No jos nyt lähdetään siitä, että yliopiston ei ole tarkoituskaan jalostaa kaikista opiskelijoista tilastonikkareita tai kvantitatiivisen tutkimuksen uranuurtajia. Pakolliset tilasto- ja menetelmäkurssit tarjoavat jokaiselle pintaraapaisun tilastotieteestä; sillä ei sen suurempaa käytännön merkitystä ole monilla aloilla.
On valtameren kokoinen ero perusmenetelmien vankan osaamisen sekä ymmärtämisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen uranuurtajan välillä. Kritisoin nimenomaan puutteita ensin mainituissa. On ihan absurdia puhua "tieteellisen tutkimuksen metodien" osaamisesta jos ja kun noissa on vakavia puutteita. Muistuttaisin myös, että tilastotieteen piiriin kuuluvat laadullisetkin tutkimusmenetelmät.
Mihin tämä väite huonosta menetelmäosaamisesta perustuu ja mihin tarkalleen ottaen viittaat "sosiaalitieteilijöillä" tai "sosiaalitutkimuksella"?
Viittasin tilanteeseen jota Soininvaara ruotii seuraavassa kirjoituksessaan: Taloustutkijat jyräävät yhteiskuntatieteilijät näiden kotikentällä – Soininvaara
"Näissä kaikissa on yhteistä se, että ekonomistit ovat tutkineet aiheita oman alueensa ulkopuolelta ja saaneet vakuuttavia tuloksia. Esimerkiksi tuota eliittilukiokysymystä maan yli sata kasvatustieteen professoria ei ole pystynyt selvittämään. Joitakin tutkimuksia on tehty, mutta menetelmin, jotka eivät voi asiaa aukaista, koska valikoitumista ei ole osattu eliminoida
Taloustieteilijöillä ovat tutkimusmenetelmät paljon paremmin hallussa kuin kasvatustieteilijöillä tai sosiaalitieteilijöillä. Siksi taloustutkijat jyräävät nämä niiden omalla kotikentällä. American Political Science Review’ssä ei ole juuri näkynyt suomalaisten yhteiskuntatietelijöiden julkaisuja.
Tilanne ei ole mitenkään tyydyttävä, sillä metodien lisäksi pitäisi hallita myös sisältöjä. Yhteiskuntatieteissä pitää metodiosaamista lisätä, paljon ja nopeasti. Muuten ne jäävät täysin taloustieteilijöiden jalkoihin."
Boldaus tällä kertaa Osmon. Sosiaalitieteilijöillä viittasin tässä ympäripyöreästi yhteiskuntatieteilijöihin pl. taloustieteilijät. Lisäksi ynnään siihen suuren osan humanistisista tieteistä.
Oppiaine on ollut yliopistoissa 80-luvulta lähtien. En tiedä rahoituksesta, mutta veikkaan, että se tuskin on merkittävästi noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jos sinulla on muuta tietoa, voit korjata väitettä.
Vaikka Åbo Akademissa onkin ollut naistutkimuksen laitos vuodesta 1986, on Helsingin Kristiina-instituutti perustettu vasta 1991 ja käsittääkseni maisteriohjelmat tulivat Tampereelle, Jyväskylään ja Lapin yliopstioon vasta tuon jälkeen. Ensimmäinen naistutkimuksen maisteri valmistuikin Helsingin yliopistosta keväällä 2005 ja ensimmäinen tohtori puolestaan syystalvella 2005. Onhan se nyt itsestäänselvää että tutkijanpaikkoja on tullut eksponentiaalisesti lisää 2000-luvulla Suomessa ja kyseessä on nuori tieteenala meillä.
Kuten aiemmin todettua, tässä on kyse erittäin marginaalisesta osasta melko pienen painoarvon saavaa tiedekuntaa. Yhteiskunnan kannalta ongelma ei ole se, että joku opiskelee yliopistossa sukupuolentutkimusta, vaan se, että meillä on iso porukka peruskoulun varassa olevia. Heillä työttömyysaste ei ole 7% vaan luokkaa 52%. Tulevaisuudessa ihmistieteet tuskin menettävät ratkaisevasti asemaansa. Tieteellisten metodien hallinnan ja analyysikyvyn voi sen sijaan arvioida olevan valttia työmarkkinoilla.
Tästä osasta olen kyllä pääosin samaa mieltä. Kuitenkin tuo tarttumisesi sukupuolentutkijoiden työttömyysasteeseen ei paljasta merkittävämpää seikkaa joka on heidän työllisyysasteensa. Tuossa katsannossa suhteellinen ero sukupuolentutkijan (maisteri) ja perusmaisterin välillä on yhtä suuri kuin sukupuolentutkijan ja vain peruskoulun käyneen.
Vaikka ihmistieteet eivät varmasti merkitystään menetä, uskon ja toivon että ei-datavetoiset, utuiseen logiikkaan ja epätieteellisiin menetelmiin perustuvat käsienheiluttelu"tieteilijät" näin tekevät. Menetelmien ja laskentatehon kasvettua ja edelleen kasvaessa tähän on kaikki syyt uskoa. Ihmisten käyttäytymistä aletaan ymmärtää ja osata mallintaa kompleksisena systeeminä ja agenttipohjaisten mallien avulla paremmin ja käyttökelpoisempia johtopäätöksiä tuottaen kuin mihin akateemiset omien pierujensa haistelijat ikinä tulevat kykenemään. Kvanttitietokone voi tuoda oman läpimurtonsa laskennallisten menetelmien soveltamiseen.
Anteeksi off-topicista ja jatketaan tarvittaessa paremmin soveltuvassa ketjussa.