Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

  • 564 200
  • 3 878

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
scholl kirjoitti:
Talven liukkailla keleillä se kunto on vaikea pitää. Tulee sairastumisia siihen päälle ja keväällä kevätpölyongelmia.

Liukkaus ei kyllä ainakaan kaupunkiolosuhteissa ole mikään este. Takana on Tampereella nelinumeroinen määrä lenkkejä, joista suuri osa lumella. Kerran olen kaatunut.

Maalla on hankalampaa, jos antaa sen olla. Mutta ainakin minä matalan askeleeni kanssa olen juossut täysin pilkkopimeässä keskellä metsiä lumisilla sorateillä. Tämä siis silloin, kun on lumista. Jos vetää peilijääksi, niin sitten juostaan kylänraittia pitkin. Katuvaloja ei ole, mutta sen verran taloista tulee valoja, että jotakin näkee. Kaatumisia ei ole paria, kolmea enempää 11 vuoden ajalta.

Kylmyys ei edes Suomessa ole este. Harvoin on yli 25 astetta pakkasta, tosin silloinkin voi juosta. Nykyään olen kyllä niin mukavuudenhaluinen, että jos on se 25 miinusta, niin en mene. Mutta eihän sellaista keliä usein ole.

Sairastuminen on yksilöllistä. Itse olin ennen lenkkeilyn aloittamista usein sairas. Erityisesti keuhkoputkentulehdus oli tuttu. Kun aloin 1995 juosta, nin olen sen jälkeen sairastanut vain kerran kunnolla, vuonna 1996. Olin pari päivää kuumeessa. Hulluina vuosina tuli ehkä vedettyä pari lenkkiä pienessä lämmössä. Se ei toki ole suositeltavaa. Kuumetta ei tosiaan ole ollut vuoden 1996 jälkeen. Mikään pöly tai astma tai siitepöly jne. taas ei onnekseni itseäni rasita.

Joku kuuntelee musiikkia lenkin aikana. En ole kokeillut. Ehkä joillain perustuskaisilla lenkeillä napit korvassa olisi hyvä juttu, mutta en kyllä halua menettää niitä heinoja hetkiä, joita juoksemalla saa. Silloin kun on vain mies, luonto ja polku, ja homma lähtee kulkemaan.

edit: Älkää menkö lenkkitossufirmojen vipuun. 35 euron kengät kestää helposti sen vuoden raskaallakin jampalla.
 

Flu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Padres
hannes_ko kirjoitti:
Liukkaus ei kyllä ainakaan kaupunkiolosuhteissa ole mikään este. Takana on Tampereella nelinumeroinen määrä lenkkejä, joista suuri osa lumella. Kerran olen kaatunut.

...

edit: Älkää menkö lenkkitossufirmojen vipuun. 35 euron kengät kestää helposti sen vuoden raskaallakin jampalla.

No kun täällä Helsingissä yleensä vesi jäätyy yöllä peilijääksi ja aamulla on suhteellisen vittumaista lenkeillä. Nastat toimivat jotenkuten ja niillä yritän lutkutella eteenpäin.

Mitä kenkiin tuleen niin olen kokeillut kymmeniä eri kenkämalleja ja tuo kommentti on ehkä pahinta bullshittiä mitä olen kuullut. Kun kilometrit menevät yli 100 viikossa riittävä määrä erilaisia, sopivia kenkiä on aivan kriittistä, jos yrittää vammoja välttää. Tietysti mitkä lenkkarit käyvät on täysin yksilöllistä ja riippuu molempien jalkojen askelluksesta.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Flu kirjoitti:
No kun täällä Helsingissä yleensä vesi jäätyy yöllä peilijääksi ja aamulla on suhteellisen vittumaista lenkeillä. Nastat toimivat jotenkuten ja niillä yritän lutkutella eteenpäin.

Mitä kenkiin tuleen niin olen kokeillut kymmeniä eri kenkämalleja ja tuo kommentti on ehkä pahinta bullshittiä mitä olen kuullut. Kun kilometrit menevät yli 100 viikossa riittävä määrä erilaisia, sopivia kenkiä on aivan kriittistä, jos yrittää vammoja välttää. Tietysti mitkä lenkkarit käyvät on täysin yksilöllistä ja riippuu molempien jalkojen askelluksesta.

Itse en aamuisin juuri lenkkeile.

Okei, jos juoksee yli 100 km viikossa, niin silloin voi panostaakin. Mutta esim minä, joka juoksen 40-90 km viikossa, niin en ole kaivannut kallimpia tossuja kuin ne 35 euron kengät. Alustan vaihtuminen lumesta sulaksi on joskus aiheuttanut parin viikon polvivaivaa, mutta ei sitäkään nyt muutamaan vuoteen.
 

scholl

Jäsen
Noihin penikkatautijuttuihin ja muihin jalkavaivoihin liittyy kenkien lisäksi myöskin hyvin paljon alustakysymys. Jos juoksee joka päivä pitkiä asfalttilenkkejä niin takuulla tulee ongelmia.

Itselläni oli ennen hyvinkin paljon ongelmia akillesjänteiden kanssa ja on vieläkin joskus, mutta muutamia vuosia sitten, kun tuli treenattua juoksua vähän enemmänkin niin pääsin akillesjänteiden tulehduksista ja puhumattakaan repeämistä eroon sillä, että treenasin todella kovilla kiloilla pohkeita salilla. Se oli Diacorin ortopedien vinkki ja toimii hyvin. Nyt on kyllä viime aikoina laiminlyöty punttisaalitreeni, mutta ensi talvena täytyy kyllä pumpata kunnolla taas koko alakroppa kuntoon. Juoksu sujuu mukavammin, kun siellä on voimaa painaa.
 

Flu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Padres
scholl kirjoitti:
Noihin penikkatautijuttuihin ja muihin jalkavaivoihin liittyy kenkien lisäksi myöskin hyvin paljon alustakysymys. Jos juoksee joka päivä pitkiä asfalttilenkkejä niin takuulla tulee ongelmia.

Itselläni oli ennen hyvinkin paljon ongelmia akillesjänteiden kanssa ja on vieläkin joskus, mutta muutamia vuosia sitten, kun tuli treenattua juoksua vähän enemmänkin niin pääsin akillesjänteiden tulehduksista ja puhumattakaan repeämistä eroon sillä, että treenasin todella kovilla kiloilla pohkeita salilla. Se oli Diacorin ortopedien vinkki ja toimii hyvin. Nyt on kyllä viime aikoina laiminlyöty punttisaalitreeni, mutta ensi talvena täytyy kyllä pumpata kunnolla taas koko alakroppa kuntoon. Juoksu sujuu mukavammin, kun siellä on voimaa painaa.
Asuinpaikasta johtuen on pakko vetää kaikki lenkit asfaltilla. Tosin tietysti voisi autolla ensin ajaa landelle hiekkatien varteen tai vetää eltsua 500 kertaa ympäri. Tosin täytynee myöntää, että aina kun on joutunut pitämään taukoa juoksusta polvien takia niin pari lenkkiä on tullut tuolla automenetelmällä tehtyä.

Akillesjänteet ovat olleet aika kunnossa, mitä nyt kolmen viime päivän aikana ihmeellistä pistelyä, kuin pieniä sähköiskuja tuossa alhaalla pohjelihaksessa/akillesjänteessä. Onkos kellään kokemusta? Ei varsinaisesti satu, mutta pelko persuuksissa kun juoksentelee ettei vaan ole tulossa vammaa.
 

scholl

Jäsen
Flu kirjoitti:
Asuinpaikasta johtuen on pakko vetää kaikki lenkit asfaltilla. Tosin tietysti voisi autolla ensin ajaa landelle hiekkatien varteen tai vetää eltsua 500 kertaa ympäri. Tosin täytynee myöntää, että aina kun on joutunut pitämään taukoa juoksusta polvien takia niin pari lenkkiä on tullut tuolla automenetelmällä tehtyä.

Itse teen suurimman osan lenkeistä niin että ajan autolla paikkaan, mistä lähden juoksemaan. Se kuuluu asiaan. Ajan auton esim. Laakson kentälle tai Ruskeasuon ratsastushallille tai joskus Lauttasaareen tai Nuuksioon tai Leppävaaran urheilukentälle ja lähden juoksemaan. Vain oikeastaan kesällä tulee lähdettyä lenkille kotiovelta asfaltille. Se on ihan asiallista, että ajaa autolla sinne, missä haluaa lenkkeillä. Se on sama juttu kuin talvella ajaisi hiihtämään tai ajaisi punttisalille tms.
 
scholl kirjoitti:
Se on ihan asiallista, että ajaa autolla sinne, missä haluaa lenkkeillä.

Menomatka on ihan asiallinen, mutta paluumatka hikisenä ei. Onneksi lähtee pururata melkein takapihalta. Viime hölkästä tosin jo pari viikkoa aikaa...
 
pernaveikko kirjoitti:
Hetkinen. Autoa ei voi ajaa varttituntia hikisenä?

Kyllähän sitä voi ajaa vaikka kaktuksen päällä istuen, mutta erityisen kivaa se ei ole. schollin tarjoamilla lääkkeillä kyllä varmaan hieman helpottaa, mutta silti valitsen mielummin tylsän lähipolun, kun sellainen kerran on käytettävissä.
 

Jape

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Täällä pääkaupunkiseudun pohjoisosissa on ainakin se hyvä puoli asustella, että pyöräteitä on niin perkeleesti joka suuntaan. Näin maratonille paluuta tähtäävälle (viimeksi juoksin v.2004) asfaltoidut pyörätiet ovat se oikea paikka, eikä tosiaan tarvitse lenkkeilymaastoa kaukaa kotiovelta hakea. Ensi kesänä olisi siis kuninkuusmatka taas hilpastava ainakin pariin kertaan. Kuudesti on kokemusta siltä matkalta kertynyt.

Näin syksy menee vielä kevyemmin valmistautuessa n. 40km viikossa, mutta helmi-maaliskuulla nostan kilometrejä lähemmäksi sataa. Käytän kahta kenkäparia, joista ykköskenkinä nyt Nike Zoom Elite ja kakkosina sukulaiskengät Zoom Spiridonit. Olen jotenkin tykästynyt tuohon Niken lestiin. Sopii jalalleni parhaiten. Lievästi pronaatiotukea tarvitsen, mutta suht kevyt kenkä käy kyllä. Ne kaikkien käyttämät Asicsen DS trainerit olivat tuossa koekäytössä, mutta en tykästynyt matalaan kantaan. Hyvä kenkä muutoin minun jalalle.
 

Flu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Padres
Nännimäinen kirjoitti:
Kyllähän sitä voi ajaa vaikka kaktuksen päällä istuen, mutta erityisen kivaa se ei ole. schollin tarjoamilla lääkkeillä kyllä varmaan hieman helpottaa, mutta silti valitsen mielummin tylsän lähipolun, kun sellainen kerran on käytettävissä.
Juu sama täällä. Hikisenä autonajo on todella vi€€umaista puuhaa. Itseäni vielä atooppinen iho alkaa kutisemaan hirvittävästi niin on pakko päästä suoraan suihkuun. Jyystän tulevaisuudessakin näitä asfalttiteitä vammojen uhallakin.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Maratoneja takana kuusi ja pari muuta pidemmän matkan juoksutapahtumaa vuodesta -98 alkaen. Pari viime vuotta on mennyt juoksun suhteen päin persettä (tosin yhdellä maratonilla kävin ilman minkäänlaista juoksupohjaa, josta tuloksena olikin ajallisesti heikoin maraton (aika painui vähän päälle 4 tunnin). Mutta nyt on ollut taas vihdoin tilanne sellainen, että juoksu kiinnostaa. Aikaa ei ole muka ollut, mutta koska sitä ei ole, niin sitä täytyy järjestää...

Olen aika isokokoinen (atleettinen) juoksijaksi, joten olen joutunut kiinnittämään aika paljon huomiota siihen, että paikat - jalat - kestävät juoksua. Oikeanlaisilla kengillä on merkitystä, mutta itselläni kaikkein suurin merkitys on ollut sillä, että aikanaan 'opettelin' juoksemaan :-) Ennen askellus tuli päkiällä (ns. mailerityylillä) ja yhden kesän (kesällä -98, kun varsinaisesti aloitin lenkkeilyn) jouduin opettelemaan kantapää edellä astumista, joka sopii 'lenkkeilyyn' ja pitkille matkoille paremmin, ainakin tällaiselle harrastajalle. Sen jälkeen ei jalkojen kanssa ole ollut ongelmia. Sitä ennen pernikkataudit ym olivat tuttua kauraa, vaikka juokseminen olikin epäsäännöllistä.

Olen soveltanut juoksussa simppeliä harjoitusohjelmaa jo vuosia, joka ainakin omalla kohdallani toimii kuin 'junan vessa'. Käyn juoksulenkillä ainoastaan kolmesti viikossa. (tosin siihen päälle tulee lisäksi 2-3 kertaa viikossa maastopyöräilyä, tennistä, salibandya, kuntosalia, vuodenajasta riippuen).

Nämä kolme juoksulenkkiä jakaantuvat seuraavasti:

- Yksi ns. peruslenkki (noin yksi tunti), jonka tarkoituksena on pitää yllä peruskuntotasoa. (Juoksun vakavammin ottavalle - tai jos ei harrasta muuta liikuntaa - näitä peruslenkkejä voi olla toki lisääkin).

- Yksi vauhti- tai vetolenkki (kestoltaan maksimissaan 30 minuuttia), mutta joka on näistä lenkeistä ehdottomasti se v-mäisin. Tällä treenillä rakennetaan vauhtikestävyyttä. Hyvä vauhtikestävyys on mielestäni avainasemassa sille, että olen maratoneilla saanut parempia aikoja, kun monet juoksua 'oikeasti' (ei toki kilpamielessä) harrastavat.

- Yksi pitkä lenkki (1 1/2 - 2 tuntia), jolla pidetään yllä kykyä (totutetaan lihaksia) juosta pitkiä matkoja (maratoneja)

Kilometrit jäävät tällä ohjelmalla noin 40km viikossa (vaikea sanoa ihan tarkasti, koska en juokse ns. matkaa, vaan aikaa), jalat eivät ole oikeastaan koskaan rikki ja ainakin itse olen päässyt tällä ohjelmalla parhaimmillaan hyvin (jopa harmistuttavan) lähelle 3 tunnin rajaa. Ja minä en todella ole ruumiinrakenteeltani mikään juoksijan prototyyppi, vaan kohtuu pitkä (185) ja lihaksikas (lue painava).

Uskallan suositella tätä ainakin niille, jotka ovat vasta aloittaneet lenkkeilyn (ei kuitenkaan ihan aloittelijoille). Sitten tietotaidon karttuessa voi kehitellä muita hifistely-treenimuotoja. Itse pärjään mainiosti näin.

Loppuun kysymys: Itsellä tulee jonkin verran harrastettua myös maastopyöräilyä (on oikeastaan ollut viimeiset kaksi vuotta suuremmassa roolissa kuin lenkkeily) ja olen huomannut, että pyöräilystä ei juuri ole hyötyä (joskus tuntuu, että jopa haittaa) juoksua ajatellen, vaikka nopeasti ajateltuna näin luulisikin? Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia?
 

Jape

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Prof. Puck kirjoitti:
- Yksi vauhti- tai vetolenkki (kestoltaan maksimissaan 30 minuuttia), mutta joka on näistä lenkeistä ehdottomasti se v-mäisin. Tällä treenillä rakennetaan vauhtikestävyyttä. Hyvä vauhtikestävyys on mielestäni avainasemassa sille, että olen maratoneilla saanut parempia aikoja, kun monet juoksua 'oikeasti' (ei toki kilpamielessä) harrastavat.
Hmm.. Kiitti vinkistä. Minulla on tosiaan jäänyt vähemmälle nämä vauhtikestävyyttä harjoittavat lenkit. Olen pääasiassa junnannut 8-15km lenkkejä tasaisella vauhdilla ja kerran kuussa pitkä (n.25-30km) lenkki.

Minullakin on siis se kuusi maratonia takana ja paras aika hieman alle neljän tunnin (v.2004). Silloin oli harjoitusmäärä n.50km/vko. En ole myöskään aivan riuku juoksijaksi. Nyt on mitat 194/96, tosin ennätysjuoksussa oli n.8kg vähemmän. Nyt on treeniohjelma menossa ensi kesää varten. Paino pitäisi saada reilusti alle 90:n jos meinaan taas neljä tuntia alittaa. Toki se harjoitusmäärä täytyy saada taas yli 50km/vko. Tavoite olisi lähemmäksi sataa kunhan kevätaurinko alkaa pilkottamaan. Täytyykin ottaa nuo vetolenkit ohjelmaan. Ennen ne olivat vain satunnaisesti..
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Jape kirjoitti:
Hmm.. Kiitti vinkistä. Minulla on tosiaan jäänyt vähemmälle nämä vauhtikestävyyttä harjoittavat lenkit. Olen pääasiassa junnannut 8-15km lenkkejä tasaisella vauhdilla ja kerran kuussa pitkä (n.25-30km) lenkki.
..

Eipä kestä! Olen todella huomannut, että joillakin taatusti hyvässä kondiksessa olevilla kavereilla, joilla harjoituskilometrejä kertyy viikossa puolet enemmän kuin allekirjoittaneella (nyt ei puhuta kuitenkaan kilpajuoksijoista) on ollut vaikeuksia saada maraton-aika edes lähelle kolmea tuntia. Uskon, että iso syy on juuri siinä, että he juoksevat liian paljon samaa matkaa, samalla temmolla ja syketasolla. Vastaavasti tuttavapiirissä on todella kovakuntoisia aktiiviurheillijoita, mutta palloilulajeista. Joillakin heistä on vaikeuksia jopa 4 tunnin alituksen kanssa, kun ovat lähteneet kokeilemaan maratonia. Heillä kunto vain on rakentunut aivan toisella tapaa pitkien lenkkien puuttumisen vuoksi. Mielestäni pitkät lenkit ovat mukavia, koska silloin voi ottaa juoksun 'rennommin'. Syketaso voi olla selkeästi matalampi kuin peruslenkeillä. Homman idea (oma mielipide - ei mitään tieteellistä faktaa) onkin enemmän siinä, että lihaksisto tottuu pitkäkestoiseen suoritukseen.

Veto- ja vauhtikestävyyttä treenatessa vaihtelen suoritustyyliä. Yksi keino on juosta 20-25 minuuttia niin lujaa kuin 'pystyy'. Toinen käyttämäni harjoitusmuoto on, että otan perusvauhtisen juoksun väliin spurtteja, esimerkiksi 20 sekuntia (joka on muuten hemmetin pitkä aika juosta 'täysillä') tai tyyliin 'kaikki ylämäet' mäkisessä maastossa. Uusi spurtti aina silloin kun hengitys on tasaantanut suurin piirtein normaalille lenkkitasolle. Kolmas treenimuoto on puhtaat mäkiharjoitukset. Esimerkiksi 3x5 kertaa iso mäki ylös (Helsingissä vaikkapa Paloheinä) ja alas aina kevyesti hölkäten. Sarjojen välissä pieni tauko. Mikään näistä ei sitten ole kovin mukavaa puuhaa, joten sen vuoksi ainakin minulle sopii näiden kolmen treenimuodon vaihtelu, jolla koen voivani huijata omaa psyykettä ;-)

Mitään tarkkoja lukuja tai arvoja en pysty kertomaan, koska oma treenaus on sillä saralla todella puritaanista. En käytä sykemittaria ja kuten edellisessä viestissä mainitsin, juoksen aina etukäteen määritettyä aikaa, en matkaa. Tästä on sekin hyvä puoli, että lenkkejä voi vaihdella mielen ja fiiliksen mukaan. Minun luonteelle tietyn määrätyn matkan juokseminen ei sovi ollenkaan, koska alan heti 'kilpailemaan' itseni kanssa siten, että edellisen kerran ajasta on puristettava aina pikkaisen pois tai päästävä vähintään samaan. Sanomattakin selvää, ettei tällainen toimi pidemmän päälle tai ole kovin fiksua treenimielessä.
 

Flu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Padres
Prof. Puck kirjoitti:
Olen soveltanut juoksussa simppeliä harjoitusohjelmaa jo vuosia, joka ainakin omalla kohdallani toimii kuin 'junan vessa'. Käyn juoksulenkillä ainoastaan kolmesti viikossa. (tosin siihen päälle tulee lisäksi 2-3 kertaa viikossa maastopyöräilyä, tennistä, salibandya, kuntosalia, vuodenajasta riippuen).

Nämä kolme juoksulenkkiä jakaantuvat seuraavasti:

- Yksi ns. peruslenkki (noin yksi tunti), jonka tarkoituksena on pitää yllä peruskuntotasoa. (Juoksun vakavammin ottavalle - tai jos ei harrasta muuta liikuntaa - näitä peruslenkkejä voi olla toki lisääkin).

- Yksi vauhti- tai vetolenkki (kestoltaan maksimissaan 30 minuuttia), mutta joka on näistä lenkeistä ehdottomasti se v-mäisin. Tällä treenillä rakennetaan vauhtikestävyyttä. Hyvä vauhtikestävyys on mielestäni avainasemassa sille, että olen maratoneilla saanut parempia aikoja, kun monet juoksua 'oikeasti' (ei toki kilpamielessä) harrastavat.

- Yksi pitkä lenkki (1 1/2 - 2 tuntia), jolla pidetään yllä kykyä (totutetaan lihaksia) juosta pitkiä matkoja (maratoneja)

Kilometrit jäävät tällä ohjelmalla noin 40km viikossa (vaikea sanoa ihan tarkasti, koska en juokse ns. matkaa, vaan aikaa), jalat eivät ole oikeastaan koskaan rikki ja ainakin itse olen päässyt tällä ohjelmalla parhaimmillaan hyvin (jopa harmistuttavan) lähelle 3 tunnin rajaa. Ja minä en todella ole ruumiinrakenteeltani mikään juoksijan prototyyppi, vaan kohtuu pitkä (185) ja lihaksikas (lue painava).
Jos olet siis 185 ja lihaksikas eli painoa ollee siinä 90+ kiloa. Tämä merkitsee noin 20 minuutin tappiota marathonin pituisella matkalla. Jos olet erittäin lähelle kolmea tuntia juossut maran niin tällöinhän jouksijanpainoisena ennätyksesi olisi siinä 2:45. Tuolla ohjelmalla ja noilla kilometreilla tuo ennätys on aivan käsittömätön. Monet 2:40 ympärille tähtäävät juoksija vetelevät yleensä 100km+ viikossa. Ystäväni veteli Berliiniä varten yli 150+. Ja kaikki nämä ohjelmat ovat itseasiassa vielä monipuolisempia kuin kuvaamasi. Teikäläisen kannattaisi kokeilla parin vuoden kovaa ja monipuolisempaa treenausta, sinähän voit vetää todella lujaa, jos vain paikat kestävät.

Useimmille maranthonharjoittelijoille tosin tuossa ohjelmassa tuntuu olevan liian vähän kilometrejä ellei takana ole erinomainen aerobinenpohjakunto.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Flu kirjoitti:
Jos olet siis 185 ja lihaksikas eli painoa ollee siinä 90+ kiloa. Tämä merkitsee noin 20 minuutin tappiota marathonin pituisella matkalla...
..Teikäläisen kannattaisi kokeilla parin vuoden kovaa ja monipuolisempaa treenausta, sinähän voit vetää todella lujaa, jos vain paikat kestävät.

Mielellänihän minä olisin koko Suomen kansan odottaman uusi 'Nurmi', mutten ehkä sittenkään taida olla ;-) Varmuudella ainakin jo liian vanha aloittamaan uudelleen kilpa-urheilun.

Sinänsä muuten ansiokkaaseen kirjoitukseesi on päässyt nimittäin sellainen virheellinen päättely (johtuu varmaan siitä, että olen aikaisemmissa viesteissä ilmaissut itseni huonosti), että paras maraton aika, jonka olen juossut oli 3:07 - kuka niitä sekunteja laskee - joka mun kirjanpidossa on jo kiusallisen lähellä 3 tunnin 'haamurajaa' (varsinkin kun muutama minuutti olisi saattanut olla mahdollista ottaa tuosta ajasta pois järkevämmällä juoksulla). Anyway varsinainen pointti on se, että olin tuolloin (erinäisistä syistä, jotka eivät kuitenkaan liittyneet ensisijaisesti urheiluun) normaalitilaa selvästi kevyemmässä kunnossa painaen 'ainoastaan 80 kiloa, joka on minulle todella elopainona vähän. 85 kiloisena (joka on minulla ollut ns. normaali, trimmattu, heh, 'maratonpaino') olen juossut maratonin yleensä 3 1/2 h paikkeille. Viimeisin koitos meni selvästi yli 90-kiloisena ja aika painuikin hiukan päälle 4 tunnin (jaloista loppuivat voimat), tosin treenauskin jäi onnettomaksi räpellykseksi. Eli sikäli tuossa viestissäsi on täysi totuus; Jokainen ylimääräinen kilo maratonilla on no-no.

Tästä kirjoittelin itsekin viime talvena muistaakseni tänne vapaan punttisali-ketjuun, kun kyselin treeniohjeita kestävyysvoiman parantamiseen. (Perseelleenhän mun punttitreenaus meni - eli treenasin aivan väärin ja kestävyysvoiman sijaan sain 'hankittua' massaa - mutta se on jo toinen tarina).

Joka tapauksessa olen käyttänyt tätä kolmijakoista treeniohjelmaa lenkkeilyssä jo useana vuonna ja ainakin omalla kohdallani se on toiminut erinomaisesti. Sitä en osaa arvioida, millainen vaikutus tuolla muulla harrastamallani liikunnalla on 'tulostasoon', mutta kovakuntoisten pyöräilijöiden maraton-_kokeiluja_ (siis kohtuu kylmiltään maratoneille lähteneiden) seuranneena olen huomannut, että kyllä sillä laji-treenauksella aika oleellinen merkitys kuitenkin on, koska osalla pyöräilijä tuttavista on aika jäänyt varsin vaatimattomaksi suhteuttaen siihen (rautaiseen) kuntoon, minkä tiedän heillä olevan. Tai tietysti myös toisin päin. Selkeästi paremmasta maraton-ajasta huolimatta en meinaa pysyä näiden kavereiden vaihdissa pyörä-lenkeillä, koska itse harrastan pyöräilyä, vaikkalkn säännöllisesti, määrällisesti vähän.
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Nykyinen lenkkeilytahti on kerran viikossa. Eli mistään himourheilusta ei voi kohdallani puhua, mutta kun viitenä päivänä viikossa vielä kävelen työmatkan (mennen tullen yhteensä 5 kilometriä) ja muutenkin koitan vähän jumpata niin voin kai kuitenkin väittää hoitavani kunnostani edes kohtuullisella tasolla.

Tilanne on vaan se, että kun päivän on ollut töissä ja nuo kävelyt siihen päälle, niin eipä enää kiinnosta illalla lenkille lähteä. Pääasiassa lenkkeilypäiväni onkin lauantai, edellyttäen ettei ole ottanut keittoa edellisenä iltana. Jos niin on käynyt, niin sitten juoksen sunnuntaina.

Talvikaudella on sitten hiljaisempaa, kesäkaudella joskus vilkkaampaakin, yllätyksekseni huomasin nimittäin kesälomanikin aikana käyneeni useita kertoja juoksemassa sellaisen kuuden kilsan lenkin.

Ihan mukava harrastus. Ja laukaisee stressiä.
 

pasi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Prof. Puck kirjoitti:
.

Loppuun kysymys: Itsellä tulee jonkin verran harrastettua myös maastopyöräilyä (on oikeastaan ollut viimeiset kaksi vuotta suuremmassa roolissa kuin lenkkeily) ja olen huomannut, että pyöräilystä ei juuri ole hyötyä (joskus tuntuu, että jopa haittaa) juoksua ajatellen, vaikka nopeasti ajateltuna näin luulisikin? Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia?

Mitä pyöräilyyn tulee, niin todettakoon ainakin se, että pyöräily ottaa vielä enemmän reisiin kuin juoksu (ja samalla jäykistää niitä). Kesällä oli iltapuluissa juttua että Lance Armstrongkin aikoi juosta maratonin ja mies oli todennut juoksun olevan "yllättävän raskasta". Asiantuntijoiden mukaan syitä oli monia (en millään muista kaikkia), mutta esim. painoa on pyöräilijöillä enemmän samoin kuin lihasmassaa, molemmat kun vaikuttavat juoksussa aikaa heikentävästi.

Itse tulee myös juostua aika paljon; maratonejakin on takana. Kirjoittelen joskus enemmän. Itse suosittelen intervalleja vauhtikestävyyden parantamiseksi. Kun on sisärata lähellä niin talvella tulee vedettyä 3*200, 3*400, 3*600, 3*400 ja 3*200, siten että kun pulssi tippuu alle 120 niin taas mennään. Mäkijuoksut toinen hyvä, mutta kun ei ole lähimaastossa, niin jäävät harmittavan vähiin.
 

scholl

Jäsen
Prof. Puck kirjoitti:
Loppuun kysymys: Itsellä tulee jonkin verran harrastettua myös maastopyöräilyä (on oikeastaan ollut viimeiset kaksi vuotta suuremmassa roolissa kuin lenkkeily) ja olen huomannut, että pyöräilystä ei juuri ole hyötyä (joskus tuntuu, että jopa haittaa) juoksua ajatellen, vaikka nopeasti ajateltuna näin luulisikin? Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia?

Jos peruskunto on päässyt syystä tai toisesta alas niin pyöräily on keino tehdä niitä pitkäaikaisia suorituksia. Kaikilla ei aina paikat kestä juosta niin paljon. Kuumalla ei välttämättä huvitakaan. Mutta jos on hyvässä kondiksessa niin silloin ei ehkä pyöräilystä juoksuun ole apua. Jos marathoniin on aikaa esim. alle 3kk niin luulisin, ettei ole mitään hyötyä pyöräillä lainkaan, vaan silloin juoksee.
 

Nahkaparturi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiseeraan TuToa
Minulla lenkkeilykausi on aika lyhyt nykyään. Sillä täytän ulkokausitenniksen ja murtomaahiihdon välisen ajan, eli noin loka-marraskuun ja sitten taas huhtikuussa. Viime talvena hiihdin n. 2400 km ja tämä kaikki suht’ hiljaista, tasaista vauhtia alhaisella sykkeellä. Peruskunto on varmaan aika kova. Tenniskausi sujui viileillä keleillä ihan hyvin (kunnon puolesta ainakin), mutta kesähelteillä (+30 varjossa, auringossa ties mitä) pitkien pallorallien jälkeen tuli noutaja. Taas kun kelit ovat hiukan viilenneet, ei kunnon puolesta tee tiukkaakaan. Niinpä, kysyisin etenkin tuohon kevätpuolen treeniin liittyen miten saisin tuon anaerobisen puolen kuntoa kohennettua? Vetoja, mäkeä, loppu hiihtokauhdesta kovemmalla sykkeellä?
 

Bayern

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Leijonat, Huuhkajat
scholl kirjoitti:
Itselläni oli ennen hyvinkin paljon ongelmia akillesjänteiden kanssa ja on vieläkin joskus, mutta muutamia vuosia sitten, kun tuli treenattua juoksua vähän enemmänkin niin pääsin akillesjänteiden tulehduksista ja puhumattakaan repeämistä eroon sillä, että treenasin todella kovilla kiloilla pohkeita salilla. Se oli Diacorin ortopedien vinkki ja toimii hyvin. Nyt on kyllä viime aikoina laiminlyöty punttisaalitreeni, mutta ensi talvena täytyy kyllä pumpata kunnolla taas koko alakroppa kuntoon. Juoksu sujuu mukavammin, kun siellä on voimaa painaa.
Akillesjänneongelmia on ollut täälläkin. Kävin toukokuussa juoksemassa Helsinki City Runin (puolimaraton) ja aloin sen jälkeen tähtäämään HCM:lle, mutta juhannuksen aikoihin maratonhaaveista oli pakko luopua vasemman jalan kipeän akillesjänteen takia. Oli ilmeisesti tullut treenattua liikaa tai aloitettua treenit liian rajusti. Lisäksi asfaltilla juoksu ei jalkoja säästele.

Eilen kävin oikeastaan ensimmäisen kerran juhannuksen jälkeen lenkillä ja ihan hyvin meni, mutta pientä muistutusta akillesjänne vielä antaa itsestään. Pitää kokeilla tuota punttisalitreeniä. Jospa sitten ensi kesänä pystyisi juoksemaan sen maratonin terveillä jaloilla.

Talvella juoksu ei juurikaan maita, vaan keskityn hiihtämiseen aina kun pääkaupunkiseudun ladut ovat kunnossa.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Jouduin tänään lenkkikenkäostoksille. Vajaa kaksi vuotta sitten ostamani adidakset alkoivat päästää viimaa ja vettä jalkaa kiusaamaan. Varsinkin vasen kenkä menetti ominaisuuksiaan ja siitä tuli tossu. Eliniäksi parille tuli siis noin 5 000 kilometriä. Pidempään olisivat saaneet kestää, muuten hyvät kengät.

Suuntasin siis tänään Tampereen Anttilaan, josta nyt väsähtäneet lenkkarit hankin. Silloin oli jo lumi maassa, joten 35 eurolla sai hyvä popot. Arvelin, että samalla hinnalla irtoaa nytkin lenkkarit, vaikka valikoima saattaisikin olla pieni. Toivoin löytäväni sellaiset niket, joita minulla oli noin viidet perättäin juoksu-urani alkupuolella. Adidakseni olivat olleet ensimmäiset.

Anttilassa oli onnekseni hinnoiteltu lenkkareita uusiksi. Ainoa sopiva mono oli kuitenkin adidaksen kenkä. Hinta oli ollut 49.90. Nyt 34.90. Malli oli aika lailla sama, kuin edellisessä parissa, joten uskalsin satsata.

Testilenkki, 12 km, on takana. Ensimmäiset sadat metrit säikäyttivät pahasti. Kevyet kengät veivät miestä. Asento oli etukenoinen ja juoksua vaikea hallita. Tuntui, kuin juoksisin alamäkeen. Melkein paniikissa todistelin itselleni, että kyllä se tästä. Homma rauhoittuikin, mutta aika sätkimistä oli vielä muutama kilometri. Kokemuksesta kuitenkin tiesin, että kaikkeen tottuu, ja ikäväksikin luulemani kenkä on alkanut tuntua hyvältä.

Helpotuin lopulta, kun kilometrien 6-8 välissä en muistanut ollenkaan juoksevani uusilla kengillä, vaan mietin ihan muuta.

Vasemman jalan isovarvas alkoi väsyä. Ehkä aiemman parin kuluminen loppuun oli laittanut juuri tuon osan jalkaa rasitukselle, ja nyt sitten sain maksaa siitä. Lenkin edetessä tuo pieni kipu eteni ulkosyrjää pitkin kantapäätä kohti. Se on kuitenkin pientä. Koska malli oli aika lailla sama, kuin edellisissä kengissä, niin hiertymiä ei taida tulla.

Nyt on ihan ok fiilis, ei hurmioitunut, mutta ei se koskaan ole ensilenkin jäljiltä ollut. Vauhti oli koko ajan hirveän kova. Tuntui, että jarruttelu olisi vienyt enemmän energiaa. Hidas fiilistely ei onnistunut. Askel hieman ”aurasi”, mutta oli lennokkaampi kuin minulle tyypillinen matala ”liukurullaus”.

Pohje-, polvi- tai muuta vammaa ei vuosiin ole ollut (kunnolla), eikä nytkään pelota. Ei tuntemuksia.

Juoksijalle nämä ovat aina merkkipäiviä. Kuin joulupukkia olisi odottanut. Toivottavasti vielä 6 000 km ja sitten taas uusi jännitys.
 

Rygge

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Jaro
hannes_ko kirjoitti:
Eliniäksi parille tuli siis noin 5 000 kilometriä. Pidempään olisivat saaneet kestää, muuten hyvät kengät.

Ihan mielenkiinnosta kysäisen, että missä kunnossa kenkien pohjat olivat tuon rääkin jälkeen?

Omasta lenkkeilyharrastuksesta voinen kertoa sen verran, että tänä vuonna tuli kipaistua ensimmäinen maraton (HCM), ja ensi vuoden Tukholman maratonille on matkat jo varattu. Mukavaa ja koukuttavaa puuhaahan tuo on. Syksyhän on tunnetusti lenkkeilijän parasta aikaa, joten tällä hetkellä tekee mieli koko ajan päästä lenkille. No, välillä täytyy malttaa tietysti lepäilläkin.
 

Flu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Padres
hannes_ko kirjoitti:
Jouduin tänään lenkkikenkäostoksille. Vajaa kaksi vuotta sitten ostamani adidakset alkoivat päästää viimaa ja vettä jalkaa kiusaamaan. Varsinkin vasen kenkä menetti ominaisuuksiaan ja siitä tuli tossu. Eliniäksi parille tuli siis noin 5 000 kilometriä. Pidempään olisivat saaneet kestää, muuten hyvät kengät.
Siis voi hyvä jumala. Keskimääräiset juokukengät kestävät siinä 1000 kilsaa maksimissaan. Jos jouksee Karhuilla voi olla kiitollinen puoleen tuosta. Jos tietysti kriteeri on ettei tossu ole täysin fyysisesti hajalla niin ehkäpä sitten voi tuohon kilometrimäärään päästä.
hannes_ko kirjoitti:
Suuntasin siis tänään Tampereen Anttilaan, josta nyt väsähtäneet lenkkarit hankin. Silloin oli jo lumi maassa, joten 35 eurolla sai hyvä popot.
Tämänhän on pakko olla vitsi, onhan.
hannes_ko kirjoitti:
Anttilassa oli onnekseni hinnoiteltu lenkkareita uusiksi. Ainoa sopiva mono oli kuitenkin adidaksen kenkä. Hinta oli ollut 49.90. Nyt 34.90. Malli oli aika lailla sama, kuin edellisessä parissa, joten uskalsin satsata.
Joo vitsi on.
hannes_ko kirjoitti:
Testilenkki, 12 km, on takana. Ensimmäiset sadat metrit säikäyttivät pahasti. Kevyet kengät veivät miestä. Asento oli etukenoinen ja juoksua vaikea hallita. Tuntui, kuin juoksisin alamäkeen. Melkein paniikissa todistelin itselleni, että kyllä se tästä. Homma rauhoittuikin, mutta aika sätkimistä oli vielä muutama kilometri. Kokemuksesta kuitenkin tiesin, että kaikkeen tottuu, ja ikäväksikin luulemani kenkä on alkanut tuntua hyvältä.
No ehkä tuo tuntemus johtuu siitä, että olen selvä kanta-astuja ja edelliset kengt olivat niin hiton kuluneet, että "normaali" asentosi oli itseasissa himputin takakenoinen.
hannes_ko kirjoitti:
Vasemman jalan isovarvas alkoi väsyä. Ehkä aiemman parin kuluminen loppuun oli laittanut juuri tuon osan jalkaa rasitukselle, ja nyt sitten sain maksaa siitä. Lenkin edetessä tuo pieni kipu eteni ulkosyrjää pitkin kantapäätä kohti. Se on kuitenkin pientä. Koska malli oli aika lailla sama, kuin edellisissä kengissä, niin hiertymiä ei taida tulla.
Vasemman jalan isovarvas varmaankin väsyi, kun tuo kuluneilla kengillä juostu asento muuttui normaaliksi. Nyt sinun tarvitsee kengän etuosilla "potkaisemaan" taaksepäin.
hannes_ko kirjoitti:
Juoksijalle nämä ovat aina merkkipäiviä. Kuin joulupukkia olisi odottanut. Toivottavasti vielä 6 000 km ja sitten taas uusi jännitys.
Ei helvetti. Osta saman tien usempi pari niin voit verrata minkämoisesta kengästä oikein pidät. Minulla on nykyään viisi samanaikaista paria ja vaihtelu tekee hyvää. Yksi pari per max 1ooo km, sen jälkeen kengät ovat kyllä entiset.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös