Ei tarvitse, mutta monia se motivoi ja kiinnostaa, osaa ei. Juoksua, kuten kaikea liikuntaa saa jokainen harrastaa ihan omista lähtökohdistaan ja niillä tavoitteilla kuin itse haluaa.
Viimeksi muokattu:
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Jatkoajan rangaistus kostautui – Tapparan CHL-taival katkesi RuotsissaLue lisää »
-
Heikki Hiltunen astuu syrjään, Jyrki Seppä on uusi Liigan hallituksen puheenjohtajaLue lisää »
-
Vancouver Canucksin huippuhyökkääjä J.T. Miller määrittelemättömäksi ajaksi sivuun kaukaloistaLue lisää »
-
Siirtolistalle joutuneen Kasperi Kapasen ura jatkuu Edmonton Oilersin riveissäLue lisää »
-
Christopher Gibson löysi pelipaikan Slovakiasta – siirtyy jumbojoukkueeseen Nick Ritchien seurakaveriksiLue lisää »
-
IS: Sportin hyllyttämille Karjalaiselle ja Rantakarille lähtöpassitLue lisää »
Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?
- Viestiketjun aloittaja scholl
- Alkaa
- 590 143
- 3 977
Ei tarvitse, mutta monia se motivoi ja kiinnostaa, osaa ei. Juoksua, kuten kaikea liikuntaa saa jokainen harrastaa ihan omista lähtökohdistaan ja niillä tavoitteilla kuin itse haluaa.
Hemmetti, katkes oikein hyvä tollanen lenkki- ja treenivire sit joksikin aikaa nilkan vääntymiseen. Peruslenkki osuuksilla puolihämärässä epätasainen kohta muutostyö-kohdassa, jossa loiva alamäki myös. Joku kuoppa tai vastaava, ja vähän huolimaton askellus, niin siinä sitte. Olis kannattanu kävellä se kohta, mut kun kymmenet kerrat sama kohta menty ongelmistta, niin ei sitä jotenkin ajattele ennennu napsahtaa.
Pian selviää mikä on nivelsiteiden kunto. Jokatapauksessa mennee vuodenvaihteen yli seuraavat juoksut. Harmittaa ihmistä kyllä, kun nyt hyvät ilmat ennen kun taas liukkaat pinnat.
Pian selviää mikä on nivelsiteiden kunto. Jokatapauksessa mennee vuodenvaihteen yli seuraavat juoksut. Harmittaa ihmistä kyllä, kun nyt hyvät ilmat ennen kun taas liukkaat pinnat.
Viimeksi muokattu:
Itsekin olen juossut lähinnä pitääkseni itseni kunnossa. Aika harvoin innostun kokeilemaan ennätyksiä. Aina välillä toki ja tavallaan niitä tulee vähän itsestään, kun takana on vasta 1,5V aktiivista juoksemista. Taino jollekin minun kilometrit ovat varmasti vähäisiä.
Tänään kuitenkin saavutin kauan miettimäni merkkipaalun. Sain juostua puolikkaan kaverin boostaamana. Edellinen pisin lenkki oli 15km. Aika jäi hieman alle 2h. 1:59:30. Yksinään aika olisi varmuudella painunut jonnekin 2h 5min tienoille ja jopa huonommaksi. Mutta nyt on hyvä fiilis ja harrastaminen juoksun saralla voi hyvin.
Tänään kuitenkin saavutin kauan miettimäni merkkipaalun. Sain juostua puolikkaan kaverin boostaamana. Edellinen pisin lenkki oli 15km. Aika jäi hieman alle 2h. 1:59:30. Yksinään aika olisi varmuudella painunut jonnekin 2h 5min tienoille ja jopa huonommaksi. Mutta nyt on hyvä fiilis ja harrastaminen juoksun saralla voi hyvin.
1.58 ja osia päälle meni äskettäin itselläni se puolimaraton, kun kävin yksinäni juoksemassa. Tuli nyt se tärkein, eli 2 tunnin alitus tuossa saavutettua.
Pari havaintoa, jotka juoksun aikana tein:
- En koskaan tule juoksemaan maratonia. Tuo pitkien matkojen juokseminen ei vaan ole ollenkaan minun juttuni. Juoksemisesta katoaa minulla nautinto jossain siinä 15 km kohdalla. Aivan mahdoton ajatus, että alkaisin säännöllisesti juoksemaan tuollaisia pidempiä lenkkejä.
- Ensi keväänä voi HCR:lle lähteä nyt aika rennoin fiiliksin. Jos tuosta saisi parannettua siellä, niin se olisi jo ihan hyvä. Kovimmat suorituspaineet ja tavoitteiden jahtaamiset loppuivat kuitenkin tähän. Urheilu on kuitenkin minulle jonkinlainen paikka hakea nautintoa ja tärkeintä on vain se, että saan pidettyä itseni terveenä ja hyvässä kondiksessa. Jonkinlainen henkireikäkin tuo varmaan on. Mutta mikään äärimmäinen tavoitteiden jahtaaminen ei sillä tavalla ole minulle ollenkaan kaikki kaikessa, vaikka ne toki jossain määrin motivoivatkin vetämään lenkkitossut uudestaan ja uudestaan jalkaan.
Pari havaintoa, jotka juoksun aikana tein:
- En koskaan tule juoksemaan maratonia. Tuo pitkien matkojen juokseminen ei vaan ole ollenkaan minun juttuni. Juoksemisesta katoaa minulla nautinto jossain siinä 15 km kohdalla. Aivan mahdoton ajatus, että alkaisin säännöllisesti juoksemaan tuollaisia pidempiä lenkkejä.
- Ensi keväänä voi HCR:lle lähteä nyt aika rennoin fiiliksin. Jos tuosta saisi parannettua siellä, niin se olisi jo ihan hyvä. Kovimmat suorituspaineet ja tavoitteiden jahtaamiset loppuivat kuitenkin tähän. Urheilu on kuitenkin minulle jonkinlainen paikka hakea nautintoa ja tärkeintä on vain se, että saan pidettyä itseni terveenä ja hyvässä kondiksessa. Jonkinlainen henkireikäkin tuo varmaan on. Mutta mikään äärimmäinen tavoitteiden jahtaaminen ei sillä tavalla ole minulle ollenkaan kaikki kaikessa, vaikka ne toki jossain määrin motivoivatkin vetämään lenkkitossut uudestaan ja uudestaan jalkaan.
Suunnilleen samaa vauhtia juoksin lokakuussa yksin puolimaratonin, ja aivan samat ajatukset tuli. Jos maratonille tähtäisi, pitäisi juoksuun panostaa vielä enemmän. Toki tuo @Fordél in mainitsema kehitys on itsellänikin takaraivossa. Saan juoksuun enemmän mielekkyyttä, kun tavoittelen kehittymistä esim. Cooperissa ja 10 km juoksussa. Ensisijainen tavoite juoksemisellani kuitenkin on hyvä peruskunto ja terveys. Kun juoksulenkkejä tekee säännöllisesti, on mukavampaa hyväkuntoisena harrastaa pallopelejä satunnaisesti ja vaikkapa kävellä kesällä hillasuolla. Tuohon rinnalle olen saanut tehtyä myös lihaskuntoilua (puntteja en ole nostellut), joka auttaa esim. metsän raivailuissa ja halonteossa. Eli juoksuakin voi harrastaa monella tasolla ja monilla eri tavoitteilla, mutta se on hyvää perustreeniä kaiken harrastamisen taustalle.
Ja lisätään vielä, että talvella on helppo siirtyä hiihtoon, kun on pitänyt itsensä hyvässä kunnossa juoksemalla. Tulevana talvena pidän juoksulenkin ohjelmassa viikottain, vaikka pääpaino on hiihdossa. Tavoitteena on opetella luisteluhiihto kunnolla, ja hiihtää 1000 km. Hiihdossakin minulla pitää olla tavoite, jotta saan siihen mielekkyyttä.
Joo, noista tavoitteista jne. niin 40 vuotta nyt ollut kesästä lähtien mittarissa, ja nyt viimeisen reilun vuoden aikana oma puolimaratonin ennätys mennyt uusiksi neljässä viimeisessä "kisassa" eli tapahtumassa jossa olen ollut mukana. Juoksin noita siis aikanaan useampia 25-35-vuotiaana, sitten useamman vuoden tauko lapputapahtumista, vaikka säännöllinen lenkkeily sinänsä ei koskaan jäänyt tauolle.
Kun tavoite kuitenkin on ollut ja varsinkin tulee korostetusti tässä iän kertymisen myötä olemaan enemmänkin se oman kondiksen pitäminen yllä juosten ja lihasharjoitteluin ilman sen vakavampia treenifiksaatioita, niin kyllähän siinä tietynlainen aika hyväkin fyysinen ja aerobinen peruskunto pysyy yllä, jos aina tavoittelee kuten nytkin siis teen, että taas puolen vuoden päästä pitäisi oma ennätykseni juosta puolikkaalla ts. päästä sinne alle 1.35 nurkille. Ja vaikka sitten jäisikin tuosta vähän uupumaan ja menisi pari minuuttia yli, niin ei siinä ihan kondis repsahda jos tuolla mielellä ja tavoitteella läpi talven juoksee ja sama ralli siitä eteenpäin taas siihen siitä seuraavaan, n. puoli vuotta myöhemmin juostavaan ensi syksyn puolikkaaseen. Eli sellainen luonnollinen tavoitteellinen sykli, joka pitää ne lenkkarit riittävän usein jalassa ja ainakin mulla, mitä enemmän ne lenkkarit on jalassa niin sitä motivoivampaa se aina on, kun juoksuun puolestaan löytyy aina lisää helppoutta ja rullaavuutta, sykkeissä näkee sen kehityksen verrattuna lenkkivauhteihin jne. Tosiaan kun minäkään en mikään höyhenenkevyt maratoonari ole, vaan sellainen 88-90-kiloinen kaveri niin se rullaavuus ja askeleen keveys ei ole jotenkin aina ihan niin vahvasti läsnä, jos joskus lenkkeileekin vaikka talven 2-3 kuukautta huomattavasti vähemmän ja nostelee enemmän punttia. Tällaiset tauot yritän nyt jättää pois, että tasainen tatsi pysyy ilman notkahduksia läpi vuoden.
Eli, mitään hampaat irvessä puuhaa ja täystavoitteellista ehdotonta puskemista treenaaminen ei mulle ole, ja onneksi juoksussa se isoin osa treenimäärästä saakin olla varsin leppoisaa peruskuntoilua, kunhan vaan lähtee ja onneksi nyt on sellainen automaatio löytynyt että kyllä sinne lenkille varsin monta kertaa viikossa lähtee. Välillä sitten vähän epämukavuusalueen ulkopuolella, ettei liian rennoksi mene. Mutta saahan siitä tällainen tavispulliainenkin hyvän fiiliksen ehkä osin jo tavallaan itsetunnon ja itseluottamuksen kautta, kun tietää että kunto on aika hyvä ja puolestaan just noihin kisatapahtumiin liittyen, vaikka isossa kuvassa jollain puolimaratonilla ja sen ajalla tai ennätyksellä ei ole mitään väliä ja jos "kisa" epäonnistuu niin eihän se pilaa edes sitä loppuiltaa, mutta kun itsensä niiden pienien epäilyksien keskellä sitten ylittää ja puskee sen ennätyksen kelloon, niin aika kiva fiilis siitä jää ja tuleehan niistä pientä lisäsuolaa elämään ja omaan harrastamiseen.
Kiva harrastaminen, mulle laji sopii kun siinä saa ulkoilua ja vähän omaa aikaa työn ja perheen ulkopuolella ja tietää että aerobinen kunto pysyy yllä ja tavallaan kehittyy jokaisen lenkin ja kilometrin myötä, mulle se on mieluisampaa kun isompi esim. punttien kanssa pelaaminen. Lihaskuntoiluni hoidan sitten oheistreeninä lähinnä kotona.
Kun tavoite kuitenkin on ollut ja varsinkin tulee korostetusti tässä iän kertymisen myötä olemaan enemmänkin se oman kondiksen pitäminen yllä juosten ja lihasharjoitteluin ilman sen vakavampia treenifiksaatioita, niin kyllähän siinä tietynlainen aika hyväkin fyysinen ja aerobinen peruskunto pysyy yllä, jos aina tavoittelee kuten nytkin siis teen, että taas puolen vuoden päästä pitäisi oma ennätykseni juosta puolikkaalla ts. päästä sinne alle 1.35 nurkille. Ja vaikka sitten jäisikin tuosta vähän uupumaan ja menisi pari minuuttia yli, niin ei siinä ihan kondis repsahda jos tuolla mielellä ja tavoitteella läpi talven juoksee ja sama ralli siitä eteenpäin taas siihen siitä seuraavaan, n. puoli vuotta myöhemmin juostavaan ensi syksyn puolikkaaseen. Eli sellainen luonnollinen tavoitteellinen sykli, joka pitää ne lenkkarit riittävän usein jalassa ja ainakin mulla, mitä enemmän ne lenkkarit on jalassa niin sitä motivoivampaa se aina on, kun juoksuun puolestaan löytyy aina lisää helppoutta ja rullaavuutta, sykkeissä näkee sen kehityksen verrattuna lenkkivauhteihin jne. Tosiaan kun minäkään en mikään höyhenenkevyt maratoonari ole, vaan sellainen 88-90-kiloinen kaveri niin se rullaavuus ja askeleen keveys ei ole jotenkin aina ihan niin vahvasti läsnä, jos joskus lenkkeileekin vaikka talven 2-3 kuukautta huomattavasti vähemmän ja nostelee enemmän punttia. Tällaiset tauot yritän nyt jättää pois, että tasainen tatsi pysyy ilman notkahduksia läpi vuoden.
Eli, mitään hampaat irvessä puuhaa ja täystavoitteellista ehdotonta puskemista treenaaminen ei mulle ole, ja onneksi juoksussa se isoin osa treenimäärästä saakin olla varsin leppoisaa peruskuntoilua, kunhan vaan lähtee ja onneksi nyt on sellainen automaatio löytynyt että kyllä sinne lenkille varsin monta kertaa viikossa lähtee. Välillä sitten vähän epämukavuusalueen ulkopuolella, ettei liian rennoksi mene. Mutta saahan siitä tällainen tavispulliainenkin hyvän fiiliksen ehkä osin jo tavallaan itsetunnon ja itseluottamuksen kautta, kun tietää että kunto on aika hyvä ja puolestaan just noihin kisatapahtumiin liittyen, vaikka isossa kuvassa jollain puolimaratonilla ja sen ajalla tai ennätyksellä ei ole mitään väliä ja jos "kisa" epäonnistuu niin eihän se pilaa edes sitä loppuiltaa, mutta kun itsensä niiden pienien epäilyksien keskellä sitten ylittää ja puskee sen ennätyksen kelloon, niin aika kiva fiilis siitä jää ja tuleehan niistä pientä lisäsuolaa elämään ja omaan harrastamiseen.
Kiva harrastaminen, mulle laji sopii kun siinä saa ulkoilua ja vähän omaa aikaa työn ja perheen ulkopuolella ja tietää että aerobinen kunto pysyy yllä ja tavallaan kehittyy jokaisen lenkin ja kilometrin myötä, mulle se on mieluisampaa kun isompi esim. punttien kanssa pelaaminen. Lihaskuntoiluni hoidan sitten oheistreeninä lähinnä kotona.
Tuli kolmen viikon tauko lenkkeilyyn kovan flunssan takia. Edellisestä flunssasta meni noin kaksi vuotta täysin terveenä. Äsken kävin juoksemassa 6 km jäisellä ja lumisella pyörätiellä nastalenkkareilla. Oli rankkaa. Sellaista 6.30 km vauhtia jaksoin köpöttää. Pahalta tuntui, yllättävän paljon oli kunto huonontunut. Siirryn hiihtoon, kun ladut saadaan näillä kulmilla hiihtokuntoon. Yritän kuitenkin pitää yhden juoksulenkin per viikko ohjelmassa, ettei keväällä tule jaloille sokkia kun aloittaa juoksut taas kunnolla.
Uusien juoksukenkien (talvi) hankkiminen alkaisi olla ajankohtaista, niin ajattelin kysäistä josko joku olisi jo kerännyt tietoa ekologisista ja eettisistä tuotteista, joilla olisi vielä mukava juostakin? Pikaisesti yritin aiheeseen perehtyä ja kauniita lauseita löysinkin, mutta vastaavasti tuollaisiakin tutkimuksia:
/img-s3.ilcdn.fi/3cf97636d51e62660e54997c807b47a1f0cc79f3ff9e8b38d2a8a09a35fc5357.jpg)
www.iltalehti.fi
Ekologisina itseään mainostaneet yritykset sijoittuivat listan hännille, kun tutkittiin valmistajan eettisyyttä. Kahteen huonoimpaan kategoriaan tosin sijoittuivat kaikki muutkin tuossa tutkimuksessa, eli vinkkejä otetaan vastaan.
Lenkkarivertailu! Näin eettisiä suosikkikengät oikeasti ovat – ylistetty ekomerkki täysi floppi
Eetti pisti 15 lenkkarimerkkiä järjestykseen vastuullisuuden mukaan, ja lopputulos yllätti asiantuntijatkin.
www.iltalehti.fi
Urheiluministeri
Jäsen
Olen suosinut polku- ja nastalenkkareissa kotimaisen VJ:n kenkiä. Ensisijaisesti siksi, että tekevät tarkoitukseensa ihan erinomaisia ja sopivasti omaan jalkaani istuvia tossuja. Heidän polkukenkiensä pito ja tuntuma on erinomaista luokkaa, ja esimerkiksi useimmista malleista löytyvä FitLock -ratkaisu pitää kengän hyvin istuvana. Toki yksilöllistähän tuo on. Mutta annan kyllä arvoa myös kotimaiselle tuotekehitykselle ja suunnittelulle, vaikka ulkomailla nämäkin kengät valmistetaan.Uusien juoksukenkien (talvi) hankkiminen alkaisi olla ajankohtaista, niin ajattelin kysäistä josko joku olisi jo kerännyt tietoa ekologisista ja eettisistä tuotteista, joilla olisi vielä mukava juostakin? Pikaisesti yritin aiheeseen perehtyä ja kauniita lauseita löysinkin, mutta vastaavasti tuollaisiakin tutkimuksia:
Ekologisina itseään mainostaneet yritykset sijoittuivat listan hännille, kun tutkittiin valmistajan eettisyyttä. Kahteen huonoimpaan kategoriaan tosin sijoittuivat kaikki muutkin tuossa tutkimuksessa, eli vinkkejä otetaan vastaan.Lenkkarivertailu! Näin eettisiä suosikkikengät oikeasti ovat – ylistetty ekomerkki täysi floppi
Eetti pisti 15 lenkkarimerkkiä järjestykseen vastuullisuuden mukaan, ja lopputulos yllätti asiantuntijatkin.
VJ:kin toteaa, että juoksukenkiä valmistamalla ei varsinaisesti maailmaa paranneta, mutta pyrkimys on kyllä vastuulliseen toimintaan: Vastuullisuus
Tällä hetkellä on nastarina (VJ Sarva Xante2 M) ja on kyllä ollut hyvä kenkä. Juuri tulin reilun 20 km vauhtileikittelyltä tuolta pääkalloväyliltä. Pitoa riitti.
Tuo kengän toimivuus oli kyllä sellainen kriteeri, joka sai minutkin lopullisesti pyörittelemään päätäni, että voiko löytyä ekologista, eettistä ja toimivaa kenkää (vieläpä talvi käyttöön)? Moni kenkä täyttää kyllä yhden noista asettamistani toiveista, mutta edes kahden toiveen täyttämisessä onnistuukin jo harvempi.
Meikäläisellä on talvikenkänä toiminut nyt hemmetin hyvin Vibram Furoshiki paljasjalkatossut. On hyvä varsinkin lumessa ja pienessä pakkasessa. Liukastumisesta ei mitään vaaraa. Villasukkia vaatii toki, mutta muutoin taidan talven juosta niillä.
Vuodenvaihteesta teen sellaisen muutoksen, että lahjoitan urheilukelloni emännälle ja lopetan kaikenlaisen suoritusteni mittaamisen. Jotenkin aika rajusti alkanut kyllästyttämään sellainen. Tajusin, ettei minun sittenkään tarvitse tietää sykkeistä, matkoista tai mistään mitään. Haluan vaan seikkailla vapaasti ja juosta/kävellä sinne minne mieli tekee. Ei minun tarvitse edes kehittyä, vaan ennemminkin rentoutua lenkeilläni. Vapauden kaipuuta ja digiähky?
Vuodenvaihteesta teen sellaisen muutoksen, että lahjoitan urheilukelloni emännälle ja lopetan kaikenlaisen suoritusteni mittaamisen. Jotenkin aika rajusti alkanut kyllästyttämään sellainen. Tajusin, ettei minun sittenkään tarvitse tietää sykkeistä, matkoista tai mistään mitään. Haluan vaan seikkailla vapaasti ja juosta/kävellä sinne minne mieli tekee. Ei minun tarvitse edes kehittyä, vaan ennemminkin rentoutua lenkeilläni. Vapauden kaipuuta ja digiähky?
Turha Kaukalo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
No niin. Eilen soitti lääkäri ja kertoi, mikä miestä vaivaa eli ei mikään, joten voin viimeinkin tehdä yhteenvedon juokseville sisarille, veljille ja muunsukupuolisille vieraiden sivilisaatioiden älyä unohtamatta.
Lääkärin mukaan verikokeen tulokset olivat okei ja EKG:kin ihan jees. Epäili, että pitkäkestoinen flunssa minua vaivannut syyskuun loppupuoliskosta lähtien, kun olo oli joulukuun alkuun saakka todella heikko, sykkeet nousivat heti ja fiilis ylipäänsä oli ihan hirveä. Tietenkin myös se, että olen rasittanut itseäni kesästä 2020 lähtien reilumman puoleisesti oli viemässä siihen, että väsähdin viime syksynä.
Mutta nyt on nousu taas alkanut. Lääkäri ehdotti, että D-vitamiiniä vähän lisää ja maltoin olla sanomatta, että ai niin kuin dopingvitamiiniako, joten selvisin kuivin jaloin (just ja just) puhelustakin. Seuraavaksi alkaa sitten valmentajan etsintä, etten taas ajaudu kuukausia kestäviin flunssiin jälkitauteineen ja ylikuormituksineen. Valmentajaa saatan jopa uskoa.
Tämä kausi ja ensi vuosi menee harjoitellessa ja harjoittelemista harjoitellessa. Kahteen kisaan olen ilmoittautunut ensi vuonna, mutta jätän suosiolla väliin kaikenlaiset tunturikohellukset ja mäkijuoksut, sillä tärkeintä on nähdäkseni pysytellä treeneissä PK-alueella ja kehittää ihan perusasiaa eli kestävyyttä. Odotan kyllä mielenkiinnolla, mitä valmentaja tästä näkemyksestäni on mieltä.
Todella innostunut olen! Aion tutkia, onko miehestä vielä miehekkäisiin tekoihin vai onko pelkkä selittäjä. Olen vähän tutustunut erääseen ultrajuoksijaan ja hän minuun intressien kohtaamisen merkeissä ja muutenkin ja otamme oppia toisiltamme tai ainakin minä häneltä. Hyvin miellyttävää. Myös työhön tämä tuo tasapainoa eli etäisyyttä ja kun emme enää asu tuolla hipsterivillessä niin ei tarvitse enää olla tekemisissä noiden ääliöiden kanssa, joten siinäkin mielessä eteenpäin on menty, kuten Muurisen Antti jo aikoinaan lohkaisi.
Lääkärin mukaan verikokeen tulokset olivat okei ja EKG:kin ihan jees. Epäili, että pitkäkestoinen flunssa minua vaivannut syyskuun loppupuoliskosta lähtien, kun olo oli joulukuun alkuun saakka todella heikko, sykkeet nousivat heti ja fiilis ylipäänsä oli ihan hirveä. Tietenkin myös se, että olen rasittanut itseäni kesästä 2020 lähtien reilumman puoleisesti oli viemässä siihen, että väsähdin viime syksynä.
Mutta nyt on nousu taas alkanut. Lääkäri ehdotti, että D-vitamiiniä vähän lisää ja maltoin olla sanomatta, että ai niin kuin dopingvitamiiniako, joten selvisin kuivin jaloin (just ja just) puhelustakin. Seuraavaksi alkaa sitten valmentajan etsintä, etten taas ajaudu kuukausia kestäviin flunssiin jälkitauteineen ja ylikuormituksineen. Valmentajaa saatan jopa uskoa.
Tämä kausi ja ensi vuosi menee harjoitellessa ja harjoittelemista harjoitellessa. Kahteen kisaan olen ilmoittautunut ensi vuonna, mutta jätän suosiolla väliin kaikenlaiset tunturikohellukset ja mäkijuoksut, sillä tärkeintä on nähdäkseni pysytellä treeneissä PK-alueella ja kehittää ihan perusasiaa eli kestävyyttä. Odotan kyllä mielenkiinnolla, mitä valmentaja tästä näkemyksestäni on mieltä.
Todella innostunut olen! Aion tutkia, onko miehestä vielä miehekkäisiin tekoihin vai onko pelkkä selittäjä. Olen vähän tutustunut erääseen ultrajuoksijaan ja hän minuun intressien kohtaamisen merkeissä ja muutenkin ja otamme oppia toisiltamme tai ainakin minä häneltä. Hyvin miellyttävää. Myös työhön tämä tuo tasapainoa eli etäisyyttä ja kun emme enää asu tuolla hipsterivillessä niin ei tarvitse enää olla tekemisissä noiden ääliöiden kanssa, joten siinäkin mielessä eteenpäin on menty, kuten Muurisen Antti jo aikoinaan lohkaisi.
Taas on syksyllä vedetty ihan ok lenkkiä, vaikka sali onkin ollut etusijalla. Nyt vaan on jostain syystä jalkapöytä tullut kipeäksi, sinänsä ei haittaa juoksua mutta jos jalkapöytää vähänkään puristaa sivusuunnassa niin kivun kyllä huomaa ja se on toisinaan hyvin ärsyttävä kun menee nukkumaan ja jalka on sivuttain joku sopiva paino tulee päälle.
Vähän miettinyt pitäiskö lenkkareita päivittää, edelleen mennään Mitzunoilla jotka kyllä istuu jalkaan hyvin mutta ovat varsin kevyet ja ehkä ei ihan huipusti vaimennetut.
Vähän miettinyt pitäiskö lenkkareita päivittää, edelleen mennään Mitzunoilla jotka kyllä istuu jalkaan hyvin mutta ovat varsin kevyet ja ehkä ei ihan huipusti vaimennetut.
Laitetaas tänne.
Korona iski ja suht tuntuvillakin oireilla, kuumetta oli läpi viikonlopun kun olin täydessä sohvalevossa sairaana ja voimattomana ja siihen päälle oli päänsäryt, lihassäryt jne.
Nyt etäilen eristyksissä kotona ja edelleen tunnen oloni vähän kipeäksi, kuumeilu jäi viikonloppuun mutta yhä jäljellä on poltteleva tunne kurkussa ja nielussa, pirunmoinen väsymys ja tuntuu sellainen kipeys ja sairastelun olo keuhkoissa ja päässä ja vähän sydämenkin nurkilla sellanen ns. muljunta ja tunne.
Sopivasti kun viime viikolla mietin voimain tunnoissani, että kondis on kyllä nyt aika tyydyttävän kova ja lenkki kulkee, ja odottelin että uuteen vuoteen kiva tästä siirtyä tällä tahdilla keräten taas hyviä kilometrejä.
Eikä siinä, uuteen vuoteen voi silti lähteä isoja kilometrejä hakemaan, sitten kun pystyy ja se tässä nyt vähän arveluttaa ja harmittaa. Eihän kondis viikossa-parissa häviä, mutta kun on omat sydänhistorianikin taustalla, niin huilia saattaa olla hyvä ottaa varman päälle hyvinkin yli tuon pari viikkoa eli se mietityttää koskahan sitä uskaltaa tästä taas lenkille. Ja kun ei tiedä kauan nämä nyt olevat sairastelun oireet vielä kestävät ja kun ei yhtään tietenkään muutenkaan tiedä mitä tämä tauti on kehossa aikaansaanut, niin ei voi kun toivoa että kondis ja keuhkot palautuvat ja löytyvät taas suht nopeasti kun taas lenkkarit uskaltaa jalkaan vetää. Masentaisi huomata, että nyt ei ns. omat keuhkot ole enää täysillä pelissä.
Ei kai tämä hyvään saumaan voi iskeäkään, mutta jotenkin harmittavasti nyt kun oli niin hyvä treenivire ja -tahti päällä ja oikein mietin vastikään, että kunto on hyvä ja treeni on niin helppoa.
Korona iski ja suht tuntuvillakin oireilla, kuumetta oli läpi viikonlopun kun olin täydessä sohvalevossa sairaana ja voimattomana ja siihen päälle oli päänsäryt, lihassäryt jne.
Nyt etäilen eristyksissä kotona ja edelleen tunnen oloni vähän kipeäksi, kuumeilu jäi viikonloppuun mutta yhä jäljellä on poltteleva tunne kurkussa ja nielussa, pirunmoinen väsymys ja tuntuu sellainen kipeys ja sairastelun olo keuhkoissa ja päässä ja vähän sydämenkin nurkilla sellanen ns. muljunta ja tunne.
Sopivasti kun viime viikolla mietin voimain tunnoissani, että kondis on kyllä nyt aika tyydyttävän kova ja lenkki kulkee, ja odottelin että uuteen vuoteen kiva tästä siirtyä tällä tahdilla keräten taas hyviä kilometrejä.
Eikä siinä, uuteen vuoteen voi silti lähteä isoja kilometrejä hakemaan, sitten kun pystyy ja se tässä nyt vähän arveluttaa ja harmittaa. Eihän kondis viikossa-parissa häviä, mutta kun on omat sydänhistorianikin taustalla, niin huilia saattaa olla hyvä ottaa varman päälle hyvinkin yli tuon pari viikkoa eli se mietityttää koskahan sitä uskaltaa tästä taas lenkille. Ja kun ei tiedä kauan nämä nyt olevat sairastelun oireet vielä kestävät ja kun ei yhtään tietenkään muutenkaan tiedä mitä tämä tauti on kehossa aikaansaanut, niin ei voi kun toivoa että kondis ja keuhkot palautuvat ja löytyvät taas suht nopeasti kun taas lenkkarit uskaltaa jalkaan vetää. Masentaisi huomata, että nyt ei ns. omat keuhkot ole enää täysillä pelissä.
Ei kai tämä hyvään saumaan voi iskeäkään, mutta jotenkin harmittavasti nyt kun oli niin hyvä treenivire ja -tahti päällä ja oikein mietin vastikään, että kunto on hyvä ja treeni on niin helppoa.
Urheiluministeri
Jäsen
Minulla on jalkapöydän kivut lähteneet yleensä jalkapohjia ja/tai pohkeita rullailemalla ja hieromalla. Nostin tässä loppusyksyllä viikottaisia juoksumääriä jonkin verran suuremmiksi, ja samaan aikaan rakensin muutosta juoksuasentoon. Pohkeille ja jalkaterän lihaksille tämä teki nannaa, ja menivät todella jumiin. Tämä oireili mm. jalkapöydän kipuna.
Voihan se kipu olla muutakin kuin lihasjumia, mutta se on ehkä ensimmäinen tie mitä lähteä kokeilemaan. Jos taas jotain on päässyt tulehtumaan, niin siihen kai kunnon lepuutus on varmin lääke.
Tosiaan koronasta toipuen, enpä tiennyt silloin pari viikkoa sitten torstain aamulenkillä, samaan päivänä iski vielä siis sairastelun oireet jo vahvana päälle, että jäikin loppuvuoden lenkit siihen. Nyt vaan rauhassa odotellaan, että keuhkot ja pumppu lopettavat läpättämisensä ja päästäkin viimeisetkin sellaiset flunssailun jälkioireet häviävät ja jos sitä tammikuun alkupuolella sentään uskaltaisi jo lähteä rauhassa ja saisi jonkinlaiset kilsat mittariin tammikuulle. Mutta yhtään liian aikaisin en lähde riskillä liikkeelle, ei huvita terveydellä leikkiä saati pitkittää tätä hommaa hätäilyllä aina vaan entisestään.
Mutta, asiani oli, että kun ei juoksemaan pysty niin puhelinta selaillessa tartutaan sitten somessa vastaantuleviin lyömättömiin tarjouksiin, kahdet Niken lenkkarit on nyt ostettu huilin aikana joista ekat odottelee jo kaapissa ja seuraavat tulee perille varmaan loppuviikosta. Normihintaan noi kun ostaisi kaupasta, menisi yhteensä lähemmäs 300 euroon mutta nyt yhteishintaa tarjouksiin tarttuen oli n. 170 euroa. Ei paha kahdesta hyvästä parista hyväksi havaittuja juoksutossuja.
Noilla sitten liikkeelle jahka joskus kunto sen sallii, hyviä kilometrejä niille jotka niitä vielä vuoden loppuun saavat.
Mutta, asiani oli, että kun ei juoksemaan pysty niin puhelinta selaillessa tartutaan sitten somessa vastaantuleviin lyömättömiin tarjouksiin, kahdet Niken lenkkarit on nyt ostettu huilin aikana joista ekat odottelee jo kaapissa ja seuraavat tulee perille varmaan loppuviikosta. Normihintaan noi kun ostaisi kaupasta, menisi yhteensä lähemmäs 300 euroon mutta nyt yhteishintaa tarjouksiin tarttuen oli n. 170 euroa. Ei paha kahdesta hyvästä parista hyväksi havaittuja juoksutossuja.
Noilla sitten liikkeelle jahka joskus kunto sen sallii, hyviä kilometrejä niille jotka niitä vielä vuoden loppuun saavat.
Aiemmin en pitänyt oikein talvella ulkona juoksemisesta, mutta nyt kun nää saatanan avit suuressa kasvottomassa viisaudessaan pakotti siihen puuhaan, niin huomaankin että en vain ole pitämättä talvijuoksusta vaan vittu vihaan sitä. Kaikki se pukeminen, kerrospukeminen ja lisäpukeminen, ikinä ei oo vaatteet hyvin. Sitten pakkojuokseminen noiden autoteiden vieressä, kun metsäpoluille ja sellaisille ei ole mitään asiaa. Ja sitten vielä se vitullinen fakta, ettei noita jalkaväyliä teidenkään vieressä edes hoideta. Nytkin siellä on ollut se sentin parin putu vaikka kuinka kauan. Ei varmaan haittaisi, jos olisi iloinen ja positiivinen asenne, mutta kun ei vittu ole noiden paskahousupäättäjien takia, niin johonkinhan se viha on purettava. Vaimo ja kissat on kuitenkin liian kivoja.
Noniin! Tänään käyty tekemässä 5km juoksulenkki pitkästä aikaa. Hengästytti kyllä lenkin jälkeen, mutta tästä se taas lähtee. Olen ilmoittautunut myös Joensuu Runin 10km lenkille: Tavoite on juosta kyseinen matka alle 50 minuuttiin, mikä jäi tänä vuonna saavuttamatta.
Viimeksi muokattu:
Juoksuvuosi 2021. Kilometreissä taisi tulla oma enkka 1100 km (kilometrilleen tasan), mutta oli kyllä kovin kaksijakoinen vuosi. Alkuvuosi meni hurjaa kyytiä, kun oli pelkkää vapaa-aikaa ja lähes kaikki muut ajanvietteet ja harrasteet kiinni. Juhannukseen mennessä oltiin ehkä jopa yli 1300 kilsan tahdissa. Sitten heinäkuussa oli ensin jo jokavuotiseksi perinteeksi muodostunut kolmen viikon pohjelihasvamma, ja vähän sen jälkeen sitten koronapiikki kakkosen (ilmeisesti, ei tieteellisesti osoitettua varmuutta) aiheuttama äkillinen kunnonromahdus ja yleisolo-ongelmat. Pari kuukautta meni pelkästään silloin tällöin max viittä kilometriä ihan lönkötellen kun ei vain jaksanut juosta.
Kuntoa kohottaakseni ja mieltä piristääkseni otin sitten taas Garminista harjoitusohjelman, nyt vain 5 km matkaan ja tavoiteajaksi sellainen, joka normikunnossa ei ole helppo, mutta ei mitenkään hankalakaan. Ohjelman tai ajankulun tai minkä tahansa ansiosta alettiin taas joulukuun alun tietämissä päästä selvästi eteenpäin.
Sitten tuli talvi ja piti siirtyä matolle, mikä on tylsyydessään lievä bummeri mutta hoidettavissa. Kunnes tuli joulu ja tartuntamääräpaniikki ja nyt suljettiin sitten nämä yksityissalitkin, jotka koko viime talven ja kevään sulkutilassakin oli olleet auki. Piti lähteä auraamaan sitten noita ulkokatuja, mistä en kyllä pidä yhtään, kuten on tullut sanottua. Aina väärä vaatetus, molot jalkineet, autotien viereiset paskakadut eikä niitäkään koskaan kunnolla hoidettuna, että väsytyskerroin on kolme kun siellä heiluu ja horjuu putulumessa. Kun tässä yhtenä päivänä kävin vitosen lenkin yhden maailman vilkkaimman autotien viereisellä kävelytiellä, josta vain 200 metriä oli aurattuna, niin pistin Garminin ohjelman tauolle ja jatketaan sitten kun maailma taas herää pölhöilyltään. Kyllähän tuo ulkonakin menee kun vain hölköttelee, mutta ei oikein inspaa jotain tuon ohjelman vaatimia 400 metrin vauhtivetoja yrittää tuolla pakkasissa ja tuiskuissa ja hangissa ja jäillä kun kahden metrin päässä viilettää ohi kuustuhatta autoo minuutissa.
Ensi vuoden tähtäimessä ottaa nyt 3-4 kk juoksun suhteen iisimmin ja panostaa ennen kaikkea retkiluisteluun, tai matkaluisteluko se oikeampi termi noilla auratuilla radoilla on. Sitä hiihtoakin pitäisi edelleen yrittää kehittää, mutta siihen ei löydy oikein kiimaa. Lumien sulettua sitten luultavasti taas jotain tekoälyn ohjaamaa juoksutoimintaa, koska villi ja vapaa kirmailu ilman agendaa lipsuttaa mut liian nopeasti siihen perusvauhtiseen tasamatkaiseen peruspuurtamiseen, joka on ihan ok mutta ei varsinaisesti kohenna mitään. En halua puhua tavoitteellisuudesta enkä edes oikein kehittymisestä, mutta kuitenkin sitä toivoo että huomaisi tulevaisuudessa jaksavansa juosta paremmin kuin ennen.
Kuntoa kohottaakseni ja mieltä piristääkseni otin sitten taas Garminista harjoitusohjelman, nyt vain 5 km matkaan ja tavoiteajaksi sellainen, joka normikunnossa ei ole helppo, mutta ei mitenkään hankalakaan. Ohjelman tai ajankulun tai minkä tahansa ansiosta alettiin taas joulukuun alun tietämissä päästä selvästi eteenpäin.
Sitten tuli talvi ja piti siirtyä matolle, mikä on tylsyydessään lievä bummeri mutta hoidettavissa. Kunnes tuli joulu ja tartuntamääräpaniikki ja nyt suljettiin sitten nämä yksityissalitkin, jotka koko viime talven ja kevään sulkutilassakin oli olleet auki. Piti lähteä auraamaan sitten noita ulkokatuja, mistä en kyllä pidä yhtään, kuten on tullut sanottua. Aina väärä vaatetus, molot jalkineet, autotien viereiset paskakadut eikä niitäkään koskaan kunnolla hoidettuna, että väsytyskerroin on kolme kun siellä heiluu ja horjuu putulumessa. Kun tässä yhtenä päivänä kävin vitosen lenkin yhden maailman vilkkaimman autotien viereisellä kävelytiellä, josta vain 200 metriä oli aurattuna, niin pistin Garminin ohjelman tauolle ja jatketaan sitten kun maailma taas herää pölhöilyltään. Kyllähän tuo ulkonakin menee kun vain hölköttelee, mutta ei oikein inspaa jotain tuon ohjelman vaatimia 400 metrin vauhtivetoja yrittää tuolla pakkasissa ja tuiskuissa ja hangissa ja jäillä kun kahden metrin päässä viilettää ohi kuustuhatta autoo minuutissa.
Ensi vuoden tähtäimessä ottaa nyt 3-4 kk juoksun suhteen iisimmin ja panostaa ennen kaikkea retkiluisteluun, tai matkaluisteluko se oikeampi termi noilla auratuilla radoilla on. Sitä hiihtoakin pitäisi edelleen yrittää kehittää, mutta siihen ei löydy oikein kiimaa. Lumien sulettua sitten luultavasti taas jotain tekoälyn ohjaamaa juoksutoimintaa, koska villi ja vapaa kirmailu ilman agendaa lipsuttaa mut liian nopeasti siihen perusvauhtiseen tasamatkaiseen peruspuurtamiseen, joka on ihan ok mutta ei varsinaisesti kohenna mitään. En halua puhua tavoitteellisuudesta enkä edes oikein kehittymisestä, mutta kuitenkin sitä toivoo että huomaisi tulevaisuudessa jaksavansa juosta paremmin kuin ennen.
Vuoden alussa asetettu tavoite 1 200 km hikilenkkeilyä (juoksua ja nopeaa kävelyä) tuli eilen täyteen, joten hurraahuuto sille! Vähiten lenkkeilyä tuli mittariin helmikuussa (56km) ja eniten heinäkuussa (140km). Hirmuhelteet hivenen tuolloin rajoitti, eli enemmänkin olisi ehtinyt, ja helmikuussa taisi taasen olla kovia pakkasia jolloin en juoksentele kun en siitä silloin nauti.
Mutta nyt teen ratkaisun, josta täälläkin jo aiemmin kerroin, eli lopetan kaikenlaisen sykkeiden ja matkojeni mittaamisen ja kyttäämisen. Tahdon olla vapaa siltä osin, sillä lenkkeily on minulle ennenkaikkea rentoutumista kuin mitään muuta. Tossua vain toisen eteen ja siinä kaikki. Mieli lepää, kun ei muusta tarvitse välittää eikä asettaa tavoitteita enää.
Hyvät uudet juoksuvuodet kaikille!
Mutta nyt teen ratkaisun, josta täälläkin jo aiemmin kerroin, eli lopetan kaikenlaisen sykkeiden ja matkojeni mittaamisen ja kyttäämisen. Tahdon olla vapaa siltä osin, sillä lenkkeily on minulle ennenkaikkea rentoutumista kuin mitään muuta. Tossua vain toisen eteen ja siinä kaikki. Mieli lepää, kun ei muusta tarvitse välittää eikä asettaa tavoitteita enää.
Hyvät uudet juoksuvuodet kaikille!
Laitetaas myös vähän raporttia omista loppuvuoden tekemisistä. Tilanne on siis ollut se, että pohje/sääri, tarkemmin sanottuna flexor digitorum longus jänteen kiinnityskohta (tämä magneettikuvissa todettu), on ollut kipeä helmikuusta 2020 asti. Vaiva juontaa juurensa 15 vuotta vanhaan futisvammaan, jonka jäljiltä vasen nilkka on jäänyt vähän jäykäksi ja jalkaterän toiminta pikkuisen vajaaksi. Keväällä 2020 pidin pari kuukautta taukoa, mutta kun ei se siitä tuntunut parantuvan, niin jatkoin juoksua.
Vuosi 2021 meni ihan kohtuullisesti, vaikka jalka olikin kaiken aikaa enemmän tai vähemmän kipeä. Tuloksellisesti ei ihan entiselle tasolla päästy, mutta kolmonen kulki parhaimmillaan sentään 10.28, vitonen 18.05 ja kymppi 38.20. Tuota pidempää matkaa en juossut kilpaa.
Syyskuun Tallinnan kympin jälkeen päätin sitten taas luovutta, kun vitutti juosta jatkuvan kivun kanssa. Nyt olen ollut siitä asti lähestulkoon juoksematta ja tehnyt kaikenlaista korvaavaa. Kuntofillaria, cross-traineria ja nyt luojan kiitos sentään myös hiihtämään on päässyt. Fyssarilla olen käynyt säännöllisesti ja tuota juurisyytä on nyt työstetty ja samalla laitettu muitakin kropan puutteita kuntoon lähinnä keskivartalon hallinnan ja lihastasapainon osalta. Jonkun verran myös juoksua, mutta ihan sellaista pientä pari kertaa viikossa, ettei kroppa kokonaan unohda tuota toimintaa.
Ensi vuoden osalta on kovasti toiveita, että saisi jotain järkeviä tuloksia aikaiseksi tai ainakin pääsisi treenaamaan. Ajattelin myös pitkästä aikaa käydä loppusyksystä juoksemassa maratonin, mutta sinnehän on hyvin aikaa ja kun talvi näyttää parhaita puoliaan latujen osalta, niin hiihdellään nyt kaikessa rauhassa ja tehdään ohessa kaikenlaista jumppaa, ja katsellaan sitten keväämmällä, miten homma luonnistuu. Toisaalta ikääkin on jo 47, joten voipi olla, että alkaa olla enkat tehtynä ja kyse on pelkästään viivytystaistelusta, jonka lopputulos on selvillä.
Vuosi 2021 meni ihan kohtuullisesti, vaikka jalka olikin kaiken aikaa enemmän tai vähemmän kipeä. Tuloksellisesti ei ihan entiselle tasolla päästy, mutta kolmonen kulki parhaimmillaan sentään 10.28, vitonen 18.05 ja kymppi 38.20. Tuota pidempää matkaa en juossut kilpaa.
Syyskuun Tallinnan kympin jälkeen päätin sitten taas luovutta, kun vitutti juosta jatkuvan kivun kanssa. Nyt olen ollut siitä asti lähestulkoon juoksematta ja tehnyt kaikenlaista korvaavaa. Kuntofillaria, cross-traineria ja nyt luojan kiitos sentään myös hiihtämään on päässyt. Fyssarilla olen käynyt säännöllisesti ja tuota juurisyytä on nyt työstetty ja samalla laitettu muitakin kropan puutteita kuntoon lähinnä keskivartalon hallinnan ja lihastasapainon osalta. Jonkun verran myös juoksua, mutta ihan sellaista pientä pari kertaa viikossa, ettei kroppa kokonaan unohda tuota toimintaa.
Ensi vuoden osalta on kovasti toiveita, että saisi jotain järkeviä tuloksia aikaiseksi tai ainakin pääsisi treenaamaan. Ajattelin myös pitkästä aikaa käydä loppusyksystä juoksemassa maratonin, mutta sinnehän on hyvin aikaa ja kun talvi näyttää parhaita puoliaan latujen osalta, niin hiihdellään nyt kaikessa rauhassa ja tehdään ohessa kaikenlaista jumppaa, ja katsellaan sitten keväämmällä, miten homma luonnistuu. Toisaalta ikääkin on jo 47, joten voipi olla, että alkaa olla enkat tehtynä ja kyse on pelkästään viivytystaistelusta, jonka lopputulos on selvillä.
Oma juoksuvuosi 2021 oli heikko. 0 kisaa, 0 tapahtumaa, eikä omia parhaitakaan edes hätistelty. Varmasti osansa oli sillä ettei paino käynyt missään vaiheessa alle 80kg. Taitaa olla nyt liki 85kg.
Lenkkiä tuli kyllä heitettyä vielä marras-joulukuun vaihteessakin, mutta sitten jumahti niska ja tuli parin viikon paussi. Siihen päälle ajattelin että vedetään suoraan "loma" vuoden loppuun asti ja jatketaan viikolla 1.
Se siis = 10km juoksua viikko ja seuraava nro 2 =20km ja tästä tavoitteena niin että viikko 5=50km... ja jos vielä saisi rinnalle tuon hiihdon, niin vielä parempi. Rasitusvammojen ehkäisemiseksi voisi olla hyvä vetää noita rinnan. Varsinkin kun elopainoa nyt enemmän.
Siitä puheen ollen, seuraava olut menee kitusista alas kun vaaka näyttää lukemaa joka alkaa numerolla 7. Siihen voi hetki vierähtää, mutta katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.
Lenkkiä tuli kyllä heitettyä vielä marras-joulukuun vaihteessakin, mutta sitten jumahti niska ja tuli parin viikon paussi. Siihen päälle ajattelin että vedetään suoraan "loma" vuoden loppuun asti ja jatketaan viikolla 1.
Se siis = 10km juoksua viikko ja seuraava nro 2 =20km ja tästä tavoitteena niin että viikko 5=50km... ja jos vielä saisi rinnalle tuon hiihdon, niin vielä parempi. Rasitusvammojen ehkäisemiseksi voisi olla hyvä vetää noita rinnan. Varsinkin kun elopainoa nyt enemmän.
Siitä puheen ollen, seuraava olut menee kitusista alas kun vaaka näyttää lukemaa joka alkaa numerolla 7. Siihen voi hetki vierähtää, mutta katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.
Kilometrien laskeminen on minulle kovin vierasta. Ihan kivasti sai kuitenkin läpi vuoden ilman isompia vaivoja treenata ja kehitystäkin tapahtui. Toki se syksyn HCR jäi väliin flunssan takia, mutta keväällä sitten vaan uutta matoa koukkuun.
Tulevalle vuodelle toiveissa, että saisi edelleen pysyttyä terveenä. Tuli se puolimaraton jo alle 2 tuntiin juostua yksin, niin ei siihen mitään isompia aikatavoitteita ole. Kunhan nyt vähän pystyisi parantamaan vielä, niin olisin ihan tyytyväinen. 10 km pitää jossain kohtaa käydä radalla lumien lähdön jälkeen kellottamassa. Siinä pitäisi alle 50 minuuttiin päästä, niin siinä olisi vielä yksi semmoinen tavoite, jonka haluaisin rikkoa. Ja toki se 3000 m cooper myös vähän houkuttaa.
Tulevalle vuodelle toiveissa, että saisi edelleen pysyttyä terveenä. Tuli se puolimaraton jo alle 2 tuntiin juostua yksin, niin ei siihen mitään isompia aikatavoitteita ole. Kunhan nyt vähän pystyisi parantamaan vielä, niin olisin ihan tyytyväinen. 10 km pitää jossain kohtaa käydä radalla lumien lähdön jälkeen kellottamassa. Siinä pitäisi alle 50 minuuttiin päästä, niin siinä olisi vielä yksi semmoinen tavoite, jonka haluaisin rikkoa. Ja toki se 3000 m cooper myös vähän houkuttaa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy