Nurse Ratchedin rooli tuli Louise Fletcherin ollessa karvan yli 40-vuotias ja melko tuntematon. Noilla ikävuosilla tuolloin (ja vähän vieläkin) lahjakkaimmankin naisnäyttelijän ura alkaa laskea, kun hyviä rooleja - erityisesti päärooleja - ei enää löydy. Tuota ennen Fletcher oli jo pitänyt taukoa näyttelemisestä yli vuosikymmenen kasvattaakseen lapsiaan. Paluun teki 1974 Robert Altmanin Varkaita kuten me -elokuvaan, jossa hänen roolihahmonsa kylmästi ilmiantoi veljensä poliisille. Tuosta roolista Milos Forman bongasi Fletcherin, joka sitten ansaitsi koekuvausten kautta Nurse Ratchedin roolin. Kuriositeettina Fletcher oli naimisissa Altmanin elokuvia tuottaneen Jerry Bickin kanssa ja kun miehet riitautuivat, niin huhutusti Fletcherille tehtailtu rooli Nashvillessa meni Lily Tomlinille.Ehdit minuuttia ennemmin. Ikoninen pahis. Mutta oliko yhden hitin ihme vai mitä muuta hän teki urallaan?
RIP.
Vastauksena kysymykseen, niin pitkälti yhden hitin ihme jos niin voi sanoa helposti yli sata roolia tehneestä näyttelijästä. Etenkin kun näyttelijöiden saralla voi sanoa, että kun työskentelet säännöllisesti, niin olet onnistunut. Mutta mikä roolisuoritus! Vähän varmaan jäi roolinsa vangiksikin. Kauhuelokuvissa ja trillereissä, sekä tv-elokuvissa pitkälti näytteli ja sitten muutamia pieniä sivurooleja muissa isoissa elokuvatuotannoissa. Erottuaan Jerry Bickistä 70-luvun lopussa Fletcher deittaili 21-vuotiasta James Masonin poikaa, joka tulisi aikanaan tuottamaan Sex, lies and videotapen ja toimimaan mm. Reaganin neuvonantajana ynnä muuta vaatimatonta.
Omasta mielestään Fletcher oli liian pitkä (5"10 -> n. 178 cm.), mikä vaikeutti roolien saamista ja uransa alussa hän esiintyi monesti (tv-)westerneissä, joissa pituus oli etu. Westernien miesnäyttelijät kun olivat pidempiä, eikä Fletcher tällöin ollut vastanäyttelijäänsä pidempi. Fletcher sai Oscar-voittonsa jälkeen aika paljon elokuvarooleja isoilla osilla, mutta voisi spekuloida valitsiko oikein. Heti seuraava roolivalinta kun oli Manaajan jatko-osa... Aika pian se ura kuivui takaisin tv-elokuviin, b-elokuviin ja pieniin sivuosiin. Hän on yksi hyvä esimerkki siitä, ettei Oscar-voitto takaa pysyvää elokuvatähteyttä.
Näytteli toki vielä minunkin sukupolven yhdessä "klassikossa" Julmia aikeita (1999) Ryan Philippen tätiä. Elokuvassa Tosi välkky dekkari (1978) irrotteli ihan muistettavasti Ingrid Bergmanin elokuvapersoonalla komediassa, jonka käsikirjoitus oli Neil Simonin (The Odd Couple) käsialaa.
EDIT: Ja Brainstormissa myös ihan hyvä rooli, josta keräsi kriitikoiltakin kiitosta. Vaikka ehkä jäi jalkoihin siinäkin ison yleisön silmissä, kun kyseinen elokuva oli sen tuotannon aikana Hollywood-paatilla hämärissä olosuhteissa hukkuneen Natalie Woodin viimeinen rooli.
Viimeksi muokattu: