Retkeily & vaeltaminen

[hihhu]

Tapahtuman opetus: kunnon kenkien tärkeyttä ei voi liikaa korostaa.

Vaelluskengistä täytyykin aloittaa juttua, koska oma kokemus on kyllä aika päinvastainen kuin tuo aina kuultava kunnon kengät. Lienenkö sitten outojen ihmisten kanssa aina liikkeellä, mutta jalkavaivoja saadaan oman kokemuksen mukaan nimenomaan vaelluskengistä. Ainakaan omat polvet eivät kestä sitä, että nilkka laitetaan likimain liikkumattomaksi ja parikymmentä kiloa selkään. Ne tosin ovatkin huonot. Polvet siis. Mutta kun en ole ollut ainoa, joka linkuttaa kepin kanssa polvet jalkapalloina, niin ihmetyttää, että eikö noita ongelmia tule muualla kuin meidän porukoissa.

Omat kengät ovat kokemukset kasvaessa aina vaan pienentyneet ja keventyneet. Viimeiset pari vuotta ensimmäinen kenkävalinta on ollut crocsit. Yllättävän toimivat pelit, ei ainakaan kuivaaminen ole ongelma. Vaelluskenkiä sitten, jos oikeasti lähdetään polulta pois, mutta ainakaan Suomen eri reunoilla ei ole tullut sellaisia merkittyjä reittejä vastaan, että niillä kävelemiseen tarvitsisi sen ihmeempiä kenkiä kuin kaupungissa kulkemiseen. Varmaan eri juttu silloinkin, jos lähdetään johonkin kunnollisille vuorille, mutta paikalliset sokostit kiipeilee kyllä vähemmän kummallisillakin vermeillä.

 

[Alamummo]

Kunnon kengät ja sisäänajo ennen vaellukselle lähtöä, ei vaelluksella.

Tämä on niin totta. Islannissa patikoidessamme seurassamme käveli amerikkalainen tyttö, jonka kengät olivat hajonneet juuri ennen reissua ja hänen oli pakko kävellä uusilla. Kolme päivää hän tuli sitkeästi mukana, neljäntenä hän ei enää pystynyt kunnolla kävelemään. Hän tuli sen viimeisen etapin sitten autokyydillä Thorsmörkiin.

Ihmeteltiin eräällä tuvalla, mistä hän oli saanut Valintatalon kassin. Kävi ilmi, että hän oli ollut Rovaniemellä opiskelemassa/töissä. Muutenkin kunnon mimmi: tykkäsi salmiakista ja saunasta.

Hihhulle sanoisin, että jokainen valitsee kenkänsä sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu. Itse en lähtisi crocsin kaltaisissa liukaspohjaisissa kengissä, jotka voivat luiskahtaa jalasta yhtään mihinkään. Kunnon kenkiä saa myös ilman vartta, jos nilkan tuki ei tunnu hyvältä ja aiheuttaa ongelmia polviin. Kengän pohjan pitää olla pitävä ja tarpeeksi jäykkä. Itselläni on kahdet kengät: kunnon nahkaset varsikengät vuoristoon ja muuten pahaan maastoon sekä puolivartiset verkkoversiot lämpimiin patikoihin. Turkissa jalat olisivat sulaneet nahkakenkiin.

 

[Rod Weary]

Vaelluskengistä täytyykin aloittaa juttua, koska oma kokemus on kyllä aika päinvastainen kuin tuo aina kuultava kunnon kengät. Lienenkö sitten outojen ihmisten kanssa aina liikkeellä, mutta jalkavaivoja saadaan oman kokemuksen mukaan nimenomaan vaelluskengistä. Ainakaan omat polvet eivät kestä sitä, että nilkka laitetaan likimain liikkumattomaksi ja parikymmentä kiloa selkään.

Toki omiin kokemuksiin pitää luottaa. Jos varret eivät ole sun juttu, niin sitten menet ilman. Mulla ei ole varsia kuin laskettelumonoissa ja... vaelluskengissä. Ne siis eivät ole myöskään minun juttuni. Silti en lähtisi ilman varsikenkiä patikalle. Erään viikon patikan vedin matalissa vaelluskengissä, kun reitti oli operaattorin luokituksella vaatimustasoltaan yhden tähden patikka. Minä olisin laittanut tuolle ainakin yhden tähden lisää. Kaipasin siis noita varsia, kun kuitenkin osa reitistä oli varsin kivikkoista, eikä suinkaan mitään käveleksimistä tasaisilla poluilla. Mulla on kyllä hyvät polvet ja vahvat nivelsiteet, joten nilkka ei pyörähtele. Siitä huolimatta oli välillä varsin (!) orpo olo noissa matalissa, vaikkakin asiallisissa kengissä.

Olen kyllä ääneen ihmetellyt alppimaisemissa samalla vaelluksella olleen kaverin lenkkareita, mutta niissä se oli kuulemma aina mennyt eikä suostu raskaampia popoja kinttuihinsa vetämään. Ja siellä oli todella kivikkoista.

Hyvin nuo Meindlit ovat palvelleet jo kuusi vuotta. Juuri sisäänajetut siis. Pari vuotta sitten Espanjassa oli seurueessa tyyppi, jolla oli myös huolella sisäänajetut laatukengät. Sinänsä vekkulia, kun molemmista irtosi pohja puolen tunnin sisään. Oppaan mukaan pohjan irtoaminen noin lämpimässä ei ole harvinaista, mutta minä todistin tuota ekaa kertaa, vaikka on sitä lämpimässä ennenkin menty.

 

[Ahar]

Itse voisin suositella tuolta pohjoisesta Hetta-Pallas reittiä. On kyllä mahtavat maisemat ja oikeastaan aika suht helppo reitti. Ihan kyllä peruskunnolla pärjää ! Ja sen kyllä pystyy vetään "yhden stopin taktiikalla" jos on vähän parempi kunto. Itse olen sen mennyt 2 kertaa ja molemmilla kerroilla oltiin kaverin kanssa maastossa 3 yötä. Tai no maastossa ja maastossa. Varaustuvissa nukuttiin ja suosittelen kyllä varaamaan yöpymiset noista varaustuvista jotka löytyvät Sioskurusta, Hannukurusta ja Nammalakurusta. Toissa vuonna kun mentiin niin 10 egee maksoi yö. Hannukurussa on sauna, 7 egee, kannattaa käydä.
Paavontalosta Enontekijöltä voi varata venekuljetuksen järven yli ja he siirtävät kyllä autosi Hetasta Pallakselle tai päin vastoin. Venekyyti taisi olla 7 egee / turpa ja auton siirto n. 70 egee.

Kolme viikkoa sitten kävin Hetta-Pallaksen hiihtämällä. Oli melko rankka reissu kun sesonki ei ollut vielä alkanut eikä moottorikelkkauria oltu vielä tunturiin ajettu. Tuuli oli jatkuvasti noin 30 m/s, eli vastatuuleen ei meinannut päästä eteenpäin ja kun tuuli muuttui sivulle oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Lisäksi valtaosa matkasta hiihdettiin umpihankeen.
Ensimmäisenä päivänä Hetasta Hannukuruun, jossa sauna oli edelleen paikallaan. Toisena päivänä Hannukurusta Nammalakurun upouuteen autiotupaan ja kolmantena päivänä Nammalasta Pallakselle. Rankka ja hyvä reissu.
Sauna maksoi edelleen 7 euroa, autonsiirto oli 70 euroa, mihin lisäksi vielä Pallas -hotellin ottama 5 euron autonavaimen säilytysmaksu.

 

[Byvajet]

En yleensä innostu suuren riskin vuori- tai naparetkistä, mutta pitkiä matalan riskin projekteja seuraan mielelläni. Niihin on helpompi samaistua.

-2,5 vuotta
-yli 25 000 kilometriä
-reissu alkanut reilu kuukausi sitten

Etusivu: Wild Raven Adventure
Suunniteltu reitti: Wild Raven Adventure

 

[Yläpesä]

Tänä kesänä tuli taas pistäydyttyä Kilpisjärven maastossa viikon reissu ja todettua vihdoinkin itselle rehellisesti että vituttaa silmittömästi kantaa sitä 30kg:n lastia selässä mikä vaikuttaa mielialaan ja maisemista nauttimiseenkin melkoisesti. Annapas olla minkä kuumeen tuo oivallus sai aikaan. Nyt menee illat sutjakkaasti kun yrittää selvittää grammanviilauksen kautta ensi kesän varustekasaa ja hankkia maailmalta passelit tuotteeseen - tietenkin pihille isännälle suotuisaan hintaan. Hyvällä tiellä ollaan kun teltan vaihdolla putosi 2kg, uudella untuvapussilla 1,5kg, makuualustastakin 0,5kg ja vielä harkittavana on pudottaa 1kg rinkanvaihdollakin (keveys ei saisi syödä kestävyyttä). Sen jälkeen pääsee käsiksi rinkan sisustaan eli mitä kaikkea roinaa sitä on aina tullut kuljetettua mukana "vain hätätilanteita" varten. Testasin yhdellä päiväretkellä miltä tuntuu edetä <15kg kantamuksella ja onhan se askel keveä kuin nuorella varsalla! Olen muuttunut mies.

 

[Prof. Puck]

Vaellus ja kiipeilykamoissa taitaa edelleen päteä vanha nyrkksääntö., että (ainakin tietyn kipurajan jälkeen) grammanviilaus tarkoittaa gramma = euro... eli hyvän, mutta hintavan harrastuksen olet valinnut. Tietää ainakin minne rahansa pistää :-)

Mun repun "kuivapaino" on noin 10 kiloa viikon sulanmaan reissulle lähdettäessä. Siitäkin saisi vielä kiloja karsittua, mutta sitten pitäisi alkaa jo tinkiä mukavuudesta niin paljon, ettei se minua enää kiinnosta. Välillä on mukava retkeillä myös kanootilla/kajakilla, kun sinne saa kaikkia mukavuutta lisääviä turhakkeita tungettua vaikka kuinka.

Kuivapaino tarkoittaa kaikki varusteet ilman ruokia... Ruoka voi sitten painaa viikon reissulla mitä tahansa 3 - 10 kilon väliltä, riippuen reissun luonteesta ja kuinka perusteellisesti haluaa reissussa herkutella.

 

[Yläpesä]

Vaellus ja kiipeilykamoissa taitaa edelleen päteä vanha nyrkksääntö., että (ainakin tietyn kipurajan jälkeen) grammanviilaus tarkoittaa gramma = euro... eli hyvän, mutta hintavan harrastuksen olet valinnut. Tietää ainakin minne rahansa pistää :-)

Sepä se juuri. Kun on syntynyt pih...säästeliääksi niin on seurattava alerysäyksiä ja nimenomaan ulkomailta sillä kotimaiset alet tuppaavat olemaan naurettavia vedätyksiä Anttila-tyyliin. Mutta tällä hetkellä rinkka-teltta-mpussi-alusta yhteispainoltaan 4,7kg eikä hintataso pompsahtanut yli 500e. Vielä tuosta telttaan kunnolla satsaamalla voisi niistää melkein kilon mutta pelkään että sellainen ultralite ei kestäisi kuitenkaan Käsivarren myrskytuulia. Näillä mennään nyt muutama vuosi ainakin. Seuraavana tosiaan keittiötarvikkeet ja vaatteet uusharkinnan alaisiksi.
Mutta upeita tuotteita on tullut vastaan ja silmät auenneet tarkastelemaan asioita etukäteen.

 

[Rod Weary]

Hyvin nuo Meindlit ovat palvelleet jo kuusi vuotta. Juuri sisäänajetut siis. Pari vuotta sitten Espanjassa oli seurueessa tyyppi, jolla oli myös huolella sisäänajetut laatukengät. Sinänsä vekkulia, kun molemmista irtosi pohja puolen tunnin sisään.

Jaa olen tällaista kirjoitellut reilut kaksi vuotta sitten. Hyvin ne palvelivat seitsemän vuotta. Tänä kesänä heti patikan ekana päivänä toisen kengän pohja sanoi morjens. Hiukan jänskätti paikallisessa alan liikkeessä, että löytyykö sopivaa tilalle, kun oli vielä viikoksi ohjelmaa. Merkki pysyi samana, mutta ei ollut nahkaisena kokoa, piti mennä pimeälle puolelle synteettisten maailmaan. Mukavat ovat, vaikkakin hiukan kaipaisi tukevuutta kivikossa. Pärjäsin kuitenkin. Palataan asiaan n. viiden vuoden kuluttua.

 

[Prof. Puck]

Jaa olen tällaista kirjoitellut reilut kaksi vuotta sitten. Hyvin ne palvelivat seitsemän vuotta. Tänä kesänä heti patikan ekana päivänä toisen kengän pohja sanoi morjens. Hiukan jänskätti paikallisessa alan liikkeessä, että löytyykö sopivaa tilalle, kun oli vielä viikoksi ohjelmaa. Merkki pysyi samana, mutta ei ollut nahkaisena kokoa, piti mennä pimeälle puolelle synteettisten maailmaan. Mukavat ovat, vaikkakin hiukan kaipaisi tukevuutta kivikossa. Pärjäsin kuitenkin. Palataan asiaan n. viiden vuoden kuluttua.

Jatketaanpa hiukan tätä ylivuotista "suurta" kenkäkeskustelua, ettei Leonilla mene ihan yksinpuhumisen puolelle...

Sopivien kenkien löytäminen on varmaankin yksi vaikeimpia kysymyksiä vaeltamisen saralla. Varrelliset ns. perinteiset vaelluskengät ovat varmasti paras kompromissiratkaisu; toimivat kelvollisesti vähän joka paikassa. Minä olen vuosien varrella kokeillut ihan kaikkia kenkiä vaelluskengistä suunnistukenkiin ja vaelluskumisaappaisiin. Viimeisten vuosien aikana olen vaeltanut pääasiassa kevyillä, hyvin hengittävillä ja nopeasti kuivuvilla mutta kovapohjaisilla varrettomilla kengillä. Eivät nekään mikään ideaalivalinta ole, mutta kun nilkat ja jalat kestävät varrettomien kanssa pahimmissakin kivikoissa rymistelyä, niin miksipä ei.

Kova pohja on kuitenkin pakollinen, kun kivikossa päiväkausia reppu selässä pomppii. Siinä sanoisivat jalkapohjat yhteistyösopimuksen irti parin ensimmäisen päivän jälkeen, jos pelkillä lenkkareilla olisi liikkeellä. Päivälenkin toki voi lenkkareillakin heittää tarvittaessa.

Goret ja muut suojakalvot olen hylännyt kengistä siksi, että pidemmillä vaelluksilla kengät tulevat kastumaan joka tapauksessa. Parempi siis satsata kenkiin, jotka saa nopeasti kuivaksi (kalvolliset kengät kuivuvat hitaasti) ja jossa materiaali itsessään on vettä hylkivää tai sen voi sellaiseksi kyllästää. Maastosta riippuen olen käyttänyt joko neopreenisukkia tai normaalia liner-vaellus-sukka komboa. Kuivattelen ja kierrätän sukkia vaelluspäivän aikanakin ja tauoilla otan kengät ja mahdollisuuksien mukaan myös sukat pois jalasta, jotta jalat, kengät ja sukat pääsevät kunnolla kuivumaan.. Minulla ei ole tullut rakkoja moneen vuoteen vaelluksilla, joten jotain varmasti teen oikein...

Kevyet kengät tarkoittavat myös sitä, että liikun nopeammin, vaikkei se aina mikään itsetarkoitus olekaan. Mutta mielummin sitä vaeltaa hyvävoimaisena kuin väsyneenä. Kilo kengissä painosäästöä vastaa varmaankin 5 kiloa repussa (ihan mutu-tuntumalla tämän heitin, mutta tuhansia kilometrejä vaeltaneena siltä se tuntuu..). Vähän samalla periaatteella kuin pyöräilyssä kilon painonsäästö pyörivistä osista (kammet, polkimet, vanteet, renkaat) vaikuttavat vauhtiin ja jaksamiseen paljon enemmän kuin kilo rungosta otettuna.

Jos lähden oikeasti vetiseen maastoon, niin retkeilykaapista valikoituu mukaan vaelluskumisaappaat. Ne ovat viime vuosina kehittyneet aika paljonkin, joten varsinkin Suomen vetisissä ja soisissa oloissa vaeltaville ne eivät ole ollenkaan huono vaihtoehto.

 

[Alamummo]

Jatketaan kenkäkeskustelua sen verran, että viime syksynä Yosemitessa totesin omieni tulleen tiensä päähän. Sisäpohja oli vaan painunut sen verran, että muutaman tunnin alastulo tuntui kamalalta jalan ulkosyrjässä ja päädyin ostamaan uudet kengät, tällä kertaa Hanwagit. En voi kuin kehua näitä goretexilla suojattuja nahkakenkiä. Mulla on aika leveä jalka ja Hanwageista löytyy malleja jalan leveyden mukaan. Istuvat kuin sukat.

Goretexistä oli kyllä hyötyä viime kesänä, sillä unohdin suihkia noihin pinnotteita ennen patikalle lähtöä. Olin tällä kertaa viikon Luoteis-Ylämaalla Skotlannissa ja yhtenä päivänä jouduin tarpomaan jonkin matkaa sellaista suota, että huonommissa kengissä olisi jalka ollut litimärkä. Nyt ei ollut, kenkä ja gaitersit pitivät jalat melko mukavasti kuivana.

Muutenkin Ylämaa oli todella hienoa patikkaseutua. Kiipesimme muutamalle corbetiille ja grahamille, joita aukesi uskomattoman kauniit maisemat lähikukkuloille, merelle ja horisontissa näkyneille Hebrideille, Munroja ei tuolla seudulla ollutkaan. Reitit oli merkitty hyvin karttaan ja polkuja oli helppo seurata. Ne olivat myös hyvässä kunnossa. Kukkuloiden huiputus oli kohtuullisen helppoa, yhdellä tosin oli viimeinen etappi sellaista kivikasaa, että sitä joutui menemään tosissaan nelivedolla. Kuuluisat ylämaan mäkäräiset pysyivät onneksi suurelta osin poissa, ehkä kohtuullisen tuulen ansiosta. Ihastuin kyllä Ylämaahan ja tämä ei jää ainoaksi reissuksi noille seuduille. Seuraavaksi voisi suunnistaa vaikka saarille. Suosittelen kyllä kaikille pallontallaajille noita kulmia.

 

[Prof. Puck]

Sepä se juuri. Kun on syntynyt pih...säästeliääksi niin on seurattava alerysäyksiä ja nimenomaan ulkomailta sillä kotimaiset alet tuppaavat olemaan naurettavia...

...Vielä tuosta telttaan kunnolla satsaamalla voisi niistää melkein kilon mutta pelkään että sellainen ultralite ei kestäisi kuitenkaan Käsivarren myrskytuulia...

Vaatteisiin ja kenkiin saa sitten uppoamaan yllättävänkin paljon, varsinkin jos harrastaa monipuolisemmin retkeilyä. Allekirjoittaneella on on hiukan eri kamat normi-vaelluksille, vuoristoon ja sitten metsävaelluksille esimerkiksi lapissa. Jälkimmäinen siksi, että silloin kun on mahdollisuus tulistella, niin kalvo- ja keinokuituvaatteet ovat kaukana ideaalista. Tällaisissa reissuissa suosin Fjällrävenin tuotteita, vaikkeivat toki vedenpitäviä täysin olekaan.

Ja sitten kun on vielä eri kamat normaalien vaellusten lisäksi kajakki-melontaan, randonnee-hiihtoon, maastopyöräilyyn jne.. niin onhan noissa retkeilykamoissa varmaan ainakin muutama kymppitonni kiinni. Se tosin ei harmita, vaan pikemminkin se, ettei noita välineitä ehdi tarpeeksi käyttää. Olen haaveillut, että saisin otettua kolmen kuukauden vapaan, esimerkiksi kuukausi palkatonta kesäloman molemmin puolin, ja sen ajan pyhittäisin lähes kokonaan retikeilylle ja ulkoilulle. Ehkä parin vuoden päästä siihen olisi jo mahdollisuus.

Mitäs kauppoja Yläpesä suosii maailmalta tuotteita ostellessa? Minä en ole kovin paljon viime vuosina nettiostoksia harrastanut, kun mulle tavara on kulkeutunut tuttavien avustuksella jenkeistä aika hyvin. Ottaa kyllä päähän kuin sama - jopa eurooppalainen - tuote on vähintään kolmanneksen edullisempi ihan vaan sillä, että se raahataan Atlantin toiselle puolelle. Viimeksi ostin Rab:in kuoritakin ja housut, toki alennuksta, mutta säästin reilusti yli 300 euroa ostamalla ne jenkeistä eurooppalaisten kauppojen sijaan.

Kyllä nuo ultra-kevyet tuotteet aika hyvin tuultakin kestävät... toki riippuu tuotteestakin kun niitäkin on niin monentasoisia. Minä en olisi esimerkiksi vielä käsivarren olosuhteissa huolissani. Eri asia, kun siirrytään oikeasti ylävuoristoon. Paljon on kiinni myös siitä, mihin ja miten teltan pystyttää. Tosin oma käyttö noiden puhtaasti ultra-light tuotteiden kanssa on vähentynyt aika paljonkin, koska kannan mielelläni sen muutaman ylimääräisen kilon jolla puolestaan lisään vaellusmukavuutta huomattavasti. Mielummin kuitenkin olen teltassa, jossa on kunnon istumiskorkeus kuin säästän puoli kiloa teltan painossa ottamalla mahdollisimman matalan teltan. Mutta johonkin se raja on toki aina vedettävä. Itse olen testannut viimeksi vaelluskotaa, joka onkin verraton väline metsä-lappi tyyppisessä retkeilyssä, mutta soveltuu aika huonosti tunturiylängöille, vuorostosta nyt puhumattakaan.

OutdoorGearLab on aika hyvä sivusto varusteiden esittelyn ja niistä kertovien testiraporttien lukemiseen.. yksi parhaita mitä minä tiedän? Hiukan jenkkipainotteinen, mutta kun sen pitää mielessä, niin kyllä sieltä ihan hyvää vinkkiä ostopäätösten tueksi löytää..

 

[Yläpesä]

Mitäs kauppoja Yläpesä suosii maailmalta tuotteita ostellessa? Minä en ole kovin paljon viime vuosina nettiostoksia harrastanut, kun mulle tavara on kulkeutunut tuttavien avustuksella jenkeistä aika hyvin. Ottaa kyllä päähän kuin sama - jopa eurooppalainen - tuote on vähintään kolmanneksen edullisempi ihan vaan sillä, että se raahataan Atlantin toiselle puolelle.

Itse asiassa en edes suosi mitään tiettyä putiikkia vaan luotan hintahakuun ja yleensä kaupat syntyvät jonkun saksalaisen/brittiläisen kaupan kanssa. Jenkeissä ja Kiinassa hintataso voi tosiaan olla merkkituotteissa edullisempi mutta kun rahdin + tullin + verot laskee päälle niin vähintään samoihin tasoihin eurooppalaisten kanssa päädytään. Ja Kiinan kohdalla en uskalla luottaa että tuote on sitä mitä luvataan. Joten, kun ensin on haarukoitunut se tavoiteltava tuote intensiivisen infohaun jälkeen, niin idealo.de/uk tai billiger.de kokeeksi kehiin ja sitä kautta hahmottuu hintataso. Vaatteiden osalla olen kyllä konservatiivi ja haluan kyllä kokeilla ja tuntea tuotteen päälläni, joten ne yleensä hankin kivijalasta ja vasta niille päivitystä/seuraajaa hakiessa voin käyttää nettikauppaa.

 

[Keskiviiva]

Tänään 26km Vaskijärven reitillä Yläneellä. Reitti oli kuulopuheisiin nähden pettymys, sillä aivan liikaa oli metsätieosuuksia, kun mieluummin sitä polulla tai pitkospuilla kävelisi. Noh, oli tuolla toki noin puolet reitistä myös kunnon erämaata. Eläinhavainnot jäivät tällä kertaa heikoiksi, kun aiemmin hieman samalla suunnalla Pukkipalossa olen kuullut susilauman ulvontaa, mutta nyt jäivät huomaamatta. Tosin yksi tuulessa heilunut puu kuulosti afrikannorsulta.
Tavallaan hauskaa, että eilen lauantaina "vaelsin" Helsingin ydinkeskustassa lievessä krapulassa askelmittarin mukaan 17km ja näin rannassa melko lähellä kaivopuistoa villin minkin, josta saatiin metrin päästä useita kuvia. Minkki oli juuri noussut merestä ja oli kuivaamassa itseään ja jopa katsoi kameraan pitkään lähietäisyydeltä. Sitten seuraavana päivänä tosiaan eteläisen Suomen syrjäisimmillä seuduilla ja eläimet loistivat poissaolollaan, kun ei edes korppia näkynyt - senkin näkee todennäköisemmin 3km Turun keskustasta.
Mutta ainakin hiljaisuuden tavoitin Helsingin hälinän jälkeen. Kahteen päivään yhteensä vaellusta siis maratonin verran 43km, joista ensimmäinen vajaa puolikas asfaltilla kävelykengissä.

 

[pettter]

Jännää toi varusteiden maksaminen ja netin vaellussivustoilla jopa kilpavarustelu kun mä oon mieltänyt vaelluksen jotenkin ilmaiseksi harrastukseksi. Senkun menee metsään vaan. Ennen kait siellä pärjättiin niissä vanhimmissa ja kulahtaneimmissa vaatteissa plus ehkä jollain sadeviitalla, vähän kuten armeijassakin. Tietty noi kalliit vehkeet on varmasti tosi hyviä ja lisää mukavuutta, mutta jotenkin vaan tuntuisi hassulta maksaa niin hirveästi jostain korvessa kävelemisestä. Hitusen se myös veisi sitä fiilistäkin kun kaikilla varusteilla sä et ole enää samalla tavalla luonnon armoilla vaan puoliksi lähestulkoon hotellihuoneessa ja muutenkin koko ajan kartalla ja tavoitettavissa jne. Matkustelussa sen ymmärtää ettei kaikki halua vapautta, seikkailua ja haasteita vaan ottaa valmispaketin, mutta ehkä se on sama juttu tossa vaeltamisessakin. Mulle vaan metsä ja erämaa edustaa jotain alkukantaista vai miten sen sanoisi. Sinne ei halua millään avaruuspuvulla. Ei silloin tunne olevan osa luontoa.

 

[Prof. Puck]

Jännää toi varusteiden maksaminen ja netin vaellussivustoilla jopa kilpavarustelu kun mä oon mieltänyt vaelluksen jotenkin ilmaiseksi harrastukseksi. Senkun menee metsään vaan. Ennen kait siellä pärjättiin niissä vanhimmissa ja kulahtaneimmissa vaatteissa plus ehkä jollain sadeviitalla...

Itse asiassa olen osin samaa mieltä kanssasi. Retkeilystä on tehty turhankin hifiä ja se valitettavasti nostaa monella kynnystä lähteä luontoon. Ei siitä ole kuin reilu parikymmentä vuotta, kun suurin osa suomalaisista vaelsi tennareilla ja kumppareilla lappia ympäri, ja kyllä niilläkin ihan kelvollisesti toimeen tultiin. Tänäpäivänä jos retkeilylehtiä tai netin palstoja lukee, niin kokemattomalle tulee helposti fiilis, ettei metsään oile mitään asiaa ennenkuin on kantanut retkeilykauppaan vähintään muutaman tonnin rahaa "välttämättömiin" varusteisiin.

Sitten on toisaalta se puoli, että minkä kukin mieltää retkeilyksi ja toiseksi missä liikutaan. varusteet sitten sen mukaan... Suomalaisessa metsämaastossa, ihan etelästä pohjoiseen, pärjää kyllä vaatimattomammallakin varustuksella, kunhan nyt muistaa heittää edes tulentekovälineet repun tai taskun pohjalle. Sitten taas on turha lähteä uhmaamaan olosuhteita vaikkapa ylävuoristoon puutteellisilla varusteilla (tai osaamisella). Siellä voi päästä nopsaan hengestään, jos ei tiedä mitä tekee.

Ja tietty jos retkeilyä harrastaa enemmän, niin onhan sekin normaalia, että harrastusvälineisiin satsaa enemmän. Joku ostaa sulkapallomaila-setin matkalla mökille ABC:lta kympillä, kun taas toinen pelaa sulkapalloa kilpatasolla ja tuskin kukaan kritisoi häntä siitä, ettei halpismailat enää kelpaa.

 

[100A]

Sutaistaanpa tänne. Onko paikalla muita partiolaisia? Ite luuhasin melkein koko peruskouluajan partiossa, kultaisella 80-luvulla siis. Reilun parinkymmenen vuoden tauon jälkeen lähdin toimintaan mukaan, kun oma tytär saavutti sudenpentuiän.

Nyt olen meidän sudenpentumme ovat kasvaneet seikkailijoiksi (10-12 vuotiaita) ja meikäläinen toimii myös lippukunnanjohtajana Hgissä.

Kun ilma on näin upea, on synti ja häpeä olla sidottuna sisätyöhön. Kateellisena lueskelen Teemu Suomisen blogia, ja haaveilen eräjormailusta.

 

[Byvajet]

Jännää toi varusteiden maksaminen ja netin vaellussivustoilla jopa kilpavarustelu

Suurimmat kulut syntyvät kevyestä laadukkaasta teltasta ja kevyestä laadukkaasta makuupussista. Noihin menee se 700-900 euroa. Kumppareihin (minulla on ollut lukemattomat vaelluskengät ja olen luopunut niistä) menee 50-100 euroa, keittimeen ja kattiloihin 100-150 euroa, retkipatjaan satanen, vaatetukseen halpahallista (keinokuitua ja sekoitekuitua) satasesta pariin sataan.

Tuolla paketilla selviää peruskeveästi ja mukavasti. Hinta jää alle 1500 euron.

Vaatteisiin saa kulumaan hirveästi, jos sellaisia ratkaisuja tahtoo tehdä. Kysymys erikseen on se, onko ratkaisuista toimivuuden kannalta mitään iloa. Oman kokemukseni mukaan vaellusvaatemarkkinointi on suurta kusetusta. Paljon satsaamalla saa usein vähemmän toimivuutta kuin halpahallissa vierailemalla.

Teltasta, makuupussista ja keittimestä ei kannata tinkiä. Niissä rahalle saa vastinetta sekä toimivuuden, kestävyyden että keveyden muodossa.

 

[pettter]

Teltasta, makuupussista ja keittimestä ei kannata tinkiä. Niissä rahalle saa vastinetta sekä toimivuuden, kestävyyden että keveyden muodossa.

Juu. Jotenkin vaan tuntuu hassulta maksaa tuollaisesta ns. ilmaisesta harrastuksesta, mutta ehkä mun ajatus muuttuu kun lähden jonnekin, heh. Viime syksynä sain innostuksen ja jotkut suht halvat kamat ostin, mitkä vieläkin möllöttää tuolla paketissa. Tänä kesänä/syksynä oli tarkoitus lähteä pohjoiseen, mutta tulikin muita suunnitelmia. Tietty tossa Nuuksiossa voisi käydä pari yötä testaamassa kamoja ja katsomassa miten jaksaa kantaa, nyt kun vielä on suht hyvä sääkin. Kaljaa vaikka rinkka täyteen kun muuten tonne ei täyspakkausta tarvitse.

Penskana kyllä oltiin paljon luonnossa, mutta varsinaista vaellusta en ole koskaan harrastanut. Viime syksyn luin alan foorumeita ja yllätti miten paljon noista kamoista maksetaan. Tietty vuorikiipeilijät ja talviretkeilijät yms. erikseen.

 

[El Gordo]

Suurimmat kulut syntyvät kevyestä laadukkaasta teltasta ja kevyestä laadukkaasta makuupussista. Noihin menee se 700-900 euroa.

Ei kai sentään, jos kesän ja (alku)syksyn reissuista puhutaan? Reilun kilon painoisen kolmen vuodenajan makuupussin saanee 100-150 euroon ihan kelvollisen. Parin kilon, parin hengen vaellusteltta kustantanee enemmän, mutta muistaakseni noita ainakin ennen löytyi parinsadan euron sopuhintaan ihan päteviä. Jos sen teltan ei ole pakko olla Hilleberg tai Fjällräven, niin alentaisin kyllä hinta-arviota muutamalla satasella.

Jos retki suuntautuu tavanomaiseen suomalaismetsään ja kesäyöstä on odotettavissa lämmin ja sateeton, niin sittenhän pärjää jollain kympin tai kahden makuupussilla ja teltalla. En nyt suosittele sellaista settiä kumminkaan, mutta joo, periaatteessa lähes ilmaisesta harrastuksesta on kysymys, jos olosuhteet on suotuisat. Ja jos tekee vain päiväretkiä, niin sittenhän ei tarvitse noitakaan. Puukon, tulitikkujen ja kahvipannun hommaaminen riittää. Vaatteet voi olla normaalit autonkorjausvaatteet, ja joku reppu nyt varmaan löytyy jokaiselta nurkista.

Kyllähän se varustelukierre tuppaa sitten alkamaan, kun tekee pitempiä retkiä ja yöpyy useamman yön maastossa. Kylmiä öitä, vesisateita ja muita ikävyyksiä osuu matkalle, ja sitten huomaa, mitkä varusteet ei ollut ihan tehtäviensä tasalla tai vaan yksinkertaisesti painoi liikaa. Ja seuraavaksi vuodeksi hommaa sitten paremmat.

 

[Yläpesä]

Kyllähän se varustelukierre tuppaa sitten alkamaan, kun tekee pitempiä retkiä ja yöpyy useamman yön maastossa. Kylmiä öitä, vesisateita ja muita ikävyyksiä osuu matkalle, ja sitten huomaa, mitkä varusteet ei ollut ihan tehtäviensä tasalla tai vaan yksinkertaisesti painoi liikaa. Ja seuraavaksi vuodeksi hommaa sitten paremmat.

Ainakin meikäläisen edellä olleet kommentit perustuvat siihen että vaellus kestää viikosta kahteen jolloin ollaan sivistyksen ulottumattomissa. Ja kelit voivat olla nollassa jatkuvan sateen ja myrskytuulen riepotellessa telttaa. On pikkasen eri asia käydä muutaman tunnin visiitti Nuuksiossa bussilla kuin kantaa elämän edellytyksiä olkapäillään päivätolkulla. Lappiinkin voi lähteä verkkareissa ja lenkkareilla, mutta kokemuksen myötä alkaa arvostaa luottamuksen lisäksi mukavuutta ja keveyttä - ehtii ja jaksaa nauttia myös siitä kävelyosuudesta. Alkeellisiin varusteisiin liittyy jonkinlaista masokismia ja periaatteellista itsensä rankaisemista.

 

[pettter]

Mä vaan mietin että eikös noita kaiken maailman goretexeja ole ollut vasta muutama kymmenen vuotta tai jotain. Ennen kännykkäaikaakin kaikki oli kaikilla hyvin, mutta nyt jengi ihmettelee miten sitä silloin on oikein pärjätty. Ei toi tarkoita että toinen vaihtoehto olisi lähteä verkkareissa ja lenkkareissa.

Ei kaikki mökillekään kaipaa mitään erikoisia ja kalliita vehkeitä enkä mä ajattele että se olis mitään itsensä rankaisemista. Jotkut kuukauden ulkomaanmatkatkin mä vedän pelkkä reppu selässä kun kaikki ylimääräinen on mulle turhaa. Maastoon tietty tarvii omat jutut niin noi esimerkit ei siihen liity.

Tota keitintä en vielä hommannut ollenkaan, mutta kait sekin pitää hankkia. Kotioloissahan ei silleen kaipaa lämmintä ruokaa, mutta maastossa varmaan on toisin. Kahvia/teetäkään mä en juo, mutta joku kuuma vois kylmällä tehdä terää.

Joillakin tuntui myös olevan jotain gps-vekottimia ja muitakin. Miten musta tuntuu että ne veisi osan siitä mitä mä noista ressuista kaipaan.

Joo sitä vaan mietin että eikö noi kaikki nykyajan vehkeet ja materiaalit ole pitkässä juoksussa aika uusi juttu. Ei ne ikänsä vaellelleet eräjormat ja itäkairan prinsessat varmaan alan nettifoorumeilla roiku listaamassa ja vertailemassa uusimpia varusteita. Jos kaikki pitää olla viimeisen päälle niin eikö sitten voisi lähteä vaikka asuntoautoilemaan. Tietty ne tuo mukavuutta ja turvallisuutta, mutta samalla myös vie jotain pois.

 

[Vesuri]

Sutaistaanpa tänne. Onko paikalla muita partiolaisia? Ite luuhasin melkein koko peruskouluajan partiossa, kultaisella 80-luvulla siis. Reilun parinkymmenen vuoden tauon jälkeen lähdin toimintaan mukaan, kun oma tytär saavutti sudenpentuiän.

Nyt olen meidän sudenpentumme ovat kasvaneet seikkailijoiksi (10-12 vuotiaita) ja meikäläinen toimii myös lippukunnanjohtajana Hgissä.

Kun ilma on näin upea, on synti ja häpeä olla sidottuna sisätyöhön. Kateellisena lueskelen Teemu Suomisen blogia, ja haaveilen eräjormailusta.

Hep. Partiota tullut harrastettua enemmän ja vähemmän aktiivisesti reilut 20 vuotta. Taival alkoi kahdeksan ikäisenä ja jatkui reilu parikymppiseksi. Tuli koettua kaikki pienestä vartioöaisesta johtajan hommiin. Sitten tulikin varsin pitkä tauko kunnes aikuisella iällä vedin muutaman vuoden sudari- ja tarpoja ryhmää. Oli kuitenkin vaikeuksia päästä sisälle uuteen ohjelmaan ja muutenkin touhu tuntui hiukan vieraalle aikaisempaan verrattuna. Lopetinkin, kunnes omat tenavat aloittivat tänä syksynä sudareissa ja viime viikonloppuna oltiin porukalla leirillä. Lauman vetohommiin en enää lähde, mutta taustalla apuna leireillä, retkillä sun muissa.

 

[Yläpesä]

Maastoon tietty tarvii omat jutut niin noi esimerkit ei siihen liity.

No juu, vaellus ja retkeily on tosiaan hieman eri asia kuin karavaanarilla ajelu ja mökkeily. Jos ensin vaikka uumoilun sijaan kävisit siellä maastossa edes muutaman yön reissuilla ja jatkettaisiin siitä?

 

[SamSpade]

Viimeaikoina maastossa on tullut vietettyä aikaa runsaasti ja uudet kengät piti hankkia kun vanhoista hajosi pohja. Haixin P3 kengät tuli hankittua kun olivat sopivasti alennuksessa. Kokemuksia: Aloitin sisäänajon 4 tunnin kävelyllä kivikkoisessa metsässä ja kuivahkolla suolla. Pitävät vettä kiitettävästi, ei mitään hiertymiä tai rakkoja jalkoihin. Mukavan kevyet mutta silti tukevat jalassa.
Sitten toinen setti, jossa 2 päivää maastossa, molempina päivinä 8 tuntia jalkojen päällä. Sama juttu, ei ongelmia hiertymien kanssa.
Olen saakelin tyytyväinen kenkiin.