Tää taitaaiin olla oikea ketju. Onko jatkoajassa paljon ultrajuoksun harrastajia?
Hieman kaipaisin näkökulmaa miten saisi vedettyä 160 km ultra lenkin 24 tunnin sisään? Onko kenelläkään kokemusta tälläisestä äärimmäisen rankasta taistelusta?
Itse vetäisin 100km puolitoista vuotta sitten jotenka kehon tuhoamisesta on jonkinlaista kokemusta. Nyt sikiää ajatus vieläkin rankemmasta setistä.
Tombe taitaa olla palstan kokenein ultrajuoksija ja on noita 24 tunnin juoksujakin juossut. Häneltä saa varmasti vinkkejä, samoin Juoksufoorumilta, missä oletkin varmaan vieraillut.
Juosten en ole muistaakseni noin pitkää matkaa taivaltanut, mutta kokemusta muuten pitkistä kisoista on jonkin verran. 24 tuntia jalkojen päällä on raskas setti, johon valmistautuminen vaatii luonnollisesti sitä, että on jalkojen päällä. Ultrajuoksun guru Seppo Leinonen taisi todeta, että pitää ulkoilla riittävästi. Fyysinen kunto riittää monilla juoksijoilla, koska vauhti on hiljaista, mutta tärkeämmiksi muodostuu henkinen kestävyys ja se, kuinka jalan lihakset kestävät jatkuvaa iskutusta. Juoksussa kun ei voi levätä samalla tavalla kuin hiihdossa tai pyöräilyssä.
Talvella kävimme Espanjassa EM-rogainingissa, joka oli 24 tuntia. Matkaa vuoristossa tuli 130 km ja nousumetrejä noin 5000. Ongelmana mulla oli, että jyrkissä alamäissä jalat meni niin kipeiksi, että lopussa ei pystynyt oikein juosta tasaisellakaan. Reitistä suurin osa oli polkuja, mutta välillä mentiin piikkipuskienkin läpi, mikä hidasti matkantekoa. Lisäksi 14 tuntia pimeää aiheutti oman hankaluutensa suunnistukseen. 24 tunnin rogaining on rasituksena jopa pahempi, kuin kolmen päivän seikkailukisa.
Tasaisella juostavissa ultrajuoksuissa rasitus on vähän erilaista, mutta samalla yksitoikkoisempaa. Hyvä taktiikka ja tasainen suorittaminen varmaan on tärkeitä. Alussa sellaista vauhtia, mitä on helppo mennä ja lopussa sitten se, mitä pääsee. Liian kovaa ei saa aloittaa, muttei liian hiljaakaan.
Särkylääkkeillä voi saada pahinta kipua pois, mutta ne tuppaavat väsyttämään. Viime vuonna yhdessä seikkailukisassa tulehtui ekan vuorokauden jälkeen akillesjänne. Otin Panacodia, minkä jälkeen nukahtelin jatkuvasti fillarin selässä. Sitten otin viisi kofeiinitablettia ja vähän ajan päästä oksensin. Parasta olisi siis selvitä ilman särkylääkkeitä.