Retkeily & vaeltaminen

  • 21 481
  • 105

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Kyllähän hyvät kengät ovat kaiken A ja O. Huonokuntoisilla jaloilla liikkuminen saattaa lopahtaa aika lyhyeen.
Sinänsä siis ihan hyvää väittelyä.
Itse kallistun siihen suuntaan että mielummin vähän tukevammat ja painavammat kuin liian kevyet tai kengät joissa liian löysä pohja ja nilkan tuki.
Kumisaappaista olen kahta mieltä. Toisaalta ihan ok osaan maastosta, mutta ainakin minä olen aina onnistunut saamaan pieniä reikiä saappaisiin ja sitten on jalka märkänä. Usein tapahtunut suon laitamilla jossa paljon kelottuneita oskia maassa. Aina joku pieni terävä osuu jalkaan ja huomaa että alkaa sukka vähitellen kastua.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
@Alamummo ..Meindl-vastaisuuteni kattaa kaikki muutkin saman kenkätyypin kengät. Inhoni olen kehittänyt kokemuksen myötä. En näet ymmärrä, miksi kannattaisi käyttää kenkää, joka on hankala pukea ja riisua, joka ei muutaman käyttövuoden jälkeen pidä vettä, jonka varsi on niin lyhyt, että sillä ei voi kahlata, jonka kanssa on rakkovaara, joka on painava, jolla on surkea jalkapohjatuntuma ponnistettaessa pohjan paksuuden vuoksi ja joka ennen kaikkea on vaarallinen pohjansa kovuuden ja siitä aiheutuvan liukkauden vuoksi...

...Vaelluskenkää voisikin hyvin kutsua kivikkopolkujen kengäksi.

Minulla riittää ainakin jossain määrin ymmärrystä kommenteillesi. Eiköhän kaikki jo tässä vaiheessa allekirjoita väitteen, että kengät maaston perusteella, joten siitä tuskin kannattaa jatkaa väittelyä. Ehkä monia tavallaan harmittaa se, ettei ole olemassa yksiä ainoita kenkiä, jotka toimivat kaikkialla hyvin. Jos tällaista halajaa, niin pitkävartiset vaelluskengät lienevät kelvollisin kompromissi ja siksi ne niin suosittuja ovatkin. Samoin yhdyn Byjavetin käsitykseen, että vaelluskengät ovat omimmillaan merkityillä (usein kivisillä) vaellusreiteillä ja mitä enemmän poikkeaa polulta syrjään, erityisesti (Skandinavian) Lapissa, sitä käytännöllisemmäksi kovapohjaiset vaelluskumisaappaat muuttuvat..

Mutta... "perinteisiä vaelluskenkiäkin" (kuten Meindl) on monenlaisia... on tukevampia, kevyempiä, nahkaisia, keinokuituisia, kalvolla tai ilman jne... Minulla on ollut viimeiseen 25 vuoteen ainakin kymmenen paria erilaisia vaelluskenkiä testissä/käytössä ja siinä missä parhaimmilla olen tallannut viitisen vuotta huoletta, ovat heikoimmat joutaneet kierrätykseen jo vuoden käytön jälkeen.

Pohjan pitävyydellä on kovin vähän tekemistä sen kanssa, onko ne kiinni varrettomassa vaiko varrellisessa kengässä. Materiaali ratkaisee ja se on totta, että joissakin kengissä pito on kuin iilimadolla ja toisilla ei uskalla liukkaalla kävellä edes lähikauppaan... ei ainakaan kännissä. Valitettavasti homma menee yleensä niin, että mitä pitävämpi pohja, sen nopeammin ne kuluvat.

Tässä on yhdet parhaista "yleiskengistä" mitä olen omistanut, mutta niidenkin ongelmana oli heikko kestävyys. Aikalailla tasan vuosi oli käyttöikä - myönnettäköön - kovaa käyttöä, kun olivat niin mukavat jalassa, että tuli usein vedettyä jalkaan "siviilissäkin". Todella monipuoliset tossut ja jo uutena aivan kuin olisi sukan jalkaan laittanut. Nyt käytössä on Scarpan vastaavat, hiukan tukevammat, kuivuvat nopeammin ja ovat kestävämmät, mutta silti on hiukan ikävä noita Five Tenin tossuja.

Minun vaeltaminen on 75% vuoristossa ja 25% Lapissa. Lapinvaelluksilla valinta kohdistuu tätänykyä lähes poikkeuksetta vaelluskumppareihin, koska siellä vaellamme merkittyjen vaellusreittien ja polkujen ulkopuolella ja siten esim. siltoja jokien yli ei ole käytettävissä. Kaikkia soitakaan ei pysty aina kiertämään, joten vaelluskumisaappaat ovat paras kompromissi sinne. Vuoristossa sitten taas tuollaiset linkittämäni varrettomat "approach" kengät. Varsinaisilla vuorikiipeilyreissulla kengät toki käyttötarkoituksen mukaan. Jos harrastaa kevyttä vaeltamista, niin uskallan suositella kokeilemaan noita Five Tenin (tai vastaavia) varrettomia vaelluskenkiä.

Sitten kun vauhti ratkaisee, niin valinta kohdistuu suunnistuskenkiin.. Nykyään on enää harvoin niin kiire, että niitä tulisi juuri käytettyä... Lähinnä jollain päiväretkillä, jotka ovat enemmän kuntoilua (maastolenkkeilyä) kuin retkeilyä.

Alamummo nosti esille myöskin hyvän pointin... eli gaitersien (säärystimien) käytön. Tosi usein kalvollinen tai hyvin kyllästetty kenkä ei kastu sisältä sen vuoksi, että se päästäisi veden läpi, vaan pikemminkin sen vuoksi, että märkä kostuttaa sisäkengän lahkeista tai säärtä pitkin valuvasta vedestä. Pieniä puroja ylitettäessä, sateella, lumessa tai aamukasteessa tarvottaessa lyhyet säärystimet ovat aivan loistava yhdistelmä ja minä käytän niitä myös varrettomien vaelluskenkienkin kanssa. Hyvä, että muistutit tästä!
 

Byvajet

Jäsen
Tavalliset juoksulenkkarit on kyllä täysin sopimattomat vaellukseen, juurikin koska se materiaali ei pidä vettä yhtään, melkein sama kuin kävelisi sukkasillaan.

Ei lenkkarien käyttö voikaan lähteä siitä, että ne eivät kastu. On hyväksyttävä märillä kengillä kävely. Upottavissa soissa jalka uppoaa joka tapauksessa yli kumpparinvarren, jolloin ne hölskyvät vettä. Tällaisia soita tietenkin kannattaa vältellä, mutta käytännössä homma ei ole niin yksinkertaista. Joskus vain tekee mieli mennä yli sen sijaan että kiertäisi seitsemän kilometriä.

Vaellusvarusteiden valitseminen on ristiriitaista hommaa. Kerran kaamoksessa tuli vastaan nuorehko mies, joka hiihti tavallisilla latusuksilla. Kysyin, eivätkö nuo uppoa. Hän osoitti omia 280-senttisiä tavattoman raskaita ja hankalia eräsuksiani ja toisti oman kysymykseni. Ja totisesti, kun jälkiä vertasi, niin eipä pehmeässä kaamoslumessa eroa ollut. Kumpikin kynti pohjia myöten. Eräsuksi rupeaa erottumaan edukseen vasta sitten, kun lumeen muodostuu hauraasti kantavia kerroksia, joista tavallinen suksi menee läpi.

Yksi ristiriita liittyy tihkusateeseen lämpötiloissa, joissa goretakki tarkoittaa sisäistä saunaa. Olen kokenut näissä tilanteissa järkevimmäksi verhoutua moneen ohueen keinokuitukerrokseen. Urheiluun tarkoitettu ohut alusvaatekerta, sen päälle toinen ehkä vähän paksumpi ja uloimmaksi kerrokseksi fleeceä ja jalkoihin voimavenymäpöksyt. Tällä tavoin kastuu kuivuessaan tai kuivuu kastuessaan, lämpötalous toimii ja olo on siedettävä, vaikkakin nihkeän kostea.

Jos lenkkareilla aikoo matkaan lähteä, nekin on testattava huolellisesti, jottei reissu keskeydy runnottuihin jalkoihin. Erilaisilla sukkavalinnoilla vedenpitävät sukat mukaan lukien voi vaikuttaa siihen, millainen vaellusjalkine lenkkari on. Lenkkarin ja kumpparin kanssa kannattaa muistaa myös se, että koska nilkan tuki on heikko, rinkan painon olisi hyvä olla kohtuullinen. Ja silloinkin on noudatettava varovaisuutta ja välteltävä turhaa hyppimistä ja liiallista luottamusta alustaan.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
..Jos lenkkareilla aikoo matkaan lähteä, nekin on testattava huolellisesti, jottei reissu keskeydy runnottuihin jalkoihin. Erilaisilla sukkavalinnoilla vedenpitävät sukat mukaan lukien voi vaikuttaa siihen, millainen vaellusjalkine lenkkari on. Lenkkarin ja kumpparin kanssa kannattaa muistaa myös se, että koska nilkan tuki on heikko, rinkan painon olisi hyvä olla kohtuullinen. Ja silloinkin on noudatettava varovaisuutta ja välteltävä turhaa hyppimistä ja liiallista luottamusta alustaan.

Ei olematon nilkan tuki varsinkin reppu selässä ole lenkkareiden ainoa, eikä edes suurin, ongelma. Ainakin allekirjoittaneelle paljon suurempi ongelma on lenkkareiden pohjan pehmeys ja jossain määrin korkeus. Kun pari päivää pomppii lenkkareilla kivikossa 15-20 kilon reppu selässä, niin jalkapohjat huutavat sen jälkeen hoosiannaa. Siksi suosin tuollaisia varrettomia, mutta kovapohjaisia "approach-kenkiä" (en oikein keksi tälle mitään kelvollista suomennusta?)..

Kuoritakista... Niitäkin on moneen lähtöön.. nykyään parhaimmat jo hengittävät kelvollisesti. En ole kokenut niiden kanssa viileällä säällä liikkumisen mitenkään erityisen tuskalliseksi. kainalovetskarit auki, jotta tuuletus pelaa jne.. Yksi asia, mikä kiinnitti ainakin takavuosina huomiota oli myös se, että valtaosalla vaeltajista kuoritakki oli liian suurta kokoa. Toimiakseen kunnolla takin pitäisi olla varsin tyköistuva, varsinkin plussa-keleillä ja sen vuoksi kuoritakkejakin olisi hyvä olla kaksi kappaletta... toinen sulan maan vaeltamiseen ja toinen talviolosuhteisiin.. tämä ihan oma vuosikausien käyttöä seurannut kokemusperäinen mielipide. Mutta en minä(kään) laita kuoritakkia päälle, kuin vasta sitten kun alkaa tosissaan satamaan tai on kunnon myräkkä päällä.

Asia, josta mainitsin jo aiemmassa viestissä, että kannattaa ostaa varastoon, jos löytää jonkin tuotteen, mihin tosissaan mieltyy. Varmaan jo 10-15 vuotta sitten eräs valmistaja teki täydellisen "jokapaikan" takin, jossa hihat ja selkäosa olivat ohutta powerstrech fleeceä ja etuosa tuulen ja kevyen sateen pitävää goren windstopper materiaalia. Suurkulutin takin siihen saakka, että se hajosi päälle, enkä pelkästään vaeltaessa tai kiipeillessä, vaan myös juoksu, maastopyörä ja hiihtolenkeillä. Eipä ole vastaavaa tekelettä sattunut eteen moneen vuoteen keneltäkäkään valmistajalta. Jos joku tietää vastaavan tuotteen, niin saa vinkata!
 

Niilo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Edit: Niilon varustelista on hyvä, lisäisin siihen kuitenkin yhden tärkeän tuotteen: aurinkorasva.

No siis juttuhan on niin, että aurinkorasvan käyttö on ihan amatöörien puuhastelua =)..... Ei vais tuolla (Hetta-Pallas sekä muuallakin tottakai) vaelluksella voi kyllä polttaa itsensä "hyvin".

Jäi viimeksi mainitsematta, mutta vinkkinä: Alusvaatteiden pakkauksessa suosittelisin käyttämään vaikka kaupasta ostettavia isoja pakastepusseja. Saa hyvin "puristettua" ilmat pois ja vaatteet pienempään tilaan. Niin ja sit likavaatteille tottakai oma/(t) pussit,


Edit:

Mielipiteitä jalkineista on joka lähtöön ja jokaisella saa olla omat mielipiteet tottakai. Sen verran "sekaannun" tähän Kenkä Caseen, että mun mielestä jos lähdetään pitkälle vaellukselle (kymmeniä kilsoja) niin jalassa on ihan kunnon vaelluskengät ! Niiden "ominaisuudet" on täällä listattu jo pariin kertaan.
On paljon ns turvallisemmalla mielellä liikkeellä kun tietää et on kunnon kengät, kilometrin päässä pitkospuista voi olla vaikka minkälainen maasto. Onhan se sit tietenkin kiva fiilis kun 3-4 kuukautta suunniteltu reissu satojen kilometrien päässä kotoa ja isojen rahallisten kustannusten jälkeen saa lisäväriä kun sulla on nilkka ihan klesona kun se Tarjoustalon 10 euron alelenkkari ei pitänytkään siinä märällä kivellä....
No aina voi odotella et pelastajat tulee hakemaan sut sieltä "Tundralta" ja jannut nauraa heti et hei mitä vittua sulla on jalassa ?
 
Viimeksi muokattu:

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Juoksulenkkareissa en muuten itse lähde edes lenkkipolulle (kun tulee käytännössä aina eksyttyä jonnekin maaston puolelle, leveät kulkuväylät on vaan ihan helvetin tylsiä ja joka tapauksessa motoriikka paranee epätasaisella alustalla kulkiessa). Kevyessä kulkemisessa olen tykästynyt Columbuksen Peakfreakeihin kun keveydestä huolimatta ihan ok nilkkatuki ja hyvä pohja (ei paina jalkapohjia ja ihan ok grippi, toki kuluvat melko tehokkaasti karhealla pinnalla). Näiden pitäisi olla myös vedenpitävät mutta vuoden käytön jälkeen ei ainakaan enää kannata jalkapöydän yli yltävään vesilätäkköön (tai edes sadekosteaan sammaleeseen) astella kun sukka kastuu välittömästi.
 

Byvajet

Jäsen
Olen tehnyt yksinvaelluksia kaamoksessa. Niitä leimaavat kovat olosuhteet ja eristäytyneisyys. Muita ei näe, ja uran joutuu avaamaan itse. Eniten mieltä talvisilla yksinvaelluksilla jäytää kännykkäkentän puuttuminen. Kun palkkeja ei ole edes tekstiviestien lähettämiseen, tajuaa oman haurautensa. Jos hanki romahtaa alta ja jalka katkeaa, ainoa mahdollisuus on yrittää päästä makuupussiin ja toivoa, että pelastajat saapuvat jonkin ajan kuluttua päivästä, jonka on ilmoittanut läheisilleen vaelluksen päättymispäiväksi. Silloinkin pelastuminen edellyttää sitä, että pysyy makuupussissa lämpimänä ja järjissään.

Vaelluksilla kuollaan ja käydään lähellä kuolemaa. Kuolemille on ominaista riittämätön varustautuminen, uhma olosuhteita kohtaan ja päätösten pitkittyminen. Apua ei ruveta tavoittelemaan ajoissa, vaan sen sijaan yritetään selvitä urheasti yksin. Valitettavasti suomalaiseen kulttuuriin kuuluu asenne, että muita ei saa vaivata - ei etenkään pelastusorganisaatioita, vaikka ne ovat olemassa juuri sen vuoksi, että niitä käytetään, kun todellinen hätä on. Hätä ei tarkoita rakkoa, vitutusta tai väsymystä vaan esimerkiksi sairaskohtausta, liikuntakyvyttömyyttä tai ankaraa vatsatautia.

Koska kännykkä ei ole luotettava vaellusvaruste, täytyy mahdollisuutensa avun hälyttämiseen turvata muuten. Jaakko Heikan esittelemistä Spot on monien kokemusten mukaan (erittäin) epäluotettava. Delorme InReach on parempi, mutta omaan makuuni paras on koviin olosuhteisiin suunniteltu PLB-hätälähetin, jolla pelastautuminen perustuu viranomaisten toimintaan. Kaikissa maissa laitetta ei voi käyttää, mutta toisaalta se on joissain maissa pakollinen mm. retkeilijöille ja melojille. Laite on mukana esimerkiksi kaikilla naparetkikunnilla, Grönlannin halki hiihtäjillä ja Huippuvuorten kävijöillä. Suomessa laitteella tehty hälytys menee Turun meripelastuskeskukseen, joka käynnistää pelastustoimet.

Hätälähettimillä ei voi tehdä muuta kuin painaa nappia ja jäädä odottamaan. Spotilla ja Delormella voi tehdä muutakin, mutta on huomioitava, että ne eivät ole rakenteellisesti yhtä kestäviä kuin varsinainen PLB, eikä niiden taustalla ole suoraan viranomaisorganisaatio. Siksi minusta ainoa oikea turvaväline on PLB. Muut hässäkät voivat olla mukava lisä, jos tahtoo niihin rahaa laittaa, mutta viimeisen oljenkorjen tulee minusta olla se kaikkein luotettavin.

Perinteisesti on neuvottu, ettei tunturiin pitäisi lähteä yksin. Siinä on epäilemättä perää, mutta on kuitenkin huomioitava, että jos reissussa jotain vakavampaa sattuu, niin erityisesti sulan maan aikaan ilman ahkiota sieltä on vaikea selvitä edes porukan auttamana pois. Siksi kannattaa harkita tekniikan hyödyntämistä. Sen varassa kenties uskaltaa yksinvaelluksillekin, jotka ovat minusta kaikkein hienointa vaeltamista.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Tuli varattua reissu Madeiralle. Onkohan kukaan kanssakävelijöistä käynyt tuolla levada- tai vuoristopatikoilla? Kertokaa omista suosikkireiteistänne, jos teillä sellaisia on. Ainakin Pico Ruivo - Pico do Areerio olisi tarkoitus kävellä, vaikka se nyt ei varsinainen levadapatikka olekaan. Muitakin kivoja Madeira-vinkkejä saa antaa. CR7 Museu on jo tiedossa.

Muutama sananen myös Walesista. Kesälomalla tuli käytyä tuossa nurkassa saarivaltiota ja patikoimme osan Snowdonia Way -patikkaa. The Snowdonia Way Hieno, joskin kohtalaisen raskas reitti, koska päivämatkat olivat niin pitkiä (pisimmillään 30 km) - jalat olivat aika soosia matkan jälkeen. Sinänsä meidän kulkemallamme reitillä ei ollut mitään huimia korkeuseroja (vuorenhuippuvaihtoehtokin olisi löytynyt). Snowdonian alue on todella kaunista, vähän kuin Irlannin ja Skotlannin ylämaan rakkauslapsi. Paikannimetkin olivat aika runollisia: Machynlleth, Trawsfynydd, Penhyndendraecht jne. Junalla pääsi Lontoosta, tosin palveluntasossa on parantamisen varaa ja kannattaa oikeasti ostaa paikkaliput, jottei joutuisi seisomaan kolmea tuntia kuten me jouduimme. B&B -majatalot reitin varrella olivat ihan ok paikkoja kallistaa illalla päänsä. Patikka päättyi Conwyyn, jossa oli mahtavan upea keskiaikainen linnoitusraunio (UNESCON maailmanperintökohde). Meitä suosi sää, sillä vasta koko patikan viimeisen tunnin aikana satoi vettä.

ps Muistakaa leikata varpaankyntenne ennen kävelemistä ihan missä tahansa ylä/alamäissä. Omat jäivät vähän liian pitkiksi ja nyt on isovarpaissa mustat kynnet.
 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Ensiviikolla olisi tarkoitus lähteä Lopen Iso-Melkutin -järvelle patikoimaan ja packraftin kanssa järviä hyppelemään. Retkeilyharrastus alkoi oikeastaan vahingossa tuossa jokunen vuosi sitten enemmän sellaisten kaljoittelureissujen merkeissä; ekalle parin yön 'reissulle' mentiin abclta ostetun valmisruokakassin, kerttisastioiden ja kaljalavan kera ja sen jälkeen kerta kerralta on tuo retkeilyvarustekertymä kasvanut. Hienoja reissuja ja ihan hauskaa jo pelkästään välineurheilunkin kannalta; aina löytyy jotain parempaa, kevyempää ja pienempään tilaan pakkautuvaa) varustetta, joka mahdollistaa pidemmät reissut. Rahaa saa kyllä tähänkin harrastukseen kulumaan ihan niin paljon kuin vaan huvittaa, toisaalta aika pienelläkin panostuksella pääsee alkuun.

Olisiko muuten muilla palstan retkeilijöillä hyviä ruokaideoita retkiruoista, joilla saisi hieman enemmän variaatioita tuohon pussiruokaan? Luonnollisesti sellaisia joita voi rinkassa useamman päivän kuljettaa ja Trangian pienillä astioilla valmistaa. Kalaakin toivottavasti tulee, mutta omalla kalaonnella ei viitsi liikaa sen varaan laskea.
 
Olisiko muuten muilla palstan retkeilijöillä hyviä ruokaideoita retkiruoista, joilla saisi hieman enemmän variaatioita tuohon pussiruokaan? Luonnollisesti sellaisia joita voi rinkassa useamman päivän kuljettaa ja Trangian pienillä astioilla valmistaa. Kalaakin toivottavasti tulee, mutta omalla kalaonnella ei viitsi liikaa sen varaan laskea.
Vastaan aikamoisella viiveellä kun olet reissunkin jo tehnyt, mutta better late than never.

Itse tykkään perinteisesti kuivatusta jauhelihasta ja kananjauhelihasta. Olen myös kuivattanut mukaan kasviksia, kuten pakastekasvissekoituksia, paprikaa ja tomaattia. Myös perus pakkastealtaasta löytyvä perunasipulisekoitus on ihan jees. Varsinkin syksyllä, kelien ollessa hieman viileämpiä, mukana on paketti koskenlaskijaa. Sillä saa tuunattua ruuista paljon mehevämpiä ja paremman makuisia. Mausteina sitten lihaliemikuutioita ja Blå Bandin erimakuisia lämmin kuppeja, joita löytyy aika laaja valikoima. Hiilihydraattina mukana on yleensä pastaa, mutta myös riisiä ja tuota kuivattua perunaa on rinkassa mukana kulkenut. Calazon kuivaa ruokaa -kirjassa on myös ihan hyviä vinkkejä, esim. tuota kuivattua lohta aion itse kokeilla seuraavaksi.

Ruotsalainen Skafferimat tarjoaa myös aika laadukkaan ja erittäin kohtuuhintaisen valikoiman valmiiksi kuivattuja raaka-aineita. Itse tuolta tilasin ja voin kyllä suositella, toimitus Suomeen taitaa olla vielä ilmaista, jos tilaa tarpeeksi tuotteita.

Vaelluksilla olen huomannut, että aamupala on ehkä se haastavin ja nihkein ruoka, koska perus puuro ei kuitenkaan nälkää oikein pidä ja se ei välttämättä maistu. Luulen ratkaisseeni ongelman tilaamalla Munaxilta tuon 700g. säkin kananmunajauhetta. Trangian pannulle kananmunajauhetta ja vettä, sekaan esim. kuivattua juustoa, fetaa ja kinkkua, niin proteiinipitoinen aamupala on valmis. Säkissä on laskujeni mukaan 56 kananmunan edestä jauhetta, joten hintakin on erittäin kilpailukykyinen.

Sen verran pakko mainita noista pussiruuista, että hätävarana ne menee, mutta yleensä jää reissuilla syömättä. Jotenkin tuo 'itse tehty' ruoka on erittäin paljon parempaa ja sen valmistaminen on myös yleensä päivän 'kohokohta'.
 
Viimeksi muokattu:

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Jaa olen tällaista kirjoitellut reilut kaksi vuotta sitten. Hyvin ne palvelivat seitsemän vuotta. Tänä kesänä heti patikan ekana päivänä toisen kengän pohja sanoi morjens. Hiukan jänskätti paikallisessa alan liikkeessä, että löytyykö sopivaa tilalle, kun oli vielä viikoksi ohjelmaa. Merkki pysyi samana, mutta ei ollut nahkaisena kokoa, piti mennä pimeälle puolelle synteettisten maailmaan. Mukavat ovat, vaikkakin hiukan kaipaisi tukevuutta kivikossa. Pärjäsin kuitenkin. Palataan asiaan n. viiden vuoden kuluttua.
Vai että tuollaista kertoilin kuusi vuotta sitten. Palataan siis asiaan, kun tuli luvattua. Meindl v.2 pääsevät viikon päästä taas patikalle. Ehjät siis ovat, vaikka maailmaa on nähty taas tässä välissä kohtuullisesti. No eivät nuo nyt sentään ole päivittäisessä käytössä, vaan otetaan esiin juhlapäivinä. Jos noista nyt joskus aika jättää, saatan ottaa seuraavaksi myös ei-nahkaiset. Hyvin ovat palvelleet.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Tarkoitus olisi alkaa retkeilyä harrastamaan, aluksi ihan pienimuotoisesti näissä lähimetsiköissä, lähinnä halusta nukkua ulkona ja luonnon rauhassa. Varusteet toki ovat vielä hyvin vajaavaiset. Löytyy joskus 10-15 vuotta sitten ostettu rinkka(matkustelua varten), jonkun sortin halpisvaelluskengät, tuommoinen ulkoiluun tarkoitettu IcePeakin asu, tuliuusi HelSportin Rago Spring makuupussi, parit makuualuset. Ostoslistalla seuraavana on riippumatto. Antakeehan neuvoja, että miten tästä eteenpäin. Sen tiedän, että Sipookorpi on oleva ensimmäinen kohde, koska sinne on kotoa vain nelisen kilometriä.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Antakeehan neuvoja, että miten tästä eteenpäin.
No en mä tiedä, osaanko neuvoa, kun olen itse ns. kermaperse-patikoija. Yöt nukutaan siis neljän seinän sisällä, repussa on juotavaa ja joskus jotain välipalaa. Mutta ennen kaikkea siellä repussa on vedenpitävät vaatteet, elleivät ne ole jo valmiiksi yllä. Niiden pitää olla oikeasti vedenpitävät, gore-texiä siis. Kenkienkin täytyy olla vedenpitävät. Jos sataa, perus-kuoriasu pitää hetken kuivana, mutta päästää lopulta veden läpi ja sitten on kylmä. Ei auta mitään, vaikka kengät pitäisivät vettä, jos housut päästävät veden iholle ja jalkaa pitkin kenkään sisään. Been there, done that. Pari vuotta sitten oltiin Saariselällä ja ekan sateen jälkeen Partioaittaan hanskaostoksille. Myivät vedenpitävinä jotkut Sealzikinit tms. Eivät olleet ja taas paleltiin, vaikka muuten oli gore-texiä päästä varpaisiin.

Vedenpitävä takki tai sadeviitta nyt on helppo, mutta housuissa on kiva olla vetskari sivusaumassa niin ylös, että ne saa päälle riisumatta kenkiä. En usko, että halvalla saa hyvää tässä tapauksessa. Pätee myös kenkiin. Kenkien pitää istua hyvin, muuten homma loppuu ekaan reissuun.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Tarkoitus olisi alkaa retkeilyä harrastamaan, aluksi ihan pienimuotoisesti näissä lähimetsiköissä, lähinnä halusta nukkua ulkona ja luonnon rauhassa. Varusteet toki ovat vielä hyvin vajaavaiset. Löytyy joskus 10-15 vuotta sitten ostettu rinkka(matkustelua varten), jonkun sortin halpisvaelluskengät, tuommoinen ulkoiluun tarkoitettu IcePeakin asu, tuliuusi HelSportin Rago Spring makuupussi, parit makuualuset. Ostoslistalla seuraavana on riippumatto. Antakeehan neuvoja, että miten tästä eteenpäin. Sen tiedän, että Sipookorpi on oleva ensimmäinen kohde, koska sinne on kotoa vain nelisen kilometriä.
Kai sulla teltta on?
 

Simolainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Länsirannikko
Tarkoitus olisi alkaa retkeilyä harrastamaan, aluksi ihan pienimuotoisesti näissä lähimetsiköissä, lähinnä halusta nukkua ulkona ja luonnon rauhassa. Varusteet toki ovat vielä hyvin vajaavaiset. Löytyy joskus 10-15 vuotta sitten ostettu rinkka(matkustelua varten), jonkun sortin halpisvaelluskengät, tuommoinen ulkoiluun tarkoitettu IcePeakin asu, tuliuusi HelSportin Rago Spring makuupussi, parit makuualuset. Ostoslistalla seuraavana on riippumatto. Antakeehan neuvoja, että miten tästä eteenpäin. Sen tiedän, että Sipookorpi on oleva ensimmäinen kohde, koska sinne on kotoa vain nelisen kilometriä.
Kaikki riippuu vähän/paljon siittä, et millaista keliä on luvassa. Sipoonkorvessa olet kuitenkin aika liki sivilisaatiota, jos ongelmia ilmeneepi.
Ite ku lähden ”kevytretkelle” niin oma checklist on öbaut tällanen:
* Kengät ovat sopivat ja ”astutut”
* Hanskoina mulla on nahkarukkaset, joissa alla villalapaset. Kesällä nahkaiset ”työhanskat”.
* Kaikki vedenpitävää. Repussa/rinkassa extrat/kuivat erillisissä pusseissa, helposti tunnistettavissa.
* Ulkokuoren alla käytännössä kaikki villaa ja päässä.
* Sään mukainen makuupussi. Itellä on yleensä vähän ”kevyempi”, ku yövaatteina on villaset + villasukat. Ja pipa kans.
* Tarpeeseen sopivan kokonen teltta. Liian iso on vaan lisäpainoo.
* Otsalamppu & varaparistot
* Tulentekovehkeet (suojattuna, taskussa josta eivät putoo) & kaasutrangia. Itellä on usein myös pieni paperipussi, jossa kuivaa sytykettä
* Avaruuspatja (eli folio molemmin puolin).
* Vettä, termari, safkavälieet, terävä puukko.
* Safkaa suunnitelman mukaan, murukahveeta, sokeria, rusinoita, pähkinöitä...tms
* Jotain pientä herkkua. Mulla on Bounty-patukoita.

Jos meinaat riippumattoa, niin: kylmä tulee alhaalta, vesi ylhäältä. En suosittele ku katokseen ja lämpimälle kelil ainakan alkuun. Lisävarusteena hyttysverkko, jos haluaa nukkua rauhas ja hyvin. Niitä inisijöitä on vieläki, vaikka on ollu jo kylmää.

Ja sitte mettään!
(pidätän oikeuden listaan, jos vaikka jotain unohtu. Eli tee oma lista enne ku alat pakata.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Jos meinaat riippumattoa, niin: kylmä tulee alhaalta, vesi ylhäältä. En suosittele ku katokseen ja lämpimälle kelil ainakan alkuun. Lisävarusteena hyttysverkko, jos haluaa nukkua rauhas ja hyvin. Niitä inisijöitä on vieläki, vaikka on ollu jo kylmää.

Ja sitte mettään!
(pidätän oikeuden listaan, jos vaikka jotain unohtu. Eli tee oma lista enne ku alat pakata.
Tulee se kylmä alhaalta yhtälailla teltassakin? Alle suojat ja ylle tarppi. XXL:ssä semmoinen matto, johon kuului nuo kaikki tilpehöörit pl. alle sitä lämpöä, maksaa noin 80€.
 

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIMARS
Kaikki riippuu vähän/paljon siittä, et millaista keliä on luvassa. Sipoonkorvessa olet kuitenkin aika liki sivilisaatiota, jos ongelmia ilmeneepi.
Ite ku lähden ”kevytretkelle” niin oma checklist on öbaut tällanen:
* Kengät ovat sopivat ja ”astutut”
* Hanskoina mulla on nahkarukkaset, joissa alla villalapaset. Kesällä nahkaiset ”työhanskat”.
* Kaikki vedenpitävää. Repussa/rinkassa extrat/kuivat erillisissä pusseissa, helposti tunnistettavissa.
* Ulkokuoren alla käytännössä kaikki villaa ja päässä.
* Sään mukainen makuupussi. Itellä on yleensä vähän ”kevyempi”, ku yövaatteina on villaset + villasukat. Ja pipa kans.
* Tarpeeseen sopivan kokonen teltta. Liian iso on vaan lisäpainoo.
* Otsalamppu & varaparistot
* Tulentekovehkeet (suojattuna, taskussa josta eivät putoo) & kaasutrangia. Itellä on usein myös pieni paperipussi, jossa kuivaa sytykettä
* Avaruuspatja (eli folio molemmin puolin).
* Vettä, termari, safkavälieet, terävä puukko.
* Safkaa suunnitelman mukaan, murukahveeta, sokeria, rusinoita, pähkinöitä...tms
* Jotain pientä herkkua. Mulla on Bounty-patukoita.

Jos meinaat riippumattoa, niin: kylmä tulee alhaalta, vesi ylhäältä. En suosittele ku katokseen ja lämpimälle kelil ainakan alkuun. Lisävarusteena hyttysverkko, jos haluaa nukkua rauhas ja hyvin. Niitä inisijöitä on vieläki, vaikka on ollu jo kylmää.

Ja sitte mettään!
(pidätän oikeuden listaan, jos vaikka jotain unohtu. Eli tee oma lista enne ku alat pakata.
Noihin riippareihin saa alle lämmikettä ja päälle vaikka tarpin katoksi. Sillä saa nuo heikot kohdat paikattua. (Linkit varustelekaan koska heiltä tuli ekat vastaukset googlessa)

Ehkä isompi haaste itselle tuon käyttöön on, että se vaatii aina jonkin sopivan välin ripustamiseen ja käytännössä esim puut tai tolpat mihin laittaa kiinni (vaikea jossain Kairan kivikossa). Liian pitkä väli tekee siitä epävakaan ja liian jyrkässä nukkuu kuin pussissa (valuu alas).

Jotkut harrastajat ovat tosin onnistuneet virittämään riipparin myös maahan vaellussauvojen kans. Ehkä Kaldoaivissa esim pitäis mennä näin.
 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Itsellä riipparina DD Frontline Hammock XL ja tuo on kyllä ollut erinomainen. Siitä saakka kun tuo tuli hankittua niin en ole teltassa nukkunut kuin jos on ollut lapsi/lapset mukana. Hienointa silloin kun ei ole sateen uhkaa ja voi nukkua ilman tarppia tähtitaivaan alla. Hyttysverkko tuossa on itsessään.

Tuo ko. valmistajan tarppi on myös riittävän iso, hyvin pärjäsi tuolla yhdistelmällä sen viime marraskuun myrskyviikonlopunkin kuivana. Hyvät kiilat vielä ja tarppi tiukkaan niin pysyy kovassakin tuulessa.

Nukkumismukavuudeltaan riippari on aivan ylivoimainen mihinkään muuhun verrattuna. Siinä saa mukavan asennon ja ilma pysyy raikkaana. Jos on joskus kosteampi reissu niin aamulla pääkin särkee vähemmän ;)

Makuualustalle tuossa on oma tasku, mutta käyttipä sitten siinä tai riipparissa niin ei oikein pysy kunnolla paikoillaan. Mutta ehkä tuollainen leveä solumuovialusta toimisi paremmin kuin oma retkipatja.

Pidemmälle matkalle vähän painava ja tilaavievä, mutta tuossa kesällä oli viiden päivän patikkareissulla mukana ja 'vaivansa' arvoinen.

Eikai tuossa muuta kuin testailemalla oppii mikä toimii itselle ja mikä ei. Jos meinaa pidempiä reissuja tehdä niin kannattaa kiinnittää varustehankinnoissa tarkkaan huomiota myös kokoon ja painoon. Makuupussi kelin mukaan ja hieman "yli". Siitä ilmoitetusta "extreme" -arvosta ei kannata välittää, vaan katsella "comfort" mukaan.
 

Simolainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Länsirannikko
Tulee se kylmä alhaalta yhtälailla teltassakin? Alle suojat ja ylle tarppi. XXL:ssä semmoinen matto, johon kuului nuo kaikki tilpehöörit pl. alle sitä lämpöä, maksaa noin 80€.
Lähinnä meinasin, et kannattaa sitä riipparia testata ensin, ku ekaa kertaa kairassa. Balanssin haku (kuten tuossa joku mainitsi, on alkuun...no hakemista. Ainakin itellä oli.
Kylmä ei ole mulle tullut teltassa, ku ilmapatjan alla on folioalusta. Siis foliopuoli maata vasten.
 

Simolainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Länsirannikko
Kaikki riippuu vähän/paljon siittä, et millaista keliä on luvassa. Sipoonkorvessa olet kuitenkin aika liki sivilisaatiota, jos ongelmia ilmeneepi.
Ite ku lähden ”kevytretkelle” niin oma checklist on öbaut tällanen:
* Kengät ovat sopivat ja ”astutut”
* Hanskoina mulla on nahkarukkaset, joissa alla villalapaset. Kesällä nahkaiset ”työhanskat”.
* Kaikki vedenpitävää. Repussa/rinkassa extrat/kuivat erillisissä pusseissa, helposti tunnistettavissa.
* Ulkokuoren alla käytännössä kaikki villaa ja päässä.
* Sään mukainen makuupussi. Itellä on yleensä vähän ”kevyempi”, ku yövaatteina on villaset + villasukat. Ja pipa kans.
* Tarpeeseen sopivan kokonen teltta. Liian iso on vaan lisäpainoo.
* Otsalamppu & varaparistot
* Tulentekovehkeet (suojattuna, taskussa josta eivät putoo) & kaasutrangia. Itellä on usein myös pieni paperipussi, jossa kuivaa sytykettä
* Avaruuspatja (eli folio molemmin puolin).
* Vettä, termari, safkavälieet, terävä puukko.
* Safkaa suunnitelman mukaan, murukahveeta, sokeria, rusinoita, pähkinöitä...tms
* Jotain pientä herkkua. Mulla on Bounty-patukoita.

Jos meinaat riippumattoa, niin: kylmä tulee alhaalta, vesi ylhäältä. En suosittele ku katokseen ja lämpimälle kelil ainakan alkuun. Lisävarusteena hyttysverkko, jos haluaa nukkua rauhas ja hyvin. Niitä inisijöitä on vieläki, vaikka on ollu jo kylmää.

Ja sitte mettään!
(pidätän oikeuden listaan, jos vaikka jotain unohtu. Eli tee oma lista enne ku alat pakata.
Eli uhohtu kuitenkin:
* Kartta ja kompassi. Vaikka kuinka olis maailman parhain gepsi ja älylaitteet mukana. Siis jos lähtee isosti tuntemattomaan.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Tulee se kylmä alhaalta yhtälailla teltassakin? Alle suojat ja ylle tarppi. XXL:ssä semmoinen matto, johon kuului nuo kaikki tilpehöörit pl. alle sitä lämpöä, maksaa noin 80€.
Mä nukuin aikanaan Islannissa teltassa aika viileissä olosuhteissa. Alapuolelta tulevaa kylmyyttä torjui mukavasti patjan lisäksi foliohuopa, joka eristää aika hyvin. Ei paina paljoakaan ja menee pieneen tilaan.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Mä nukuin aikanaan Islannissa teltassa aika viileissä olosuhteissa. Alapuolelta tulevaa kylmyyttä torjui mukavasti patjan lisäksi foliohuopa, joka eristää aika hyvin. Ei paina paljoakaan ja menee pieneen tilaan.
Foliohuovan tai jonkun vastaavan olen hommannut ja sitten semmoisen solumuovipatjan, ei sitä kaikkein halvinta versiota.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Itsellä riipparina DD Frontline Hammock XL ja tuo on kyllä ollut erinomainen. Siitä saakka kun tuo tuli hankittua niin en ole teltassa nukkunut kuin jos on ollut lapsi/lapset mukana. Hienointa silloin kun ei ole sateen uhkaa ja voi nukkua ilman tarppia tähtitaivaan alla. Hyttysverkko tuossa on itsessään.

Tuo ko. valmistajan tarppi on myös riittävän iso, hyvin pärjäsi tuolla yhdistelmällä sen viime marraskuun myrskyviikonlopunkin kuivana. Hyvät kiilat vielä ja tarppi tiukkaan niin pysyy kovassakin tuulessa.

Nukkumismukavuudeltaan riippari on aivan ylivoimainen mihinkään muuhun verrattuna. Siinä saa mukavan asennon ja ilma pysyy raikkaana. Jos on joskus kosteampi reissu niin aamulla pääkin särkee vähemmän ;)

Makuualustalle tuossa on oma tasku, mutta käyttipä sitten siinä tai riipparissa niin ei oikein pysy kunnolla paikoillaan. Mutta ehkä tuollainen leveä solumuovialusta toimisi paremmin kuin oma retkipatja.

Pidemmälle matkalle vähän painava ja tilaavievä, mutta tuossa kesällä oli viiden päivän patikkareissulla mukana ja 'vaivansa' arvoinen.

Eikai tuossa muuta kuin testailemalla oppii mikä toimii itselle ja mikä ei. Jos meinaa pidempiä reissuja tehdä niin kannattaa kiinnittää varustehankinnoissa tarkkaan huomiota myös kokoon ja painoon. Makuupussi kelin mukaan ja hieman "yli". Siitä ilmoitetusta "extreme" -arvosta ei kannata välittää, vaan katsella "comfort" mukaan.

Nostan ketjua ylös. Itseäni on alkanut hiljalleen kiinnostaa riippumaton hankinta. Tähän asti en ole tuollaista edes harkinnut, kun olen alitajuisesti kehittänyt jotain pelkotiloja maton putoamisesta, ympäri kierähtämisestä, hirven juoksemisesta ylitseni tai oksan putoamisesta suoraan päähäni. Teltassa toki nuo kaksi viimeistä skenaariota ovat yhtä... todennäköiset. Ja kaksi ensimmäistä taas taitavat olla vältettävissä harjoittelun kautta?

Tuo mainitsemasi riippumatto oli sellainen, joka vaikutti hemmetin hyvältä, ja siksi sitä vähän jo harkitsinkin. Mutta sitten aloin pohtia, että ehkä selviäisin omista suhteellisen satunnaisista retkistäni hieman kevyemmälläkin mallilla. XXL tarjosi ainakin ihan pätevää pakettia, ja samalla saisi pari lahjakorttia hyötykäytettyä...

Keksitkö sinä (tai keksiikö joku muu) hyviä perusteluita sille, miksi tämä kannattaisi tai ei kannattaisi ostaa? Käyttöä on todennäköisesti muutaman yksittäisen yön verran vuodessa. Osa saattaa olla ihan mökillä, jossa on mahdollisuus siirtyä sisätiloihin nopeallakin varoitusajalla, jos vaikka keli muuttuisi hyvinkin myrskyisäksi. Ja mökillä ajattelin muutenkin tuota koekäyttää alkuun. Mutta kyllä tuolla olisi tarkoitus ihan luonnossakin nukkua, jos kokemukset ovat positiivisia.

 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Nostan ketjua ylös. Itseäni on alkanut hiljalleen kiinnostaa riippumaton hankinta. Tähän asti en ole tuollaista edes harkinnut, kun olen alitajuisesti kehittänyt jotain pelkotiloja maton putoamisesta, ympäri kierähtämisestä, hirven juoksemisesta ylitseni tai oksan putoamisesta suoraan päähäni. Teltassa toki nuo kaksi viimeistä skenaariota ovat yhtä... todennäköiset. Ja kaksi ensimmäistä taas taitavat olla vältettävissä harjoittelun kautta?

Tuo mainitsemasi riippumatto oli sellainen, joka vaikutti hemmetin hyvältä, ja siksi sitä vähän jo harkitsinkin. Mutta sitten aloin pohtia, että ehkä selviäisin omista suhteellisen satunnaisista retkistäni hieman kevyemmälläkin mallilla. XXL tarjosi ainakin ihan pätevää pakettia, ja samalla saisi pari lahjakorttia hyötykäytettyä...

Keksitkö sinä (tai keksiikö joku muu) hyviä perusteluita sille, miksi tämä kannattaisi tai ei kannattaisi ostaa? Käyttöä on todennäköisesti muutaman yksittäisen yön verran vuodessa. Osa saattaa olla ihan mökillä, jossa on mahdollisuus siirtyä sisätiloihin nopeallakin varoitusajalla, jos vaikka keli muuttuisi hyvinkin myrskyisäksi. Ja mökillä ajattelin muutenkin tuota koekäyttää alkuun. Mutta kyllä tuolla olisi tarkoitus ihan luonnossakin nukkua, jos kokemukset ovat positiivisia.


Itsellä ei ole kokemusta kuin tuosta omasta, mutta koitin näitä vertailla niin muutama huomioitava asia tuli mieleen.

Kangas on Frontlinessa polyesteria ja Mackenziessä nailonia. https://fi.rocheindustry.com/nylon-vs-polyester/ tuollaisen linkin löysin eroista. En tiedä tosin onko tuollaisessa riipparikäytössä kovin suurta eroa näiden osalta. Ainakin nailon on kevyempää ja tuo ilmoitettu 1,2kg yhteensä riipparille ja tarpille on alle puolet Frontline+tarppi painosta ja kuitenkin kantavuus parempi, 150kg

Frontlinelle saa tuon 3,5x3,5m "harjakatto"tarpin joka pitää hyvin kuivana pahemmassakin kelissä. Mackenziessä on hiukan pienempi ja eri mallinen tarppi, mutta voi olla että tuo kuva hiukan hämää ja eiköhän tuollakin pärjää. Ainakin Frontlinen ison tarpin alle mahtuu kätevästi myös varusteet.

Mitoissa on mielestäni merkittävin ero, Frontline xl on 3x1,8m ja Mackenzie 2,6x1,4m.
Nukkumisasento on mukavampi kun pää ja jalat eivät ole ihan "ylhäällä", kiinnityskohdissa. Itse olen 187cm pitkä ja tuo Frotline xl tuntuu sellaiselta että mielelläni en kauheasti lyhyempään vaihtaisi. Mutta tämäkin voi olla vain ennakko-oletus ilman kokemusta lyhyemmistä.

Ainakin jos olet minua pidempi niin kannattaa harkita pidempää mallia. Muuten varmasti asiansa ajaa tuo Mackenziekin kuvailemassasi käytössä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös