RIP-ketju

  • 2 893 254
  • 11 664

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo

ketjuruletti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
No joo. ER, Mulholland Falls ja Heroes noista pistää eniten silmään mutta roolit varmaan olleet vähän pienempiä, kun ei ole mitään muistikuvaa.
Katsoin aikoinaan Teho-osastoa ainakin viiden tai kuuden ensimmäisen kauden ajan, mutta en muista niistä ajoista oikeastaan muuta kuin sen yhden kaljupäisen lekurin onnettomuuden, jossa tämä menetti kätensä. Heroesin puolestaan katsoin alusta loppuun vuosia sitten. Ei mitään muistikuvaa suurimmasta osasta hahmoja.
 

Buster

Jäsen
Ehdit minuuttia ennemmin. Ikoninen pahis. Mutta oliko yhden hitin ihme vai mitä muuta hän teki urallaan?

RIP.
Nurse Ratchedin rooli tuli Louise Fletcherin ollessa karvan yli 40-vuotias ja melko tuntematon. Noilla ikävuosilla tuolloin (ja vähän vieläkin) lahjakkaimmankin naisnäyttelijän ura alkaa laskea, kun hyviä rooleja - erityisesti päärooleja - ei enää löydy. Tuota ennen Fletcher oli jo pitänyt taukoa näyttelemisestä yli vuosikymmenen kasvattaakseen lapsiaan. Paluun teki 1974 Robert Altmanin Varkaita kuten me -elokuvaan, jossa hänen roolihahmonsa kylmästi ilmiantoi veljensä poliisille. Tuosta roolista Milos Forman bongasi Fletcherin, joka sitten ansaitsi koekuvausten kautta Nurse Ratchedin roolin. Kuriositeettina Fletcher oli naimisissa Altmanin elokuvia tuottaneen Jerry Bickin kanssa ja kun miehet riitautuivat, niin huhutusti Fletcherille tehtailtu rooli Nashvillessa meni Lily Tomlinille.

Vastauksena kysymykseen, niin pitkälti yhden hitin ihme jos niin voi sanoa helposti yli sata roolia tehneestä näyttelijästä. Etenkin kun näyttelijöiden saralla voi sanoa, että kun työskentelet säännöllisesti, niin olet onnistunut. Mutta mikä roolisuoritus! Vähän varmaan jäi roolinsa vangiksikin. Kauhuelokuvissa ja trillereissä, sekä tv-elokuvissa pitkälti näytteli ja sitten muutamia pieniä sivurooleja muissa isoissa elokuvatuotannoissa. Erottuaan Jerry Bickistä 70-luvun lopussa Fletcher deittaili 21-vuotiasta James Masonin poikaa, joka tulisi aikanaan tuottamaan Sex, lies and videotapen ja toimimaan mm. Reaganin neuvonantajana ynnä muuta vaatimatonta.

Omasta mielestään Fletcher oli liian pitkä (5"10 -> n. 178 cm.), mikä vaikeutti roolien saamista ja uransa alussa hän esiintyi monesti (tv-)westerneissä, joissa pituus oli etu. Westernien miesnäyttelijät kun olivat pidempiä, eikä Fletcher tällöin ollut vastanäyttelijäänsä pidempi. Fletcher sai Oscar-voittonsa jälkeen aika paljon elokuvarooleja isoilla osilla, mutta voisi spekuloida valitsiko oikein. Heti seuraava roolivalinta kun oli Manaajan jatko-osa... Aika pian se ura kuivui takaisin tv-elokuviin, b-elokuviin ja pieniin sivuosiin. Hän on yksi hyvä esimerkki siitä, ettei Oscar-voitto takaa pysyvää elokuvatähteyttä.

Näytteli toki vielä minunkin sukupolven yhdessä "klassikossa" Julmia aikeita (1999) Ryan Philippen tätiä. Elokuvassa Tosi välkky dekkari (1978) irrotteli ihan muistettavasti Ingrid Bergmanin elokuvapersoonalla komediassa, jonka käsikirjoitus oli Neil Simonin (The Odd Couple) käsialaa.

EDIT: Ja Brainstormissa myös ihan hyvä rooli, josta keräsi kriitikoiltakin kiitosta. Vaikka ehkä jäi jalkoihin siinäkin ison yleisön silmissä, kun kyseinen elokuva oli sen tuotannon aikana Hollywood-paatilla hämärissä olosuhteissa hukkuneen Natalie Woodin viimeinen rooli.
 
Viimeksi muokattu:

ndal88a

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooVee, Tampere
Nurse Ratchedin rooli tuli Louise Fletcherin ollessa karvan yli 40-vuotias ja melko tuntematon. Noilla ikävuosilla tuolloin (ja vähän vieläkin) lahjakkaimmankin naisnäyttelijän ura alkaa laskea, kun hyviä rooleja - erityisesti päärooleja - ei enää löydy. Tuota ennen Fletcher oli jo pitänyt taukoa näyttelemisestä yli vuosikymmenen kasvattaakseen lapsiaan. Paluun teki 1974 Robert Altmanin Varkaita kuten me -elokuvaan, jossa hänen roolihahmonsa kylmästi ilmiantoi veljensä poliisille. Tuosta roolista Milos Forman bongasi Fletcherin, joka sitten ansaitsi koekuvausten kautta Nurse Ratchedin roolin. Kuriositeettina Fletcher oli naimisissa Altmanin elokuvia tuottaneen Jerry Bickin kanssa ja kun miehet riitautuivat, niin huhutusti Fletcherille tehtailtu rooli Nashvillessa meni Lily Tomlinille.
Fletcher tajusi vasta elokuvan (One flew over cuckoo's nest) kuvausten ollessa puolessa välissä että Nurse Ratchedin roolia oli tarjottu monelle muulle näyttelijälle (Anne Bancroft, Ellen Burstyn, Angela Lansbury), jotka kieltäytyivät koska rooli oli niin kammottava. Sittemmin Fletcher pokkasi Oscarin tästä osasta.

JOL
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Kylpyhuoneesta löytyi kuolleena, olisiko sitten sydänpysähdys? Lähtö ei oikein kuulosta pitkältä sairastelulta, josta lähdetään yleensä vuoteesta.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна | is
Kyllä tuo tosiaan aika äkkilähdöltä vaikuttaa, mutta sitähän ei voi tietää mitä taustalla oli.

Joka tapauksessa ylitti 23-vuotiaana profetoimansa pelon kuoliniästään aika reippaasti.
 

Buster

Jäsen
Ei tuosta ole kuin pari viikkoa maksimissaan, kun Coolio oli Jimmy Kimmelissa Belly Flop Challengen tuomarina. Että tosiaan joltain äkilliseltä sen vähän perusteella vaikuttaisi.

Gangstas Paradise oli niitä biisejä, jotka olivat ensimmäisellä MP3-soittimellani lenkkiharrastukseni ihan alkuaikoina ja ne biisit pysyivät siellä pitkään. Sain musiikinkuuntelusta tarvitsemani motivaation ja syyn lähteä lenkille, mitä olin aina aiemmin kaivannut sen säännöllistämiseksi. Osaan kyseisen laulun ulkoa ja Weird Al Yankovicinkin parodia videoineen Gangstas Paradisesta on erittäin hauska sekä hyvä, vaikken ole sitä alkuperäisen "pilaamisen" uhan vuoksi tainnut kuunnella kuin tasan kerran. On se niin hieno ja haikea gangsta-elämäntyylin vastainen laulu.

Siihen päälle vielä Fantastic Voyage nyt ainakin, vaikka vain tuon yhden biisin kanssa onkin ainoastaan jäänyt nykyajan tietoisuuteen yhden hitin ihmeenä aavistuksen epäreilusti.

Coolio on muuten myös kirjoittanut kokkikirjan, Cookin' with Coolio, jonka ohessa teki kokkiohjelman aikanaan nettiin. Se on siistiä.

Tänään opittua: Gangstas Paradise on sample Stevie Wonderin Pasttime Paradisesta. Toki Stevien tuotanto on ollut jo jokusen vuoden kuuntelulistalla, mutta se on pelottanut pituudellaan.
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Jos on ysärillä viettänyt teini-iän, niin ei ole voinut välttyä Cooliolta ja varsinkin Gangsta's Paradisesta.

Noin kuukausi takaperin soikin juuri tuo kappale, kun tyttöystävän kanssa kuunneltiin noita vanhoja helmiä. Tuota Cookin' with Cooliota tuli myöskin joskus katseltua. RIP Coolio.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Rip Coolio.

Harvoista rap-biiseistä oikeasti pidän, mutta pitänee tänään kuunnella Gangsta’s Paradise pari kertaa.
Samma här - pidin/-än ko. kappaleesta itse asiassa kovasti ja vain Eminem on joillakin teoksillaan päässyt samaan, kun rap-musiikista puhutaan.
Varmasti jo joillekin auennutkin, etten ole oikein rap-aikakauden ihmisiä, paremminkin sieltä suomalaisen tangon kukoistuskaudelta, mutta onneksi muuan liverpoolilainen poppoo katsoi kreivin aikaan asiakseen ruveta metelöimään ennennäkemättömällä tavalla, "mi johti mut turmioon..."

R.I.P. Coolio!
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Tänään opittua: Gangstas Paradise on sample Stevie Wonderin Pasttime Paradisesta. Toki Stevien tuotanto on ollut jo jokusen vuoden kuuntelulistalla, mutta se on pelottanut pituudellaan.

Kiitos. Menee siis vähän samaan kuin toinen hehkuttamani rap-veisu: Ezkimon Entinen. Carolan Rakkauden Jälkeen ihan hieno nappaus rapiin.

Eli tuo jotenkin sietämäni rap/hiphop lähtee usein jostain muusta. Joo, olen myös vanhoillinen rock-ihminen, iskelmäklassikot aika salaisia paheita.
 

lake79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi, Pahalampi.
RIP Coolio. Kannattaa myös kuunnella "Weird Al" Yankovicin parodiabiisi Amish Paradise.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, maapisteet, Captain Conker
Järkättiin tuossa viime viikonloppuna Murheenlaakson ja Lyijykomppanian yhteiskeikka Turussa. Tuli myös juteltua molempien bändien pitkän linjan soittajien kanssa ja tajuttua että itsellä on kyllä paljon kuunneltavaa näiltä kavereilta. Lyijykomppania varsinkin pitkään jo tehnyt oman näköistä metallia ilman sen kummempaa suosiota. Tänään aamulla sitten sain viestiä että Lyijykomppanian ainoa alkuperäisjäsen rumpali Moilanen on kuollut. Kevyet mullat ja oli etuoikeutus saada olla järjestämässä hänen viimeistä keikkaansa.

Edut: Lisätään vielä meidän valokuvaajan ottama kuva keikalta joka jäi viimeiseksi vastaavaksi.
 

Liitteet

  • 3C5A1E25-E630-4C12-B7D1-EE3727221C88.jpeg
    3C5A1E25-E630-4C12-B7D1-EE3727221C88.jpeg
    85,6 KB · kertaa luettu: 178
Viimeksi muokattu:

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tänään aamulla sitten sain viestiä että Lyijykomppanian ainoa alkuperäisjäsen rumpali Moilanen on kuollut.

Oho, erikoismies sanan monessa merkityksessä. En ole koskaan henkilökohtaisesti tavannut, mutta jutellut useammankin muutamankin yhtyetoverinsa kanssa. Tosin paljon oli kuulemma sellaisia juttujakin, joista oli sovittu, että ei puhuta.

Voinee joka tapauksessa sanoa, että hän oli yhden - sittemmin melko isoksikin kasvaneen - genren todellinen käynnistäjä.


Toinen suru-uutinen kulttuurialalta:


Siinä taisi olla kyllä henkilö, joka oli Taitelija ihan jokaiselta solultaan.
 

-FNM-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
En henkilökohtaisesti tuntenut Moilasta, mutta pari hyvää kaveriani tunsivat hänet hyvinkin musiikkihommien kautta.

Hyvää matkaa.
 

Buster

Jäsen

Japanin "Hulk Hogan" ja Muhammad Alinkin kohdannut painiLegenda Antonio Inoki 79-vuotiaana. Toimi myöhemmällä ikää poliitikkona, sekä painilafkansa New Japan Pro Wrestlingin johtajana vei sen sekä ainakin WCW:n porukkaa (ml. Ric Flair) Pohjois-Koreaan 90-luvulla painimaan, mikä oli melkoinen reissu monellakin rintamalla. Olivat siellä rauhan asialla, koska Inoki halusi tuoda maailmaan rauhaa urheilun kautta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös