Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[DAF]

Tuossa on HCR:sta Juoksufoorumin keskustelun myötä rakennettu, erään foorumnimimerkin tekemä seikkaperäinen selvitys http://www.juoksija-lehti.fi/Portals/47/eKirje/HCR2013.pdf, jonka siis Juoksija-lehtikin nyt julkaisi. On selvää, että oli alamittainen juoksu muutaman sata metriä. Todella mielenkiintoista nähdä, miten kisajärjestäjä suhtautuu nyt asiaan - voi tulla pari hinnanalennusvaadetta...

Tuon lisäksi reitin mittasi helatorstaina kahteen kertaan eräs juoksija kalibroidulla, virallisella mittarilla (siitäkin ko. foorumilla) ja oliko lopputulos jotain 20,85 km.

Nolo juttu, mutta erityisen noloa on tämä järjestäjän suhtautuminen epäilyihin kisan jälkeen. "Se oli puolimaraton", "matka oli täysimittainen ja virallisesti mitattu" ja muuta höpöhöpöä. Vahvistaa kuvaa SUL:n tavasta hoitaa näitä sinänsä hienoja tapahtumia. Sääli vain, että tässä kosahtaa myös mm. 40-v naisten SE, jonka Laura Markovaara komeasti juoksi.

 

[mice]

Täällä kun on solkenaan asiantuntijoita ja innostuneita juoksijoita, niin kysytäänpä apua. Juoksija-lehden tämän kevään juoksukenkätestissä on arvioitu New Balancen 890, katso täältä (linkki Juoksija-lehden sivuille).

Kyse siis vihreästä NB 890 V3 -mallista. New Balancen omat Suomen sivut puhuvat vain 890-mallista, mutta nimenomaan tuolla samalla vihreällä kengällä.

No, Stadium myy New Balancen 890 M -kenkää, joka on myös kuvassa erivärinen. Onko kyse samasta mallista, vai mikä ihme tämä Stadiumin kenkä on? Joku aiempien vuosien malli?

 

[Rod Weary]

Täällä kun on solkenaan asiantuntijoita ja innostuneita juoksijoita, niin kysytäänpä apua. Juoksija-lehden tämän kevään juoksukenkätestissä on arvioitu New Balancen 890, katso täältä (linkki Juoksija-lehden sivuille).

Kyse siis vihreästä NB 890 V3 -mallista. New Balancen omat Suomen sivut puhuvat vain 890-mallista, mutta nimenomaan tuolla samalla vihreällä kengällä.

No, Stadium myy New Balancen 890 M -kenkää, joka on myös kuvassa erivärinen. Onko kyse samasta mallista, vai mikä ihme tämä Stadiumin kenkä on? Joku aiempien vuosien malli?

No vaikea sanoa, minkävärinen sen pitäisi olla. Mutta Juoksijan sivulta voi valita myös vuosimallin alasvetovalikosta. Näkyy olevan tumma/oranssi tarjolla 2012 -mallistossa.

 

[mice]

No vaikea sanoa, minkävärinen sen pitäisi olla. Mutta Juoksijan sivulta voi valita myös vuosimallin alasvetovalikosta. Näkyy olevan tumma/oranssi tarjolla 2012 -mallistossa.

Kiitos vinkistä. Tuli tarkastettua kaikki Juoksijan sivuilta löytyvät New Balancet 2008-2013, eikä sieltä löydy tätä: New Balance 890 M Stadiumin sivuilla.

Kenkä siis näyttää mielestäni hyvin samalta kuin New Balancen ja Juoksija-lehden sivujen 2013 vihreä malli, mutta erilaisella värityksellä. Ja tosiaan kirjain M perässä.

 

[Snakster]

Kiitos vinkistä. Tuli tarkastettua kaikki Juoksijan sivuilta löytyvät New Balancet 2008-2013, eikä sieltä löydy tätä: New Balance 890 M Stadiumin sivuilla.

Kenkä siis näyttää mielestäni hyvin samalta kuin New Balancen ja Juoksija-lehden sivujen 2013 vihreä malli, mutta erilaisella värityksellä. Ja tosiaan kirjain M perässä.

M taitaa tarkoittaa sanaa "male", kun useimmista kengistä on eri mallit tunnuksilla M ja F.

Noin muutenhan noita eri värityksiä on joskus ihan niinkin, että joku tietty ketju saa kengät myyntiin ihan omalla värityksellä ja sitten voidaan markkinoida sen olevan ko firmaa varten tehty spesiaalimalli.

Minusta nyt ehkä kannattaa keskittyä siihen, miltä se kenkä jalassa tuntuu.

 

[kahden suunnan sentteri]

Muistaakseni (saatan kyllä muistaa väärinkin) suuri esikuvani Michael Arnstein kertoi juoksevansa pääosin naisten kengillä, ja perustelu meni jotenkin niin että naisten kenkien ollessa hieman miesten kenkiä pienempiä (siis niin että naisten 41 on pienempi kuin miesten 41), keskikokoisen jalan omaava mies saa helposti kaikki kenkänsä halvalla käyttämällä sitä naisten kokoskaalan yläpäätä, sillä suosituimmat koothan myydään helposti loppuun ja kokoskaalan ääripäät jäävät helposti hyllyyn josta ne voi offseasonilla poimia alle puoleen hintaan.

Muutenkin kannattaa tutustua näihin pariin tunnin mittaiseen luentoon, jossa fruitariaani ja ultrajuoksija Arnstein antaa päteviä vinkkejä ravinnosta ja varusteista.
A lecture on Ultra Running by Michael Arnstein Part 1 - YouTube
A lecture on Ultra Running by Michael Arnstein PART 2 - YouTube

 

[Karpalovodka]

Olisi uudet kengät hakusessa ja tänään kävin sovittelemassa kahta mallia ja molemmat tuntuivat hyvältä jalassa mutta en tehnyt vielä päätöstä. Varmasti täällä joillakin näistä kengistä kokemusta niin olisi kiva tietää kengistä hieman lisää.

Nike Air Pegasus+ 29 | Top-Sport
New Balance M890 | Top-Sport

 

[Pula-ajan Tretjak]

Mites kauan se taas ottikaan tottua hölökettelyyn? Nyt kolmas lenkki (lyhyt pieni 3km) takana ja tuntuu notta henki lähtee. Viime syksynä pystyi kympin "juoksemaan".

Onko tämä pullukalle yhtä paskaa loppuelämän?

 

[kahden suunnan sentteri]

Jos vähemmän on tullut juostua niin kannattaa juosta sellaista vauhtia että juoksu on mukavaa, hyvä nyrkkisääntö on että pystyy puhumaan puuskuttamatta. Jos ei onnistu niin kävely on parempi kuin liian kovaa juokseminen. Ensin totutellaan lenkin säännöllisyyteen, sitten vasta kasvatetaan pituutta ja viimeisenä vauhtia. Näin palautuminen on nopeampaa, turhilta vaivoilta vältytään, ja mikä tärkeintä - juokseminen tuntuu hyvältä eikä väkinäiseltä tai ikävältä. Kyllähän kehityksen huomaa jo muutaman oikein tehdyn lenkin (ja palautuksen!) jälkeen.

Mä oon ollu enemmän tai vähemmän telakalla muutaman viikon, mitä nyt futista pelaillu ja kerta viikkoon käyny vähän juoksemista kokeilemassa. Eilen kinttu tuntui jo siltä että alkais kestää, mutta luoja sentään kun juoksukunto oli päässy rapistumaan jo muutamassa viikossa vaikka liikuntaa on muuten tullut harrastettua monta kertaa viikossa. Juoksin noin seitsemän kilsaa ja jalat tuntu tosi vierailta koko matkan eikä tavanomainen rentous ei tullut juoksuun missään vaiheessa, vaan ikään kuin koko ajan piti keskittyä että tekniikka pysyy kasassa. No, eipä se tilanteen normalisoituminen varmaan kovin pitkään kestä kunhan kilsoja voi taas alkaa lisäämään.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Jos vähemmän on tullut juostua niin kannattaa juosta sellaista vauhtia että juoksu on mukavaa, hyvä nyrkkisääntö on että pystyy puhumaan puuskuttamatta. Jos ei onnistu niin kävely on parempi kuin liian kovaa juokseminen. Ensin totutellaan lenkin säännöllisyyteen, sitten vasta kasvatetaan pituutta ja viimeisenä vauhtia. Näin palautuminen on nopeampaa, turhilta vaivoilta vältytään, ja mikä tärkeintä - juokseminen tuntuu hyvältä eikä väkinäiseltä tai ikävältä. Kyllähän kehityksen huomaa jo muutaman oikein tehdyn lenkin (ja palautuksen!) jälkeen.

Juu vauhti ei itsellä ole tappaja, vaan itse liikkuminen :)

Ehkäpä parin viikon päästä pystyy jo kilsan juoksemaan kävelemättä kertaakaan.

 

[Fordél]

Mites kauan se taas ottikaan tottua hölökettelyyn? Nyt kolmas lenkki (lyhyt pieni 3km) takana ja tuntuu notta henki lähtee. Viime syksynä pystyi kympin "juoksemaan".

Onko tämä pullukalle yhtä paskaa loppuelämän?

Yksilöllisiä juttuja, mutta kaikessa rauhassa kannattaa totutella. Ja koko matkaa ei tarvitse juosta vaan kannattaa vuorotella hölköttelyä ja kävelyä. Pikku hiljaa kasvattaa juoksun osuutta ja matkan pituutta. Jossain vaiheessa meneekin jo kympin yhtä mittainen lenkki. Se on sitten ihan sama meneekö se heinäkuun puolella vai elokuun lopussa. Pääasia ettei lähde liian kovaa liikkeelle ja tuhoa heti alkuun innostusta.

Eli ei todellakaan ole pullukalle yhtä paskaa loppuelämän. Kun vaan jaksaa olla kärsivällinen ja tehdä säännöllisesti töitä niin kyllä siitä hyvä tulee!

 

[kahden suunnan sentteri]

Tarkennettakoon, ettei vauhti tässä yhteydessä viittaa niinkään nopeuteen, vaan rasitustasoon jota voi seurata sydämen sykkeestä tai vaikkapa sillä että pystyykö rasituksen aikana puhumaan puuskuttamatta.

 

[KuumaaKamaa]

Siitä on pyöreästi kaksi vuotta, kun korisurani tuli päätökseensä. Sen jälkeen on kerinnyt tapahtua paljon kaikenlaista. Silloin liikkuminen tuli minulle luonnostaan ja sen tärkeyttä ei tullut niinkään ajateltua tarkemmin. Liikunta vain oli läsnä. Nykypäivänä kaikki on toisin. Kiloja on kahdessa vuodessa tullut lisää n. 10(okei osa on ihan kasvuun liittyvää painon lisäystä), mutta siitä huolimatta olen huolissani omasta kunnostani. Olen muuttunut urheilullisen näköisestä nuoresta normaalin näköiseksi nuoreksi mieheksi. Normaaliksi siinä suhteessa, että lihasmassa on kadonnut ympäriltä ja tilalle on tullut rehellisesti sanottuna läskiä. Miten tämä lenkkeilyyn liittyy?

Noh, olen päässäni yrittänyt keksiä itselleni mukavaa liikunnallista harrastusta. Lenkkeily on saanut ainakin ajoittain omat karvani pystyyn. Tässä pitkin vuotta olen käynyt satunnaisesti juoksemassa, mutta eihän siitä ole mitään tullut. Aluksi hyvän verryttelyn jälkeen tuntuu kuin menisin siivillä pyöreästi 1,5km ja ajattelen, että nyt kuntoni on kohonnut. Eipä kauaakaan tarvitse juosta enää kuin tulee stoppi vastaan ja se stoppi onkin sitten ihan totaallinen stoppi. Poika on kuin märkä rätti, joka ei jaksa liikkua senttiäkään eteenpäin. Ei siinä sitten muutakuin kävellen lenkkiä jatkamaan, joka sitten päättyy yli puolet lyhyempänä kuin aluksi suunnittelin.

Menee viikko-kaksi ja sama toistuu uudestaan. Kirjoitan siksi, että pyydän kokeneemmilta juoksijoilta neuvoa, joilla kohottaa OIKEASTI kuntoa, joka on päässyt huolestuttavan alas ex urheilijapoitsulta.

Motivaatio on iso osa urheilua, mutta en ole kuin ajoittain saanut kiinni sen punaisen langan, joka auttaa jaksamaan eteenpäin. Aina se on kuitenkin karannut käsistä teille tuntemattomille. Onko jotain niksiä mikä saisi pitämään tämän langan käsissäni alkuhapotusten ylitse? Esim. treenipäiväkirja tai vaikkapa jokin tavoite(puolimarathon?) jonka eteen tehdä töitä. Tai vaikka joku säännöllinen lenkkirytmi jolloin juoksen(tietty vuorokauden aika), koska joskus kun olen päättänyt alkaa treenailemaan niin auttamatta välillä on jäänyt juoksut väliin tekosyynä "ei jaksa, menen huomenna sitten kovempaa". Kaikki voi arvata sitten, että meninkö "huomenna" kovempaa.

 

[Karpalovodka]

Menee viikko-kaksi ja sama toistuu uudestaan. Kirjoitan siksi, että pyydän kokeneemmilta juoksijoilta neuvoa, joilla kohottaa OIKEASTI kuntoa, joka on päässyt huolestuttavan alas ex urheilijapoitsulta.

Kokeile vaikka netistä löytyviä treeni päiväkirjoja, ja lähde siintä pikkuhiljaa liikkeelle. Tärkeintä on että jaksat lähteä lenkille vaikka mieli sanoo, että mielummin huomenna ja et keksi itsellesi mitään turhia tekosyitä. Helposti kun jätät lenkin väliin niin se tulee varmasti myös toistumaan. Lyö itsellesi tavoitteita esimerkiksi heinäkuun alkuun mennessä olen juossut/kävellyt 40km tai enemmän vähemmän riippuen kuntopohjastasi. Sitten yksivaihtoehto mitä monet varmasti käyttävät niin osta itsellesi mukavat kengät ja vaattet mikä lisää sitten mielenkiintoa harrastusta kohtaan.

Tärkeintä varmasti sinun kohdallesi on vauhti, kerroit että jaksat juosta 1,5km ja sitten tulee seinä vastaan, mitä jos tässä alussa hölkkäisit ja siintä pikkuhiljaa nostaisit nopeutta kun myös kuntopohja ja jalat kehittyvät. Kun olet päässyt vauhtiin niin lisää lenkkien kestoa ja tuo mukaan intervalli harjoittelu sillä korkeilla sykkeillä kunto kehittyy nopeammin. Itsellänikin oli vähän samat lähtökohdat juoksuun kuin sinulla, sillä lopetin jääkiekon reilu vuosi takaperin ja en tehnyt kesäisin mitään paitsi talvisin kävin luistelemassa. Itse aloitin ihan kunnolla juoksemaan huhtikuussa, kaksi ensimmäistä viikkoa oli aika tuskaa kun keho eikä jalat ollu tottunut tämmöiselle rasitukselle. Siintä nopeasti löytyi vanha kuntopohja ja nyt ollaan jääty tähän koukkuun ja tänään meni 100km raja rikki.

 

[Rod Weary]

Menee viikko-kaksi ja sama toistuu uudestaan. Kirjoitan siksi, että pyydän kokeneemmilta juoksijoilta neuvoa, joilla kohottaa OIKEASTI kuntoa, joka on päässyt huolestuttavan alas ex urheilijapoitsulta.

Tsekkaa nuo eiliset Tretjakille annetut vinkit, ne ovat täyttä asiaa. Jos et jaksa alussa juosta paria kilometriä enempää, niin hidasta vauhtia, vaikka se tuntuisi kuinka pöljältä. Vuoden päästä ihmettelet, mikä siinä hitaasti kiiruhtamisessa oli mukamas niin vaikeaa ja/tai noloa. Jos haluat muutakin kuin mutua tueksesi, käytä sykemmittaria ja selvitä henkilökohtaiset sykearvosi vaikka Karvosen kaavalla. Jos hidaskin juoksuvauhti nostaa sykkeen yli rajojen, vaihda kävelyn ja juoksun välillä, kunnes homma rokkaa. Hyvin pian pystyt vetämään viiden kilsan lenkin kävelemättä ja pari viikkoa siitä kympin. Ja sitten olet koukussa.

Ihan oikeasti tärkeätä on tuo tässäkin ketjussa moneen kertaan mainittu suhde rauhallisen ja vauhdikkaan juoksun välillä. Etsi netistä, mitä tarkoittavat PK ja VK ja noudata niitä ohjeita! Sitä rauhallista juoksua (PK) pitää siis olla ainakin se 80% viikottaisesta lenkkeilystä. Eli kun on saatu homma säännölliseksi, voi ehkä kerran kahdessa viikossa vetää sykkeet hiukan korkeammalle. Sitten joskus voi mennä intervallien sun muiden ihmeelliseen maailmaan. En ole itse kokenut vielä tarpeelliseksi, olen juossut vasta vajaan vuoden. Kohta voisi harkita. VK:ta toki harrastan, ettei homma mene pelkäksi junnaamiseksi.

Harjoituspäiväkirjan pitäminen on ihan oiva tapa motivointiin. Ja muista, että sateella juostaan sadevermeissä, ei jäädä sisälle.

 

[Fordél]

Noh, olen päässäni yrittänyt keksiä itselleni mukavaa liikunnallista harrastusta. Lenkkeily on saanut ainakin ajoittain omat karvani pystyyn.

Mun mielestä oot kyllä hiton hienossa tilanteessa. Urheilullisuutta löytyy taustalta, joten opit varmasti monen lajin niksit normijannua nopeammin. Voit avoimin mielin kokeilla eri lajeja ja katsoa mikä niistä nousee lähimmäs sydäntä. Ja sen lajin/lajien ei tarvitse välttämättä olla juoksu. Toki olen sitä mieltä, että kaikista on juoksijoiksi (ellei joku fyysinen vamma estä juoksemista). Jos sen kokee siis omaksi lajiksi niin sitten ei muuta kuin antaa palaa. Mutta ymmärrän myös, että ei se kaikkia innosta eikä juoksemista kannata väkisinkään ryhtyä harrastamaan. Maailma kun on täynnä hienoja lajeja.

Tässä pitkin vuotta olen käynyt satunnaisesti juoksemassa, mutta eihän siitä ole mitään tullut. Aluksi hyvän verryttelyn jälkeen tuntuu kuin menisin siivillä pyöreästi 1,5km ja ajattelen, että nyt kuntoni on kohonnut. Eipä kauaakaan tarvitse juosta enää kuin tulee stoppi vastaan ja se stoppi onkin sitten ihan totaallinen stoppi. Poika on kuin märkä rätti, joka ei jaksa liikkua senttiäkään eteenpäin. Ei siinä sitten muutakuin kävellen lenkkiä jatkamaan, joka sitten päättyy yli puolet lyhyempänä kuin aluksi suunnittelin.

Kuinka kovaa juoksit tolla lenkillä ennen stoppia? Jos vieressä olisi ollut lenkkikaveri, olisitko pystynyt puhumaan hänen kanssaan puuskuttamatta?

Epäilyni on, että olet tässä kohdin tyypillinen suomalainen mies ja lähtenyt vetämään ekoja lenkkejä aivan liian kovaa. Itsellänikin oli aikanaan samanlainen kuvitelma eli juokseminen on sitä, että vedetään suurin piirtein täysiä. Sitä tuli sitten juostua joku 3 km kovaa ja luuli, että näin se homma kehittyy. No eipä kehittynyt. Vauhtia hitaammaksi ja matka alkoi kasvaa. Monipuolisia lenkkejä ja vauhtikin alkoi kasvaa.

 

[Snakster]

Edellä tulikin hyviä neuvoja. Lisäksi peruskunnon kehittämiseksi ihan kävelykin on toimiva konsti. Reippaat parin tunnin kävelylenkit juoksulenkkien ohella edesauttavat juuri aerobisen kunnon kehittymistä. Eli alkuun vaikka 2-3 riittävän hidasta 30-50 min juoksulenkkiä viikkoon ja päälle yksi reipas kahden tunnin kävely. Kävelynhän voi tehdä vielä vaikka maasto-olosuhteissa, niin siitä saa hieman monipuolisempaa.

 

[Fordél]

Edellä tulikin hyviä neuvoja. Lisäksi peruskunnon kehittämiseksi ihan kävelykin on toimiva konsti. Reippaat parin tunnin kävelylenkit juoksulenkkien ohella edesauttavat juuri aerobisen kunnon kehittymistä. Eli alkuun vaikka 2-3 riittävän hidasta 30-50 min juoksulenkkiä viikkoon ja päälle yksi reipas kahden tunnin kävely. Kävelynhän voi tehdä vielä vaikka maasto-olosuhteissa, niin siitä saa hieman monipuolisempaa.

Kävelylenkit kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan viikko-ohjelmaan. Parin tunnin kävelylenkki maastossa on tehnyt ainakin allekirjoittaneen peruskunnolle todella hyvää. Olen tehnyt niitä sauvojen kanssa, jolloin syke on pikkasen normia korkeemmalla ja yläkroppaankin tulee harjoitusta. Harmi vaan, että niihin ei ole oikein aikaa ja tilaa harjoitusohjelmassa kuin silloin siirtymäkaudella eli kun maratonit on juostu ja ollaan siirtymässä kohti uutta kautta. Ja jos ei kävely innosta niin toinen vaihtoehto on pyöräily.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Kävelylenkki ei ole itselleni optio. En vain pysty siihen, koska koko ajan ajattelen kuinka typerää se on. Melkein yhtä typerää kuin pyöräily kunnon kohottamiseksi :)

Urheilin koko viime talven, kuten lähes koko ikäni muutenkin. Lenkkeily on alkanut taas malliin 300-500m kevyttä hölkkää (jutustelua kaverin kanssa samalla) ja kun on liian pahalta alkanut tuntumaan, niin olen vinkannut notta nyt kävellään hetki. Sitten vajaan sadan metrin päästä uudelleen kevyeen hölkkään.

Joka tapauksessa toiveissa on, että joskus pystyisi oikeasti juoksemaan lenkillä käydessä. Siihen tavoitteeseen ei taida kesälenkkeilyt riittää, ja talvi pohjoisessa on varsin vittumainen (mikä ihastuttava tekosyy harrastaa sisälajeja) :(

 

[Snakster]

Kävelylenkki ei ole itselleni optio. En vain pysty siihen, koska koko ajan ajattelen kuinka typerää se on. Melkein yhtä typerää kuin pyöräily kunnon kohottamiseksi :)

Entäs ihan umpimetsässä? Voit ottaa rekvisiitaksi repun ja kiikarit ja syksyisin korin tai ämpärin. Ei sillä että se typeryys siitä yhtään vähenisi, mutta jos sen jotenkin saisi paremmin itselleen perusteltua.

 

[KuumaaKamaa]

Kuinka kovaa juoksit tolla lenkillä ennen stoppia? Jos vieressä olisi ollut lenkkikaveri, olisitko pystynyt puhumaan hänen kanssaan puuskuttamatta?

Kiitän kaikkia hienoista ja suuntaa antavista vastauksista!

Vaikea on arvioida, että kuinka kovaa on tullut juostua, mutta musiikin kanssa vauhti on noussut kieltämättä aivan liian kovaksi. Siitä on poikkeuksetta seurannut nopea väsyminen. Jälkimmäiseen vastaan, että silloin kun kaverin kanssa käytiin juoksemassa, niin puhuminen puuskuttamatta ei onnistunut. Eli vauhtia on ilmeisesti ollut liikaa?

Tänään suuntasin jälleen lenkkipolulle, mutta aivan uudella taktiikalla. Eli lähteä aivan hissukseen hölkkäämällä liikkeelle ja kokeilla sitä, että miltä se tuntui. Liikkeelle päästyäni jalat kaipasivat jälleen lisää nopeutta, mutta tällä kertaa päätin sitkeästi pysyä hitaassa juoksu vauhdissa kiinni. Olin suorastaan yllättynyt, että kuinka helposti tuli 5kilometriä juostua kuin vettä vain. Aikaa kului ~36minuuttia, sekä syke oli noin 144krt/min, kun juoksun lopetin. Tuntui suorastaan siltä, että kaipasin lisää juoksuaskelia alle, mutta tällä erää päätin lopettaa tähän. Maasto tuossa laskettelukeskuksen vieressä on hyvin haastava ja reitille mahtuu erittäin rankkoja nousuja joiden jälkeen toki syke nousi ajoittain varmasti korkeammalle. Ehkä minäkin opin kantapään kautta tämän upean harrastuksen salat.


Nyt kun tuntui suhteellisen helpolta tämä 5km juoksu(toki ajastakin jo näkee, että vauhti on ollut todella verkkaista), niin kannattaako minun pitää tämä vauhti yllä ja siirtyä pidemmille lenkeille, vai pidellä 5kilometristä kiinni ja lisätä vauhtia siihen, että alkaa tuntua oikein tosissaan?


Tuntui ajoittain suorastaan ihanalta päästä hikoilemaan siten, että tuloksena ei ole nopea itsensä tuhoaminen. Tämän päiväisen perusteella en ihmettele alkuunkaan niitä, ketkä todella ovat koukussa. Tiedä sitten, että kuinka tällä harrastuksella saa kiloja karisemaan.

-----------------------------------------

Kävelyasiaan otan siten kantaa, että käveleminen kuuluu ainakin omalla kohdallani arkirutiineihin. Pääsee mahtavaan fiilikseen loistavan musiikin sekä omien ajatustensa avulla. Sitä voisi jatkaa vaikka maailman ääriin. Toki siinäkin on se, että syke ei ole juurikaan lähtenyt omalla kohdallani merkittävästi nousuun.

 

[Fordél]

Vaikea on arvioida, että kuinka kovaa on tullut juostua, mutta musiikin kanssa vauhti on noussut kieltämättä aivan liian kovaksi. Siitä on poikkeuksetta seurannut nopea väsyminen. Jälkimmäiseen vastaan, että silloin kun kaverin kanssa käytiin juoksemassa, niin puhuminen puuskuttamatta ei onnistunut. Eli vauhtia on ilmeisesti ollut liikaa?

Kyllä, vauhtia oli liikaa. Kun etenkin alussa pitää keskittyä peruskestävyyteen niin silloin ne lenkit pitäisi vetää sillä PPPP-tasolla eli Pitää Pystyä Puhumaan Puuskuttamatta. Sitten kun peruskestävyys kehittyy niin voidaan mukaan ottaa säännöllisesti puuskuttaviakin lenkkiä.

Tänään suuntasin jälleen lenkkipolulle, mutta aivan uudella taktiikalla. Eli lähteä aivan hissukseen hölkkäämällä liikkeelle ja kokeilla sitä, että miltä se tuntui. Liikkeelle päästyäni jalat kaipasivat jälleen lisää nopeutta, mutta tällä kertaa päätin sitkeästi pysyä hitaassa juoksu vauhdissa kiinni. Olin suorastaan yllättynyt, että kuinka helposti tuli 5kilometriä juostua kuin vettä vain. Aikaa kului ~36minuuttia, sekä syke oli noin 144krt/min, kun juoksun lopetin. Tuntui suorastaan siltä, että kaipasin lisää juoksuaskelia alle, mutta tällä erää päätin lopettaa tähän. Maasto tuossa laskettelukeskuksen vieressä on hyvin haastava ja reitille mahtuu erittäin rankkoja nousuja joiden jälkeen toki syke nousi ajoittain varmasti korkeammalle. Ehkä minäkin opin kantapään kautta tämän upean harrastuksen salat.

Nyt kuulostaa oikealle meiningille! Pidä pää kylmänä vaikka kuinka tekisi mieli rempoa. Kuten yhdellekin aloittelijalle eräskin valmentaja sanoi niin anna vaikka sorsien kävellä kovempaa ohi, mutta pidä oma vauhtisi riittävän kevyenä.

Nyt kun tuntui suhteellisen helpolta tämä 5km juoksu(toki ajastakin jo näkee, että vauhti on ollut todella verkkaista), niin kannattaako minun pitää tämä vauhti yllä ja siirtyä pidemmille lenkeille, vai pidellä 5kilometristä kiinni ja lisätä vauhtia siihen, että alkaa tuntua oikein tosissaan?

Kyllä, vauhti oli verkkaista, mutta ei kuitenkaan missään nimessä huonoa. Itsekin tuli vedettyä tänään ihan kevyt lenkki, jossa pääosa tuli vedettyä varmaan n. 7 minuutin kilsavauhdilla. Pidä suurin piirtein tätä vauhtia yllä jos ja kun se on sitä sun "PPPP-vauhtia" eli tuntuu suht helpolta. Kasvata näin alkuun matkaa ja kehitä peruskestävyyttäsi. Tosissaan kerkeät vetämään kyllä myöhemminkin.

 

[Rod Weary]

Hyvin vedetty, KuumaaKamaa! Jos luulet, että tuo on tuossa reittiprofiilissa verkkaista vauhtia, niin voin kertoa, että ei ole. Mun ekat lenkit vuosi sitten luultavasti hiukan helpommalla reitillä menivät vielä hitaammin. Tasaisella vedät samoilla sykkeillä n. 6 min/km, mikä ei ole ollenkaan huono vauhti. Jos pidät säännöllisen tahdin lenkeille ja muistat pitää lepopäiviäkin, kiloja lähtenee alkuvaiheissa pari per kuukausi.

Pidä siis tuo vauhti, mutta lisää peruslenkkiin kilsa tai pari ja kerran viikkoon joku puolentoista tunnin mummovauhtinen, selvästi ei-rasittava lenkki. Olet jo nyt koukussa.

Kannattaa muuten heti alussa opetella järkevä juoksutekniikka. Lantio ns. ylös (minusta se on huono termi, mieluummin sanon lantio eteen ja pää ylös), askelrytmi 180/min ja jalka tulee maahan vartalon alle, ei eteen. Pää ei saisi pomppia juurikaan. Säästyt luultavasti ylimääräisiltä jalkavaivoilta. Virheet kannattaa siis korjata heti, etteivät jää selkäytimeen. Juoksukin tuntuu kevyemmältä.

 

[Unkka]

Entäs ihan umpimetsässä? Voit ottaa rekvisiitaksi repun ja kiikarit ja syksyisin korin tai ämpärin. Ei sillä että se typeryys siitä yhtään vähenisi, mutta jos sen jotenkin saisi paremmin itselleen perusteltua.

Tai vielä parempi olisi Pullukka-Tretjakin kävellä suolla. Siellä ne jalkavoimat kasvaa ja sykekin nousee. Toinen vaihtoehto olisi kävellä Oulu-rasteilla (jos asuu Oulun alueella) tiistaisin ja torstaisin esim. C-rata läpi. Taitaa nykyään rasteja olla vähän joka paikkakunnalla. Ja kävellessä kannattaa valita kaikki raskaimmat (suot) reitit. Poluilla voi sitten jopa vähän hölkätä.

 

[Fordél]

Tiedä sitten, että kuinka tällä harrastuksella saa kiloja karisemaan.

Tähän vielä, että kiloja saa karistettua oikein hyvin. Itselläni on lähtenyt aika huomaamatta vuoden sisällä n. 10 kg. Tärkeintä on, että harjoittelu on säännöllistä. Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin ruokavalio. Ravintoasiat kun laittaa kuntoon ja lisäksi vielä liikkuu säännöllisesti niin kiloja karisee.