Mainos

Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

  • 590 685
  • 3 977

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onko kukaan (yli 40v) uskaltanut palata juoksun pariin akillesjänteen repeämisen jälkeen? Itsellä tämä päätös on nyt edessä, kun kolme vuotta kestänyt juoksuputki katkesi loukkaantumiseen. Tällä hetkellä tuntuu, että hankin fatbiken ja alan harrastamaan maastopyöräilyä. En vaan tiedä, pystyykö enään tulevaisuudessa juoksemaan ilman jatkuvaa pelkoa akillesjännevamman uusiutumisesta. No tässä on vielä aikaa pohtia asiaa.
Tähän liittyen, ensinnäkin onneksi ei ole omakohtaista kokemusta mutta mietin asiaa tuoreeltaan, kun pari viikkoa sitten keihäänheittäjä Julia Valtanen napsautti kisoissa akillesjänteensä, että miten siinä lajissa uskaltaa tuollaisen vamman jälkeen ilman pelkoa alkaa uudestaan tehdä 100% suorituksia uudestaan enää.

No, kai se sieltä usko ja luotto paikkojen kestämisestä ajan kanssa tulee, kun yhtään ei oikein himmaillakaan kisoissa voi ja toivon tietenkin molemmille osapuolille täyttä kuntoutumista ja onnistuneita suorituksia laji kuin laji!
 

Ylähirsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Hohhoijaa, löin maaliskuussa vetoa että elokuussa menee 10km alle 45 minuutin. Sillä hetkellä olin elämäni tuhdeimmassa kunnossa ja juoksukunto oli mallia ei ole. Kilot on pudotettu takaisin vanhoihin lukemiin ja juoksukin alkaa kulkea, mutta loppuuko aika kuitenkin kesken.

Tällä hetkellä taso on 48 minuutin hujakoilla. Harjoituslenkit on pääsäntöisesti juostu yksin ja suhteellisen mäkisellä reitillä. Itse "juoksuhaaste" suoritetaan yleisurheilukentällä ja saan juoksuun jäniksen avittamaan.

Onko tuo muutaman minuutin pois nipistäminen tehtävissä näin lyhyessä ajassa? Vähän ristiriitaiset fiilikset sen suhteen. Lenkkeilyn aloitin huhtikuun alussa, sen takia tuntuu, että potentiaalia kehittyä olisi vielä rutkasti. Sitten toisaalta, tuo muutaman minuutin parannus alle kuukauteen kuulostaa tosi kovalta.

Oon varmaan vähän myöhässä liikenteessä, mutta kysytään jos täältä saisi vähän tipsejä viime hetken harjoitteluun. Oisko palstakollegoilla jotain vinkkejä heittää?
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, All Blacks
Hohhoijaa, löin maaliskuussa vetoa että elokuussa menee 10km alle 45 minuutin. Sillä hetkellä olin elämäni tuhdeimmassa kunnossa ja juoksukunto oli mallia ei ole. Kilot on pudotettu takaisin vanhoihin lukemiin ja juoksukin alkaa kulkea, mutta loppuuko aika kuitenkin kesken.

Tällä hetkellä taso on 48 minuutin hujakoilla. Harjoituslenkit on pääsäntöisesti juostu yksin ja suhteellisen mäkisellä reitillä. Itse "juoksuhaaste" suoritetaan yleisurheilukentällä ja saan juoksuun jäniksen avittamaan.

Onko tuo muutaman minuutin pois nipistäminen tehtävissä näin lyhyessä ajassa? Vähän ristiriitaiset fiilikset sen suhteen. Lenkkeilyn aloitin huhtikuun alussa, sen takia tuntuu, että potentiaalia kehittyä olisi vielä rutkasti. Sitten toisaalta, tuo muutaman minuutin parannus alle kuukauteen kuulostaa tosi kovalta.

Oon varmaan vähän myöhässä liikenteessä, mutta kysytään jos täältä saisi vähän tipsejä viime hetken harjoitteluun. Oisko palstakollegoilla jotain vinkkejä heittää?

Oletko juossut miten paljon vetoja vai pelkkiä tasavauhtisia lenkkejä? Jos vetotreenejä ei ole alla, niin niillä ehtii vielä saada vauhtia lisää.

Ottaisin itse tässä kuussa vetoharjoituksia viikoittain mukaan ohjelmaan. Tee ne vaikka samalla urheilukentällä, missä meinasit haasteen suorittaa, niin saat vertailukelpoisen kuvan vauhdeista.

Esimerkiksi tällaiset kovemmat harjoitukset pk-lenkkien lomassa auttavat varmasti tavoitteen saavuttamisessa:

Tällä viikolla: 4 x 2 km noin 4:30-4:40 / km -tahtia, vetojen välissä 2 min kävelypalautukset
Ensi viikolla: 6 x 1 km noin 4:20 / km 2 min kävelypalautuksilla
Kisaa edeltävällä viikolla: 5 km kovaa, tähtää noin 22:30 aikaan
Kisaviikko: 4 päivää ennen haastetta 4 x 5 min 10 km tavoitevauhdilla ja 1-2 min palautuksilla. Tämän jälkeisinä päivinä pari kevyttä lenkkiä ja kisaa edeltävä päivä lepoa.

Jos menee totiseksi ja sulla ei ole hiilikuitulevyllisiä kenkiä, niin esimerkiksi Niken Vaporflyt jalkaan ja saatat juosta kympin minuutin nopeammin kuin peruslenkkareilla. Toki ne maksaa parisataa ulkomailta tilattuna. Raportoi ihmeessä tänne, että miten hommassa kävi!
 
Viimeksi muokattu:

Ylähirsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Oletko juossut miten paljon vetoja vai pelkkiä tasavauhtisia lenkkejä? Jos vetotreenejä ei ole alla, niin niillä ehtii vielä saada vauhtia lisää.

Ottaisin itse tässä kuussa vetoharjoituksia viikoittain mukaan ohjelmaan. Tee ne vaikka samalla urheilukentällä, missä meinasit haasteen suorittaa, niin saat vertailukelpoisen kuvan vauhdeista.

Esimerkiksi tällaiset kovemmat harjoitukset pk-lenkkien lomassa auttavat varmasti tavoitteen saavuttamisessa:

Tällä viikolla: 4 x 2 km noin 4:30-4:40 / km -tahtia, vetojen välissä 2 min kävelypalautukset
Ensi viikolla: 6 x 1 km noin 4:20 / km 2 min kävelypalautuksilla
Kisaa edeltävällä viikolla: 5 km kovaa, tähtää noin 22:30 aikaan
Kisaviikko: 4 päivää ennen haastetta 4 x 5 min 10 km tavoitevauhdilla ja 1-2 min palautuksilla. Tämän jälkeisinä päivinä pari kevyttä lenkkiä ja kisaa edeltävä päivä lepoa.

Jos menee totiseksi ja sulla ei ole hiilikuitulevyllisiä kenkiä, niin esimerkiksi Niken Vaporflyt jalkaan ja saatat juosta kympin minuutin nopeammin kuin peruslenkkareilla. Toki ne maksaa parisataa ulkomailta tilattuna. Raportoi ihmeessä tänne, että miten hommassa kävi!
Ensinnäkin, kiitokset vinkeistä! Sen verran selasin tätä ketjua, että sun antamiin vinkkeihin ainakin uskallan luottaa. Otetaan käyttöön.

Tosiaan, ihan tuollaisia vetoreenejä en oo tehnyt. Pääsääntöisesti lenkit on ollut just noita tasavauhtisia lenkkejä, välillä toki hieman lyhyempää lenkkiä kovempaa vauhtia. Sen lisäksi kerran viikkoon on tullut käytyä portaissa juoksemassa vetoja ja tällä viikolla alkoi taas pyörimään salibandyharjoitukset. Vielä kun malttaisi levätä :)

Pitää muistaa tosiaan raportoida. Kova halu olisi onnistua tässä haasteessa, mutta ehkä se hienoin homma on kuitenkin että juokseminen on alkanut taas maistumaan vuosien tauon jälkeen. Tuntuu että nyt tämä harrastus on tullut jäädäkseen.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, All Blacks
Ensinnäkin, kiitokset vinkeistä! Sen verran selasin tätä ketjua, että sun antamiin vinkkeihin ainakin uskallan luottaa. Otetaan käyttöön.

Tosiaan, ihan tuollaisia vetoreenejä en oo tehnyt. Pääsääntöisesti lenkit on ollut just noita tasavauhtisia lenkkejä, välillä toki hieman lyhyempää lenkkiä kovempaa vauhtia. Sen lisäksi kerran viikkoon on tullut käytyä portaissa juoksemassa vetoja ja tällä viikolla alkoi taas pyörimään salibandyharjoitukset. Vielä kun malttaisi levätä :)

Pitää muistaa tosiaan raportoida. Kova halu olisi onnistua tässä haasteessa, mutta ehkä se hienoin homma on kuitenkin että juokseminen on alkanut taas maistumaan vuosien tauon jälkeen. Tuntuu että nyt tämä harrastus on tullut jäädäkseen.

Menee se kymppi yli tai alle 45 minuutin, niin tosiaan pääasia, että ukko(?) on taas kunnossa ja liikunta maittaa!

Porrasjuoksutkin on toki hyvää treeniä, mutta ehdottomasti myös perusvetoja mukaan ohjelmaan, niillä saat varmasti helpoiten nostettua vauhtia näin nopealla aikataululla. Kisavauhtiin totuttautuminen on myös yksi merkittävä tekijä kympin kaltaisella matkalla. Vauhdin ja pahan olon sietokykyä tarvitaan ja kovemmat vetoharjoitukset auttavat kisavauhdin ylläpitoon.

Omaa kehoa kannattaa toki aina kuunnella, jos on pieniäkin alipalautumisen merkkejä, niin lepoa vaan. Kliseehän se on, mutta levossa kunto nousee, kunhan ennen sitä on hyvää treeniä alla.
 

Brejk

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, ENCE
Aloitin lenkkeilyn keväällä ja juhannuksen aikoihin alkoi kipeytymään nilkka jalan sisäpuolelta. Pidin vähän taukoa ja ostin uudet kengät, mutta ei ole kipu kokonaan loppunut ja nyt kun kävin vähän pidemmän lenkin niin ärtyi jo kunnolla. Googlettamalla tuli vastaan tibialis posterior joka näyttäisi olevan se mikä on kipeä.

Minulla on latuskajalat ja epäilen että kipu liittyy jotenkin siihen. Onko täällä muita vastaavan vaivan kanssa painineita ja miten tästä liikkeelle? Lääkäriin kait se pitäisi mennä kunhan viitsii.
 

upreo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Huhtikuusta asti on painettu menemään treeniä viisi kertaa viikossa. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt pitää pari totaalista huiliviikkoa. Ei ole juoksu tuntunut oikein missään kohtaa irtonaiselta. Kokemus opettaa ja ensi kesänä otetaan taukoja mukaan.

Tuloksissa tuo on sitten näkynyt. Kympillä aika jäi minuutin ennätyksistä. Kahdeksan kilometriä jaksoi ennätysvauhdissa mennä, sitten loppui täysin. Minuutti takkiin kahdella viimeisellä kilometrillä on ihan kiitettävä suoritus.

Kolmen viikon päästä olisi vielä puolikas edessä. Murhetta aiheuttaa vasen jalka. Kylmiltään ei pääse kyykkyyn, kun tulee ikävä tunne polven etuosaan ja tuntuu, että pohkeesta jalka pettää alta. Samoin ensimmäiset verryttelyaskeleet tuntuvat siltä kuin pohkeesta/nilkasta jalka pettäisi alta. Kun jalka lämpenee, juoksu sujuu ihan hyvin ja ei mitään tuntemuksia. Sitten taas seuraavana päivänä ei pääse rappusia alas kunnolla. Onko kokeneemmilla mitään vinkkiä mitä tehdä? Olen nyt kovat treenit vetänyt ja kevyet korvannut pyöräilyllä tai huililla. Ihan kokonaan ei voi treenaamatta jättää, että puolikas kulkisi. Jonkinmoista aikaakin kun olisi kiva saada, eikä vain läpi lönkötellä.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Elämäni ensimmäinen urheilutapahtuma osallistuttuna suorituksen tekijänä. Eli Midnight Run. Ihan hauska tapahtuma, ja pitihän sitä nyt vähän aikaakin koittaa. 43,54 meni 10 km, johon olen oikein tyytyväinen.

Systemaattisella harjoittelulla ehkä voisi päästä alle 40:n, mutta taidan tyytyä tähän. Lähinnä juoksen pään takia, ja taso melko tasavauhtisilla lenkeillä on parhaimmillaan tuo. Toki työmatkapyöräily tuo matalasykkeistä harjoittelua, mutta ei varmasti riittävästi kehittymistä ajatellen. Mitään vetoja en myöskään harrasta. Joskus juoksen kovaa, useimmiten melko kovaa. Hiljaa en juurikaan, kun en oikein osaa tekniikkaa.

No joo, hyvä fiilis kaikenkaikkiaan, enkä muistaakseni ennen ollut mennyt alle 44:n kymppiä.
 

Saskatoon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins, Wild, HIFK, Hyvinkään Tahko
Olen nyt tähtäämässä Vantaan maratonille 14.10 ja tänään tuli käytyä juoksemassa Tampereella valmistava puolimaraton. Tähän asti olen pystynyt parantamaan jokaisella puolikkaalla (tänään oli seitsemäs). Vähän vaikutti jo tuossa noin 15 km kohdalla, että tällä kertaa välttämättä ei olisi uutta ennätystä tulossa, mutta sain vielä viimeisellä 4 kilometrilla löydettyä uuden vaihteen ja uusi ennätys tuli taas tehtyä. Harmillisesti tuo 1:30 ei vielä alittunut vaan jäin siitä noin 15 sekuntia.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Olen nyt tähtäämässä Vantaan maratonille 14.10 ja tänään tuli käytyä juoksemassa Tampereella valmistava puolimaraton. Tähän asti olen pystynyt parantamaan jokaisella puolikkaalla (tänään oli seitsemäs). Vähän vaikutti jo tuossa noin 15 km kohdalla, että tällä kertaa välttämättä ei olisi uutta ennätystä tulossa, mutta sain vielä viimeisellä 4 kilometrilla löydettyä uuden vaihteen ja uusi ennätys tuli taas tehtyä. Harmillisesti tuo 1:30 ei vielä alittunut vaan jäin siitä noin 15 sekuntia.
Huh. Kova on vauhti tuolle matkalle. Itse en ole edes koskaan jotain reilua 14:ää enempää juossut kerralla. Joskus voisi kyllä testata.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Vaikka viikonloppu oli hyvin lämmin, lienee syksy ja viileämmät ilmat vääjäämättä edessä. Siinä vaiheessa kun mennään alle 10 asteen, joudun luopumaan shortseista, ja se on ongelma. Juoksen nimittäin kaikkein mieluiten ns. munapussishortseilla, eli sellaisilla joissa on sisähousut. Eli integroidut verkkokalsarit.

Tavallinen urheilubokseri- + juoksuhousuyhdistelmä on huono, koska genitaalit pääsevät juostessa heilumaan, mikä aiheuttaa ihan haavaumia. Kysymys tämän vastenmielisen ongelmakuvauksen jälkeen kuuluukin, että osaako joku suositella hyviä juoksuun sopivia alushousuja, jotka pitäisivät genitaalit aloillaan?
 

Elazi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings
Ensimmäinen maraton on nyt takana kun eilen kävin rantamaratonilla. Fiilikset on vähän kaksijakoinen. Tavoite aika 4h alittui vajaalla minuutilla mutta fiilis oli niin huono että ei tuohon hommaan koukkuun jäänyt.

Ekat 23km meni rennosti 5.30-5.40 vauhtia hieman 4h jänisten edellä. Tuon jälkeen jalat alkoi kipeytyä (reidet, pohkeet ja jalkapohjat) niin paljon että joutui tietoisesti pitää vauhtia yllä kun muuten kilometrivauhti meinasi tippua. 38km kohdalla 4h jänikset tuli ohi. Hengitys/kunto tuntui ihan hyvältä mutta jalat oli tulessa. Pari kilsaa katselin sitä 4h rajaa ja tuntui että ei tuossa vauhdissa pysy, mutta sitten jänikset kertoi että mennään 45s edellä aikataulua niin sain sinniteltyä kyydissä loppuun asti.

Ja joo. Eka fiilis oli et nyt se on juostu alle 4h eikä enää ikinä tarvitse uudestaan. Nyt on kuitenkin vähän hiipinyt mieleen että mitä jos nuo kivut johtui kengistä. Mulla oli alla 800km juostu Niken react milerit enkä oo ikinä tykännyt noista kengistä siinä missä Asicsit on istunut jalkaan aina erinomaisesti. Ei Niketkään oo ennen kipuja aiheuttanut mutta yhtä rentoa juoksua en oo niillä saanut aikaiseksi. Tässä nyt mietin asicsin mallistoa ja Intersportissa olis hyviä alennuksia. Ehkä sitä vois vielä toisen kerran käydä kokeilemassa paremmilla kengillä...
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Vaikka viikonloppu oli hyvin lämmin, lienee syksy ja viileämmät ilmat vääjäämättä edessä. Siinä vaiheessa kun mennään alle 10 asteen, joudun luopumaan shortseista, ja se on ongelma. Juoksen nimittäin kaikkein mieluiten ns. munapussishortseilla, eli sellaisilla joissa on sisähousut. Eli integroidut verkkokalsarit.

Tavallinen urheilubokseri- + juoksuhousuyhdistelmä on huono, koska genitaalit pääsevät juostessa heilumaan, mikä aiheuttaa ihan haavaumia. Kysymys tämän vastenmielisen ongelmakuvauksen jälkeen kuuluukin, että osaako joku suositella hyviä juoksuun sopivia alushousuja, jotka pitäisivät genitaalit aloillaan?
Zalandolta löytyi Niken munapussimallisia elikkäs lyhytlahkeisia urheilukalsareita. Tilasin, vaikuttaa hyvältä.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Vaikka viikonloppu oli hyvin lämmin, lienee syksy ja viileämmät ilmat vääjäämättä edessä. Siinä vaiheessa kun mennään alle 10 asteen, joudun luopumaan shortseista, ja se on ongelma. Juoksen nimittäin kaikkein mieluiten ns. munapussishortseilla, eli sellaisilla joissa on sisähousut. Eli integroidut verkkokalsarit.

Tavallinen urheilubokseri- + juoksuhousuyhdistelmä on huono, koska genitaalit pääsevät juostessa heilumaan, mikä aiheuttaa ihan haavaumia. Kysymys tämän vastenmielisen ongelmakuvauksen jälkeen kuuluukin, että osaako joku suositella hyviä juoksuun sopivia alushousuja, jotka pitäisivät genitaalit aloillaan?
Juoksuhan on muutenkin shortseilla parasta. Tänäänkin olis voinu kesävarusteilla melkeen mennä, koska ei toi ilma töiden jälkeen nyt kylmä ollu viima-uhkailusta huolimatta. Ei ihan t-paita mut sellanen pitkä juoksupaita ja shortsit olis riittänyt.

Hiertymäongelmat on kyl vittumaisia. Ite diggaan ihan perus puuvillaboxereista vrt muut. Ja sit laadukkaat shortsit siihen. Mielummin vähän hevimmät, ne täyttä ilmaa olevat ei oikeen iske kun kotisohvalla.
 

masa90

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Nhl
Alkaa pikkuhiljaa pää olla aika kovilla oman lenkkeilyharrastuksen. Tuntuu menevän samalla syklillä "koko ajan".

Juuri pääsee lenkkeilysykliin kiinni ja tekeminen mukavaa. Sitten tulee joku vaiva tai sairastelut tulille ja taukoa tulee -> koko homma aina alusta. Koomisintahan on että aiemmat vaivat ja muu huono tuuri käytännössä kaikki joko muista lajeista tai sitten vaan muuten tosiaan huonoa tuuria eikä urheiluun liittyvää ylipäätään.

Pitää seurailla paikkojen kuntoa, toivottavasti paranee pelkällä levolla tällä kertaa.
 

axe

Jäsen
Ensin vähän vanhoja: 2022 oli huono juoksuvuosi, ennätysvähän kilsoja (750) ja uudelle vuodelle lupaus juosta enemmän.

Sitten synkkä katsaus vuoden 2023 lukemiin: loppusaldo 351 km. Nyt oli kyllä ihan peflettiä oikeastaan koko vuosi. Emmää keväästä kauheasti muista, mutta olisiko siinä joku korona tai vastaava käynyt nollaamassa sen vähänkin orastavan kunnon ja siinä sitten räpiköitiin taas jonkin aikaa juoksumatolla sellasia 2-3 kilsan päivärykäsyjä kun ei jaksanut muuta. Vähitellen se siitä koheni, ja ulos kun päästiin, niin kesä oli ihan ok. Ei mitään superinnokasta eikä varsinkaan superjaksavaa tahi lennokasta, mutta päästiin nyt ulkoilemaan kuitenkin se kolmisen varttia kerralla niin ettei kumpikin jalka ollu samaan aikaan maassa. Sitten tuli elokuu ja joku nilkkavamma. Noin viiteen kuukauteen ei ole tullut otettua juoksuaskeltakaan.

Jääkiekkolähtöinen vamma se on viime toukokuun peruina, silloin oli enemmän vain alkuluisteluissa havainto että vähän muuten ottaa nilkkaan mutta ei ollut paha, pelatessa ei enää edes muistanut. Myös koko kesä juostiin ihan normaalisti ja kivuttomasti, mutta parin kuukauden jäätauon jälkeen heti eka kerta luistin jalassa otti yhtäkkiä nilkkaan sitten ihan saakelisti. Levot ja buranat ei auta mitään, oli tuossa kuukauden joku reumaan tarkoitetun tulehduskipulääkkeen kuurikin ilman mitään tulosta. Kaipa se kuvauttaa sitten pitäisi, mutta vaikea nähdä että mikään instanssi hirveästi panostaisi tämänikäiseen kaveriin, jonka työhön vaiva ei vaikuta mitenkään ja jonka elämänlaatukin on ihan ok jatkuvaa pientä kävelykipua lukuun ottamatta. Kävely hankalaa, juoksu mahdotonta, luistelu lievästi kivuliasta (luistinmerkin vaihdon jälkeen), fillari ja crosstrainer ok. Mutta haluaisin kyllä juosta.

Ehkä ensi vuoden juoksutavoite on, että pystyisi nyt taas edes vähän juoksemaan ja hyppelehtimään hilpeästi.
 

lasaleiko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tulipa huvikseen tarkastettua, paljonko Garmin on tallettanut juoksukilometrejä kuluneelle vuodelle. Niitähän on näemmä kertynyt reilu 600. Siinä mielessä varsin mukavasti, että vain kesäkuusta syyskuun alkuun voi sanoa juosseensa vähänkään säännöllisesti, ja tuollakin ajanjaksolla pyöräilyyn meni tunteja huomattavasti enemmän.

Viime kesänä kyllä pääsi kyllä ikään kuin uudelle ulottuvuudelle juoksemisessa. Alkoi löytyä malttia käydä pitkillä rauhallisilla lenkeillä, eikä ollut sitä monotonista samanmittaisen lenkin rytkytystä kerrasta toiseen, mikä ei vie yhtään eteenpäin. Toki viime kesänä sattuneesta syystä pääsi myös hyvin, itselle mieluisteln lenkkimaastojen äärelle, mikä edesauttoi tuota.

Loppukesästä aloitin Garminilla tuollaisen harjoitusohjelman, mikä oli kyllä ihan mukava, koska toi vielä lisää vaihtelua. Joskus mentiin kovaa ja sai laittaa itseään oikeasti ahtaalle. Joskus taas rauhallisesti, ja ne tuntui oikeasti rennolta. No, syyskuun alun flunssaan tuo ohjelma sitten tyssäsi. Laitoin tauolle tarkoituksena jatkaa flunssan jälkeen, mutta sille tauolle se jäi. Ja oli tuo vähän haastellista tehdä juoksutreenejä ohjelman mukaisesti, jos ja kun veri veti enemmän useamman tunnin pyörälenkeille. Hiihtoja odotellessa tuli toki joku kerta viikossa käytyä juoksemassa ihan vapaamuotoisesti, mutta latujen ilmestyttyä on unohtunut täysin.

Muutaman kerran tuli kesällä tehtyä niinkin, että 60-90min maantiepyöräilyn päälle lähti juoksemaan, mikä toimi itselle yllättävän hyvin. Tarkoituksella nuo olivat pyörällä vielä tempoajoa eikä mitään kevyttä pk-kelailua, vaan ei tuo jalkoja juoksemiselta syönyt, päin vastoin.

Sitä en kyllä ymmärrä, miksi on pitänyt taas ehdollistaa itsensä niin kovin hiihdolle, eikä ole osannut lähteä välillä vaihteluksi juoksemaan. Ehkä tässä olisi paikallaan harrastaa sitä new year, new me shittiä ja tehdä asiaan muutos tammikuusta. Mitään kilometritavoitteita en kyllä aseta ensi vuodellekaan.
 

WildCore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Vuosi avattu 10km juoksulla aurinkoisessa pakkassäässä. Ei kyllä haitannut pakkanen oikeastaan ollenkaan, koska aurinko lämmitti mukavasti.

Löysin tämän kivan harrastuksen taas 10 vuoden jälkeen tuossa syksyllä, sellaista 150km/kk tuli tasaisesti juostua 3 viimeistä kuukautta, joten lyödään nyt tavoitteeksi 1500km tähän vuoteen. Pyöräilyä olisi tarkoitus ottaa myös mukaan, kunhan aurinko on keväällä sulattanut tiet.

Kepeää jalkaa kaikille tähän vuoteen!
 
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins, FC Barcelona
Olipas 2023 huono juoksuvuosi taas, noin 30 kilometriä yhteensä. 100 kilometrin rajapyykin olen ylittänyt viimeksi vuonna 2018 (512 km), silloinkin vain ja ainoastaan sen takia, että vietin muutaman kuukauden lapissa, jolloin juoksin polkuja ja yhden yli 100 kilometrin ultrajuoksukisan.

Jos polvi kuntoutuu tämän vuoden aikana hyvin, niin voisi ottaa tämän rakkaan harrastuksen pitkästä aikaa viikottaiseksi rutiiniksi.
 

Tupu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Sen verran kylmää, että hiihtämisen sijaan kävin hölkkäämässä. Mittari näytti -32 astetta, mutta yhtään ei tullut juostessa kylmä. Kyllä sitä vaan tarkenee kelissä kuin kelissä, kunhan vaan pukeutuu oikein. Toki ei kannata mitään tehotreenejä tehdä, ettei keuhkot tykkää huonoa, mutta muuten antaa mennä vaan.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Sen verran kylmää, että hiihtämisen sijaan kävin hölkkäämässä. Mittari näytti -32 astetta, mutta yhtään ei tullut juostessa kylmä. Kyllä sitä vaan tarkenee kelissä kuin kelissä, kunhan vaan pukeutuu oikein. Toki ei kannata mitään tehotreenejä tehdä, ettei keuhkot tykkää huonoa, mutta muuten antaa mennä vaan.
Tossa pakkasessa on vähän riski jo lähteä juoksemaan. Iho saattaa naamassa kyllä turtuakin kylmään, mutta helposti voi tulla paleltumia. Hyvin pitää suojata ainakin.
 
Viimeksi muokattu:

Tupu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Tossa pakkasessa on vähän riski jo lähteä juoksemaan. Iho saattaa naamassa kyllä turtuakin kylmään, mutta helposti voi tulla paleltumia. Hyvin pitää suojata ainakin.
Itsekin mietin siinä juostessa, että paleltuuko posket tai nenä vaivihkaa. Aina välillä hieroin vähän niitä ja koitin, että tuntuuko normaalilta. Tunto oli tallella ja kotia kun pääsin, niin ei mitään paleltumisen merkkejä tai oireita. Vajaan tunnin lenkki siis. Itse jotenkin tykkään pakkasessa juoksusta, mutta ehkäpä semmoinen -20 olisi kuitenkin parempi. Ja luonnollisesti ilman tuulta. Nytkään ilma ei ihan seisonut. Sen tunsi selvästi ja näki piippujen savusta, että loppumatka oli vastatuulta. Foreca väitti, että 3m/s.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, All Blacks
2945 km tuli omaan mittariin juoksua viime vuodelle. Loppukesästä näytti siltä, että 3000 km tulee helposti täyteen, mutta syyskuun sairastelujen jälkeen alkoi jalkojen ja polvien kanssa olla sen verran ongelmia, että juoksumääriä piti tiputtaa ja ottaa korvaavia ohjelmaan. Siltikin nuo olivat omat vuosipohjat, tässä aiemmat vuodet:

2022: 2770 km
2021: 2323 km
2020: 418 km (juoksuharrastus aloitettu elokuun lopussa)

Elokuussa tuli oltua enkkakunnossa, mutta loppujen lopuksi sain sen realisoitua vain parkrunissa juostun vitosen enkan muodossa (17:45). Kympin ja puolikkaan enkat olivat myös haarukassa ja varmasti tuossa kunnossa olisin ne juossutkin. Sairastuminen pari päivää ennen kympin kisaa vesitti kuitenkin sen suunnitelman, tämän jälkeen laskenut kunto ja jalkavaivat veivät haihattelut syksyn puolikkaasta.

Tulevalle vuodelle en lähde hamuamaan isoja kilsoja, vaan etsimään järkevämpää tapaa harjoitella ja pitää itsensä pois telakalta. Korvaavat tulevat pysymään ohjelmassa, alkuvuonna varmasti vielä aika isoilta osin varsinkin pk-harjoittelussa. Samoin viime vuonna aloiteltu voima- ja koordinaatioharjoittelu, jonka toteuttamisessa täytyy vielä hakea itselle sopivaa tapaa ja ohjelmaa. Mikäli telakalta pysytään pois ja harjoittelu onnistuu, niin 36-alkuinen kymppi ja joku vähän päälle 1:20 puolikas ovat varmaan ihan realistisia. Aikoja tärkeämpänä päätavoitteena kuitenkin löytää kestävä tapa harjoitteluun ja sitä tukevaan kehonhuoltoon.
 
Viimeksi muokattu:

Straight Edge

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Leafs, Jokerit
Pari kertaa nyt käynyt nastalenkkarihölkällä, ja muistinkin taas mikä harmitti edellisillä lenkeillä.

Aivan paska käsivarsikotelo puhelimelle. Joten suositelkaapa oikeasti hyvää mallia, jooko? Ongelmana mulla on toki se, että käsivarret ovat mallia pulkannarut. Ei paljon kateutta herättävän kokoinen haba koteloa pidättele, vaan pyrkii valumaan kohti kyynärtaivetta. Onko ainoa mahdollisuus todella kiristää kotelo verenpaineenmittausasetuksin kätöseen?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös