Retkeily & vaeltaminen

[Prof. Puck]

Kokeillaan, löytyykö jatkoajasta muita retkeilystä & vaeltamisesta innostuneita? Tänne voi postata kysymyksiä eri vaelluskohteista, varusteista tai kertoa omista kokemuksistaan vaelluksilta. Tai ihan mitä vain retkeilyyn & vaeltamiseen liittyvää.

Kesä on retkeilyn ja vaeltamisen kulta-aikaa ja monet harrastajat kaivavat varusteitaan kaappien pohjalta ja suunnittelevat kuumeisesti kesän vaellusta. Miten täällä?

Minulla varsinainen vaelluskärpänen puraisi intissä (sinänsä sairasta) ja sen jälkeen on tullut vaellettua Suomen, Ruotsin ja Norjan lapissa aika laajalti, Alpeilla, Tatralla ja eri puolella Aasiaa & Australiaa. USA:ssa tai Kanadassa ei ole vielä tullut sopivaa tilaisuutta käydä vaeltamisen merkeissä. Noin 1-2 kuukautta vuodesta kuluu allekirjoittaneella luonnon helmassa, joten jonkun verran kokemusta on matkan varrella kertynyt.

Arktiisista alueista ja talvivaeltamisesta en ole niin innostunut koska en pidä kylmästä, mutta sen verran siitäkin on kokemusta, että ymmärrän miksi monet siihen touhuun jäävät koukkuun.

Suomessa on se loistava puoli, että siellä ei tarvitse lähteä ns. merta edemmäksi kalaan. Suomesta kaipaan kaikkein eniten loistavia ulkoilumahdollisuuksia. Helsingin keskustastakin on puolessa tunnissa korvessa. Kansallispuistojen verkosto on laaja ja varsin tasokkaasti ylläpidetty, vaikka itse enemmän omia polkuja tallaankin. Mökkelystä en itse diggaa juurikaan, eli mulle erämaat tarjoavat parasta laatuaikaa, mitä vapaalla voi viettää.

Sanotaan, että suomalaisen miehen kirkko on metsä? Onko vielä näin, vai joko pleikkari-sukupolvi on vieraantunut luonnosta?

pps. Jos aiheesta on jo olemassa ketju, niin modet varmaan voivat yhdistää tämän siihen. Itse en sellaista muista ja hakutoimintoa en enää löytänyt tältä uudelta formaatilta?

 

[scholl]

Jos jätetään kesän kuumimmat kelit pois niin esim. Nuuksiossa on kiva käydä heittää se 7km lenkki. Viime kesänä ei tainnut tulla käytyä, mutta edellisenä vuonna useita kertoja. Olisi mukava tietää, että missä muualla tuollaisia vaellusreittejä on. Esimerkiksi vielä reilusti pidempiä. Esimerkiksi on Tampereella vaikkapa 20km vaellusreittiä? Se olisi ihan hauska mennä siellä ensin ja sitten tulla hotelliin saunaan, sitten alkaa valmistautua iltaviihteeseen. Ei se tarvitse olla missään keskustassa, koska voihan sinne ajaa kuten Nuuksioonkin autolla, mutta tosiaan olisi kiva tietää muitakin Nuuksion kaltaisia erämaita.

 

[Alamummo]

Islanti oli mielestäni maastollisesti ja maisemallisesti todella sykähdyttävä paikka. Luonnonpuistoissa on mahtavia vaellusreittejä, esim. Skaftafell ja Landmannalaugar ovat hienoja kohteita. Landmannalaugar on tunnetun, n. viisi päivää kestävän Laugavegur-vaellusreitin varrella. Skaftafell puolestaan suuren jäätikön Vatnajökullin eteläreunalla. Kyseistä reittiä emme ajanpuutteen vuoksi ehtineet vaeltaa ja se vähän harmittaa. Reitit on merkitty selkeästi ja niistä saatavat kartat ovat mielestäni hyviä. Islantilaiset olivat mukavaa porukkaa ja heidän kanssaan pääsi helposti juttuun, jos sattui olemaan sama matka.

Maassa on helppo liikkua hyvän linja-autoverkoston ansiosta ja etäisyydet ovat siedettäviä eli siirtymisessä paikasta toiseen ei tuhraannut päiväkausia. Fillaroidakin voi, vastaan tuli todella paljon retkifillaroitsijoita. Suosittelen leirintäalueilla teltta-asumista maan hintatason vuoksi. Lähes joka leirintäalueella on sisämajoitustakin, mutta hintataso on aika suolainen. Leirintäalueilla on yleensä kauppa (kannattaa tarkistaa netistä, onko), joten ruokaa ei tarvitse selkä vääränä raahata.

Joku voi pitää miinuksena sitä, että kaupoista saa ainoastaan meidän ykkösolutta vastaavaa ööleä ja baareissa keskarituoppi maksaa n. 8 euroa, mutta reipas retkeilijähän ei bisseä juo...

Oma lukunsa on sitten vaellus islanninhevosilla eli issikoilla. Suosittelen kokeilemaan, vaikkei olisi aiempaa ratsastuskokemusta. Olin itse kahden päivän vaelluksella ja oli se huimaa, kun reitti meni läpi niittyjen, joissa hevoset laidunsivat (niitä oli joka puolella) ja välillä tölttäsimme eteenpäin kymmenien hevosten juostessa ympärillä.

 

[archieG]

Itse olen vihkiytynyt harrastukseen vakavammin Tshekissä asuessani. Suomessa jonkun verran tuli käytyä Helvetinjärven, Isojärven ja Seitsemisen kansallispuistoissa. Täällä on helppo hypätä vaikka junaan Prahasta ja muutamassa tunnissa on jo ihan kelvollisilla vaellus/retkeilyalueilla. Nämä on ihanteellisia lyhyisiin päivä- tai viikonloppuretkiin. Useamman päivän retkiä on sitten tullut tehtyä Slovakian Tatralle.

Toinen retkeilyn muoto mihin olen täällä hurahtanut on kanoottiretket. Tshekkiä halkoo ristiinrastiin kaiken kokoisia jokia, joita sitten yläjuoksulta alaspäin on mukava antaa mennä. Joittenkin jokien varsilla on hienosti parin-kolmen tunnin välein leirintäalue, johon voi sitten teltan pystyttää kun alkaa väsyttää. Tälläiset vuokrafirmat esimerkiksi vuokraavat kanootin tykötarpeineen, tuovat sen haluamaasi paikkaan ja ilmoitat minne olet menossa, koska aiot olla siellä ja hakevat kanootin sitten pois. Kaikenkaikkiaan erittäin mukava tapa retkeillä, vaikka useammankin päivän.

 

[Fallossymboli]

Esimerkiksi on Tampereella vaikkapa 20km vaellusreittiä? Se olisi ihan hauska mennä siellä ensin ja sitten tulla hotelliin saunaan, sitten alkaa valmistautua iltaviihteeseen. Ei se tarvitse olla missään keskustassa, koska voihan sinne ajaa kuten Nuuksioonkin autolla, mutta tosiaan olisi kiva tietää muitakin Nuuksion kaltaisia erämaita.

Katsopas täältä. Löytyy reittejä joka lähtöön. Esim. Pirkan taival Tampereelta Valkeakoskelle (31 km). Hervannastakin löytyy pari pätevää luontopolkua joiden pituutta voi säädellä reittivalinnoillaan.

 

[Prof. Puck]

Olisi mukava tietää, että missä muualla tuollaisia vaellusreittejä on. Esimerkiksi vielä reilusti pidempiä. Esimerkiksi on Tampereella vaikkapa 20km vaellusreittiä? Se olisi ihan hauska mennä siellä ensin ja sitten tulla hotelliin saunaan, sitten alkaa valmistautua iltaviihteeseen. Ei se tarvitse olla missään keskustassa, koska voihan sinne ajaa kuten Nuuksioonkin autolla, mutta tosiaan olisi kiva tietää muitakin Nuuksion kaltaisia erämaita.

Pääkaupunkiseudulta löytyy Nuuksion lisäksi esimerkiksi Sipoonkorpi (http://www.sll.fi/uusimaa/sipoonkorpi/)

Nuuksiostakin löytyy hienoja paikkoja, kun ottaa suunnistuskartan mukaan ja suuntaa merkittyjen reittien ulkopuolelle. Voi kaydä heittämässä parinkympin lenkin ihan iisisti.

Luontoon.fi sivuilta näkee Suomen kaikki kansallispuistot. Esimerkiksi Tampereen ympärillä on Seitseminen, Helvetinjärvi ja Isojärvi, jossa voi yhdistää päiväretkeilyn ja illaksi takaisin lakanoiden ja lihapatojen pariin. Toinen Schollille varmaankin soveltuva tapa retkeillä on alpeilla tapahtuva vaellusmuoto, jossa hiihtohisseillä pääsee ylös vuoristoon, siellä päivä reippailua ja illaksi takaisin ilta-aktiviteettien pariin. Myös Ruotsissa ja Norjassa on hieno retkeilyverkosto, jossa voi retkeillä päivän upeissa maisemissa (esimerkiksi Kungsleden Pohjois-Ruotsissa) ja illaksi pääsee Fjällstuganiin nauttimaan a la carte- tason dinnerista, saunasta ja puhtaista lakanoista. Muuten kyllä noissa voi ilta-aktiviteetti olla vähemmällä, ellei sitten törmää johonkun ruotsalaiskaunottareen, tai tuo ns. omia eväitä mukanaan.

Alpeista tuli mieleen vielä kiehtova tapa saada tuntumaa "vuorikiipeilyyn", eli Via Ferrata reitit. Netistä löytyy tietoa vaikka kuinka. Via Ferrata reittejä on hyvinkin eritasoisia. Pointtina niissä on, että vaikeimpien paikkojen kohdalle on rakennettu vaijerit/tikapuut, joihin voi klipata itsensä erityisellä varmistusvälineellä kiinni. Jos vuoristo kiinnostaa, niin tuo on yksi parhaimpia tapoja kokeilla, miltä homma tuntuu. Esimerkiksi googlen kuvahakuun kun kirjoittaa em. sanan, niin saa hyvän käsityksen mistä hommassa on kyse. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Hienoimmat Via Ferrata reitit löytyvät ehkäpä Dolomiiteilta.

Samoin Espanjasta erityisesti Barcelonan ympäristöstä löytyy hienoja paikkoja ja Pyreneillä on tarjontaa vielä enemmän.

Kaikkia noita on tullut kokeiltua useammankin kerran voin suositella. Henkilökohtaisesti odotan innolla kesälomaa, jolloin pääseen Sarekin erämaahan rauhoittumaan.

 

[Prof. Puck]

Esim. Pirkan taival Tampereelta Valkeakoskelle (31 km).

Pirkan taival on tullut juostua muistaakseni kolmeen kertaan. Mukavan leppoisa maastojuoksutapahtuma, ja kun maali on Tampereella, niin siihen voi yhdistää loistavasti myös Tampereen iltaelämän. Suosittelen!

 

[Prof. Puck]

Joku voi pitää miinuksena sitä, että kaupoista saa ainoastaan meidän ykkösolutta vastaavaa ööleä ja baareissa keskarituoppi maksaa n. 8 euroa, mutta reipas retkeilijähän ei bisseä juo...

Alamummo puhuu asiaa. Reipas retkeilijä ei olutta trekillä juo vaan kantaa omat viinat mukanaan...Islannissa en ole vielä ehtinyt käymään. Kaiken kuulemani (ja sitä riittää) perusteella todella hieno paikka.

Jos perinteisempi lapin vaellus kiinnostaa, niin Saariselän, Evon ja Hetto-Pallaksen reitit ovat hyviä paikkoja aloittaa. Esimerkiksi Lemmenjoella pääsee tutustumaan kullanhuuhdonnan kiehtovaan maailmaan vaelluksen ohessa.

 

[Alamummo]

Jos perinteisempi lapin vaellus kiinnostaa, niin Saariselän, Evon ja Hetto-Pallaksen reitit ovat hyviä paikkoja aloittaa. Esimerkiksi Lemmenjoella pääsee tutustumaan kullanhuuhdonnan kiehtovaan maailmaan vaelluksen ohessa.

Vaikka muut maat ovat tuttuja vaelluksen kannalta, niin Lappi on jäänyt väliin. Mikä mahtaisi olla paras aika vuodesta vaeltaa siellä? En tykkää kylmästä, mutta vielä enemmän inhoan itikoita...

EDIT: tuo archieG:n mainitsema kanoottivaellus on myös kivaa. Haluaisin joskus Kanadaan tai Alaskaan meloskelemaan muutamaksi päiväksi. Tähän mennessä on kokemusta vain Kunene-joelta Namibiasta, jossa myös raftasimme päivän (todella kivaa sekin). Namibiassa olisi muuten melkoisen haastava Fish River Canyon -trekki noin neljäksi päiväksi, laskeudutaan vähän Grand Canoynin tyyliseen kanjoniin ja seurataan joenvartta neljä päivää (ja oliko se n. 70 km). Ylös pääsee vielä päivän matkan jälkeen, sen jälkeen pitää joko palata alkuun tai taivaltaa loppuun asti. Huikeaa - löytyisipä vaan matkaseura moiseen haasteeseen...

 

[Old TJ]

Vaikka muut maat ovat tuttuja vaelluksen kannalta, niin Lappi on jäänyt väliin. Mikä mahtaisi olla paras aika vuodesta vaeltaa siellä? En tykkää kylmästä, mutta vielä enemmän inhoan itikoita...

Kyllä se elokuun puolivälin jälkeen on, jos ei sääskiä saa olla. Toki ennen juhannustakin voi mennä, mutta kun Lappi nyt sattuu olemaan pohjoisessa niin kosteus on tuolloin ongelma. Jos nyt maa ei enää niin hirveän kostea olisikaan niin joet vielä niin pullollaan vettä, että hankaloittavat.

Old TJ

 

[scholl]

Niin itse en toki retkeilyssä lähde miksikään anssijuutilaiseksi ja kompassia tai karttaa ala käyttämään tai mukaan ottamaan, vaan kyllä ne reitit pitää olla merkitty niin, ettei ole eksymisen vaaraa. Nuuksiossa on muuten joku kohta, missä voi mennä pahasti harhaan. Niinkin on tapahtunut. Ai niin kävinhän minä siellä viime vuoden huhtikuussa ja reitti oli osittain uudistettu ja pilattu. Haastavimmista osuuksista oli tehty tiepätkiä.

Santahaminassa tuli joskus lapsena ampumajuoksukisoissa myös eksyttyä, kun ne reittiä merkkaavat nauhat oli niin epäselvästi merkitty niin jouduin väärälle reitille. Vituttaa tuollaiset kun ideahan on se, että juoksee mahdollisimman kovaa ja ampuu mahdollisimman hyvin, eikä se, että on tuntitolkulla jossakin, mistä ei tiedä miten pääsee takaisin lähtöpaikalle. Eli vaeltamiseen myös reitit kuntoon ja maalia ja viittoja kehiin niin ei tule kellekään mitään epäselvyyksiä.

 

[Gagne]

Pirkanmaalla yksi parhaista "vaellusreiteistä" on Birgitan polku Lempäälässä. Aika läheltä Tamperetta löytyy myös Lammin Evo, jossa reitistöä riittää myös viikonloppuvaeltajalle riittävästi. Helvetinjärvi ja Seitseminen ovat myös hyviä kohteita ja lähellä. Tosin Seitsemisessä voi peseytymistilanteessa alkukesästä saada turpaansa äkäiseltä joutsenelta...

Kanootti/kajakkireissujen suosikkimestaksi on muodostunut Hirvensalmen seudulla sijaitseva melontareitistö, ei vähiten kaverin mökin sijainnista johtuen. Rantautumispaikkoja on riittävästi, ja yleensä ne ovat vielä hyvässä kunnossakin. Muistaakseni tarvittaessa pääsee Kymijokeen asti. Emme tosin ole niin pitkälle koskaan menneet.

 

[hanu]

Varsinaista vaellusta en ole harrastanut, mutta tuollaista pienimuotoista retkeilyä kylläkin. Polvet eivät vanhalla enää pahimpia paikkoja kestä, mutta helpompia reittejä kylläkin.

Kotikaupungissani Orivedellä on hienot mahdollisuudet ko. aktiviteettiin. Pukalan kansallispuistossa on merkittyjä reittejä muutamasta kilometristä aina parinkymmenen kilometrin lenkkiin asti. Polkujen varrella on muutama laavu sekä nuotio- ja uimapaikkoja. Mahdollisuus on myös kanootinvuokraukseen. Paikka on syksyisin myös mahtava sienestysmesta.

Toinen hieno alue on Siikanevan - Vuorijärven alue, jossa on myös hyviä, merkittujä reittejä ja ainakin kaksi nuotiopaikkaa muistan. Täältä löytyy mustikkaa ja vähän hillaakin marjanpoimijoille.

Lyhyempiä lenkkejä on sitten useampia, hienoimpina Kuteman luontopolku, joka lähtee aivan 9-tien varresta Orivedeltä reilu kymmenen kilsaa Tampereelle päin. Eräjärvellä taas on Eräpyhän polku vanhalle pakanalliselle palvontakalliolle, jossa ihmeellinen kivikasa, josta ei oikein tiedetä mikä se on ollut. Sieltä löytää säkällä mustia torvisieniä, nam. Polun varrella on myös laavu, uimaranta ja nuotiopaikka.

Kartat ko. poluille ja muutamille muillekin saa Oriveden kaupungintalon aulasta kirjaston oven pielestä.

Ulkomailta pikkulenkkejä on tullut tallattua Ausseissa, Madeiralla, Kuubassa sekä Cornwallissa. Ausseissa niitä National Parkkeja on suht runsaasti, ne ovat tosin yleensä maksullisia ja puistopassi pitää hankkia etukäteen. Sakon uhallakin kiersimme muutaman lenkin, eikä kukaan mitään kysellyt, uhkailutaulut kyllä parkkipaikkojen reunoilta löytyivät. Uluruun ja Blue Mountainsin aluelle ei sitten maksamatta päässytkään.

Madeiralla on levadoiksi kutsuttuja vuoren rinteeseen louhittuja kastelukanavia, joiden reunaa pääsee kulkemaan. Eri pituisia reittejä löytyy saarelta useita ja oppaita on kaupan joka puolella saarta. Nämä reitit eivät ole ympyröitä, joten auton kanssa on vähän hankalaa, mutta Funchalista pääsee joillekin ihan paikallisbusseilla ja taas toisella toisesta päästä pois. Reitit voivat olla märällä aika liukkaita ja kuraisia, yleisestikin melkko kapeita ja välillä mennään alle puoli metriä leveää kivimuuria ilman kaiteita sadan metrin korkuisen pystysuoran jyrkänteen viertä, eli korkeanpaokankammoiset älkööt vaivutuko. Azoreilla on kuulemma vielä hienompia vastaavia reittejä, sinne joskus.

Kuubassa kolusimme Varaderossa yhden lyhyehkön luontopolun, jonka vavahduttavimpina näkyinä oli nyrkinkokoinen hämähäkki kalkkikiven kolossa sekä pieni luolasto, jossa asui jokun tuhat lepakkoa. Taskulamppu mukaan. Pinar del Riossa kiersimme myös yhden lenkin, siellä tosin opastus oli puuttellista ja karttakaan ei ollut aivan tarkka, luonto oli kyllä hienoa.

Cornwallissa kulkee koko niemimaan ympäri Costal Path jonne pääsee siellä rannikolla melkein mistä vaan. Itse olen siellä retkeillyt Gwithian Towansin alueella lähinnä. Sieltä löytyy hiekkadyynejä, äkkijyrkkää rantakalliota jota meri ja tuulet ovat muotoilleet mitä mielikuveksellisimpiin muotoihin, nummea silmänkantamattomiin ja kunnon biitsikin, ainakin laskuveden aikaan. Surffausmahdollisuudetkin löytyvät. Ja aina muutaman mailin välein tulee vastaan joku kahvila tai pikkukylä, jossa on pubi. Tuolla tosin pitää varautua sateeseen, keli voi vaihdella kahdenkymmenen minutin välein. Eli sadeasu ja aurinkolasin aina matkaan. Maa on hiekkaista, että sinänsä polut pysyvät hyvässä kunnossa pikku sadekuurista huolimatta. Ja sitten siellä aina tuulee.
Hienoa kuitenkin.

t. hanu

 

[Jukuristi]

Suosittelen Saariselkää ennen Heinäkuuta alkavaa itikkakautta. Toissakesänä tuli vaellettua ns. munaravia vajaassa kolmessa päivässä luontoon.fi-sivuston mainostama suosituin merkitsemätön vaellusreitti Kiilopää-Suomunruoktu-Tuiskukuru-Luirojärvi-Lankojärvi-Rautulampi-Kiilopää. Reitin pituudeksi tuli noin 80 km.

Reitin varrella olevista tuvista löytyy sekä autio- että varaustuvan puoli. Luirojärvellä oli myös sauna. Luirolta tuli tehtyä päiväretki UK-kansallispuiston korkeimmalle tunturille Sokostille (718), josta tosin ei maisemakuvia kunnolla näkynyt, kun pilviverho oli niin matalalla.

 

[Optimisti]

Joskus nuorempana tuli samoiltua veljien kanssa Seitsemisessä ja Helvetinjärvellä päiväretkiä. Nyt olisi tarkoitus kerätä uusia kokemuksia heittäytymällä luonnon armoille peräti viikoksi.

Esimerkiksi Lemmenjoella pääsee tutustumaan kullanhuuhdonnan kiehtovaan maailmaan vaelluksen ohessa.

Reilun viikon päästä olisi vaellusreissu tiedossa - juurikin tuonne Lemmenjoelle. Kullanhuuhdonta kun kiinnostaa vähemmän, niin vältämme turistirysät ja patikoimme suoraan villiin erämaahan. Saa nähdä miten äijän käy.

Jos en juhannukseen mennessä tule raportoimaan reissustani, niin tiedätte karhun vieneen tai tunturin jyrkänteen nielaisseen. Kompassin kanssa tuonne Lemmenjoen kansallispuistoon on nimittäin todella haasteellista eksyäkään.

 

[qhangas]

Äiti lähdössä pyhiinvalleukselle Espanjaan tuossa syksyllä. 3-4 viikkoa meinas siellä käppäillä ja kilometrejä olisi kuulemma tarkoitus kerätä yli 1000. Mikäs siinä.

 

[Snakster]

Oman vaellusurani kohokohta oli Boliviassa tehty El Choro -vaellus. Reitti lähtee tunnin bussimatkan päästä pääkaupungista La Pazista. Lähtöpiste on noin 4000 metriä meren pinnan yläpuolella. Siitä kivutaan sitten ensin 4980 metriin ja aletaan sitten vähitellen tiputella alaspäin. Kolmen päivän jälkeen ollaan perillä Coroicossa, joka sijaitsee 1700 metrin korkeudessa ja on sellaista semisademetsää. Aika paljon maisemat vaihtuvat ja aika monen eri kasvillisuusvyöhykkeen läpi tuossa töpsötellään. Muutama joki pitää ylittää riippusiltoja pitkin ja jokunen isompi nousu tulee tuon ekan nyppylänkin jälkeen, mutta enin osa matkasta on alamäkeä, jossa kyllä saa jalkapohjat rakoille, jos kengät on liian isot. Lisäksi osa reitistä kulkee inkojen tekemää kivettyä tietä pitkin ja jokunen pieni rauniokin sattuu matkan varrelle.

 

[Prof. Puck]

Vaikka muut maat ovat tuttuja vaelluksen kannalta, niin Lappi on jäänyt väliin. Mikä mahtaisi olla paras aika vuodesta vaeltaa siellä? En tykkää kylmästä, mutta vielä enemmän inhoan itikoita...

Ehdottomasti parasta aikaa Lapin vaellukselle on kuukauden ajan elokuun puolesta välistä syyskuun puoleen väliin. Hyttysistä ei enää juuri haittaa, ei pelkoa kylmästä (tosin satunnaisia yöpakkasia voi olla) ja ennen kaikkea uskomattoman kaunis ruska. Kyllä jokaisen suomalaisen kannattaisi ainakin kerran elämässä käydä lapissa tuohon vuodenaikaan. Lappi on edelleen mun suosikkipaikkoja, vaikka kaikenlaista hienoa ja eksoottista on tullutkin matkan varrella nähtyä. Satunnaisen matkailijan ei tosin kannata matkustaa sinne keskikesällä, koska silloin hyttysten määrä on järkyttävä. Sanoisin, että juhannus on kohtuu turvallinen takaraja, jonka jälkeen on turhan suuri mahdollisuus, että iniseviä "kavereita" on turhan paljon ympärillä. Toisaalta alkukesästä on tietyillä alueilla se vaara, että kaikki lumet eivät ole vielä sulaneet ja joka paikka tulvii tai on hemmetin märkää. Alkukesää suosittelen hiukan kokeneemmille vaeltajille, tai ainakin kohde kannattaa valita huolella.

 

[Jari66]

Näin kesälomien lähestyessä päijät-hämäläisille ja muillekin haluan vinkata, että Nastolan kunnan luonnonsuojelualueella sijaitseva Lapakiston retkeilyalue on ihan tutustumisen arvoinen paikka.

Korkeuseroja ja nähtävyyksiäkin löytyy, mm. Pitkäjärvenvuori kohoaa noin 45 metriä Pitkäjärven yläpuolelle. Alueella on laavuja ja tulentekopaikkoja, myös wc -tiloja reitistöjen varrelta löytyy. Alueen "rakentaminen" retkeilykäytön osalta on vielä hieman kesken. Polut on kuitenkin jo merkittynä ja viittamani palvelut olemassa.

Kykenen suosittelemaan.

 

[Alamummo]

Landmannalaugar on tunnetun, n. viisi päivää kestävän Laugavegur-vaellusreitin varrella.

Edellä kirjoittamani jälkeen (2007) olen ehtinyt palata Islantiin ja kävellyt läpi Laugavegurin. Pakko sanoa, että on varmasti yksi maailman hienoimmista patikoista. Neljä päivää meni ja maisemat ehtivät muuttua mukavasti päivien aikana. Yöt vietettiin vaellustuvissa päivämatkojen ollessa n. 15 km. Ensimmäisten päivien värikkäät rhyoliittivuoret ja maasta pulputtavat mutaläheet ja nousevat savut tekivät matkateosta todella ikimuistoista. Parin joen yli piti kahlata ja lopussa kiitos seisoi saunan ja oluen muodossa. Laugaveguria suosittelen kaikille, jotka tykkäävät viettää lomaansa patikalla. Ihan must!

Muuten on lisäpatikkakokemusta kertynyt Kilimanjarolta, Turkista, Alpeilta, Pyreneiltä ja Kanarian saarilta. Lappiinkin olen ehtinyt, Pallas-Olokselle pari vuotta sitten ruska-aikaan. Kilillä en valitettavasti päässyt Uhuru Peakille vaan piti jäädä viimeiseen yöpymiskorkeuteen (4800m), koska sairastuin vuoristotautiin. Muuten sekin reissu oli ikimuistoinen kokemus maisemien ja kasvillisuuden muututtua päivittäin. Sinänsä vaellus ei ollut mitenkään hankala, n. 1000 m nousua päivittäin + 1 akklimatisoitumispäivä 3800 m:ssä, mutta tietysti korkeus asetti omat haasteensa, joista oma elimistöni ei sitten lopulta ihan selvinnyt.

Vuoden päästä olen lähdössä Uuteen Seelantiin Routeburn Trackille ja vaellan kaksi päivää Aoraki-Mt Cookilla. Onkohan kukaan mahtanut käydä tuolla tramppaamassa noita polkuja?

 

[pernaveikko]

Vuoristossa jää pulaan erityisesti aussivaeltajia, jotka ei yksinkertaisesti suostu tajuamaan, että se sää illalla ei välttämättä ole sama kuin sää aamulla.

Ei se nyt mikään aussien erikoisuus ole, mutta turisteja on tosiaan koko ajan pulassa ja pelastushelikoptereilla riittää puuhaa. Välillä on ihan paikallisiakin ja jonkun verran porukkaa kuoleekin.

Kaiken kaikkiaan ei ymmärretä minkälaista siellä vuoristossa ihan todella on ja mitä varusteita ja taitoja sinne tarvitaan. Sitten tulee tietenkin myös ihan onnettomuuksia, vaikka olisi kuinka varustautunutkin.

 

[Vaihtorotta]

Touko-kesäkuun vaihteessa suunnataan Gardajärvelle ja tarkoituksena olisi käydä testaamassa ainakin muutama Dolomiittien via ferrata-reitti. Varmasti myös joitakin perinteisiä patikkapolkuja tulee koluttua, niin kävellen kuin maastopyörilläkin. Jos jollakulla on antaa vinkkiä jostain tietystä reitistä tai aktiviteetista, niin mielelläni lukisin.

Viime kesään mahtui yksi viikonloppu Seitsemisellä, viikko Itävallan Zell am Seessa ja vajaan viikon mittainen vaellus Kuusamossa. Tämä kesä aloitetaan siis Gardalla, katsotaan mitä muita reissuja on mahdollisuus tehdä. Höga Kusten Hike Ruotsin puolella kiinnostaisi, joten siinä on ainakin yksi ehdokas.

 

[Alamummo]

Kaiken kaikkiaan ei ymmärretä minkälaista siellä vuoristossa ihan todella on ja mitä varusteita ja taitoja sinne tarvitaan. Sitten tulee tietenkin myös ihan onnettomuuksia, vaikka olisi kuinka varustautunutkin.

Pari vuotta sitten La Palmalla kauniilla levada-vaelluspolulla tuli vastaan pariskunta, jossa naisen nilkka oli pyörähtänyt ympäri eikä hän pystynyt kävelemään. Tyypillinen tapaus: espanjalainen tullut saarille pääsiäislomalle ja pariskunta lähti pelkissä lenkkareissa kävelemään vaellusreittiä. Polku oli tuossa kohtaa jyrkähkö, kannot risteilvät sillä ja koko komeus oli pitkillä neulasilla kuorrutettu. Liukastuminen, nilkan lenksahdus ja matkanteko loppui siihen. Avustimme heitä ja lähdimme jatkamaan matkaan luvaten hälyttää apua. Oppaamme sai pitkän yrittämisen jälkeen puhelimella yhteyden karabinieereihin ja kahden tunnin ripeän alamäkikävelyn jälkeen saavuimme reitin päähän, jossa kovakuntoisen näköiset karabinieerit juuri valmistautuivat juoksemaan ylämäkeen saman reitin. Tuli nilkkansa satuttaneelle pitkä odotus.

Tapahtuman opetus: kunnon kenkien tärkeyttä ei voi liikaa korostaa.

 

[Niilo]

Itse voisin suositella tuolta pohjoisesta Hetta-Pallas reittiä. On kyllä mahtavat maisemat ja oikeastaan aika suht helppo reitti. Ihan kyllä peruskunnolla pärjää ! Ja sen kyllä pystyy vetään "yhden stopin taktiikalla" jos on vähän parempi kunto. Itse olen sen mennyt 2 kertaa ja molemmilla kerroilla oltiin kaverin kanssa maastossa 3 yötä. Tai no maastossa ja maastossa. Varaustuvissa nukuttiin ja suosittelen kyllä varaamaan yöpymiset noista varaustuvista jotka löytyvät Sioskurusta, Hannukurusta ja Nammalakurusta. Toissa vuonna kun mentiin niin 10 egee maksoi yö. Hannukurussa on sauna, 7 egee, kannattaa käydä.
Paavontalosta Enontekijöltä voi varata venekuljetuksen järven yli ja he siirtävät kyllä autosi Hetasta Pallakselle tai päin vastoin. Venekyyti taisi olla 7 egee / turpa ja auton siirto n. 70 egee.

 

[Vesuri]

Tapahtuman opetus: kunnon kenkien tärkeyttä ei voi liikaa korostaa.

Kyllä. Kunnon kengät ja sisäänajo ennen vaellukselle lähtöä, ei vaelluksella.

Aikoinaan (kesällä -84) oltiin patikoitiin Haltille ja reissusta jäi turhan hyvin mieleen pari juippia, jotka eivät ymmärtäneet jalkineiden tärkeyttä pitkällä vaelluksella. Elettiin aikoja, jolloin kovin hyviä jalkineita ei kohtuuhintaan ollut tarjollakaan. Toimivin setti oli sopivan napakasti jalkaan istuva perusnokialainen. Varsi riitti jokien poikki kahlaamiseen ja sopivan kokoinen sisäänajettu saapas puhtaiden sukkien kera ei pahemmin hiertänytkään.

Toisella arjen sankareista oli uutuuttaan kiiltävät hiihtorannilliset nokialaiset, jotka eivät soveltuneet kävelyyn laisinkaan. Ne olivat talvisaappaat, joissa on älyttömän väljä varsi ja lonksuvat ja hälskyvät jaloissa aiheuttaen takuuvarmat rakot. Toinen jahvetti keksi hankkia juuri ennen lähtöä armeijan ylijäämävarastosta käytetyt toisen jalkaan muotoneet maiharit. Kengät ensimmäistä kertaa jalkaan Kilpisjärveltä lähtiessä ja ei kun kohti Haltia. Mentiin aikaa pitkää reittiä ja kymmeneen päivään kuljettiin sellaiset 180 km. Molemmilla sankareilla oli parissa päivässä jalat aivan rakoilla ja maiharityypillä lisäksi nilkat aivan jumissa. Oli kohtuu raskasta katsella touhua ja kuunnella sitä valitusta.