Tätini, joka oli myös kummitätini, kuoli tuossa taannoin. No, äitee sitten pienessä huppelissa soitti, että täti tuodaan Suomeen haudattavaksi. Puhe oli sitten meidän perheen ns sukuhaudasta, jonne taitaa tätä menoa päätyä kaikki lähisukulaiset. Se olisi sellainen looginen ja tunteellinen paikka hänenkin viimeiseksi sijakseen, sillä ulkomailla ei olisi oikein mitään sellaista, ellei sitten olisi päädytty polttohautaukseen. Tätini siis asui käytännössä koko elämänsä ulkomailla, mutta oli läheinen siitä huolimatta. Kyllä se voi niinkin välimatkasta huolimatta luonnistua.
Hieman kostutti silmiä, kun tästä kuulin. Siinä on jotain sellaista kierolla tavalla kaunista, että pääsee kotimaansa syleilyyn, jos näin runollisesti voi ilmaista.