamisesta noin yleisesti voisin sanoa sen verran, että suurimmat virheet tehdään lenkkivauhdeissa. Juostaan lähes aina sama lenkki samalla vauhdilla. Silloin kun juostaan hiljaa, niin silloin kanssa pitää juosta hiljaa, mutta kun juostaan kovaa, niin silloin täytyy vähän ahistaa!

Kuntoilijan harjoittelu on ihan vitun yksinkertaista, mutta välinevalmistajat ja kaikenmaailman personaltreinerit koittavat vaan tehdä siitä jotain helvetin rakettitiedettä. Älä lähde siihen mukaan!

Avainsana sinulle tulee tässä---->SÄÄNNÖLLISYYS!

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että missä päin upeaa Skotlannin maata vaikutat?

Kiitos vinkeista! En tieda mista sait paahasi, etta paalua riittaa, mutta ei sita opiskelijalla kylla riita juuri mihinkaan. Ja kotipaikkana vaikuttaa puukotuksien mekka, Glasgow.
 
Usko pois, ei se ole.

Kyllä se minusta aika pitkälti on varusteurheilua. Juoksussa tarvitaan periaatteessa vain kengät+sukat, housut ja paita. Ja noihin kaikkiin on syytä panostaa sen verran, ettei mitään Lidlin kamoja hanki, vaan laadukkailta valmistajilta laadukkaita tekstiilejä ja etenkin laadukkaat kengät.

Itse en voisi tänä päivänä enää kuvitellakaan juoksevani joissain citymarketin alelaarin lenkkareissa, tuulihousuissa ja normi t-paidassa. Sukista tingin joskus, mutta pidemmillä lenkeillä sekin kyllä kostautuu auttamatta. Jos teknisten tekstiilien ja kunnollisten kenkien hankkiminen lasketaan varusteurheiluksi, niin kyllä lenkkeily siinä tapauksessa on varusteurheilua minusta. Itselleni välttämättömäksi on muodostunut myös juoksukello/sykemittari, mutta tuota en nyt pakollisena kuitenkaan kaikille näe.
 
Suosikkijoukkue
Arsenal
Kyllä se minusta aika pitkälti on varusteurheilua. Juoksussa tarvitaan periaatteessa vain kengät+sukat, housut ja paita. Ja noihin kaikkiin on syytä panostaa sen verran, ettei mitään Lidlin kamoja hanki, vaan laadukkailta valmistajilta laadukkaita tekstiilejä ja etenkin laadukkaat kengät.

Samaa mieltä koko tekstistä muuten, mutta itselläni on juoksusukkina Lidlin n. viiden euron juoksusukat ja joku juoksupaitakin taitaa olla sieltä, tekninen sellainen. Sukkia kuluu sellaista tahtia, että joskus hommasin noita Lidlin juoksusukkia vain lenkkisukiksi, mutta havaitsin niiden sopivan minun jalkaan paremmin kuin yhdetkään löytämäni kalliimmat merkkijuoksusukat. Joten niitä on useat parit kaapissa ja niillä meinaan maratoninkin läpi taivaltaa.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Lidl ei kaikessa ole todellakaan synonyymi halvalle ja paskalle, vaikkei ehkä laatu missään seksivautasolla leijukaan. En sieltä juoksukenkiä ostaisi, mutta nuo juoksupaidat yms. vermeet ovat välttäneet ainakin itselläni. Tekninen paita ja shortsit on yleensä mun ylläin, viileämmällä jotkut collegen räyhkät tai tuulihousut ja huppari. Eipä jaksa kiinnostaa, jos joku hintti naureskelee kokovartalokondomissa ohijuostessaan nanoledilenkkarit välähdellen junttia asuani. Jos katsoo päin niin lukotan sen, prkl.
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Itse olen luottanut myös Lidl-kamaan ja ko. firman tuotteita on ollut päällä jokaisessa juoksemassani kisassa. Tiedän myös että esim. viime vuonna Kaustisella käydyssä 24/48h-kisassa PE:n 48h juoksussa tehnyt kaveri luotti myös Lidlin tuotteisiin. Joten käyttää niitä "oikeatkin" juoksijat. Miksi ostaa hyvä tekninen paita Intersportista kun Lidlistä niitä hyviä saa 7 samalla hinnalla.

Mitä tulee juoksuun välineurheiluna niin ei sinne päinkään. Käykääpä vaikkapa tri-kisassa niin näette välineurheilua. Jos laitat 3000e fillariin niin varmasti menet kovempaa kuin samankuntoinen jannu, jolla on 300e rassi. Tämän takia oma tri-innostukseni (+ajankäyttö) on latistunut. Juoksu sen sijaan on rehellisempää. Jokainen pystyy hommaamaan tossut ja kuteet kohtuu hinnalla. Mun "kisatossut", asicsen racerit maksoi netistä tilattuna alle satkun, sukat, paita ja shortsit on mallia Lidl. Ranteessa tosin on Garmin arvokkaammasta päästä, mutta sen toi joulupukki. Ihan hyvin kyllä olisin pärjännyt sillä n.100e Garminillakin, millä vetelin aikaisemmin.

Tuo Garmin (gps-kello) on yksi parhaimmista hankinnoista, suosittelen ehdottomasti. Vauhtia pystyy seurata, ja täten juoksemaan haluamallaan vauhdilla, suunnitellun treenin mukaan. Kisoissa voi Garminilla edetä sopivalla vauhdilla. Ongelmana vaan on tietää mikä on oikea vauhti. + tietenkin se että noudattaa omaa laadittua taktiikkaa.

Itse juuri pähkäilen tämän kanssa. Tarkoitus olisi Hämeenlinnassa pinkaista mara 28.7 eikä ole oikein hajuakaan mitä lähteä liikkeelle. Toisaalta voisi seurailla vanhaa ennätysvauhtia (4.57/km), ja ottaa ennätys siististi ja varmasti. Toisaalta himottaisi yrittää kunnon mukainen suoritus, mutta mitä se on?

10km meni viikko sitten 41.13, joten tuota silmäillen voisi pyrkiä -3.15 aikaan, varsinkin kun se tuli yksin juostuna lenkillä keskellä treeniviikkoa. Mcmillanin laskuri tarjoaisi 3.13-aikaa mutta en oikein tiedä. 4.35/km-vauhti 42,2km hirvittää jo ajatuksenakin. Ehkä kuitenkin laitan Garminin virtuaalijuoksijalle 4.43-vauhdin... lähden itse 4.40-vauhtia ja tähtään 3.20-alitukseen. Ja ehkä kävelen 3.kiertoksella Parolantiellä. Toivottavasti en.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Kyllä se minusta aika pitkälti on varusteurheilua...

...Itse en voisi tänä päivänä enää kuvitellakaan juoksevani joissain citymarketin alelaarin lenkkareissa, tuulihousuissa ja normi t-paidassa..

Kyllä täytyy aikamoinen kitupiikki olla, jos juoksun laskee 'välineurheiluksi'. ;-) No ei vaiskaan... Mulla homma on edennyt juuri toisin päin varusteiden suhteen. Juoksupaidan ja housujen/shortsien suhteen olen aika tarkka, varsinkin pidempiä matkoja juostessa. Tämä siksi, että juoksen pääasiassa kuumassa (silloin kun ulkona juoksen) jolloin on tärkeää, että paita ja housut oikeasti siirtävät hien eteenpäin eikä kangas itsessään juurikaan ime kosteutta ja ennenkaikkea siksi, etteivät vaatteet aiheuta hankaumia tms.

Sen sijaan kenkien suhteen olen kulkenut juuri päinvastaiseen suuntaan. Luettuani Born to Run kirjan (erinomaisen viihdyttävä kirja kaikille juoksusta kiinnostuneille vaikkei barefoot running ideologiasta olisikaan kiinnostunut) tulin asiasta sen verran vakuuttuneeksi, että päätin kokeilla five fingers tossuja ja joita olen nyt noin vuoden verran käyttänyt pääasiallisina juoksukenkinä. Niissähän ei ole minkäänlaista vaimennusta ja jalat kiittävät ja jaksavat paremmin kuin koskaan koko juoksu-urani aikana. Varsinkin aikaisemmin säännölliset penikkataudin oireet ovat kadonneet ihan kokonaan ja monet sellaiset, joilla on ollut polvien kanssa ongelmia, ovat pystyneet aloittamaan juoksuharrastuksen uudelleen näiden kenkien ansiosta. Monet noita kenkiä kokeilevat säikähtävät varmaankin alkua, koska ne rasittavat sellaisia osia jalkojen lihaksistosta, jotka vaimennetuilla kengillä eivät samalla tavalla rasitu. Se onkin koko homman pointti, että lihasten vahvistuessa juoksuasento korjaantuu ns. luonnolliseksi, jolloin ihmiskeholle epäluonnollisesta juoksuasennosta johtuvia rasitusvammoja ei pääse syntymään. Siirtymävaiheessa käytin joka toinen lenkki vanhoja Asicseja, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen siirryin käyttämään pelkästään noita varvastossuja. Maratonia en ole vielä noilla juossut, mutta joulukuussa olisi tarkoitus kokeilla. Raportoin sitten, miten homma meni. Se on joka tapauksessa selvää, etten näe enää mitään tarvetta kalliille ylivaimennetuille juoksukengille, kun jalat ovat tottuneet juoksuun ilman vaimennettua tossua. Jos jostain syystä koen tavalliset juoksukengät tarpeelliseksi esimerkiksi maratoneilla, niin sitten hankin varmaan kaikkein keveimmät ja vähiten vaimennetut kengät pelkästään maratoneja varten. Mutta uskoisin, että näiden varvastossujenkin kanssa maraton tulee sujumaan ongelmitta.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuolla treenimäärällä ja noilla juoksukilometreillä Ikerilla on mahdollisuus tavoitella myöhemmin jopa kolmen tunnin haamurajaa satsaamalla laadukkaampaan juoksutreenaamiseen. Sulla (siis Ikerilla) on liian paljon tasavauhtisia (10-15km pituisia) lenkkejä suhteessa siihen, että viikottain kannattaisi juosta yksi yli kahdenkympin treeni maltillisemmalla vauhdilla ja taas toisaalta silloin tällöin juoksupohjainen vetotreeni.
Tuo listaamani viimeisen 4 viikon ohjelma kieltämättä antaa lenkkien suhteen yksipuolisemman vaikutelman, kuin mitä juoksutreenaamiseni yleensä on. Syynä se, että tuossa pätkässä tosiaan on juhannusviikko mökkeilyineen ja menoineen ja siitä eteenpäin kesälomailua eli on tullut lähinnä juostua niissä väleissä kun perus lomakiireiltä ehtii eli aikalailla tasaista 10-12 kilometrin lenkkiä ilman sen kummempia kikkailuja.

Esim. tuosta kun katsoo edellisiä viikkoja, siellä on kahdella edellisellä viikolla yhteensä kolme n. 20km lenkkiä ja sitä edellisellä viikolla se mainitsemani 30km kokeilu, eli noita pidempiäkin tulee kyllä ihan mukavasti painettua omaan makuuni. Ja esim. huomenna on sen verran leppoisa lomapäivä ilman kummempia suunnitelmia, että tarkoitus on taas käydä se parikymppinen juoksemassa aamulla ja illalla sitten vähän futista päälle.

Myös vauhtia olen noissa listaamissani lenkeissä yrittänyt vaihdella välillä vähän rivakkaampaan suuntaan ettei aina mene ihan tasaiseksi lumpsuttamiseksi, juhannusviikolla yksi kympin lenkki tuli juostua 4.43min/km ja viime viikolla 12 km lenkki 4.45min/km. Pitäisi tosiaan välillä ottaa selkeämmin noita erillisiä vetoja ohjelmaan ja niillä kehittää vauhtikestävyyttä, mutta välillä sentään lenkkejä tulee survottua tuntuvasti ns. peruslenkkiä vauhdikkaammin ja sitten taas muutama seuraava perusvauhdilla.

Saa nyt edelleen nähdä, mitä vauhtia sitä uskaltaa Vantaalla maratonille lähteä lokakuussa, kuten jo monesta suunnasta todettu ei se saa liian leppoisaksi mennä eli joku hyvä omia rajojani mukavasti koetteleva vauhti siihen pitäisi saada haettua.
 

Pekkis

Jäsen
Itse en voisi tänä päivänä enää kuvitellakaan juoksevani joissain citymarketin alelaarin lenkkareissa, tuulihousuissa ja normi t-paidassa.

Siinä vaiheessa urheilijan uraasi kun siirryit citymarketin alelaarilta ihan Intersportin puolelle etsimään niitä lenkkareita, niin tuliko heti tunne, että tämähän onkin varsinaista välineurheilua...?

Toki kannattaa kengät hakea ihan urheilukaupasta, mutta se kaikkein kallein ei aina ole se paras/järkevin vaihtoehto. Karkeasti voisin sanoa, että jos sijoitat esim. 200 euroa vuodessa kenkiin, niin osta alesta kahdet satasen kengät yksien 200 euron kenkien sijaan. Mutta jos paalua ja näyttämisenhalua löytyy, niin silloin taytyy ostaa ne kaupan kalleimmat, joka kuukausi.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Tuo listaamani viimeisen 4 viikon ohjelma kieltämättä antaa lenkkien suhteen yksipuolisemman vaikutelman, kuin mitä juoksutreenaamiseni yleensä on.

Myös vauhtia olen noissa listaamissani lenkeissä yrittänyt vaihdella välillä vähän rivakkaampaan suuntaan ettei aina mene ihan tasaiseksi lumpsuttamiseksi.

Asia pihvi! Minähän perustin arvioni puhtaasti tuohon listaamaasi 4 viikon harjoituspäiväkirjaan, joten siltä osin arvioni meni harhaan.

Vetotreenejä ei korvaa oikein mikään, jos vauhtikestävyyttä haluaa lähteä parantamaan. Tältä palstalta (tai muualta netistä) löytyy parempiakin asiantuntijoita neuvomaan harjoitusvinkkejä tuon suhteen, mutta itse olen käyttänyt sellaista kieltämättä aika brutaalia (en väitä, että olisi millään tavalla optimaalinen) menetelmää, että olen juossut 5 tai 6 kilometrin vetoa hyvinkin lähellä maksimivauhtia ja pitänyt vetojen välissä muutaman minuutin pituisen hengähdystauon. Aikaahan tuo treeni ei vie kuin hiukan reilu puolituntia, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä sen olevan niin vittumaista puuhaa, että paljon mielummin juoksisin parin tunnin pitkän lenkin. Vauhti toki tippuu hiukan noilla viimeisillä vedoilla. Itse tykkään suorittaa tämän juoksumatolla, vaikka muuten matolla juokseminen onkin syvältä ja poikittain. Jotenkin lohduttaa nähdä tarkkaa dataa kaiken kärsimyksen keskellä, heh!

Itse olen ymmärtänyt, ilman syvällisempää tietämystä asiaan, että vetotreenit vauhtikestävyyden parantamiseksi eivät saisi ajallisesti ylittää kovinkaan paljon tuota em. puoltatuntia, joka tapauksessa alle tunnin treenistä pitäisi olla kyse? Tätä saamaani neuvoa olen itse noudattanut. Toinen asia on, että kun maksimeja aletaan kehittämään, niin elimistöä kannattaa opetella kuuntelemaan. No pain no gain sanonta pitää edelleen kutinsa, mutta sitten taas jos revitään liiallisuuksiin, niin siitäkään ei ole enää vastaavaa hyötyä. Päinvastoin, loukkaantumisen ja ylikunnon (paljon treenaavalla) riski vain kasvaa.

Onhan sulla vielä aikaa hyvinkin testata minkä aikatavoitteen itsellesi maratonille asetat, mutta kyllä minä sun asemassa ja tuolla pohjalla haarukoisin sen johonkin 3:30 tienoille, eli siihen tähtäävään loppuaikaan lähtisin vauhdinjaollisesti liikkeelle ainakin eka puolikkaalla kehoa kuunnellen. Tuskin voi mennä pahasti pieleen. Sun juoksupohjalla maratonin pelkkä läpijuokseminenkin voi vaan turhauttaa, varsinkin jos lopussa tuntuu, että paukkuja olisi ollut kovempaankin. Toki on vaikea arvioida, jos et ole niin pitkää matkaa vielä juossut. Vasta kolmenkympin jälkeen matka alkaa todella tuntumaan ja kuten Snakster kirjoitti, (ei sanatarkasti, mutta kuitenkin..) hänen kanssaan samaa tai jopa kovempaa lenkkivauhtia painavat saattavat menettää viimeisellä kympillä yllättävän paljonkin aikaa. Mutta ei maratonia kannata kuitenkaan liikaa glorifioida sen vaativuuden osalta. Ei se ole (periaatteessa) kuin ylipitkä lenkki juoksua harrastavalle ja monelle ultramatkalaiselle vasta alkuhien pintaan saava lämmittely.
 
Suosikkijoukkue
Arsenal
Itse olen ymmärtänyt, ilman syvällisempää tietämystä asiaan, että vetotreenit vauhtikestävyyden parantamiseksi eivät saisi ajallisesti ylittää kovinkaan paljon tuota em. puoltatuntia, joka tapauksessa alle tunnin treenistä pitäisi olla kyse? Tätä saamaani neuvoa olen itse noudattanut.

Hyvää pohditaan proffessorismieheltä, mutta tartun tuohon vauhtikestävyyslenkin pituuteen. Olen saanut joskus treenata MM-tason kestävyysurheilijan (opiskelee valmennusoppia yliopistolla) tekemillä ohjelmilla. Tähtäin oli noin kolmen vartin maksimaalisessa kestävyyssuorituksessa, mutta silti vauhtikestävyyslenkit saattoivat kestää toista tuntia. Hyvin usein ohjelmassa oli 5-6 x 5 min kovaa kolmen minuutin palautuksilla, alku- ja loppuverryttelyt 15 + 15 min. Itse veto-osuushan tuossa jää puoleen tuntiin, mutta kokonaisuudessaan treeni on lähempänä 75 minuuttia ja vauhtikestävyyttä kehittävä veto-osuuskin yli kolme varttia. Joten maratonille treenaavalla en kyllä puolta tuntia pitäisi ihan ehdottomana. Jos pyritään parantamaan kestävyysjuoksun matkavauhtia ja sitä kautta tekemään hitaammista juoksuista helpompia/taloudellisempia kun ne ovat kauempana huippunopeuksista, sitten ei varmaankaan ole järkevää kovin pitkiä vetoharjoitteita tehdä jottei se huippunopeus vetoharjotteessa tipu liikaa. Jos taas pyritään parantamaan elimistöä kestämään sitä huippunopeutta pidempään, sitten treenataan vauhtikestävyyttä ja vedot voi kestää pidempäänkin.

Itse olen tehnyt noita hyvinkin monipuolisesti. Vaihdellen vetojen pituuksia, vauhteja, palautusten pituuksia ja vetojen määriä. Esim. eilen juoksin 1 x 10 min maratonvauhtia, sitten 1 x 7,5 min ja 2 x 5 min ja joka pätkään pudotin kilometrivauhdista puoli minuuttia pois. Pyrin pitämään vauhdin ylämäissäkin, joten pulssi kävi välillä aika korkealla. Eilinen oli itse asiassa varsin toimiva, kun tuo eka 10 minuuttia verryttelyn jälkeen sai väsynyttä kroppaa pikkuisen auki ja vasta viimeisellä vitosella joutui oikeasti lujille.

Itseäni tässä maratonille valmistautuessa ja harjoituttaessa mietityttää eniten nimenomaan tuo kestävyys. Puolikkaalla sykekeskiarvoni oli niin lähellä maksimia, että en usko sitä kestäväni neljää tuntia. Millä syketasolla (% maksimista) uskaltaa lähteä liikenteeseen sippaamista pelkäämättä? Tuntuu, että pudottaakseen sykekeskiarvoa 170->155, joutuu pudottamaan vauhtia niin paljon, että vaikutus loppuaikaan on puoli tuntia. Sen tietää tyhmempikin, että 30 km:n jälkeen rytminvaihto nopeampaan rytmiin ei enää loppuaikaa pelasta.
 

Piikkiperse

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Lidl ei kaikessa ole todellakaan synonyymi halvalle ja paskalle, vaikkei ehkä laatu missään seksivautasolla leijukaan. En sieltä juoksukenkiä ostaisi, mutta nuo juoksupaidat yms. vermeet ovat välttäneet ainakin itselläni. Tekninen paita ja shortsit on yleensä mun ylläin, viileämmällä jotkut collegen räyhkät tai tuulihousut ja huppari. Eipä jaksa kiinnostaa, jos joku hintti naureskelee kokovartalokondomissa ohijuostessaan nanoledilenkkarit välähdellen junttia asuani. Jos katsoo päin niin lukotan sen, prkl.

Nyt on juokseva kansa varmasti kauhuissaan.

Jep, tänään ilmaantuneessa Lidlin mainoksessa oli taas noita juoksutekstiilejä ja pitää kyllä hakea parit paidat(6,99€)ja housut(7,99€), sekä useammat sukat(2,99€). On ne halpoja.
 

Pekkis

Jäsen
Itse olen tehnyt noita hyvinkin monipuolisesti. Vaihdellen vetojen pituuksia, vauhteja, palautusten pituuksia ja vetojen määriä. Esim. eilen juoksin 1 x 10 min maratonvauhtia, sitten 1 x 7,5 min ja 2 x 5 min ja joka pätkään pudotin kilometrivauhdista puoli minuuttia pois. Pyrin pitämään vauhdin ylämäissäkin, joten pulssi kävi välillä aika korkealla. Eilinen oli itse asiassa varsin toimiva, kun tuo eka 10 minuuttia verryttelyn jälkeen sai väsynyttä kroppaa pikkuisen auki ja vasta viimeisellä vitosella joutui oikeasti lujille.

Pari esimerkkiharjoitusta joilla saatu myös nopeasti potkua lisää.

Minuutin vedot: av 10+10-30 kpl minuutin vetoja minuutin kävelypalautuksella+ lv 10

Pyramidivedot: av 10+vedot minuutista viiteen ja takaisin (eli 1,2,3,4,5,4,3,2,1), aina vedon pituinen palautus kävellen+ lv 10

Olen tehnyt näitä todella paljon, ja varsinkin toi pyramidiveto on aluksi melko tyly. Molemmat treenit on helppo toteuttaa, kun ei tarvitse sekunteja kyttäillä. Kello minuutin välein piippaamaan, jos sellaisen kellon omistaa.
Pyramidivedoissa voi kunnon kohetessa lyhentää niiden pisimpien vetojen palautuksia.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Nyt on juokseva kansa varmasti kauhuissaan.
Syytä olla. Saatan vaania Lidlin hyllyjen takana, jos joku erehtyy pyöräilyshortseissa sinne poikkeamaan.

Pjoo, ymmärrän toki varsinkin pidemmillä matkoilla ja määrätietoisessa treenaamisessa satsakset erilaisiin vermeisiin. Omat lenkkini ovat pääasiassa mäkijuoksua tai sitten 30-60 minuutin lönköttelyjä, enkä ole ainakaan vielä todennut tarvetta paitaa kummemmille erikoistuotteille. Shortsitkin ovat ihan perus urheilushortsit. Puman lenksujen ovh. oli kyllä komia, mutta ostin puoleen hintaan 70 eurolla joskus valovuosi sitten.

Olen kyllä ajatellut kiristää pippelini ympärille kuminauhan ja tukahduttaa näin ylimääräisen verenkierron. Josko verenkierto lihaksiin olisi näin parempi, eikä maitohapot jylläisi niin kovaa. Onko kommentteja?
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vetotreenejä ei korvaa oikein mikään, jos vauhtikestävyyttä haluaa lähteä parantamaan. Tältä palstalta (tai muualta netistä) löytyy parempiakin asiantuntijoita neuvomaan harjoitusvinkkejä tuon suhteen, mutta itse olen käyttänyt sellaista kieltämättä aika brutaalia (en väitä, että olisi millään tavalla optimaalinen) menetelmää, että olen juossut 5 tai 6 kilometrin vetoa hyvinkin lähellä maksimivauhtia ja pitänyt vetojen välissä muutaman minuutin pituisen hengähdystauon. Aikaahan tuo treeni ei vie kuin hiukan reilu puolituntia, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä sen olevan niin vittumaista puuhaa, että paljon mielummin juoksisin parin tunnin pitkän lenkin. Vauhti toki tippuu hiukan noilla viimeisillä vedoilla.

Ja lisäksi vetotreenejä voi vetää hyvinkin eri mittaisia. Itse noiden perustonnien tahkoamisen lisäksi harrastan toisinaan 200 metrin vetoja, joita vedetään noin 20 kpl ja palautuksena 100 metrin hölkkä. Vetojen vauhdin pitää tosiaan olla sellainen, että palautuksessakaan ei tarvitse heittää tyystin kävelylle.

Joskus sitten taas tulee vedettyä pitempiäkin pätkiä ja yksi suosikeistani ainakin raastavuuden suhteen on 5 km + 3 km + 2 km + 1 km + 400m. Palautuksena noissa on muistaakseni ollut 3 minuuttia ja vetojen vauhti kiihtyvä. Viimeksi taisi mennä jotenkin niin, että femma 22:30, kolmonen 13:00, kakkonen 8:20, tonni 3:55 ja 400 vähän alle 1:30. Ei tunnu kivalta.

Jossain ruotsalaisessa juoksulehdessä esiteltiin Supertusingar, jossa vedetään 100 m, 200 m, 300 m ja 400 m eli yhteensä tonni noin 30 sek/km kovempaa kuin normaali tonnin vetojen vauhti ja noiden välissä 30 sekuntia / 100 m hölkäten. Sarjojen välissä 2-3 min palautus. Tuo on muuten kiva, mutta pää menee sekaisin laskiessa, että missä kohtaa tässä nyt oltiinkaan menossa.
 

Luikku

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Itseäni tässä maratonille valmistautuessa ja harjoituttaessa mietityttää eniten nimenomaan tuo kestävyys. Puolikkaalla sykekeskiarvoni oli niin lähellä maksimia, että en usko sitä kestäväni neljää tuntia. Millä syketasolla (% maksimista) uskaltaa lähteä liikenteeseen sippaamista pelkäämättä? Tuntuu, että pudottaakseen sykekeskiarvoa 170->155, joutuu pudottamaan vauhtia niin paljon, että vaikutus loppuaikaan on puoli tuntia. Sen tietää tyhmempikin, että 30 km:n jälkeen rytminvaihto nopeampaan rytmiin ei enää loppuaikaa pelasta.

Sillä vauhdilla, mitä vedit puolikkaan, et ole maratonreitillä kuin 3,30 tuntia. Kannattaa lopettaa nuo höpöhöpöpuheet neljän tunnin ajasta, kun tavote saa olla huoletta siellä 3:40:n paikkeilla. Eiköhän me lähetä rinta rinnan vetää 5:15-5:20 tahdilla alussa ja katotaan miten äijän käy.
 
Samaa mieltä koko tekstistä muuten, mutta itselläni on juoksusukkina Lidlin n. viiden euron juoksusukat ja joku juoksupaitakin taitaa olla sieltä, tekninen sellainen. Sukkia kuluu sellaista tahtia, että joskus hommasin noita Lidlin juoksusukkia vain lenkkisukiksi, mutta havaitsin niiden sopivan minun jalkaan paremmin kuin yhdetkään löytämäni kalliimmat merkkijuoksusukat. Joten niitä on useat parit kaapissa ja niillä meinaan maratoninkin läpi taivaltaa.

Lidl ei kaikessa ole todellakaan synonyymi halvalle ja paskalle, vaikkei ehkä laatu missään seksivautasolla leijukaan. En sieltä juoksukenkiä ostaisi, mutta nuo juoksupaidat yms. vermeet ovat välttäneet ainakin itselläni.

Itse olen luottanut myös Lidl-kamaan ja ko. firman tuotteita on ollut päällä jokaisessa juoksemassani kisassa. Tiedän myös että esim. viime vuonna Kaustisella käydyssä 24/48h-kisassa PE:n 48h juoksussa tehnyt kaveri luotti myös Lidlin tuotteisiin. Joten käyttää niitä "oikeatkin" juoksijat. Miksi ostaa hyvä tekninen paita Intersportista kun Lidlistä niitä hyviä saa 7 samalla hinnalla.

Ehkä käytin vähän turhaan tuossa viestissäni esimerkkinä nimenomaan Lidliä kuvaamaan kakkostason laatua. Itsellänikin on kierrossa muutama pari Lidlin juoksusukkia ja kyllä ne menee siinä missä muutkin. Yhdet juoksushortsit sieltä kerran erehdyin ostamaan ja ne eivät ainakaan itselleni sopineet alkuunkaan, hinkkasivat ja hiersivät aikansa kunnes tajusin luopua niistä. Tuon kokemuksen jälkeen en ole uskaltanut myöskään edullisia juoksipaitoja ko. kaupasta ostaa, mutta yo. kommenttien perusteella annan ehkä vielä mahdollisuuden. Kiitos vinkeistä ja pahoittelet kaikille Lidlin edustajille hieman ylireagoinnista esimerkissäni. Pysyttelen kuitenkin aiemman viestini takana, mutta käytettäköön Lidlin tilalla vaikkapa Tarjoustaloa tästä eteenpäin.
 
Sen sijaan kenkien suhteen olen kulkenut juuri päinvastaiseen suuntaan. Luettuani Born to Run kirjan (erinomaisen viihdyttävä kirja kaikille juoksusta kiinnostuneille vaikkei barefoot running ideologiasta olisikaan kiinnostunut) tulin asiasta sen verran vakuuttuneeksi, että päätin kokeilla five fingers tossuja ja joita olen nyt noin vuoden verran käyttänyt pääasiallisina juoksukenkinä. Niissähän ei ole minkäänlaista vaimennusta ja jalat kiittävät ja jaksavat paremmin kuin koskaan koko juoksu-urani aikana. Varsinkin aikaisemmin säännölliset penikkataudin oireet ovat kadonneet ihan kokonaan ja monet sellaiset, joilla on ollut polvien kanssa ongelmia, ovat pystyneet aloittamaan juoksuharrastuksen uudelleen näiden kenkien ansiosta. Monet noita kenkiä kokeilevat säikähtävät varmaankin alkua, koska ne rasittavat sellaisia osia jalkojen lihaksistosta, jotka vaimennetuilla kengillä eivät samalla tavalla rasitu. Se onkin koko homman pointti, että lihasten vahvistuessa juoksuasento korjaantuu ns. luonnolliseksi, jolloin ihmiskeholle epäluonnollisesta juoksuasennosta johtuvia rasitusvammoja ei pääse syntymään. Siirtymävaiheessa käytin joka toinen lenkki vanhoja Asicseja, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen siirryin käyttämään pelkästään noita varvastossuja. Maratonia en ole vielä noilla juossut, mutta joulukuussa olisi tarkoitus kokeilla. Raportoin sitten, miten homma meni. Se on joka tapauksessa selvää, etten näe enää mitään tarvetta kalliille ylivaimennetuille juoksukengille, kun jalat ovat tottuneet juoksuun ilman vaimennettua tossua. Jos jostain syystä koen tavalliset juoksukengät tarpeelliseksi esimerkiksi maratoneilla, niin sitten hankin varmaan kaikkein keveimmät ja vähiten vaimennetut kengät pelkästään maratoneja varten. Mutta uskoisin, että näiden varvastossujenkin kanssa maraton tulee sujumaan ongelmitta.

Noista juoksukengistä vielä. En tarkoittanut, että hyvät ja kalliit supervaimennetut kengät sinällään olisivat ratkaisu yhtään mihinkään. Varsinkin noiden vaimennusten suhteen on olemassa montaa koulukuntaa eikä hyvin vaimennettu tarkoita automaattisesti laadukasta, ei ollenkaan. Tämän toki tiesitkin, mutta lisäsin nyt tuon ettet luule minun ajattelevan niin. Voisin itsekin ihan hyvin kokeilla barefootteja tai miksi noita "paljasjalkatossuja" nyt kutsutaankaan. Nehän ovat laadukkaita joskin ihan erilaisia juoksukenkiä verrattuna noihin perinteisempiin malleihin. Ja eikö noistakin saa sen +100 euroa uutena pulittaa?

Tarkoitin lähinnä sitä, että siinä on mielestäni oikesti eroa ostatko muutamalla kympillä jonkun perusmallin vai laitatko vähän enemmän rahaa ja ostat laadukkaamman kengän. Itse en ainakaan kengissä lähde tinkimään mitä juoksuharrastukseen tulee. Koin tämän taas ihan konkreettisesti kun ostin tuossa kolmisen viikkoa sitten uudet Asicsit. Pitkään palvelleet Brooksin perusmallit saivat mennä ja kyllä juoksu tuntuu kaiken kaikkiaan ihan erilaiselta nyt. Brookseilla tuli potkittua useampikin puolimaraton läpi ja sinällään ne menivät ihan hienosti peruskengästä, mutta totesin kyllä tämän laatueron uudet kengät hommattuani. Ja aion jatkossakin pistää hieman enemmän rahaa hyviin kenkiin kuin puuhastella perusmalleilla.

Siinä vaiheessa urheilijan uraasi kun siirryit citymarketin alelaarilta ihan Intersportin puolelle etsimään niitä lenkkareita, niin tuliko heti tunne, että tämähän onkin varsinaista välineurheilua...?

Toki kannattaa kengät hakea ihan urheilukaupasta, mutta se kaikkein kallein ei aina ole se paras/järkevin vaihtoehto. Karkeasti voisin sanoa, että jos sijoitat esim. 200 euroa vuodessa kenkiin, niin osta alesta kahdet satasen kengät yksien 200 euron kenkien sijaan. Mutta jos paalua ja näyttämisenhalua löytyy, niin silloin taytyy ostaa ne kaupan kalleimmat, joka kuukausi.

Ei tullut siinä vaiheessa, mutta kun hommasin uudet kengät, niin totesin kyllä eron aiempaan ja samassa päätin jatkossa panostavani kenkiin. Kuten jo ylempänä kerroin. Siinä mielessä allekirjoitan välineurheilun. Ja itsekin suosin kyllä aleja, nytkin ostin omat kenkäni miltei puoleen hintaan eli maksoin 180 euron kengistä sen satasen. Viestissäni käytetty termi "cittarin alelaari" oli tässäkin ikäänkuin korostuskeinona kuin suoranaisesti konkreettisena esimerkkinä. Ei tässäkään kohtaa mitään negatiivista sanottavaa ko. kaupoista noin yleisesti. Eikä myöskään ole minkäänlaista näyttämisenhalua tai rahamiehen vikaa. Tämä vielä kommenttina viestiisi. Juoksu nyt ei muutenkaan ole mikään seksikkäin laji rikkaiden keskuudessa, luulisin.
 

Pekkis

Jäsen
Ja itsekin suosin kyllä aleja, nytkin ostin omat kenkäni miltei puoleen hintaan eli maksoin 180 euron kengistä sen satasen.

Juuri näin. Tästä on jo vuosia aikaa, kun päätin ihan kokeilumielessä ostaa erään valmistajan kalleimman version. Maksoin kengistä muistaakseni 1000 mk ja alussa kaikki olikin ihan ok. Kauaa en ehtinyt niillä treenata, kun tuli ensi lumet ja alkoi ongelmat. Pohjakumi oli tehty lukuisista pienistä palasista ja niiden liimaus petti. Lumikokkareet paakkuuntuivat pohjakumen alle ja juoksusta ei tullut hevon vittua. Olisi pitänyt viedä ne takaisin liikkeeseen, mutta jäi sillä kertaa. Jäi kyllä merkkikin.

Satasella saa tosiaan hyvät kengät, jos vaan on aikaa odotella hyviä tarjouksia.
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Ehkä käytin vähän turhaan tuossa viestissäni esimerkkinä nimenomaan Lidliä kuvaamaan kakkostason laatua. Itsellänikin on kierrossa muutama pari Lidlin juoksusukkia ja kyllä ne menee siinä missä muutkin. Yhdet juoksushortsit sieltä kerran erehdyin ostamaan ja ne eivät ainakaan itselleni sopineet alkuunkaan, hinkkasivat ja hiersivät aikansa kunnes tajusin luopua niistä. Tuon kokemuksen jälkeen en ole uskaltanut myöskään edullisia juoksipaitoja ko. kaupasta ostaa, mutta yo. kommenttien perusteella annan ehkä vielä mahdollisuuden. Kiitos vinkeistä ja pahoittelet kaikille Lidlin edustajille hieman ylireagoinnista esimerkissäni. Pysyttelen kuitenkin aiemman viestini takana, mutta käytettäköön Lidlin tilalla vaikkapa Tarjoustaloa tästä eteenpäin.

Jokaisella on varmasti omat kokemuksensa, mutta ehkäpä niiden kautta ei kannata yleistää. En mä mikään Lidlin suuri puolestapuhuja ole, mutta itselläni tuotteet ovat toimineet hyvin. Toki sukat kuluu käytössä, mutta hinta-laatusuhteeltaan ovat ylivoimaisia. Toki käytän muitakin "halpismerkkejä" sukissa ja hyvin suurin osa ovat toimineet. Olen tyytyväinen ettei itselläni ole ongelmana käyttää halpistuotteita, koska se tekee harrastuksesta halvemman. Näin ajattelee varmaan myös se edellisessä viestissä mainitsemani "oikea juoksija", joka vuosikilometreissään (5000-6000km) käyttää varmasti myös usemman sukan/paidan ja kengän.

Tarkoitin lähinnä sitä, että siinä on mielestäni oikesti eroa ostatko muutamalla kympillä jonkun perusmallin vai laitatko vähän enemmän rahaa ja ostat laadukkaamman kengän. Itse en ainakaan kengissä lähde tinkimään mitä juoksuharrastukseen tulee. Koin tämän taas ihan konkreettisesti kun ostin tuossa kolmisen viikkoa sitten uudet Asicsit. Pitkään palvelleet Brooksin perusmallit saivat mennä ja kyllä juoksu tuntuu kaiken kaikkiaan ihan erilaiselta nyt. Brookseilla tuli potkittua useampikin puolimaraton läpi ja sinällään ne menivät ihan hienosti peruskengästä, mutta totesin kyllä tämän laatueron uudet kengät hommattuani. Ja aion jatkossakin pistää hieman enemmän rahaa hyviin kenkiin kuin puuhastella perusmalleilla.

Tässä olen samoilla linjoilla. Kenkiin kannattaa panostaa. Mutta ei tässäkään kukaan voi tulla sanomaan mikä on minulle sopiva. Oma sopiva pitää itse löytää. Mun ensimmäinen vierailu juoksukenkäkauppaan oli v.2010, kun menin sillä asenteella, ettei hinnalla ole väliä. Ostin ne mitkä tuntui jalkaan parhaimmilta. Onneksi se 200e pari jäi hyllyyn ja matkaan tarttui ovh 130, 99 eurolla. Toki olin varautunut ostamaan myös tuon 200e mallinkin. Myöskään on vähän huono mennä sanomaan, että Brooksit on paskat ja Asicsit on hyvät. Ehkä näin oli vain sinulla. Tiedän monia jotka ajattelevat täysin päinvastoin. Ja mikä sitten on "perusmalli". Jos näillä tarkoitetaan cittarin tossuja niin ehkä sitten ne. Mutta jos niillä tarkoitetaan vaikkapa Näitä juoksija-lehden kenkäklinikan kenkiä
niin eiköhän jokainen noista ole ihan hyviä tossuja, toiset sopivat vain paremmin toisille ja toiset toisille.

Juuri näin. Tästä on jo vuosia aikaa, kun päätin ihan kokeilumielessä ostaa erään valmistajan kalleimman version. Maksoin kengistä muistaakseni 1000 mk ja alussa kaikki olikin ihan ok. Kauaa en ehtinyt niillä treenata, kun tuli ensi lumet ja alkoi ongelmat. Pohjakumi oli tehty lukuisista pienistä palasista ja niiden liimaus petti. Lumikokkareet paakkuuntuivat pohjakumen alle ja juoksusta ei tullut hevon vittua. Olisi pitänyt viedä ne takaisin liikkeeseen, mutta jäi sillä kertaa. Jäi kyllä merkkikin.

Satasella saa tosiaan hyvät kengät, jos vaan on aikaa odotella hyviä tarjouksia.

Miksi ihmeessä teit tuollaiset testin? Olihan hölmöä. Ostaa tuote itselle pelkän hinnan perusteella. Mä en ikinä laittaisi jalkaan esim. Gel-Kayanoa, vaikka se taitaa ollakin kallein. Miksi? No kun se ei tunnu jalassa hyvältä.

Mitä tulee vielä noihin hintoihin niin miksi odotella. Jos joku käyttää vaikkapa tuota Gel-Kayanoa juoksukenkänään ja on päättänyt ostaa sellaiset jälleen seuraavaksi, niin mennäkö hakemaan se Intersportista hintaan 179-200e, vai odotella tarjouksia hintaan 169e... vai klikata vaikkapa johonkin nettikauppaan ja ostaa tuote sieltä, kun tietää valmiiksi koon ja mallin. Näyttäis muuten juuri olevan 94e hintaa noilla Kayanoilla samassa paikassa mistä tilasin nuo omat tossuni (2 paria) pari vikkoa sitten, ja kotiinkuljetus on ilmainen. Hienosti voi maksaa suomalaisella verkkopankilla jos ei omista luottokorttia ja vajaa pari viikkoa kestää toimitus. Ja näitä paikkoja on verkossa lukemattomia.

Tietenkin voi odotella sitä Intersportin ylivoimaista tarjousta (219e ---> 199e ---> 179e), mutta itse en osta suomalaisesta urheiluliikkeestä enää ikinä yhtäkään juoksukenkää. Korkeintaan saatan käydä sovittamassa niitä siellä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös