Innostuin juoksemisesta vajaa vuosi sitten elokuun lopulla. Mitään aiempaa juoksutaustaa en omaa, mutta muuten tuli arkiliikuntaa harrastettua sen verran, ettei pohjakunto ihan huono ollut. Lisäksi suvusta löytyy koviakin juoksijoita, joten geenit taitaa olla ihan kohdillaan tähän hommaan.
Kaikki alkoi siitä, kun sain vaimokkeelta ylimääräisen Garminin juoksukellon käyttöön. Hetken mielijohteesta kaivoin varastosta yli 10 vuotta vanhat lenkkarit ja ajattelin, että käydäänpä kokeilemassa juoksemista tällaisen hienon urheilukellon kanssa. Innostuin kaikesta kellon tarjoamasta datasta ja oman kehityksen seuraamisesta. Alussahan jalat ja polvet ei kestäneet kummoisesti iskutusta ja juoksumääriä piti hillitä. Syyskuussa kävin juoksemassa noin 10 lenkin jälkeen 5 km kontrolliajan 21:57 asfaltilla, joten juoksukunto oli ihan mukavalla tasolla jo alussa.
Jatkoin juoksemista läpi talven nastakengillä ja marraskuussa kuukausittaiset juoksumäärät nousivat ekaa kertaa yli 100 km tasolle. Tällä hetkellä vedän +- 50 km viikkoja, eli kuukaudessa tulee se noin 200 km. Talvella kehitys tuntui polkevan jonkun aikaa paikallaan, mutta tein peruskuntopohjaa tasaisesti. Maaliskuussa aloin juosta valtaosan lenkeistä Garminin kellon päivän juoksuehdotusten mukaisesti, jolloin kunto sitten lähti nousemaan kohisten ja nopeasti. Kello antaa vaihtelevasti eri harjoituksia peruskuntolenkkien, vk-vetojen, pidempien tempolenkkien sekä anaerobisten lyhyiden vetojen ja sprinttien välillä.
Kun kunto nousi, niin reilu pari kuukautta sitten piti käydä piruuttain kokeilemassa cooperin testi, jossa olin juossut armeijassa 15 vuotta sitten ainoalla yrityksellä tuloksen 2820 m. Nyt huhtikuussa meni yksin juosten 3240 metriä, vaikkei vauhdinjako osunut ihan nappiin. Kunto on tuosta edelleen noussut, joten varmaan syksyllä pitää ottaa uusi yritys cooperilla. Itsensä rääkkääminen maksimeille ei ole ihan lempipuuhaa, mutta pari viikkoa sitten kokeilin kahden päivän välein asfaltilla 5 km ja 10 km kontrolliajat. Vitonen meni 18:39, eli yli kolme minuuttia nopeammin kuin syyskuussa. Pari päivää myöhemmin aika väsyneillä jaloilla juostu kymppi taas taittui aikaan 39:22. Syyskuussa olisi tarkoitus juosta ekana lappukisana puolimaraton, aikatavoitteena olisi päästä ainakin alle puolentoista tunnin.
Yhteenvetona voisi todeta, että ihan lapasestahan tämäkin homma on lähtenyt. Kun muitakin harrastuksia löytyy, niin on siinä jonkin verran soviteltavaa, että saa lenkit, arjen ja muut harrastukset soviteltua kalenteriin. Kehityksen seuraaminen on ollut kuitenkin niin koukuttavaa, että toivottavasti saa ainakin tämän vuoden jatkaa ilman isompia vastoinkäymisiä rasitusvammojen tai muiden loukkien muodossa. Juoksu tulee varmasti pysymään jatkossakin osana arkea, mutta saa nähdä jaksaako tulevina vuosina ihan samalla intensiteetillä jatkaa. Mukavaltahan se kuitenkin tuntuu olla näin kolmevitosena selvästi paremmassa kunnossa kuin ikinä aiemmin.