Retkeily & vaeltaminen

[Keskiviiva]

Kommenttini ei liity kenenkään viestiin suoranaisesti, mutta sivumietteenä olen hieman ihmetellyt miksi tässä ketjussa keskustelu pyörii niin voimakkaasti varusteiden ympärillä. Eiköhän jokainen osaa löytää itselleen sopivat varusteet mahdollisuuksien mukaan, mutta mielenkiintoisempaa olisi mielestäni kuulla erinlaisia kokemuksia vaellusreiteistä, että millaisia ovat olleet maisemaltaan ja missä tavoittanut parhaimmin hiljaisuuden ilman muita vastaantulleita retkeilijöitä. Lisäksi kiinnostaisi kuulla erikoisista tapahtumista mitä vaelluksilla olette kokeneet.
Onko joku joutunut kovaan myrskyyn "kuseemaan itseään otsaan" tai onko nilkka nyrjähtänyt ja ollut pulassa keskellä ei mitään, onko polulla tallustellut karhu vastaan tai ruokamyrkytys iskenyt ja sissikakan jos toisenkin alleen heittänyt. Metsään ja luontoon kun menee, niin monesti sattuu ja tapahtuu jos ja mitä, mutta kuitenkin tärkein asia on kertoa varusteista mitä on ollut yllä?
Sama asia jos baarista löytäisi elämänsä rakkauden tai "hyvän panon" ja kertoo kavereilleen sen jälkeen, että oli pukeutunut uusiin merkkifarkkuihin ja kengät liukuivat hyvin tanssilattialla ja jättää olennaisimman asian mainitsematta.

 

[Prof. Puck]

Kommenttini ei liity kenenkään viestiin suoranaisesti, mutta sivumietteenä olen hieman ihmetellyt miksi tässä ketjussa keskustelu pyörii niin voimakkaasti varusteiden ympärillä. Eiköhän jokainen osaa löytää itselleen sopivat varusteet mahdollisuuksien mukaan, mutta mielenkiintoisempaa olisi mielestäni kuulla erinlaisia kokemuksia vaellusreiteistä, että millaisia ovat olleet maisemaltaan ja missä tavoittanut parhaimmin hiljaisuuden ilman muita vastaantulleita retkeilijöitä...

Ei muuta kuin konkreettisia kysymyksiä ja omakohtaisia kokemuksia esiin ja kommentoitavaksi, niin kyllä niihin varmasti vastauksia tulee ja keskustelun aihealueetkin laajenevat. Ihmisillä on usein myös erilaiset näkemykset ja mieltymykset retkeilyn ja vaelluksen suhteen. Joillekin - kuten ilmeisesti sinulle - hyvän vaelluksen mitta on siinä, että saa olla erämään rauhassa ilman muita ihmisiä ympärillä. Toiselle taas unelmien vaellus voi olla vaikkapa Santiago de Compostelan läpivaeltaminen tuhansien muiden kanssavaeltajien kanssa.

Siten myös keskustelu tai mielipiteiden jakaminen itse vaelluksesta voi olla hiukan vaikeaa, kun yhdelle onnistuneen loman merkki on se, että on saanut istua yksin viikon kuusen perseessä tulistellen ja toiselle kuinka monta adrenaliini-kiksiä on viikon aikana saanut... meitä on moneksi, myös metsässä!

Tosin olen kyllä itsekin sitä mieltä, että retkeilyä ja vaeltamista käsittelevillä keskustelufoorumeilla, ei siis pekästään täällä jatkoajassa, aiheet ovat vahvasti varusteisiin painottuvia. Tämä varmaan myös siksi, että suuri osa vaellusta harrastavista käyvät kerran tai max. pari vuodessa varsinaisella vaelluksella. Toisen, tai jopa valtaosan, harrastuksesta täyttää uusien varusteiden hankkiminen tai ainakin niistä keskustelu. En tiedä, onko se sitten vähän sama juttu kuin hifistillä, jolla on kymppitonnin musavehkeet , mutta joka ei omaa alkeellistakaan ymmärrystä/makua itse musiikista tai insinöörillä, joka tuntee tuhat seksiasentoa, muttei yhtäkään naista :-)

Tuosta kommentistasi, että sopivien retkeilyvälineiden löytäminen olisi helppoa, olen täysin eri linjoilla. Se on nimittäin hemmetin vaikeaa, mutta samalla myös mielenkiintoista ja siksi kai niistä (käyttökokemuksista) niin paljon puhutaan ja neuvoja auliisti jaetaan. Vuosikausia alaa seuranneena ongelmana on myös se, että valitettavasti myös retkeilyvarusteet, varsinkin vaatteet, ovat alkaneet seurata myös muodin vaateita.. Tätänykyä yleisin suomalaisen miehen katuvaate taitaa olla North Facen (tai vastaavan retkeilyvälinevalmistajan) kuori- tai soft-shell takki, vaikkei retkeilyä edes harrastaisi. Tämän vuoksi yksi konkreettinen neuvo onkin, että jos löydät esimerkiksi omaan käyttötarkoitukseen ihanteellisen tuotteen, niin sitä kannattaa ostaa varastoon ainakin yksi ylimääräinen pari. Todennäköisesti kyseistä tuotetta ei enää saa ensi vuonna, kun muoti pakottaa muuttamaan toimivankin tuotteen. Monet ovat myös päätyneet tekemään retkeilytavikkeita itse, kun mieleistä ei ole kaupan hyllyltä löytynyt... ainakaan sopivaan hintaan.

Mutta oikeassa olet... kyllä tämän ketjun alle mahtuu kaikenlaista keskustelua muistakin kuin varusteista. Myös partiokeskustelun yhdistäminen tänne sopii (ainakin minulle) vallan erinomaisesti, vaikkei partiotoiminta allekirjoittanutta varsinaisesti kosketa.

 

[Jupe]

Mä olen sananvarsinaisessa merkityksessä laiska vaeltamaan pitkiä matkoja ja nyt perhe-elämäkin haittaa pidempiä reissuja. Armeijassa oli ne extremeimmät milloin syötiin ne elävät kanat, rakennettiin puista ja pressuista lautat, hypättiin seiväshyppytyyliin isojen ojien yli jne. Siviilissä päiväretket on mukavia ja paljon eri maisemissa vietetty kokonaisia päiviä reppueväin, madeiraa, gomeraa, itävaltaa, andorraa jne. Suomessakin jonkun verran, mutta enemmän ne liittyy siihen kun lähtee lomalle ulkomaille, tulee paljon liikuttua sielläkin.
Frendien kanssa ollaan sitten otettu armeijan puolijoukkuetelttaa lainaan milloin mistäkin ja oltu saaressa, nuuksiossa ties missä tässä pk-seudulla, satoi paistoi tai oli -20 astetta pakkasta.
Nastaa hommaa olla frendien kanssa metsässä, mulle se ei ole niinkään rauhoittumista vaan ajanviettoa, eväät mukaan, ehkä vähän virvokkeitakin riippuen ollaanko emännän vai frendien kanssa korvessa ja eväät on kaikkea mahdollista purkkiruoasta loimulohiin jotka lyödään naulalla lankkuun ja notskille, avot.

_

 

[Byvajet]

Kävin kiertämässä Siikanevan kymmenen kilometrin lenkin. Liikkeelle voi lähteä ainakin kahdesta paikasta (parkkipaikat merkitty), eikä pikkuteitä tarvitse ajella kuin lyhyt matka.

Polut olivat erinomaisessa kunnossa. Juurakkoisia tai kivisiä kohtia ei ollut juuri lainkaan ja pitkospuut olivat hyvässä kunnossa. Tulikin mieleeni, että lenkki sopisi mukavasti juoksulenkiksi. Kevättalvella suo taas tarjonnee hienon hiihtoalustan.

Lenkin varrella on kaksi nuotiopaikkaa, joista omaan makuuni viihtyisämpi on mäelle rakennettu näköalalaavu, jolta avautuu laaja suomaisema. Vettä on vaikea mistään saada, joten se kannattaa kuljettaa mukana, jos aikoo kokkailla.

Maisemat ovat kauniit suomaisemat. Metsäsaarekkeissa on vanhaa metsää. Tunnelmaltaan puisto on erämainen. Jos sinne menee syksyllä vaihtelevan valon ja värien aikaan, silmäkarkkia riittää.

Kyllä taas harmitti tässäkin blogissa mainittu seikka: Etelä-Suomen luonto on pilattu metsätaloudella. Täällä olisi aivan yhtä hienoja vaellusmaastoja kuin lapissakin, jos alueet olisivat yhtenäisiä ja luonnontilaisia.

Suosittelen suon ystäville. Alue on eteläiseen tapaan pieni, mutta onnistuu silti virkistämään erämaafiiliksellään.

Tuossa vielä Googlen kuvahaun tulokset.

 

[#_6]

Pääkaupunkiseudulta löytyy Nuuksion lisäksi esimerkiksi Sipoonkorpi (http://www.sll.fi/uusimaa/sipoonkorpi/).

Sipoonkorvessa tuli eilen kevyellä lenkillä piipahdettua. Onko tämän (ja Nuuksion tietty) lisäksi muita suositeltavia metsäreittejä pääkaupunkiseudulla?

 

[apulais-GM]

Kyllä taas harmitti tässäkin blogissa mainittu seikka: Etelä-Suomen luonto on pilattu metsätaloudella. Täällä olisi aivan yhtä hienoja vaellusmaastoja kuin lapissakin, jos alueet olisivat yhtenäisiä ja luonnontilaisia.

Eihän Suomessa muutenkaan pysty etenemään metsässä montaakaan sataa metriä, ennen kuin törmää tiehen, pellon laitaan, jonkun pihapiiriin tai sähkölinjaan. Näin jopa itä-Suomen maaseudulla. Pitää mennä ainakin jonnekin Lieksan syrjäseuduille rajan pintaan löytääkseen kunnon korpea, ja kenties koillis-Savossa alkaa olla vähän harvempaa asutusta. Ja siitä pohjoiseen. Perinteisesti sanotaan Suomen olevan harvaan asuttu maa, mutta tämähän ei missään tapauksessa pidä paikkaansa vähimmässäkään määrin, poikkeuksina Lappi ja Kainuu.

Tästä syystä olenkin ollut sitä mieltä, ettei varmaan kannata edes yrittää retkeilyä muualla kuin juuri edellä mainituilla seuduilla. Eli tarkoittaa samalla sitä, että päivä menee kohteeseen ajaessa, ja toinen takaisin tullessa. Jotenkin ei ole löytynyt motivaatiota etsiä jotakin lähempänä olevaa kansallispuistoa tai luonnonsuojelualuetta (onkohan ne jopa sama asia).
Olen myös sitä mieltä, että kunnon maisemia ei löydy linjan Pori - Tampere - Lappeenranta eteläpuolelta. Jotenkin ne kunnon metsät ja pellot alkaa vasta tältä linjalta. Olisikin mielenkiintoista asua tuolla pohjoisemmassa, siellä on hyvät maastot lähellä.

Hienoa että jotkut harrastavat vaeltamista. Luultavasti joskus aloitan itsekin.
Kerran katselin Google Earth - palvelusta maisemia Venäjän puolelta, Pohjois-Karjalan korkeudelta. Todella inspiroivat maisemat, kun siellä retkeilleet ihmiset olivat ladanneet kuvia kaikkien nähtäväksi. Rajan takanahan on tietysti suunnattomia erämaa-alueita, siinä mielessä Venäjä on kyllä mahtava maa. Ja aihetta sivuten, olisihan kiinnostavaa käydä Suomen entisillä alueilla, vaikka siellä onkin maisemat muuttuneet 70-80 vuodessa.

 

[Byvajet]

Hienoa että jotkut harrastavat vaeltamista. Luultavasti joskus aloitan itsekin.

Suosittelen. Kun pysyt näissä raameissa, homma on mielekkäämpää. Kokemus oma, ei ehkä yleistettävissä.

• Rinkan paino kaikkine tarpeineen ruoka mukaan laskettuna viikon sulan maan reissulle enintään 20 kiloa. Sen vielä jaksaa kohtuullisilla päivämatkoilla kantaa hyvin liikaa mukavuudesta tinkimättä.
• Vaellusvaatevarustus sen mukaan, että on mahdollisuus pysyä lämpimänä vaeltaessa. Mukavuutta ei voi kaikissa tilanteissa saavuttaa, mutta lämpimyyden voi.
• Kenkävarustus on testattava huolellisesti etukäteen ja kokeiltava myös se, onko kenkä siedettävä läpimärkänä. Hyvä on huomioida, että monissa kohteissa kumpparit tai lenkkarimaiset vaelluskengät ovat paljon paremmat kuin jykevät nahkakengät. Leirissä Crocsit tai niiden kopiot ovat erittäin mukava vaihtoehto märille vaelluskengille. Yleensä kastuneita kenkiä ei pysty kuivaamaan koko reissun aikana.
• Lääkevarustuksesta ei saa unohtaa rakkojen hoitoon tarkoitettua tarpeistoa. Kalliita rakkolaastareita ei oikein pysty millään korvaamaan. Kannattaa tutustua hyvin rakkojen hoitoon, koska yksikin rakko pilaa helposti koko reissun.
• Vaihtovaatevarustus sen mukaan, että on mahdollisuus saada kuivaa ylle illalla ja pysyä lämpimänä teltassa ja leirissä (tässä auttaa alusvaatetus, joka on myös kevyt kantaa mukana).
• Yöpymisvarustus sen mukaan, että ajankohtaan nähden kylminäkin öinä pärjää varmasti makuupussissa joutumatta tärisemään kylmästä. Uni on tärkeää.
• Riittävästi ruokaa ja juomaa riittävän usein. Usein haluttomuus, vitutus tai heikko suorituskyky selittyy energian, nesteen tai unen puutteella. Kannattaa pysähtyä ajoissa, jottei ruokailuvälit veny.
• Päivämatkoissa on noudatettava malttia. Ei kannata urheilla. Yhden päivän ylirasitusta voi joutua kantamaan monta päivää niskassaan. Mieluummin lyhyt päivämatka ja sen jälkeen ympäristöön tutustumista ilman kamppeita - vaikka lähitunturin huiputus.
• Jos on epävarma hyttysten siedostaan, on reissu suositeltavaa ajoittaa elokuun loppupuolelle, syyskuuhun tai sitten alkukesään, jolloin hyttysiä ei vielä ole. Minä siedän hyttysiä heikosti. Siksi pyrin välttelemään niitä, vaikka kalastusvaelluksilla ei voi, koska kala syö parhaiten hyttysaikaan.

• Jos suuntaa lappiin ja sääennuste näyttää pelkkää kaatosadetta, kannattaa harkita uudestaan ja tehdä sen sijaan vaikka pikkuretkiä etelässä. Turha ajaa pohjoiseen kärsimään.
• Ensimmäiselle reissulle hyvä kohde on UKK-puisto. Se on kulunut, mutta maisemien vaihtelevuudeltaan upea ja tarjoaa erämaisen vapauden. Lisäksi siellä on paljon tupia, jos sää kurittaa.
• UKK:n riessu kannattaa suunnitella niin, että matkan varrelle sattuu sekä metsän reunustamaa jokea, suon laitaa että avotunturia. Siitä on sitten seuraavalle reissulle helppo valita mieleisensä maisema. UKK-puiston erämaisuus moninkertaistuu, kun sinne menee hiljaiseen aikaan. Kaamoksessa edellisestä kulkijasta on tupakirjassa merkintä usein kuukausien takaa.
• Jos on varma avotunturi-innostaan jo etukäteen, Kilpisjärven länsipuolinen Pältsan alue on kaunista ja helppokulkuista avotunturia. Kun kiertää tunturimassiivin, sen ehtii hyvin tehdä viikossa tarvitsematta ahmia kilometrejä.

 

[Niilo]

Byvajet kertoi aika ytimekkäästi oikeastaan kaiken mahdollisen mitä kannattaa ottaa huomioon.

Itse voisin suositella hetta-pallas reittiä. 60 km suunnillee pituus ja siellä voi yöpyä vaikka 3 yötä varaustuvissa. Saunaankin pääsee. Reitti ei ole "paha" ihan perus kunnolla pääsee läpi. 3 yötä niin päivät ovat about 15 km eli aika lyhyet.
Kannatttaa katsoa lisää tietoa kooklesta.

Editti: En ole mikään expertti mutta koetan antaa omat "vinkkini" juuri tuohon Hetta-Pallas reittiin... Nää on kyllä ihan peruskauraa suurimmalle osalle, joten pahoittelut jos tuntuvat tyhmiltä jutuilta

Suosittelen. Kun pysyt näissä raameissa, homma on mielekkäämpää. Kokemus oma, ei ehkä yleistettävissä.

• Rinkan paino kaikkine tarpeineen ruoka mukaan laskettuna viikon sulan maan reissulle enintään 20 kiloa. Sen vielä jaksaa kohtuullisilla päivämatkoilla kantaa hyvin liikaa mukavuudesta tinkimättä.
• Vaellusvaatevarustus sen mukaan, että on mahdollisuus pysyä lämpimänä vaeltaessa. Mukavuutta ei voi kaikissa tilanteissa saavuttaa, mutta lämpimyyden voi.
• Kenkävarustus on testattava huolellisesti etukäteen ja kokeiltava myös se, onko kenkä siedettävä läpimärkänä. Hyvä on huomioida, että monissa kohteissa kumpparit tai lenkkarimaiset vaelluskengät ovat paljon paremmat kuin jykevät nahkakengät. Leirissä Crocsit tai niiden kopiot ovat erittäin mukava vaihtoehto märille vaelluskengille. Yleensä kastuneita kenkiä ei pysty kuivaamaan koko reissun aikana.
• Lääkevarustuksesta ei saa unohtaa rakkojen hoitoon tarkoitettua tarpeistoa. Kalliita rakkolaastareita ei oikein pysty millään korvaamaan. Kannattaa tutustua hyvin rakkojen hoitoon, koska yksikin rakko pilaa helposti koko reissun.
• Vaihtovaatevarustus sen mukaan, että on mahdollisuus saada kuivaa ylle illalla ja pysyä lämpimänä teltassa ja leirissä (tässä auttaa alusvaatetus, joka on myös kevyt kantaa mukana).
• Yöpymisvarustus sen mukaan, että ajankohtaan nähden kylminäkin öinä pärjää varmasti makuupussissa joutumatta tärisemään kylmästä. Uni on tärkeää.
• Riittävästi ruokaa ja juomaa riittävän usein. Usein haluttomuus, vitutus tai heikko suorituskyky selittyy energian, nesteen tai unen puutteella. Kannattaa pysähtyä ajoissa, jottei ruokailuvälit veny.
• Päivämatkoissa on noudatettava malttia. Ei kannata urheilla. Yhden päivän ylirasitusta voi joutua kantamaan monta päivää niskassaan. Mieluummin lyhyt päivämatka ja sen jälkeen ympäristöön tutustumista ilman kamppeita - vaikka lähitunturin huiputus.
• Jos on epävarma hyttysten siedostaan, on reissu suositeltavaa ajoittaa elokuun loppupuolelle, syyskuuhun tai sitten alkukesään, jolloin hyttysiä ei vielä ole. Minä siedän hyttysiä heikosti. Siksi pyrin välttelemään niitä, vaikka kalastusvaelluksilla ei voi, koska kala syö parhaiten hyttysaikaan.
• Jos suuntaa lappiin ja sääennuste näyttää pelkkää kaatosadetta, kannattaa harkita uudestaan ja tehdä sen sijaan vaikka pikkuretkiä etelässä. Turha ajaa pohjoiseen kärsimään.
• Ensimmäiselle reissulle hyvä kohde on UKK-puisto. Se on kulunut, mutta maisemien vaihtelevuudeltaan upea ja tarjoaa erämaisen vapauden. Lisäksi siellä on paljon tupia, jos sää kurittaa.
• UKK:n riessu kannattaa suunnitella niin, että matkan varrelle sattuu sekä metsän reunustamaa jokea, suon laitaa että avotunturia. Siitä on sitten seuraavalle reissulle helppo valita mieleisensä maisema. UKK-puiston erämaisuus moninkertaistuu, kun sinne menee hiljaiseen aikaan. Kaamoksessa edellisestä kulkijasta on tupakirjassa merkintä usein kuukausien takaa.
• Jos on varma avotunturi-innostaan jo etukäteen, Kilpisjärven länsipuolinen Pältsan alue on kaunista ja helppokulkuista avotunturia. Kun kiertää tunturimassiivin, sen ehtii hyvin tehdä viikossa tarvitsematta ahmia kilometrejä.

Rinkan paino: Itsellä rinkka taisi painaa jotakuinkin 16-18 kg tjsp. En nyt tarkkaa painoa muista kun reitin läpi kulkemisesta on useampi vuosi aikaa. Rinkkaan oli pakattu ne perustarpeet mitä nyt reitillä tarvii. Ruuat, vaatteet jne jne. Netistähän löytyy hyviä vinkkejä mitä kannattaa mukaan ottaa. Kannattaa huolellisesti tutustua ja pakata rinkka muutamaan kertaan, että löytää itselle sopivan "tasapainon"... Kannattaa myös miettiä mitä kaikkea oikeasti ja "oikeasti" tarvii mukaan ottaa.
Kaverin kanssa kun menee niin painoa saa hyvin jaettua ?

Vaellusvaatevarustus: Itse ostin aikanaan ihan kunnon vaatteet juurikin tuota reissua varten, joita on sitten voinut käyttää kymmeniä ja kymmeniä kertoja sen jälkeen ihan muussakin liikunnassa. Hyvät "hikialusasut" ja tekniset t-paidat ja kunnon North Icen ulkoiluasu. Kannattaa "panostaa" noihin vaatteisiin, oikealla käytöllä ne kestävät vuosia...
Hikeä "poistavat" vaatteet ovat hyviä ja kerrospukeutuminen vai miten se nyt meni on ihan hyvä juttu. Mikään ei ole vittumaisempaa kuin se että vaatteet kastuu hiestä ekan 2 km jälkeen.
Kunnon rinkka on kanssa hyvä. Ei liian iso eikä liian pieni. No se et mikä on iso ja mikä pieni onkin sitten vähän vaikea juttu. Kyllä ne niissä liikkeissä osaa neuvoa tai jos ei osaa niin vaihtaa mestaa....
Vaellussauvat ovat hyvä olla mukana, niistä on pahoissa paikoissa apua...

Kenkävarustus: Itsellä oli "aatamin aikaiset" coretex tyyliset vaelluskengät jotka on ostettu joskus 20 vuotta sitten. Toimii edelleen ja olivat kyllä ihan hyvät tuolle reitille. Kumisaappaat jalassa jos lähtee Hetta-Pallas reitille niin saletti on et jalat ovat "p*skana". Reitillä pärjää vaelluskengillä hyvin. Taukopaikoilla sitten ihan yllä mainituilla Crocsit tai vaikka lenkkarit. Kuitenkin sellaiset jotka on hyvä ? laittaa jalkaan ja ovat kevyet eivätkä vie paljon tilaa eivätkä paina. Jos mahdollista niin olisi hyvä jos saisi taukokengät rinkan ulkopuolelle josta ne on tauolla helppo ottaa käyttöön ??
Hyvä asia mikä kannattaa ottaa huomioon, kuten jo maalaisjärjelläkin sen tietää niin uudet kengät kannattaa ja pitääkin ns kävellä sisään. Jos vetää paketista uudet monot jalkaan niin ongelmia saattaa tulla ??

Lääkevarustuksesta: Juuri noita rakkolaastareita mukaan ja vaikka ihan tavallisia laastereita. Hyttysmyrkkyjä jne. Jotain vatsan kovetus nappeja kannattaa ottaa kanssa mukaan ? Buranoita jne jne...

Vaihtovaatevarustus: Makuasioita, sanoi kissa kun persettä nuoli, mutta riittävästi hengittäviä alusasuja kuten tuossa mainittiin. Vaikka joka päivälle omat ? Sukkia ( hengittävät / saumattomat ) vaikka useampia pareja. Ne menee pieneen tilaan ja mielestäni on tärkeä että jalat pysyvät kuivana koko ajan.

Yöpymisvarustus: Riippuu tietenkin missä yöpyy, mutta tuolla Hetta-Pallas reitillä on tosiaan noita varaustupia joissa on hyvä yöpyä. Niissä on kaminat jolla torpan saa lämpimäksi joten ei nyt välttämättä tarvitse olla mitään erikoisia ? Siellä on kerrossängyt ja patjat joten teltassa ei tarvitse yöpyä jos ei tahdo

Riittävästi ruokaa ja juomaa riittävän usein: Tärkeä on joo ruokailla riittävästi ja riittävän usein. Menin kaverin kanssa niin meillä oli aikapaljon pussipastoja ja -keittoja jne mukana. Netti on täynnä hyviä vinkkejä joita kannattaa lukea. Me mentiin kesäkuun alussa, joten siellä oli vielä paljon sulamispuroja josta sai otettua hyvin vettä juotavaksi. Niissä on tietenkin se riski että pakki voi mennä sekaisin jos vesi ei olekkaan puhasta. Mutta paikkoja tosiaan oli, joten astioita sai hyvin täytettyä ?

Päivämatkoissa on noudatettava malttia: Tosiaan kuten jo mainitsin jossain vaiheessa niin toi reitti on sen n. 60 km. Me tosiaan mentiin 3 stopin taktiikalla jolloin päivät oli leppoisia. Sen olisi kyllä voinut suht. helpostikkin mennä 1 tai 2 yön topilla. Hettan päästä on n. 30 km matkaa Hannukuruun jonne kyllä päivässä kävelee helpohkosti kun reitti ei ollut ns. paha. Hannukurusta oli Pallakselle päin enemmän nousua, joten n. 15 km Nammalakuruun oli rankempi. Siinä voi vaikka halutessaan pitää yöstopin ? Liika rehkiminen tosin voi kostautua että malttia malttia kuten ovat muutkin todenneet...

Jos on epävarma hyttysten siedostaan: Me mentiin tosiaan kesäkuun alussa niin siellä ei vielä ollut hyttysiä/mäkäräisiä oikeastaan olleenkaan. Tulevat kaiketi sit myöhemmin...

 

[apulais-GM]

Kiitoksia ohjeista, aika hyvä paketti @Byvajet ja @Niilo

En oikein tiedä tulisiko tänä vuonna sopivaa tilaisuutta, kun eiköhän siellä viimeistään marraskuussa ala olla pakkasia. Olisi itse asiassa mielenkiintoista kuulla, jos joku on tehnyt vaelluksia tai muita retkiä vaikka olisi lunta maassa. Toki onhan niitä hiihtovaelluksia. Pari vuotta sitten oli lehdessä juttua suomalaisten ryhmästä, joka seurasi erään sodanaikaisen hiihtopartion reittiä Venäjälle ja takaisin. Rankka reissu.

Ulkotöissä ollessa olen huomannut, että aika hyvin sitä pysyy kuivana kovassakin vesisateessa ja räntäsateessa, kun on säähän sopivat varusteet. Mutta kyllä se sitten alkaa harmittaa, jos alkaa kastua. Oikeastaan sateella onkin mukavaa olla ulkona. Joko liikkeellä tai sateensuojassa.
Kerrospukeutumisesta on puhuttu pitkään, että joo pitää olla monta kerrosta. Mutta ainakin minulta kesti pitkään todella tajuta, että niitä kerroksia oikeasti voi olla vaikka miten monta. Ja että silläkin on suuresti väliä, että minkälaista vaatetta siellä on, ja ennen kaikkea minkälaista kannattaa olla.

Vesi on kyllä iso kysymys jos lähtee tuollaiseen reissuun. Normipäivänäkin tulee 2,5 - 3 litraa juotua, vaikka ei kävisi lenkkeilemässä tai saunassa. Eli aika paljon joutuisi kantamaan vettä mukana, ja se painaa. Armeijassa ollessa tuli kyllä yllätyksenä, miten paljon kaikenlaista tavaraa siellä roudattiin mukana. Ei pelkästään rinkassa, vaan sen lisäksi teltta, kamiina, vedet, miinat, joskus kranaatinheittimen osia.

Sitä oon ihmetellyt, mihin noita vaelluskenkiä edes tarvitaan, kun on lenkkarit. Ehkä se lenkkareitten materiaali vaan sitten kastuu helpommin, jos sattuu olemaan vaikka märkää aluskasvillisuutta polun laidassa. Todella harvoinhan Suomessa sataa, mutta kastetta on.

 

[Rod Weary]

Sitä oon ihmetellyt, mihin noita vaelluskenkiä edes tarvitaan, kun on lenkkarit. Ehkä se lenkkareitten materiaali vaan sitten kastuu helpommin, jos sattuu olemaan vaikka märkää aluskasvillisuutta polun laidassa. Todella harvoinhan Suomessa sataa, mutta kastetta on.

Se on ihan maastosta kiinni. Hiukankin rosoisempaa, niin aika lottoa alkaa olla lenkkareilla. Polulla ei ole yleensä mitään hätää (*), mutta kivikkoista vuorenrinnettä kavutessa on ihan turhaa äijäilyä vetää paskoilla kengillä.

(*) Olen kyllä nähnyt, kun tennari-täti odotteli pelastushenkilökuntaa taittuneen nilkkansa kanssa melko kaukana kännykkäkuuluvuudesta.

 

[apulais-GM]

Se on ihan maastosta kiinni. Hiukankin rosoisempaa, niin aika lottoa alkaa olla lenkkareilla. Polulla ei ole yleensä mitään hätää (*), mutta kivikkoista vuorenrinnettä kavutessa on ihan turhaa äijäilyä vetää paskoilla kengillä.

(*) Olen kyllä nähnyt, kun tennari-täti odotteli pelastushenkilökuntaa taittuneen nilkkansa kanssa melko kaukana kännykkäkuuluvuudesta.

Jaaha, no olen kyllä ainakin tähän asti ollut siinä uskossa, että kevyillä ja mukavilla lenkkareilla pärjää parhaiten. Mutta saatan olla vähän väärässäkin. Kyllä sitä oikeasti olisi tukalassa tilanteessa, jos pahemmin nilkka nyrjähtää ja matkaa olisi monta kilometriä, ehkä kymmeniäkin kilometrejä.

 

[Rod Weary]

Jaaha, no olen kyllä ainakin tähän asti ollut siinä uskossa, että kevyillä ja mukavilla lenkkareilla pärjää parhaiten.

No esim. viime vuonna olin mestassa, missä mua ei olisi päästetty koko reissuun lenkkareissa. Wolfgang (nimeä ei muutettu) tsekkasi kaikkien releet ja näytti vihreää valoa. Ja se oli edelleen patikkaa, ei kiipeilyä. Maasto oli kyllä todella haasteellinen ja fyysisesti raskain patikka, missä olen ollut mukana. En kyllä ymmärrä, miten voi väittää lenkkareilla pärjäävän parhaiten, jos ei edes tiedä, minkälaiseen maastoon on menossa.

 

[Alamummo]

Lenkkareissa en lähtisi kuin ehkä patikalle, jossa etukäteen tietäisin polun olevan miellyttävän tasainen ja kuiva hiekkatie ilman jyrkkiä nousuja ja varsinkin laskuja. Mulla on tasan yksi kokemusviikko Lapista, Pallas-Olokselta ja sielläkin päiväpatikoista. Ehkä Oloksen tuulimyllyille vienyt maisemapolku ja pitkospuut olivat ainoa, jonka olisi voinut kävellä lenkkareissakin. Pallaksen puolella kävelimme eräänä päivänä sen tunturin laelle, jossa Kekkonen aikoinaan sytytti Hgin Olympiakisoihin tulen keskiyön auringosta (Taivaskero?). Pallaksen hotellilta lähdettiin ja jo puolimatkassa ylös polkua ei käytännössä ollut ollenkaan tai se oli epämääräinen juova maastossa. Maasto oli edellispäivän sateesta johtuen märkää ja tunturilla joutui kävelemään aikamoisen matkan ihan kivikkoa ennen topillepääsyä. Olisi ollut itsemurhaa lähteä sinne lenkkareissa, jotka eivät anna nilkalle tukea, joissa jalat kastuvat, joiden pohja ei ole tarpeeksi jäykkä ja pohjan kuviointi riittämättömänä liukas.

Edit: Niilon varustelista on hyvä, lisäisin siihen kuitenkin yhden tärkeän tuotteen: aurinkorasva.

 

[Byvajet]

@Leon @apulais-GM Tämä on pikemminkin arvaus kuin tieto, mutta näppituntumani vihjaa, että kokeneemmat vaeltajat siirtyvät kevyempiin jalkineisiin - joko lenkkarimaisiin vaelluskenkiin, suunnistusjalkineisiin tai sitten kumisaappaisiin.

Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia nilkkojen kanssa, minkä vuoksi minusta on ajan kanssa tullut kumisaapasmies. Niillä on tarvottu käsivarren rakat, kahlattu purot ja lätistelty suot. Kumisaappaissa kannattaa suosia jäykkäpohjaisia vaellusmalleja. Kävelyominaisuuksiltaan kumpparit eivät yllä vaelluskengän tasolle, mutta kokonaismukavuus ja käytännöllisyys ovat omiin tarpeisiini vaelluskenkää paremmat. Ne ovat jonkinlainen vanhan mallin Lada Niva. Halpa ja täyttää erilaiset tarpeet. Ne on myös helppo ottaa jaloista, mikä on tauoilla mukava plussa.

Rinkan pakkauksessa kannattaa suosia listoja, jotta mitään ei unohdu. Tärkeää on myös punnita rinkka lähtöpainossaan. Ei kannata sortua siihen, että pakkaa rinkkaan melkein kaiken tarvittavan ja loput automatkan päässä. Tällä keinoin rinkasta tulee helposti useita kiloja liian painava. Kun rinkan lopullisen painon mittaa, siinä on oltava täsmälleen sama sisältö kuin vaelluksellakin. Mitään ei saa puuttua.

Ruokien mitoituksessa kannattaa käyttää hyväksi esimerkiksi Fineliä, josta saa energiamäärät aineiden eri tilavuuksille. Ruoatkin kannattaa koota listojen kanssa ja pakata omiin päiväpusseihin. On helpompi kaivaa esiin yksi pussi kuin levitellä tavaroita sinne ja tänne, kaataa vähän tuosta ja vähän siitä ja lopuksi pakata taas kaikki takaisin. Tässä esimerkiksi yhden päiväpussin sisältö. Energiamäärät ja painot eivät ole täsmälleen, mutta lähelle.

Ruokatarpeiden energiamäärät 100 grammaa kohti

Riisi 342 kcal/100 grammaa
Pasta 330 kcal/100 grammaa
Kiisseli 57 kcal/100 grammaa
Hedelmäinen mysli 413 kcal/100 grammaa
Suklainen digestive keksi 510 kcal/100 grammaa
Pirkka tomaattikeitto 24 kcal/100 grammaa
Vaasan ruispalat 256 kcal/100 grammaa
Kuivattu jauheliha vähän
Kuivattu sipuli vähän
Lihaliemikuutio vähän

Aamupala
Kiisseli itse kuivatuista marjoista tai marjajauheesta ja sokerista tai valmispussista, paino pieni: 400 kcal
Hedelmäinen mysli, 100 grammaa: 400 kcal
Kahvi
Yhteensä: 800 kcal

Aamupäivän aikana vaeltaessa
Suklaisia digestive keksejä, 50 grammaa: 250 kcal

Päiväruoka
Pirkka tomaattikeitto, 80 grammaa: 20 kcal
Keiton sekaan
Vaasan ruispaloja revittyinä paloina, 150 grammaa: 381 kcal
Makaronia, 150 grammaa: 500 kcal
Yhteensä: 900 kcal

Iltapäivän aikana vaeltassa
Suklaata, 50 grammaa: 270 kcal

Iltaruoka
Riisiä, 200 grammaa: 680 kcal
Lihaliemikuutio: paino vähän, energiamäärä pieni
Kuivattua sipulia: paino vähän, energiamäärä pieni
Kuivattua jauhelihaa: paino vähän, energiamäärä pieni
Yhteensä: noin 900 kcal

Koko päivän energiamäärä: noin 3100 kcal
Koko päivän ruoka-annoksen paino noin 950 grammaa

Mukavia vaellustunnelmia tarjoaa teksteinä Antti Kalliokosken sivut. Ja hienoakin hienompia ammattitaidolla toteutettuja ja tunnelmallisia videoita Ohtamaan Youtube. Noita voi katsella harppoenkin, jos ei jaksa kuunnella puhetta vaan tahtoo vain nähdä maisemia.

Linkitän vielä erikseen UKK-puiston videon. Suosittelen tutustumaan myös Vätsärin videoon, joka on eniten omaan makuuni. Vätsäri on alue, joka on minusta Suomen hienoimpia, vaikka se ei tarjoakaan mitään sellaista, mitä maisemiltaan hienommat vaellusalueet. Siellä on erämaa.

 

[Rod Weary]

Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia nilkkojen kanssa, minkä vuoksi minusta on ajan kanssa tullut kumisaapasmies. Niillä on tarvottu käsivarren rakat, kahlattu purot ja lätistelty suot. Kumisaappaissa kannattaa suosia jäykkäpohjaisia vaellusmalleja. Kävelyominaisuuksiltaan kumpparit eivät yllä vaelluskengän tasolle, mutta kokonaismukavuus ja käytännöllisyys ovat omiin tarpeisiini vaelluskenkää paremmat. Ne ovat jonkinlainen vanhan mallin Lada Niva. Halpa ja täyttää erilaiset tarpeet. Ne on myös helppo ottaa jaloista, mikä on tauoilla mukava plussa.

Tämä oikeastaan alleviivaa minun pointtini. Sulla maasto vaikuttaa kenkävalintaan, ja luultavasti itsekin tekisin saman valinnan noissa maastoissa. Eli kun tietää, missä vaeltaa, kenkävalinta on paljon helpompaa. Vaikka sulla on monta hyvää pointtia vaelluskumppareiden puolesta, en silti lähtisi suosittelemaan jotain Wadi Rumia kumisaappaissa. Olen muistaakseni ennenkin sanonut, ettei mullakaan ole koskaan ollut ongelmia nilkkojen kanssa, enkä edes pidä varsikengistä. Silti patikoin niillä, koska ne ovat minun reiteilläni ylivoimaisesti järkevin valinta.

 

[Byvajet]

en silti lähtisi suosittelemaan jotain Wadi Rumia kumisaappaissa.

Juu, kumpparit ovat väärä valinta, jos reitillä ei ole vettä. Suomen, Ruotsin ja Norjan lapissa hyvin usein on. Avotunturissakin on vetisiä suopätkiä, on purojen ylittämistä, kahlaamista joessa vettä noutaessa, upottavaa mutaa ja niin edespäin.

Vaikka kumisaapaskin kastuu reissun edetessä sisältäpäin, niin se on kosteana paljon mukavampi kuin läpimärkä vaelluskenkä.

Kengän kalvo kestää aikansa, sitten se menee puhki. Kalvon ikä on yleensä selvästi lyhyempi kuin kengän käyttöikä. Niinpä kenkä ei ole vedenpitävä edes siellä, missä varsi riittää.

 

[Wiljami]

UKK-puistossa on tullut käytettyä joka puolella Hanwag Tatra Top -kenkiä (eli ne korkeavartiset nahkasaapikkaat), todella mukavat jalassa ja lesti on leveämpi kuin Meindlin kengissä, mikä on toki hyvä asia tällaiselle lättäräpylälle. Samoja kenkiä tulee käytettyä myös savolaisissa metsissä liikkumiseen ihan vedenpitävyyden takia (kumppareita mukavammat ja kangaspintaisista kengistä tulee vesi läpi sammalikossa astellessa vaikka miten olisi gore-tex kalvo ja saappaanvarsi vielä kuivilla*). Tuntureilla ja muutenkin epätasaisemmalla alustalla (ihan poluillakin) on muutamaan kertaan tullut tilanteita joissa tiedän että nilkka olisi kääntynyt ilman noita kenkiä, sopivasti kivi tai juuri ollut jalan reunan alla ja ilman kunnon tukea nilkalle, päälle tuleva paino olisi kääntänyt joko sisä- tai ulkosyrjän melko luonnottomaan kulmaan. Eihän nuo toki kevyet jalkineet ole, mutta mielestäni mukavat ja suht nopeat ne on riisuakin kun tauoilla vaihtaa crocs kloonit jalkaan.

*Ensimmäinen vaellusreissu tuli heitettyä Vikingin vaelluskengän nimellä myytävillä puolikorkeavartisilla kangas/nahkapäällysteisillä gore-tex pinnoitetuilla kengillä. Kuivassa maastossa ja kauniilla kelillä 4 ensimmäistä päivää meni vielä ihan ok, mutta viidentenä tuli siirtymätaivalta hieman alavammilla mailla, jolloin räntäsateen ja upottavan sammalikon yhdistelmä varmisti märät töppöset loppureissuksi, vaikka kenkiä koitti miten tulipaikoilla kuivatella (ihmeen paljon noihin mahtuu vettä, illalla kummastelin kun kengistä nousee näkyvä höyry useita tunteja mutta ainoa havaittava vaikutus on hetkellisesti lämpimät kosteat ja savunhajuiset kengät joista tuli todennäköisesti poltettua gore-tex kalvo puhki).

 

[Byvajet]

Kenkävalinta on ikuinen kiistelyn aihe. Eniten siihen vaikuttanee omat kokemukset ja reissun asettamat vaatimukset. Tuossa joitain näkemyksiä.

SOLEKKO LÄHTEÄ!: Kumisaapas vai vaelluskenkä?
Vaelluskenkädilemma – taas | Asentopaikan päiväkirja
http://www.vaellusnet.com/discus/messages/12/1833.html

 

[Rod Weary]

Kenkävalinta on ikuinen kiistelyn aihe. Eniten siihen vaikuttanee omat kokemukset ja reissun asettamat vaatimukset. Tuossa joitain näkemyksiä.

Aika suppeita näkemyksiä. Tuskin yhdessäkään otettu näkokulmaa, että kenkä valitaan tilanteen mukaan. Minusta muita näkemyksiä ei edes tarvita.

 

[Byvajet]

Aika suppeita näkemyksiä. Tuskin yhdessäkään otettu näkokulmaa, että kenkä valitaan tilanteen mukaan.

Luitko edes noita? Noissahan juuri pohdittiin kenkien ominaisuuksia suhteessa tarpeeseen. Arvotettiin kestävyyttä, liukkautta, käveltävyyttä, käytännöllisyyttä. Verrattiin kokemuksen perusteella lenkkaria ja vaelluskenkää jne.

Pitkän reissun tekijä oli aikeissa valita reissulleen vaelluskengän, koska hänellä oli huonoja kokemuksia kumisaappaan kestävyydestä. Sekin on huomionarvoinen näkökulma. Minäkin olen saappaita ahkerasti kumiliimalla liimaillut. Eivät ne oikein tunnu kasassa pysyvän.

 

[Alamummo]

Avotunturissakin on vetisiä suopätkiä, on purojen ylittämistä, kahlaamista joessa vettä noutaessa, upottavaa mutaa ja niin edespäin.

Vaikka kumisaapaskin kastuu reissun edetessä sisältäpäin, niin se on kosteana paljon mukavampi kuin läpimärkä vaelluskenkä.

Viime kesänä tuli Skotlannissa tarvottua jonkin matkaa vetistä suonpätkää pariinkin otteeseen. Jalat pysyivät kuivana Hanwageissa. Minulla oli gaitersit kenkien suojana, liekö niistä ollut apua. Jokea olen kahlannut Islannissa (syvimmillän puolireiteen asti) ja silloin kyllä vaihdoin aina suosiolla neopreenitöppöset jalkaan.

En usko, että mikään kenkä tai saapas on suorastaan mukava märkänä, mutta eipä mua ole patikkakenkien kastuminen haitannut. Kilillä kaadoin kuuden tunnin kaatosateen jälkeen kengistä vettä lorisemalla ja seuraavana päivänä märillä kengillä taas liikenteeseen. Kun oli hyvät sukat, niin äkkiä siihen tottui. Tämän päivän jälkeen kengät kuivasivatkin auringossa, kun pohjalliset otti ulos.

Mutta kuten täällä on todisteltu monen kirjoittajan voimin, kukin pukekoon jalkaansa kengät, joilla taival tuntuu mukavimmalta. Koska en itse ole mikään Lapinkävijä, eikä minusta sellaista tule, niin jätän saappaat suosiolla muille.

 

[Byvajet]

@Alamummo Kannattaa tietenkin valita kenkä, jonka omakseen kokee. Silti on hyvä kokeilla erilaisia vaihtoehtoja erilaisissa olosuhteissa. Aloittaa voi juoksulenkkareiden ja halpis-Crocsien yhdistelmästä eteläisen Suomen reiteillä ja päiväreissuilla.

Usein porukkavaelluksilla näkee, että kumppareilla tai vaelluskengillä mennään, mutta jos mukana on lenkkarit, niin lenkkareilla tullaan.

En ole vaelluskenkävastainen, mutta Meindl-vastainen olen, vaikka itsellänikin tällä hetkellä lähes käyttämättömät pitkävartiset Meindelit nurkassa lojuvat. Ne ovat kylläkin myynnissä.

Meindl-vastaisuuteni kattaa kaikki muutkin saman kenkätyypin kengät. Inhoni olen kehittänyt kokemuksen myötä. En näet ymmärrä, miksi kannattaisi käyttää kenkää, joka on hankala pukea ja riisua, joka ei muutaman käyttövuoden jälkeen pidä vettä, jonka varsi on niin lyhyt, että sillä ei voi kahlata, jonka kanssa on rakkovaara, joka on painava, jolla on surkea jalkapohjatuntuma ponnistettaessa pohjan paksuuden vuoksi ja joka ennen kaikkea on vaarallinen pohjansa kovuuden ja siitä aiheutuvan liukkauden vuoksi.

Käsivarren avotunturin rakka ja Meindel on surkea yhdistelmä, vaikka kuvittelisi, että juuri sinne se sopii. Kengällä ei voi ponnistaa vinoilta pinnoilta vinoille pinnoille, koska ponnistukseen ei saa tuntumaa eikä se pidä. Sillä ei voi ottaa varvastukea, koska varvastuntumaa ei ole. Se on kuin jalkapohjaan sidottu lauta.

Tämä saattaa olla taas oma harhani, mutta otaksun, että mitä kauemmas poluilta mennään, sitä enemmän kumisaappaita näkee. Reittien ulkopuolella kulkeville saapas sopii siksikin, että heidän päivämatkansa ovat usein lyhyempiä pelkästään kulkemisen hankaluuden vuoksi. Siksi kengän kävelyominaisuudet suhteessa muihin ominaisuuksiin eivät ole niin tärkeät.

Jos taas tahtoo taittaa nopeasti matkaa pitkiä päiviä tehden vaikkapa Kungsledenillä, niin silloin saapas on huono valinta. Siihen hommaan kevyt vaelluskenkä sopii paljon paremmin. Vaelluskenkää voisikin hyvin kutsua kivikkopolkujen kengäksi.

 

[Rod Weary]

Luitko edes noita? Noissahan juuri pohdittiin kenkien ominaisuuksia suhteessa tarpeeseen. Arvotettiin kestävyyttä, liukkautta, käveltävyyttä, käytännöllisyyttä. Verrattiin kokemuksen perusteella lenkkaria ja vaelluskenkää jne.

Pitkän reissun tekijä oli aikeissa valita reissulleen vaelluskengän, koska hänellä oli huonoja kokemuksia kumisaappaan kestävyydestä. Sekin on huomionarvoinen näkökulma. Minäkin olen saappaita ahkerasti kumiliimalla liimaillut. Eivät ne oikein tunnu kasassa pysyvän.

Luin. Juuri tuo pitkän reissun suunnittelija hylkäsi jo suunnittelemansa vaelluskengät, koska "ne eivät innosta". Koskaan siis edes omistanut sellaisia, eikä aio ostaa. Maastoista ei kerro muuta kuin sen, että Lappia on tullut kierreltyä. Kuten minäkin myönsin, Lappi on potentiaalista kumpparialuetta. Toisessa viestissä ei otettu mitään kantaa maastoon. Todennäköisesti märissä olosuhteissa kuitenkin, kun vedenpitävyys oli suurin huoli. Haukuttiin kyllä vaelluskengät, joita ruvettiin huoltamaan siinä vaiheessa, kun kalvo oli jo antanut periksi (vaikuttivat maanantaikappaleilta, kun jo tokalla reissulla alkoivat vuotaa). Kuka hullu käyttää edelleen kenkiä, jotka eivät pidä edes tuon verran vettä? Minä olisin marssinut takaisin kauppaan noiden kanssa ja ostanut tilalle kengät, jotka vastaavat käyttötarkoitusta (ilmeisesti soilla kahlaamista). Tuo kolmas linkki sentään tarjosi joitain näkemyksiä, joissa pohdittiin oikeasti kenkien valintaan vaikuttavia seikkoja. Mutta sieltäkään en löytänyt ensimmäistäkään kirjoittajaa, joka olisi kertonut patikoivansa vuoristoseuduilla. Eli juuri niissä maisemissa, mihin meikäläisen patikat enimmäkseen osuvat ja missä nuo parjatut Meindlit ovat parhaimmillaan.

 

[Alamummo]

Meindl-vastaisuuteni kattaa kaikki muutkin saman kenkätyypin kengät. Inhoni olen kehittänyt kokemuksen myötä. En näet ymmärrä, miksi kannattaisi käyttää kenkää, joka on hankala pukea ja riisua, joka ei muutaman käyttövuoden jälkeen pidä vettä, jonka varsi on niin lyhyt, että sillä ei voi kahlata, jonka kanssa on rakkovaara, joka on painava, jolla on surkea jalkapohjatuntuma ponnistettaessa pohjan paksuuden vuoksi ja joka ennen kaikkea on vaarallinen pohjansa kovuuden ja siitä aiheutuvan liukkauden vuoksi.

Käsivarren avotunturin rakka ja Meindel on surkea yhdistelmä, vaikka kuvittelisi, että juuri sinne se sopii. Kengällä ei voi ponnistaa vinoilta pinnoilta vinoille pinnoille, koska ponnistukseen ei saa tuntumaa eikä se pidä. Sillä ei voi ottaa varvastukea, koska varvastuntumaa ei ole. Se on kuin jalkapohjaan sidottu lauta.

En ole koskaan kokenut, että varsikengät olisi hankala saada jalkaan tai jalasta pois - kenkä jalkaan ja narut kiinni, riisuessa narut auki ja kenkä jalasta. Rakkovaarakin johtuu yleensä huonosti istuvista sukista, ei sisäänkävellyistä kengistä. En ole myöskään kokenut, että vaelluskenkäni olisivat erityisen liukkaat, tai niillä olisi hankala edetä kivikossa. Todella märissä kivikko-olosuhteissa tai irtosoralla mikä tahansa kenkä on liukas. Päinvastoin, olen aina tykännyt kenkien tuesta vinoilla pinnoilla ja Skotlannissakin eräälle topille joutui viimeiset n. 30 korkeusmetriä boulderoimaan isolta lohkareelta toiselle.

En myöskään oikein ymmärrä, mitä tarkoitat varvastuntumalla. Mielestäni pahinta olisi, jos varpaat eivät olisi kengissä hyvin suojatut. Sen verran monta kertaa olen potkaissut kiveä ja kantoa vuosien varrella pahastikin, että mikäli kenkä ei olisi suojattu varvaspäästä, niin olisi varvas todennäköisesti murtunut tai ainakin kynsi irronnut. Mutta turha tästä on vääntää, kävelemme todennäköisesti niin erilaisissa maisemissa, että kummallakin on tarkoituksenmukaiset kengät jalassaan.

 

[El Gordo]

Sitä oon ihmetellyt, mihin noita vaelluskenkiä edes tarvitaan, kun on lenkkarit. Ehkä se lenkkareitten materiaali vaan sitten kastuu helpommin, jos sattuu olemaan vaikka märkää aluskasvillisuutta polun laidassa. Todella harvoinhan Suomessa sataa, mutta kastetta on.

Tavalliset juoksulenkkarit on kyllä täysin sopimattomat vaellukseen, juurikin koska se materiaali ei pidä vettä yhtään, melkein sama kuin kävelisi sukkasillaan. Märkää aluskasvillisuutta on melkein aina, ja lähes aina reitille osuu myös suota tai muuta kosteaa maastoa, ainakin pieni pätkä.

Enkä kyllä allekirjoíta tuotakaan, että Suomessa sataisi harvoin, varsinkin kesäisin niitä sadekuuroja osuu kohdalle melkein joka päivä. Jos on useamman päivän retki, niin sääennustekin ehtii muuttua, joten joka tapauksessa joutuu varautumaan siihen, että voi sataa.

Lisäksi kyllähän se lenkkari hörppää varresta sisään jo aika monta senttiä aiemmin kuin kunnon vaelluskengät, kumisaappaista puhumattakaan. Siinähän sitten koittaa hyppiä kiveltä kivelle ja mättähältä mättähälle kuin Mikki Hiiri konsanaan, kun paremmat kengät hankkineet kaverit porhaltavat suoraan eteenpäin.