RIP-ketju

  • 3 148 924
  • 12 655

Buster

Jäsen
Sikäli tietysti jännä tapaus, että ura oli pitkä ja tuottoisa loppuvuosiin asti, mutta viimeisten vuosikymmenien elokuvat menivät kyllä hyvin pitkälti tutkan alapuolella huomaamatta. Ainakin minulta, ja suurelta yleisöltä myös.
The Image Book oli ainakin sellainen, että vain fanaattiset elokuvaystävät saavat siitä jotain irti. Rehellisesti en enää muista siitä mitään kuin, että ihan kiintoisaa. Hyvin vielä vanhoillakin päivillään pyrki venyttämään elokuvan muotoa ja kerrontaa radikaalisti.

Pakko yhtyä, että saattoi olla suurin hengissä ollut ohjaaja näin kylmiltään (Herzog jne. ajaa lähelle). Oli ranskalaisen uuden aallon kirkkain nimi, joka sitten inspiroi Scorseset, Coppolat ja muut Yhdysvaltojen 70-luvun kultaisella vuosikymmenellä tulleet persoonalliset elokuvantekijät.

Roger Ebert kirjoitti Godardista hienosti jotenkin, että kun tulevat katsojat palaavat katsomaan Godardin elokuvia, niin he huomaavat, että siellä moderni elokuva syntyi. Siinä se merkitys on aikalailla pähkinänkuoressa. Godard ja Truffaut, jotka sitten vielä riitautuivatkin keskenään.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Bill Clintonin seksijupakkaa tutkineena erikoissyyttäjänä laajaan tietoisuuteen noussut Ken Starr 76 vuoden iässä:

 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Night Flight Orchestra ilmoitti FB:ssä näin...

Goodnight sweet doctor.
We all hope you’ve finally found peace. We will miss you so much. You were one of a kind and a brilliant musician. Sadly alcohol and mental illness took you away from us. It hurts so much. Our deepest condolences goes out to David Andersson’s family on this difficult day. He’s music will live on forever. Thank you for all the unforgettable times together. See you on the other side.
-Björn, Jonas, Sharlee, Anna, Åsa, Sebastian, John & Rasmus.

Aika karmea uutinen, sekä Soilwork että Night Flight Orchestra on olleet viime vuosien suosikkejani.
 

Yellow Jester

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Night Flight Orchestra ilmoitti FB:ssä näin...



Aika karmea uutinen, sekä Soilwork että Night Flight Orchestra on olleet viime vuosien suosikkejani.
Voi helvetti sentään :( todella pahalta tuntuu.
Soilwork ollut itselleni Top-3 suosikkibändi 2000 luvun alusta saakka.

Ja mitä olen käsittänyt niin Soilworkin "uusi tuleminen" oli sinänsä pitkälti Davidin kädenjäljen ansiota, että hänen musiikillinen vaikutus kuuluu vahvasti Soilworkin 2012 vuoden jälkeisessä tuotannossa.

Tapasin hänet kerran lyhyesti vuonna 2014 Soilworkin Live at the heart of Helsinki live dvd:n keikan/kuvausten jälkimainingeissa baarissa. Vaikutti olevan todella sympaattinen ja mukava henkilö.
Mieshän oli siis myös lääkäri, jonka vuoksi hän ei esiintynyt niin usein Soilworkn & NFO:n kanssa livenä.
Ilmeisesti kuitenkin viime aikaiset poissaolot johtuivat muusta.

Kuolinsyynä mainittiin alkoholi ja mielenterveys ongelmat, joten tästä tuli vahva muisto Laihon kohtalosta :(
 

jake styles

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Voi helvetti sentään :( todella pahalta tuntuu.
Soilwork ollut itselleni Top-3 suosikkibändi 2000 luvun alusta saakka.

Samoin täällä, todella ikävä uutinen. Etenkin tuo Anderssonin eka Soilwork-levy The Living Infinite, johon vielä sävelsi suunnilleen eniten biisejä koko bändistä, on tolkuttoman laadukas tuplalevy.

Ja Night Flight Orchestrakin on tullut hyvin tutuksi viime vuosina. Kova kitaristi ja säveltäjä lähti.
 
Viimeksi muokattu:

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo

ketjuruletti

Jäsen
Suosikkijoukkue
yks jengi Stadista

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
No joo. ER, Mulholland Falls ja Heroes noista pistää eniten silmään mutta roolit varmaan olleet vähän pienempiä, kun ei ole mitään muistikuvaa.
Katsoin aikoinaan Teho-osastoa ainakin viiden tai kuuden ensimmäisen kauden ajan, mutta en muista niistä ajoista oikeastaan muuta kuin sen yhden kaljupäisen lekurin onnettomuuden, jossa tämä menetti kätensä. Heroesin puolestaan katsoin alusta loppuun vuosia sitten. Ei mitään muistikuvaa suurimmasta osasta hahmoja.
 

Buster

Jäsen
Ehdit minuuttia ennemmin. Ikoninen pahis. Mutta oliko yhden hitin ihme vai mitä muuta hän teki urallaan?

RIP.
Nurse Ratchedin rooli tuli Louise Fletcherin ollessa karvan yli 40-vuotias ja melko tuntematon. Noilla ikävuosilla tuolloin (ja vähän vieläkin) lahjakkaimmankin naisnäyttelijän ura alkaa laskea, kun hyviä rooleja - erityisesti päärooleja - ei enää löydy. Tuota ennen Fletcher oli jo pitänyt taukoa näyttelemisestä yli vuosikymmenen kasvattaakseen lapsiaan. Paluun teki 1974 Robert Altmanin Varkaita kuten me -elokuvaan, jossa hänen roolihahmonsa kylmästi ilmiantoi veljensä poliisille. Tuosta roolista Milos Forman bongasi Fletcherin, joka sitten ansaitsi koekuvausten kautta Nurse Ratchedin roolin. Kuriositeettina Fletcher oli naimisissa Altmanin elokuvia tuottaneen Jerry Bickin kanssa ja kun miehet riitautuivat, niin huhutusti Fletcherille tehtailtu rooli Nashvillessa meni Lily Tomlinille.

Vastauksena kysymykseen, niin pitkälti yhden hitin ihme jos niin voi sanoa helposti yli sata roolia tehneestä näyttelijästä. Etenkin kun näyttelijöiden saralla voi sanoa, että kun työskentelet säännöllisesti, niin olet onnistunut. Mutta mikä roolisuoritus! Vähän varmaan jäi roolinsa vangiksikin. Kauhuelokuvissa ja trillereissä, sekä tv-elokuvissa pitkälti näytteli ja sitten muutamia pieniä sivurooleja muissa isoissa elokuvatuotannoissa. Erottuaan Jerry Bickistä 70-luvun lopussa Fletcher deittaili 21-vuotiasta James Masonin poikaa, joka tulisi aikanaan tuottamaan Sex, lies and videotapen ja toimimaan mm. Reaganin neuvonantajana ynnä muuta vaatimatonta.

Omasta mielestään Fletcher oli liian pitkä (5"10 -> n. 178 cm.), mikä vaikeutti roolien saamista ja uransa alussa hän esiintyi monesti (tv-)westerneissä, joissa pituus oli etu. Westernien miesnäyttelijät kun olivat pidempiä, eikä Fletcher tällöin ollut vastanäyttelijäänsä pidempi. Fletcher sai Oscar-voittonsa jälkeen aika paljon elokuvarooleja isoilla osilla, mutta voisi spekuloida valitsiko oikein. Heti seuraava roolivalinta kun oli Manaajan jatko-osa... Aika pian se ura kuivui takaisin tv-elokuviin, b-elokuviin ja pieniin sivuosiin. Hän on yksi hyvä esimerkki siitä, ettei Oscar-voitto takaa pysyvää elokuvatähteyttä.

Näytteli toki vielä minunkin sukupolven yhdessä "klassikossa" Julmia aikeita (1999) Ryan Philippen tätiä. Elokuvassa Tosi välkky dekkari (1978) irrotteli ihan muistettavasti Ingrid Bergmanin elokuvapersoonalla komediassa, jonka käsikirjoitus oli Neil Simonin (The Odd Couple) käsialaa.

EDIT: Ja Brainstormissa myös ihan hyvä rooli, josta keräsi kriitikoiltakin kiitosta. Vaikka ehkä jäi jalkoihin siinäkin ison yleisön silmissä, kun kyseinen elokuva oli sen tuotannon aikana Hollywood-paatilla hämärissä olosuhteissa hukkuneen Natalie Woodin viimeinen rooli.
 
Viimeksi muokattu:

ndal88a

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooVee, Tampere
Nurse Ratchedin rooli tuli Louise Fletcherin ollessa karvan yli 40-vuotias ja melko tuntematon. Noilla ikävuosilla tuolloin (ja vähän vieläkin) lahjakkaimmankin naisnäyttelijän ura alkaa laskea, kun hyviä rooleja - erityisesti päärooleja - ei enää löydy. Tuota ennen Fletcher oli jo pitänyt taukoa näyttelemisestä yli vuosikymmenen kasvattaakseen lapsiaan. Paluun teki 1974 Robert Altmanin Varkaita kuten me -elokuvaan, jossa hänen roolihahmonsa kylmästi ilmiantoi veljensä poliisille. Tuosta roolista Milos Forman bongasi Fletcherin, joka sitten ansaitsi koekuvausten kautta Nurse Ratchedin roolin. Kuriositeettina Fletcher oli naimisissa Altmanin elokuvia tuottaneen Jerry Bickin kanssa ja kun miehet riitautuivat, niin huhutusti Fletcherille tehtailtu rooli Nashvillessa meni Lily Tomlinille.
Fletcher tajusi vasta elokuvan (One flew over cuckoo's nest) kuvausten ollessa puolessa välissä että Nurse Ratchedin roolia oli tarjottu monelle muulle näyttelijälle (Anne Bancroft, Ellen Burstyn, Angela Lansbury), jotka kieltäytyivät koska rooli oli niin kammottava. Sittemmin Fletcher pokkasi Oscarin tästä osasta.

JOL
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Kylpyhuoneesta löytyi kuolleena, olisiko sitten sydänpysähdys? Lähtö ei oikein kuulosta pitkältä sairastelulta, josta lähdetään yleensä vuoteesta.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kyllä tuo tosiaan aika äkkilähdöltä vaikuttaa, mutta sitähän ei voi tietää mitä taustalla oli.

Joka tapauksessa ylitti 23-vuotiaana profetoimansa pelon kuoliniästään aika reippaasti.
 

Buster

Jäsen
Ei tuosta ole kuin pari viikkoa maksimissaan, kun Coolio oli Jimmy Kimmelissa Belly Flop Challengen tuomarina. Että tosiaan joltain äkilliseltä sen vähän perusteella vaikuttaisi.

Gangstas Paradise oli niitä biisejä, jotka olivat ensimmäisellä MP3-soittimellani lenkkiharrastukseni ihan alkuaikoina ja ne biisit pysyivät siellä pitkään. Sain musiikinkuuntelusta tarvitsemani motivaation ja syyn lähteä lenkille, mitä olin aina aiemmin kaivannut sen säännöllistämiseksi. Osaan kyseisen laulun ulkoa ja Weird Al Yankovicinkin parodia videoineen Gangstas Paradisesta on erittäin hauska sekä hyvä, vaikken ole sitä alkuperäisen "pilaamisen" uhan vuoksi tainnut kuunnella kuin tasan kerran. On se niin hieno ja haikea gangsta-elämäntyylin vastainen laulu.

Siihen päälle vielä Fantastic Voyage nyt ainakin, vaikka vain tuon yhden biisin kanssa onkin ainoastaan jäänyt nykyajan tietoisuuteen yhden hitin ihmeenä aavistuksen epäreilusti.

Coolio on muuten myös kirjoittanut kokkikirjan, Cookin' with Coolio, jonka ohessa teki kokkiohjelman aikanaan nettiin. Se on siistiä.

Tänään opittua: Gangstas Paradise on sample Stevie Wonderin Pasttime Paradisesta. Toki Stevien tuotanto on ollut jo jokusen vuoden kuuntelulistalla, mutta se on pelottanut pituudellaan.
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Jos on ysärillä viettänyt teini-iän, niin ei ole voinut välttyä Cooliolta ja varsinkin Gangsta's Paradisesta.

Noin kuukausi takaperin soikin juuri tuo kappale, kun tyttöystävän kanssa kuunneltiin noita vanhoja helmiä. Tuota Cookin' with Cooliota tuli myöskin joskus katseltua. RIP Coolio.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Rip Coolio.

Harvoista rap-biiseistä oikeasti pidän, mutta pitänee tänään kuunnella Gangsta’s Paradise pari kertaa.
Samma här - pidin/-än ko. kappaleesta itse asiassa kovasti ja vain Eminem on joillakin teoksillaan päässyt samaan, kun rap-musiikista puhutaan.
Varmasti jo joillekin auennutkin, etten ole oikein rap-aikakauden ihmisiä, paremminkin sieltä suomalaisen tangon kukoistuskaudelta, mutta onneksi muuan liverpoolilainen poppoo katsoi kreivin aikaan asiakseen ruveta metelöimään ennennäkemättömällä tavalla, "mi johti mut turmioon..."

R.I.P. Coolio!
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Tänään opittua: Gangstas Paradise on sample Stevie Wonderin Pasttime Paradisesta. Toki Stevien tuotanto on ollut jo jokusen vuoden kuuntelulistalla, mutta se on pelottanut pituudellaan.

Kiitos. Menee siis vähän samaan kuin toinen hehkuttamani rap-veisu: Ezkimon Entinen. Carolan Rakkauden Jälkeen ihan hieno nappaus rapiin.

Eli tuo jotenkin sietämäni rap/hiphop lähtee usein jostain muusta. Joo, olen myös vanhoillinen rock-ihminen, iskelmäklassikot aika salaisia paheita.
 

lake79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi, Pahalampi.
RIP Coolio. Kannattaa myös kuunnella "Weird Al" Yankovicin parodiabiisi Amish Paradise.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös