On aika hyödytöntä tarkastella yksittäisen kyselyn virhemarginaali a ja luottamusvälin toteutumaa, sillä galluppien pääanti on trendit.
Se että joskus nää menee metsään, kuten Jytkyssä 2011 johtuu trendin puutteesta ja piilossa olevista agendoista (hidden agenda, tärkeitä vakuutusyhtiölle). Mutta yhä kaikki, trendit on ne, mitä näistä tulee seurata.
Oma vaikutelma näistä trendeistä on se, että kansa haluaa muutosta. Ja sitten, kun se muutos tulee, niin siihen ollaan tyytymättömiä. Halutaan palata vanhaan, että voidaan taas haluta uutta muutosta.
Jytky tuli, Jytky meni. Nyt tietyllä tavalla asetelma on nyt vakiintunut tuon jytkyn jälkeen...isompaa ei ole tulossa, pienempään vaihteluun on tyydyttäbä.
1) Soinin populismijytky on lopullisesti sulanut. Siis se vennamolainen rötösherrajytky, jossa vika on valtaapitävissä ja vastaus on Soinissa. Nämä parhaimmillaan selvästi toistakymmentä prosenttia äänestäjistä lähti enimmäkseen demareista ja kepusta, koska olivat pettyneitä työelämän heikentymiseen, maailman muuttumiseen ja globalisaation uhkiin. Haluataan syödä kasleria, eikä salaattia. Miehet on miehiä ja naiset on naisia, asiat on yksinkertaisia ja selviä, turha niitä on liikaa teoretisoida. Käytäntö on parempi kuin teoria. Ja omalla autolla pitää päästä oven eteen.
Tämän SoiniVennamo-porukan lisäksi Soinin jytkyjoukkoon tuli Halla-ahon mukana iso joukko niitä, joille maahanmuutto on tärkein ja lähes ainoa merkittävä iso asia politiikassa. Tämä joukko einkelvannut muille puolueille, mutta kelpasi Soinille. Se alkoi pienenä, kasvoi suureksi ja mahdollisesti kasvaa nykymenossa edelleen, koska maahanmuuton ongelmat pysyy otsikoissa, herättää raivostusta ja vahvoja tunteita.
Nyt tämä Soinin vennamolainen jytky on sulanut. Pettyneet huomasivat, että ei ollut Soinista muutoksen tekijäksi, politiikka jatkui samana, vain Soini muuttui samanlaiseksi itsetärkeäksi herraksi, jota hän aiemmin puheissaan pilkkasi. Ministerimatkat maistuu ja valta tekee pöyhkeäksi. Kannatusta on jäljellä sinisten verran, pari prosenttia. Kymmenen prosenttia palasi takaisin kepuun ja demareihin, ja se toinen kymmenen prosentin maahanmuuttojoukko jäi Halla-ajon joukkoon vanhan puolueen nimisenä.
Jytkystä saadaan jatkossa eduskuntaan siis noin 10% suomidemokraatit, joiden kanssa muut puolueet eivät mielellään tee yhteistyötä. Keskittyy pitämään ääntä itselleen tärkeästä asiasta ja olemaan eri mieltä muiden kanssa.
Näiden lisäksi jytkystä jää omana ryhmänäön elämään pari sinistä smurffia, joilla on lähinnä kansanviihdyttäjien ja sanataiteilijoiden rooli, kun oppositiosta paatoksella moititaan hallitusta siitä politiikasta, jota itse edellisessä hallituksessa tehtiin..
2) Kokoomus nauttii vakaasta asemasta. Hyvin vakiintunut kannatus, n 20% joka ei heittele paljoa, äänestäjät käyvät aktiivisesti vaaleissa äänestämässä ja puolue tekee yhteistyötä hallituskelpoisesti eri puolueiden kanssa. Tekee hyvät vaalikampanjat ja pärjää vaaleissa. Joukko, joka pärjää elämässä, ja houkuttaa niitä, jotka haluavat uskoa pärjäävänsä. Hyvä ja vakaa tilanne, ei helpolla pelata ulos hallituksesta. Jos pelattaisiin ulos jollain punamulta-kuviolla, niin ottaisi seuraavissa vaaleissa murskavoiton ja yli 25% koska silloin vasta kokoomusta kaivattaisiinkin.
3) Kepu ja Demarit. Yhteiskannatus n 35-37%, mutta kannatus vaihtelee puolueesta toiseen. Toisella 20 ja toisella 15, tai molemmilla 17,5. Kun kyllästytään hallituksessa olevaan demaripolitiikkaan, halutaan muutos ja äänestetään kepua. Sitten kyllästytään hallituksessa olevaan kepuun, halutaan muutos ja äänestetään demareita. Nyt on demareiden nousuvuoro, 10 vuoden päästä kaivataan taas kepulaista vahvaa visiota. Molemmilla ongelmia vaaleissa, eivät osaa kampanjoida, eivät houkuta uusia äänestäjiä. Eikä porukka nuorene. Mutta pysyy punamullassa.
4) Vihreät maailmanparantajat, vakiinnuttanut kannatuksen yli kymmenen prosentin. Gallupeissa saa parempia lukuja kuin vaaleissa. Kerää nuoria, joille globaalit ongelmat, luonto, ilmastonmuutos, ihmisoikeudet, koulutuksen monipuolisuus, tasa-arvo, kaupunkilaisuus ja idealismi ovat tärkeitä. Aate on tärkeämpi kuin realismi. Haihattelusta ei ole mitään haittaa, koska ylevät pyrkimykset ovat tärkeämpiä kuin realistisesti saavutettavissa olevat tulokset. Ei masennuta siitä, että aurinkopaneelista ei riitäkään sähköä ihan riittävästi talvella, koska onneksi on muutakin sähköä ja kaukolämpö. Mutta se just todistaa, miksi uusiutuviin pitää satsata ja vanhoista luopua. Vihreiden positiivisuus, usko hyvään ja vahva idealismi ei näytä olevan vähenemään päin. Kiitos mm. kaupungistumisen. Kerää jatkossa 10-15% kannatuksen. Mutta ei enempää, ei myöskään vähempää.
5) Vasemmistoliitto.
Lisää rahaa pienituloisille. Rikkailta. Ja yrityksiltä.
Saman verran kannatusta kuin maahanmuuttokriittisilllä. Ovat toistensa vastapoolia ja sopivasti samankokoisia, niin voivat molemmat todeta tässä asiassa edustavansa kansan enemmistöä. Vaikka kannatus ei nouse kymmentä prosenttia suuremmaksi.
6) RKP ja Kristilliset. 4+4.
Toiset puhuu ruotsia ja toiset lukee pyhiä kirjoja. Tarvittaessa molemmat voivat olla hyviä apupuolueita hallitukseen, kun saavat pari ministerinpaikkaa ja oman yhden asiansa otetuksi huomioon. Ei muutospotentiaalia ylös, eikä alas.
7) Muut. Liberaalit, viskipuolueet, joogalentäjät, piraatit, eläkeläiset ja Liike NYT, eli ne ihmiset jotka ovat parempia pienryhmäpelaajia ja itsensä johtajia kuin joukkuepelaajia. Kuntatasolla persoonallisuuksia, eduskuntatasolla kuriositeetti. Ehkä yhden tai kahden miehen liike. Istuntosalissa kukaan ei jaksa kuunnella, koska muut puolueet on puhuneet jo monta tuntia, ennen kuin Harkimo saa puheenvuoron. Mutta hyviä henkilöjuttuja saadaan lehtiin ja itse uskotaan itseensä, uskotaan tekevänsä merkittävää uudenlaista politiikkaa. Vika on muissa ja järjestelmässä.
Tältä trendipohjalta heitän seuraavien vaalien oikean tuloksen:
Demarit 22%
Kokoomus 20%
Keskusta 16%
Vihreät 14%
Perussuomalaiset 9,5%
Vasemmistoliitto 9%
Kristilliset 4,5%
Rkp% 4%
Muut 1%
