Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

[Fordél]

On se juoksu vaan ihmeellinen laji, koska kropan lisäksi sillä tuntuu olevan selkeä vaikutus myös mieleen. Tottakai muidenkin lajien harrastamien tuottaa mielihyvää, mutta juoksu on ainoa joka selkeästi kirkastaa ajatusta ja helpottaa päänsisäisiä asioita, kun juostessa asiat saavat oikeat mittasuhteet. Paras hetki lenkeissä on se kun kroppa ja mieli ovat yhtä. Vaikea kuvailla tota tilaa, mutta helkkarin kevyt se on.

Tarkistin tänään Vasalan kirjan innoittamana sykerajoja ja olen syyllistynyt perusvirheeseen eli vetänyt ilmeisesti liian kovalla sykkeellä noita peruslenkkejäkin. No nyt asetin rajaksi sitten 60-70% maksimista ja melkoista lönköttelyähän tuo oli, mutta ilmeisesti näin tulee hyvä. No onneksi huomenna pääsee vetämään lenkin sentään 70-80% sykealueella, joka tuntuu normaalimmalta.

 

[Andy]

Tarkistin tänään Vasalan kirjan innoittamana sykerajoja ja olen syyllistynyt perusvirheeseen eli vetänyt ilmeisesti liian kovalla sykkeellä noita peruslenkkejäkin. No nyt asetin rajaksi sitten 60-70% maksimista ja melkoista lönköttelyähän tuo oli, mutta ilmeisesti näin tulee hyvä. No onneksi huomenna pääsee vetämään lenkin sentään 70-80% sykealueella, joka tuntuu normaalimmalta.

Itse en pysty edes juoksemaan tuolla 60-70% sykkeellä, vaikka olen kuluneen parin vuoden aikana yrittänyt opetellakin. Kevyet lenkit menevät jollain 70-75% sykkeellä ja sekin on ihan hirveää kitkuttamista, koko ajan tekee mieli lopettaa siihen paikkaan eikä hommasta nauti yhtään. Parhaalta vauhti tuntuu juuri tuolla 75-85% välillä, kun on tunne että tekee vähän jotain mutta ei kuitenkaan mene vielä lihakset jumiin. Tiedän, että se on "väärin treenattu", joten juoksu onkin taas jäämässä kokonaan. Lisäksi asiaan vaikuttaa sekin, että yli 6 kilsan lenkki rikkoo jalat vauhdista ja lihashuollosta riippumatta. Googleads näyttää puskevan mulle säännöllisesti tämän ketjun perään mainosta jostain juoksupohjallisista, en tiedä olisiko sellaisista apua kun on joskus vuosia sitten ainakin diagnosoitu askelvikaa.

 

[scholl]

Itse en pysty edes juoksemaan tuolla 60-70% sykkeellä, vaikka olen kuluneen parin vuoden aikana yrittänyt opetellakin. Kevyet lenkit menevät jollain 70-75% sykkeellä ja sekin on ihan hirveää kitkuttamista, koko ajan tekee mieli lopettaa siihen paikkaan eikä hommasta nauti yhtään. Parhaalta vauhti tuntuu juuri tuolla 75-85% välillä, kun on tunne että tekee vähän jotain mutta ei kuitenkaan mene vielä lihakset jumiin.

Tuohan on kunnosta pitkälti kiinni. Jos on joku 4 tunnin juoksija niin on turha varmaan juosta alle 70% sykkeellä. Tokihan sykkeet ovat yksilöllisiä, mutta jos on huonossa kunnossa niin syke nouse helposti ja todella alhaisella sykkeellä se ei ole enää juoksemista, vaan kävelyä. En silti vähättele sykeasioita. Aikanaan, kun en mitään ymmärtänyt mistään, en juossut ikinä hitaampaa kuin 5min/km. Se on mielenkiintoista jollain eksaktilla radalla vaikkapa urheilukentällä kokeilla, mitä tapahtuu, kun vauhtia pudottaa. Se 5min vauhti oli 2min per kierros. Oli vaikeata juosta hitaampaa, joten tuli väkisin vedettyä aina kovempaa. Se kesti varmaan vuoden oppia pk-vauhti. Nythän voin mennä jotain alkuverryttelyä vaikkapa 2min30s per kierros, joka olisi ennen ollut ennenkuulumatonta. Itseasiassa enää ei tarvitse edes oikein kelloa katsoa. Pystyn perstuntumalla menemään muutamaa eri vauhtia.

Eli kyllä sitä oppii juoksemaan erilaisia vauhteja ja se 70% maksimista voi muuttua pikkuhiljaa alemmaksikin, kun sykkeet putoavat kunnon kohotessa ja jos sinulla on esim. pronaatio niin oikeanlaiset pohjalliset tai kengät auttavat siihen ja jalat treenin myötä alkavat kestää pidempiä lenkkejä.

 

[Fordél]

Täytyy itsekin katsoa vielä noita sykkeitä, että mitä tapahtuu kun treenaan nyt astetta matalammalla tasolla nuo peruskestävyyslenkit. Jos ei oikein tunnu hyvältä eikä kehitystä tunnu tapahtuvan niin sitten nostettava tasoa.

Tiedustelin täällä joku viesti sitten huhtikuussa olevia maratoneja ja nyt löysin sattumalta Tuusulanjärven maraton, joka oli ainakin tänä vuonna juostu 24.4. Tuossa voisi olla hyvä paikka avata oma maratoonarin ura. Onko kenelläkään palstalaisella kokemuksia reitistä ja tapahtumasta? Sen mitä muualta keskusteluista luin niin asfalttia on pinta, gatoradea tarjoillaan ja kaksi kertaa vedetään lenkki.

 

[Andy]

Tuohan on kunnosta pitkälti kiinni. Jos on joku 4 tunnin juoksija niin on turha varmaan juosta alle 70% sykkeellä. Tokihan sykkeet ovat yksilöllisiä, mutta jos on huonossa kunnossa niin syke nouse helposti ja todella alhaisella sykkeellä se ei ole enää juoksemista, vaan kävelyä.

Jep, viime kesänä kun meni liian kovaa, se näkyi monina penikkakipuina ja akillesjänteiden jäykkyytenä. Kuluneena kesänä vauhdin pudottaminen auttoi tähän merkittävästi, mutta sellainen tallustelu ei vaan jaksa motivoida. Keuhkojen puolesta pystyisi kyllä juoksemaan pidempiä lenkkejä, mutta ongelmaksi tulee nimenomaan käpälien kipeytyminen. Kunnon ei pitäisi ihan surkea olla, koska salibandypallon perässä on tullut juostua säännöllisesti parikymmentä vuotta, mutta se on erilaista pyrähtelyä eikä samalla tavalla kasvata sitä peruskuntoa mitä pitkillä lenkeillä kerätään.

Pystyn perstuntumalla menemään muutamaa eri vauhtia.

Tämä onnistuu itseltänikin aika hyvin. Pystyn kohtuullisen tarkasti sanomaan juostessani onko syke 140, 150 tai 160. Jos juoksen juuri sellaista vauhtia mistä pidän, ollaan n. 150-155 välillä, sen yläpuolella alkaa huomata maitohappojen kertymisen. Mutta pk-lenkillä pitäisi sykkeeni siis olla jopa alle 140. Siinä on vauhdissa ja fiiliksessä raju ero, kun menee harley-parkinsonillakin porukka ohi ja pitäisi vielä hidastaa.

Eli kyllä sitä oppii juoksemaan erilaisia vauhteja ja se 70% maksimista voi muuttua pikkuhiljaa alemmaksikin, kun sykkeet putoavat kunnon kohotessa ja jos sinulla on esim. pronaatio niin oikeanlaiset pohjalliset tai kengät auttavat siihen ja jalat treenin myötä alkavat kestää pidempiä lenkkejä.

On toki mahdollista, että kuntoni on yksinkertaisesti vaan niin paska että syke karkaa korkealle. En myöskään tiedä luotettavasti maksimisykettäni, en ole koskaan koittanut kuinka korkealle pumppu paukuttaisi, joten joudun menemään näillä ikään perustuvilla laskukaavoilla jotka voivat heittää yksilöllisesti paljonkin.

Pronaatiota ei ole, mutta jalkateräni kääntyvät astuessa hieman sisäänpäin. Ainakin kuvausten mukaan se näkyisi nimenomaan säären ja akillesjänteen kipeytymisenä, joten ehkä noita pohjallisia pitäisi oikeasti harkita.

 

[Fordél]

Jep, viime kesänä kun meni liian kovaa, se näkyi monina penikkakipuina ja akillesjänteiden jäykkyytenä. Kuluneena kesänä vauhdin pudottaminen auttoi tähän merkittävästi, mutta sellainen tallustelu ei vaan jaksa motivoida. Keuhkojen puolesta pystyisi kyllä juoksemaan pidempiä lenkkejä, mutta ongelmaksi tulee nimenomaan käpälien kipeytyminen. Kunnon ei pitäisi ihan surkea olla, koska salibandypallon perässä on tullut juostua säännöllisesti parikymmentä vuotta, mutta se on erilaista pyrähtelyä eikä samalla tavalla kasvata sitä peruskuntoa mitä pitkillä lenkeillä kerätään.

Noiden kenkien ja pohjallisten kuntoon laittamisen lisäksi tuli mieleen, että millaisilla alustoilla juokset? Voisiko apuna olla se, että siirtäisit osan lenkeistä pururadoille ja maastoon, jolloin rasitus jaloille pienenisi. Olet pelannut salibandyä ja siinä ei ole ongelmia, mutta ainakin matolla pelatessa alusta on joustavampi eikä tule samanlaista rasitusta kuin lenkkeillessä.

 

[scholl]

Kunnon ei pitäisi ihan surkea olla, koska salibandypallon perässä on tullut juostua säännöllisesti parikymmentä vuotta, mutta se on erilaista pyrähtelyä eikä samalla tavalla kasvata sitä peruskuntoa mitä pitkillä lenkeillä kerätään.

Monelle neitimäisten trendilajien (sähly ja lumilautailu) harrastajille tulee yllätyksenä se, mitä se on, kun aletaan oikeasti urheilemaan eli juoksemaan tai hiihtämään. Siinä ei riitä, että välillä vähän pyrähtää ponnari heiluen ja korvis kimaltaen, vaan siinä pitää olla oikeasti valmis tekemään hommia siellä polulla.

 

[Andy]

Noiden kenkien ja pohjallisten kuntoon laittamisen lisäksi tuli mieleen, että millaisilla alustoilla juokset? Voisiko apuna olla se, että siirtäisit osan lenkeistä pururadoille ja maastoon, jolloin rasitus jaloille pienenisi.

Kenkien pitäisi olla kunnossa, mutta mikään popo ei tosiaan taida korjata muuta kuin normaalia pronaatiota. Pohjallisten hankintaa kannattaisi siis selvästikin kokeilla. Pururatoja ei ihan lähellä ole ja lenkkeily on mulle nimenomaan sellainen "kotiovesta ulos ja heti menoksi" harrastus. Nykyiset lenkkireitit kulkevat pitkin Vantaanjoen rantaa eli pääasiassa tasaista hiekkatietä. Jos ei jalat sitä alustana kestä, niin sitten kyllä loppuu juoksemiset.

 

[Andy]

Monelle neitimäisten trendilajien (sähly ja lumilautailu) harrastajille tulee yllätyksenä se, mitä se on, kun aletaan oikeasti urheilemaan eli juoksemaan tai hiihtämään. Siinä ei riitä, että välillä vähän pyrähtää ponnari heiluen ja korvis kimaltaen, vaan siinä pitää olla oikeasti valmis tekemään hommia siellä polulla.

Pubitikan heittäjät ovat kuulemma vielä hämmästyneempiä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Minua ei tässä iässä vähääkään kiinnosta tehdä "oikeasti hommia polulla", vaan tarkoitus on nauttia liikunnasta ja huolehtia kunnosta. Ihan hyvin riittäisi, kun pystyisi hölkkäämään 10km ilman että on sen jälkeen 2 vkoa jalkavaivaisena. Tavoitteellisuus on jees ja tapoihini kuuluu tehdä asiat kunnolla, mutta rajansa kaikella. Hinttipalloakin pelailen tukka heiluen vain alasarjatasolla. Jos joku liikuntamuoto ei tunnu hyvältä, sitä ei ole pakko harrastaa.

 

[hihhu]

Monelle neitimäisten trendilajien (sähly ja lumilautailu) harrastajille tulee yllätyksenä se, mitä se on, kun aletaan oikeasti urheilemaan eli juoksemaan tai hiihtämään. Siinä ei riitä, että välillä vähän pyrähtää ponnari heiluen ja korvis kimaltaen, vaan siinä pitää olla oikeasti valmis tekemään hommia siellä polulla.

Tämähän se suomalaisten urheilijoitten ongelma onkin, työtä tehdään hulluna, mutta heti kun tulee odottamaton tilanne tai rytminvaihdos, niin jäädään kuin tikku paskaan ihmettelemään, että kuinkas tässä nyt näin...

 

[scholl]

Tämähän se suomalaisten urheilijoitten ongelma onkin, työtä tehdään hulluna, mutta heti kun tulee odottamaton tilanne tai rytminvaihdos, niin jäädään kuin tikku paskaan ihmettelemään, että kuinkas tässä nyt näin...

Ei jäädä, jos harjoitellaan oikealla tavalla. Naisilla tuon salibändin korvaa tanssi. Joku voi sanoa, että tanssii 6 kertaa viikossa, mutta silti on rapakunnossa. Siellä ei anneta kaikkeaan. Joku nainen valitti Midnightrunin jälkeen myöhemmin illalla kaupungilla, ettei jaksanut juosta kuin 20min ja keskeytti, vaikka tanssii 6krt viikossa. Haloo. Käyhän joku salillakin joka päivä, muttei treenaa kunnolla. Se olisi eri jos siellä juostaisiin vaikkapa pari tuntia juoksumatolla, mutta ei niin tapahdu, vaan lukevat lähinnä leppoisasti lehtiä ja nykivät pari kertaa jollain painoilla ja sen jälkeen jo saunaan. Niistä ukoista näkee jo BMI lukemista missä kondiksessa ovat.

Montas kertaa viikossa muuten hinttarit sählyä lätkivät. Jos joku pelaa pari kertaa viikossa niin ei se kunto edes kasva. Kyllä sitä ainakin 5 kertaa viikossa pitää urheilla.

 

[Tombe76]

Sykkeistä osaltani sen verran, että itseäni ei juuri arvot kiinnosta. Enkä mittaria käytä. Kova on kovaa, löysä on löysää ja rento rentoa. Enemmän minua kiinnostaa vauhti ja fiilis.

Sykkeillä treenaaminen on myös riskaabeliä jos ei tiedä tarkkoja arvoja. Laskennalliset ovat vain laskennallisia. Esim 36-v broidini, jonka maksimi pitäisi taulukon mukaan olla 184, sai 205 tauluun viime LA. Itsekin uskoisin saavani tauluun yli 200, jos haluaisin. Väitän myös että kone kiertää laskennallisia arvoja kovemmin ja etten vedä yhtään lenkkiä ikinä (1800km tänä vuonna) alle 130:n sykkeillä (70% laskennallisesta maksimista) vaikka juoksisin kuinka hiljaa tahansa.

 

[Fordél]

Sykkeillä treenaaminen on myös riskaabeliä jos ei tiedä tarkkoja arvoja. Laskennalliset ovat vain laskennallisia. Esim 36-v broidini, jonka maksimi pitäisi taulukon mukaan olla 184, sai 205 tauluun viime LA. Itsekin uskoisin saavani tauluun yli 200, jos haluaisin. Väitän myös että kone kiertää laskennallisia arvoja kovemmin ja etten vedä yhtään lenkkiä ikinä (1800km tänä vuonna) alle 130:n sykkeillä (70% laskennallisesta maksimista) vaikka juoksisin kuinka hiljaa tahansa.

En sanoisi, että se on mitenkään riskaabeliä, koska yleensä se menee niin, että niiden avulla tulee treenattua ainakin tarpeeksi rauhallisesti. Ja kun kuitenkin tarkoitus on treenata monipuolisesti niin niitä rasittavampiakin, ns. pulssilenkkejäkin, löytyy viikko-ohjelmasta.

Mitä taas tulee "hinttareiden", tanssijoiden jne. kuntoon niin en näe asiaa noin mustavalkoisesti. Kuntoakin on monenlaista eli vaikka itse jaksaisin juosta tunteja, en pakosti jaksa tanssia vaikka 45 minsaa tai pelata "hinttarien" lailla sählyä kera pitkien spurttien. Toki on niitäkin, jotka vetää lajeja kuin lajeja, mutta itsellä ainakin sujuu vain nuo kestävyyspuolen lajit. Esim. kun kesällä joutu pelaamaan futista niin johan sitä oli muutaman spurtin jälkeen poikki.

 

[Tombe76]

Riskaabeliä siis silloin jos ei tiedä omia tarkkoja arvoja. Mitä järkeä on vetää 65-75% juoksut laskennallisesti 65-75% sykkeillä jos oikeat arvot on jotain muuta. Jos samaisen broidini maksimi on 205 ja kirja tarjoaa maksimiksi 220-ikä=184 niin noista 65%-75% on 133-154 ja 120-138. Eli onko kehittävää vetää 13-16 pykälää liian alhailla sykkeillä?

Se on toinen juttu jos on tarkat testiarvot. Yleensä vaan vedetään noiden ohjearvojen mukaan. Itse en vedä. Mistä sinä Fordel olet laskenut omat sykealueesi?

 

[Fordél]

Se on toinen juttu jos on tarkat testiarvot. Yleensä vaan vedetään noiden ohjearvojen mukaan. Itse en vedä. Mistä sinä Fordel olet laskenut omat sykealueesi?

Harvalla on ne tarkat testiarvot eikä ole mullakaan. Itse olen käyttänyt laskentakaaviota ja muokannut niitä vähän oman tuntemuksen ja kokemuksen mukaan.

 

[Andy]

Riskaabeliä siis silloin jos ei tiedä omia tarkkoja arvoja. Mitä järkeä on vetää 65-75% juoksut laskennallisesti 65-75% sykkeillä jos oikeat arvot on jotain muuta. Jos samaisen broidini maksimi on 205 ja kirja tarjoaa maksimiksi 220-ikä=184 niin noista 65%-75% on 133-154 ja 120-138. Eli onko kehittävää vetää 13-16 pykälää liian alhailla sykkeillä?

Ei siinä kai muuta riskiä ole, kuin että kehitys ei ole sillä tasolla mitä se voisi olla. Tuon takia itsekin suhtaudun melko penseästi noihin laskennallisiin arvoihin, kun tuntuu että ne eivät ole alkuunkaan kohdallaan. Siksi olen usein mennytkin ihan vaan fiiliksen mukaan. Ainakin se on kivempaa, kuin väkisin jarrutteleminen. Kai sitä pitäisi joskus yrittää mitata mihin se huippu osuu, mutta vähän arveluttaa lähteä repimään itsestään kaikkea irti ainakaan jossain lenkkipolulla.

 

[Rike.K]

Schollin fantasiamaailmaan sijoittuvat höpötykset voi jättää omaan arvoonsa. Ei tavallisen ihmisen lenkkeilyn tarvi olla veren maku suussa menemistä tai edes kovaa työtä, tästä huolimatta voi kasvattaa omaa peruskuntoaan ja jaksamista. Monilla ihmisillä on ihan väärä asenne juoksemiseen ja lenkkeilyyn, siitä on tehty liian monimutkaista ja hankalaa, vaikka pohjimmiltaan juokseminen on yksi luonnollisimmista asioista ihmiselle.

Maltti on valttia lenkkeillessä, joka mielessä. Etenkin suomalaisilla miehillä on se ongelma, että he aloittavat kaikki liian kovaa esim. jos lenkillä ei olla menty veren maku suussa ja aika on huonompi kuin edellisellä, niin lenkki on pilalla. Viimeistään vuoden päästä nämä samat tyypit lopettavat, kun paikat ovat hajalla ja into nollassa. Asiassa ei ole mitään järkeä. Harrastuksesta pitää nauttia, jotta se voisi pitemmän päälle olla hyödyllistä.

Mä suosittelisin Andylle pitkiä kävelylenkkejä, koska matka ja vauhti tuntuu olevan ongelma. Viikko-ohjelmaa kannattaisi lisätä ensi alkuun yksi reipas 15 km kävely, tällä saa tuntuman siihen minkälaista on taivaltaa pitkää matkaa ja riskit loukkaantumiselle on pienet

 

[Tombe76]

Ei siinä kai muuta riskiä ole, kuin että kehitys ei ole sillä tasolla mitä se voisi olla. Tuon takia itsekin suhtaudun melko penseästi noihin laskennallisiin arvoihin, kun tuntuu että ne eivät ole alkuunkaan kohdallaan. Siksi olen usein mennytkin ihan vaan fiiliksen mukaan. Ainakin se on kivempaa, kuin väkisin jarrutteleminen. Kai sitä pitäisi joskus yrittää mitata mihin se huippu osuu, mutta vähän arveluttaa lähteä repimään itsestään kaikkea irti ainakaan jossain lenkkipolulla.

Tätä mä just tarkoitin riskilä. Tuskin kukaan siihen kuolee, että vetää 10-15 pykälää liian pienillä sykkeillä. Ei siis sellaista riskiä.

Mä väittäisin, että jos menisin sykerajojen ja normitaulukoiden mukaan, niin saattaisin vieläkin joutua kevyillä lenkillä kävelemään ylämäet, vaikka pohjia pitäisi kuitenkin olla ihan riittävästi. Siksi en välitä noista arvoista. Kyllä se kunto kehittyy vaikka sykkeet olisivatkin hieman koholla (samalla kun tuntuu hyvältä).

Enkä tarkoittanutkaan, että kenenkään tarvitsisi käydä mittaamassa oma maksimisyke. Tuo velipojan arvo osui vaan vastaan viime lauantaina kun kimpassa käytiin juoksemassa, ja kun lopetettiin lenkki suht vittumaiseen ylämäkeen jossa vähän sparrasin. Ja kun Garminin sykedataa katsottiin, niin kävi vaan mielessä, että eikös oikeiden kaavojen mukaan max syke pitäisi olla 220-ikä (36v). No ei ollut tässäkään tapauksessa.

Mun puolesta jokainen voi vetää miten haluaa. Jos haluaa tarkkailla vain sykkeitä, niin mikä ettei. Varmasti sopii ainakin sykemittareita valmistaville firmoille. Noissa kuitenkin täytyy muistaa, että ne saattavat elää hyvinkin paljon. Jos vituttaa tai on ollut rankka päivä tai vaikka paskahätä juostessa, niin syke saattaa olla eri kuin normaalisti. Sen takia ainakin itse menen täysin fiiliksen mukaan ja kun pitää vetää palauttava kevyt juoksu, niin sitten juostaan sillä vauhdilla mikä tuntuu sillä hetkellä palauttavalta kevyeltä juoksulla eikä sen sykkeen mukaan mitä joku kirja kertoo palauttavan juoksun sykkeen olevan.

 

[Rike.K]

^Olen samaa mieltä. Sykemittareihin pätee hyvin vanha sananlasku: “Hyvä renki, mutta huono isäntä” Etenkin aloittelevilla kuntoilijoilla tämä korostuu, he eivät keskity siihen juoksemiseen, vaan siihen ihmekapistukseen ranteessa. Tämä on juuri sitä perse edellä menemistä puuhun.

 

[Fordél]

^Olen samaa mieltä. Sykemittareihin pätee hyvin vanha sananlasku: “Hyvä renki, mutta huono isäntä” Etenkin aloittelevilla kuntoilijoilla tämä korostuu, he eivät keskity siihen juoksemiseen, vaan siihen ihmekapistukseen ranteessa. Tämä on juuri sitä perse edellä menemistä puuhun.

Mun mielestä sykemittarin hyvät puolet korostuvat juuri aloittelijoilla. He tuppaavat vetämään liian kovaa, jos ajaltellaan treenaamista vaikka puolimaratonia ajatellen. Tällöin sykemittariin laitetuista rajoista on ehdottomasti hyötyä. Sitten kun kokemusta tulee enemmän alle niin osaa jo tulkita paremmin omaa kroppaansa, jolloin ei tarvitse niin orjallisesti seurata sykemittaria (jos sitä nyt tarvii enää ollenkaan). Silti se on aloittelijallakin koko ajan vain se renki vaikka pitää isännän lailla kurissa ettei vauhti nouse liikaa tehtäessä peruskestävyystreeniä.

 

[Tombe76]

Mun mielestä sykemittarin hyvät puolet korostuvat juuri aloittelijoilla. He tuppaavat vetämään liian kovaa, jos ajaltellaan treenaamista vaikka puolimaratonia ajatellen. Tällöin sykemittariin laitetuista rajoista on ehdottomasti hyötyä. Sitten kun kokemusta tulee enemmän alle niin osaa jo tulkita paremmin omaa kroppaansa, jolloin ei tarvitse niin orjallisesti seurata sykemittaria (jos sitä nyt tarvii enää ollenkaan). Silti se on aloittelijallakin koko ajan vain se renki vaikka pitää isännän lailla kurissa ettei vauhti nouse liikaa tehtäessä peruskestävyystreeniä.

Millainen juoksija lasketaan kokeneeksi? Mähän olen tässä juoksutreenauksessa käytännössä ensimmäisen vuoden rookie tällä hetkellä, kun oikeasti aloin treenaamaan maaliskuussa. Tai ehkä toisen vuoden, jos viime syksyn juoksut otaan laskuun. Koko vuotena (2009) juoksua kuitenkin tuli vain 580km, joka ei tee paljon esim. viikkotasolla. Löysin netin arkistoista oman viestini toiselle palstalle, joka koski ensikokeiluani sykemittarin kanssa. Tuon jälkeen heitinkin sen pois, enkä ole sen koomin käyttänyt. Ja mainittakoon, että tuossa viestissä ollut 200km:n ohjelma ei toteutunut. Tulikohan 50km juostua?

Tombe76 28.9.2009

"Tein itselleni syyskuulle "ohjelman", joka käsittää 30h urheilua ja siihen sisältyen 200km juoksua. Tähän sisällytin lähinnä pitkäkestoisia (1.00-2.30) juoksulenkkejä ja tarkoitus on tehdä ne HYVIN rauhallisesti, matalalla sykkeellä, fiksumpien ohjeiden mukaan. Arvioin tuon Karvosen kaavan perusteella omaksi aerKynnykseksi suurinpiirtein lukeman 150-155, ja ihan tätä varten otin tuon halpiskarvalakkisykemittarini mukaan, kun aamulla kukonlaulun aikaan (05:50) kaverin kanssa lenkille lähdettiin. Edessä oli 12,5km hiekkaa ja päällystettä ja tavoitteena oli vetää HYVIN rauhallisesti ja vielä siten ettei loppua kohden kiristetä yhtään. Alunperin arvioin, että tuo tosi helppo vauhti tarkoittaa sellaista 6 minuutin kilometrivauhtia.

Lähdettiin sitten liikkeelle edelleen HYVIN hiljaa, oikeastaan en osaa tuoreilla jaloilla juuri hiljempaa juosta ja sykkeet näytti olevan koko ajan siellä 165-170 lukemissa. Juoksun aikana pystyi hyvin keskustelemaan, ja mietittiinkin, että pitäisiköhän tässä vuosi pari kävellä, että pääsisi noihin PK-alueen sykkeisiin? Toki hieman hengästytti, varsinkin ylämäissä, mutta ikinä en ole juossut useita kilometrejä putkeen niin ettei yhtään hengästyttäisi. Eikä tuo juuri keskustelua haitannut. Ja tuosta rupattelusta johtuen matkakin taittui todella nopeasti, ja lopussa vielä varottiin kiihdyttelyä. 1:13:33 (5.53/km) meni aikaa, ja en nyt sano että olisin voinut vetää toisen kierroksen heti perään samaan aikaan, mutta varmasti aika lähelle, noillakin sykkeillä.

Ei tuo lenkki nyt ainakaan vk-harjoitukselta tuntunut, koska se oli todella rauhallista tahtia. En tiedä sitten onko tuossa mittarissani jotain vikaa (tai minussa). Kun ei ole tullut noita sykkeitä koskaan juuri seurattua, niin ei ole juuri tullut hifisteltyä noihin laitteisiinkaan. Jonkun kylkiäsienä taisin tuon nykymittarini saada. 4:n tunnin unet olivat pohjilla. Mahtoikohan tuo vähäinen unimäärä nostaa sykettä?"

Tähän sain aika kokeneemmalta kaverilta vastauksen:

"Olen varma, että mittarisi näyttää ihan oikein. Ensimmäisillä lenkeillä on tapana, että syke on korkeammalla. Myös vähät unet vaikuttavat. Treenaile tuolla samalla nopeudella, niin uskon, että keskisykekin tuosta laskee."

Ei siis suositellut ylämäkien kävelemistä vaikka sykkeet olivatkin reilusti koholla. Nyt vuotta myohemmin tuo rauhallinen lenkkivauhti tarkoittaa 5.10-5.20 vauhtia, tosin olen kyllä juossut kovaakin välillä. Mutta myös näitä hiljaisia ja rauhallisia lenkkejä. Monipuolisesti kaikke (4.00-6.00/km, 5-30km), siinä oma harjoitusfilosofiani... ja ilman sykemittaria.

 

[Fordél]

Millainen juoksija lasketaan kokeneeksi?

Sellainen joka tuntee oman kehonsa ja sen antamat signaalit sekä ymmärtää niiden vaikutukset juoksuun, juoksukunnon kehittymiseen ja sen treenaamiseen. Voihan se olla, että jollain ei ole juoksukilsoja takana juurikaan, mutta jostain muusta lajista on oppinut tuntemaan omaa kroppaansa. Ja tottakai aina löytyy yksittäistapauksia, mutta yleisesti ottaen nämä asiat eivät ole aloittelijoilla hallussa.

 

[Rike.K]

Mun mielestä sykemittarin hyvät puolet korostuvat juuri aloittelijoilla. He tuppaavat vetämään liian kovaa, jos ajaltellaan treenaamista vaikka puolimaratonia ajatellen.

Sykemittari sitä varten että osaa juosta tarpeeksi rauhallisesti, se onkin sitten ainoa hyöty mitä keksin aloittelevalle lenkkeilijälle. Kun juoksutekniikka ei ole vielä kunnossa, hengittää ihan miten sattuu ja muutenkin uusi liikuntamuoto, niin sykkeet voivat vaihdella paljonkin. Jokaisen pitäisi alussa vain keskittyä siihen että juoksee oikein, vauhdilla ja sykkeillä ei ole väliä. Joidenkin syke voi nousta pelkästään siksi ettei heidän juoksunsa ole taloudellista. Sitten kun on tullut tutuksi juoksemiseen liikuntamuotona ja pystyy tekemään säännöllisiä lenkkejä tasaisella rasitustasolla, niin silloin voi alkaa seurata kehitystään muilla mittareilla ja tällöin sykemittarista on hyötyä.

 

[SamSpade]

Se on toinen juttu jos on tarkat testiarvot. Yleensä vaan vedetään noiden ohjearvojen mukaan. Itse en vedä. Mistä sinä Fordel olet laskenut omat sykealueesi?

Vastataan vaikka ei kysyttykään. Oma laskennallinen maksimisykkeeni on vähän kaavasta riippuen 182-185. Tuon mukaan jos treenaisin niin saisin kävellä lenkkeilyn sijasta. Oikea maksimisykkeeni on 204. Eli varsin suuri ero laskennalliseen. Tuon sykkeen kellotin lämmittelylenkin jälkeen vetämällä ylämäkijuoksua 5 vetoa ylös ja alas. Viimeisessä ylösvedossa kaikki peliin, kädet kunnolla heiluen.

En ole mikään huippukokenut lenkkeilijä, mutta minulle sykemittari on korvaamaton apu, koska olen nyrkkeilyt 13 vuotta ja kamppailulajitreenejä on 2lajista yhteensä 6 tuntia/viikkoa. Lenkkeilyn ainoa tarkoitus on palvella näitä lajeja. Sykemittari on käytössä niissäkin ja pystyn niiden kuormituksen katsomalla suhteuttamaan niitä tukevan lenkkeilyvauhdin, eli riittävä määrä treeniä oikeille sykealueille niin että maksimikestävyys ja peruskestävyys kasvavat.

 

[Fordél]

Nyt kun sykemittariasia alkaa olla käsitelty ja venyttelystäkin on joku aikaa sitten väännetty niin mitenkäs porukka suhtautuu verryttelyyn ennen lenkkiä?

Itse ei tule tätä hirveesti harrastettua, ja sen kyllä tuntee kovatempoisten lenkkien alussa kun kroppa ja lihakset eivät ole vielä käynnistyneet. Täytyy siis ottaa ohjelmaan aina ennen kuin lähtee vetämään kovemmilla sykkeillä.