Pari kuuskymppistä takana, ja parit plussat/miinukset molemmille joukkueille lyhyillä nooteilla:
+ Tapparan YV. Sehän näyttää melkein vaaralliselta. Toivon mukaan tämä merkittävä parannus ei ole liikaa suhteessa vastustajaan.
+ Tapparan 'nobodyt'. Peltola, Malinen, Kaksonen... totta kai kavereiden arvo joukkueelle oli tiedossa, mutta loistavaa nähdä asian realisoituminen myös pudotuspeleissä.
+ IFK:n peli-ilmeen muuttuminen toiseen otteluun. Joku toinen ilta, toinen elämä, tähtien ollessa eri kulmassa, IFK olisi saattanut ansaita/saada eilisestä matsista enemmän kuin lopulta sai. Mitä pitemmällä ottelu kuitenkin eteni, niin sitä haluttomammaksi ja päämäärättömäksi kotijoukkueen peli ajautui ja kliininen Tappara antoi niskalaukauksen tylyllä viimeistelyllä.
+ Kimmo Kuhta. Helvetin tyylikäs pelaaja. Tänä päivänä seurauskolliset huippupelaajat ovat laskettavissa yhden käden sormilla.
- Tapparan heikot hetket. Kai joku tästä herneen nenäänsä ottaa, mutta itse näin eilisessä matsissa, varsinkin ensimmäisessä erässä, aikamoista koomailua Tapparan viisikkopuolustamisessa. Annettiin luvattoman helpolla useampikin ylivoimahyökkäys verta nenästä kerjäten, mutta enkeli-elisa oli tällä kertaa vierasjoukkueen puolella. Tappara on tappavan tasainen tehokkuuden optimoinnissa, mutta tiettyä 24/7 -terävyyttä on silti puuttunut näistä kahdesta ensimmäisestä matsista.
- Hakametsän playoff-tunnelma. Pikkulauantai, n. 5600-6000 katsojaa paikan päällä, stadilainen punainen viitta vastassa ja mitä saamme aikaiseksi: pyhäpäivän hartaus, jossa haukotus olisi kuulunut Hervantaan asti. Lauantaista lähtien on syytä olla täysi tupa ja karnevaalit päällä. Tällainen peli-ilme ja menestyminen on sen verran harvinaista tamperelaiselle jengille, että melkein jopa hävettää pelaajien puolesta!
- IFK:n "pelisuunnitelma". Näin kun on nähnyt Tapparalta 25 peliä tällä kaudella, niin särähtää pahasti silmään seurata helsinkiläisten päätöntä suhaamista. Ensimmäisessä matsissa näytti siltä kuin IFK olisi pelannut kesäkauden jälkeen ensimmäistä harjoitusotteluaan, ja kiire tuli (=saatiin aikaiseksi) vaikka olisi lähimpään karvaajaan ollut 15 metriä. Ehkä tämä on klassinen opetus siitä, kun asiat menevät perseelleen, niin ne menevät silloin perseelleen ihan joka osa-alueella.
- IFK:n YV. Olin itkun ja naurun rajamaastoissa eilistä 5vs3-ylivoimaa seuratessani. Loppuhuipentumana Pakarinen hakkaa Metsolaa räpylään pari kertaa vihellyksen jälkeen täysin tarpeettomasti ja momentum savuna ilmaan. Ylivoimaesitys Hakametsässä oli samaa kaliiberia, ei todellakaan näin. Tämä vielä täydennettynä toteamalla Tapparan alivoiman olevan hirvittävän näköistä pakittelua ja kasautumista maalivahdin syliin (runkosarjaotannalla). IFK:n pelaajabudjetilla saattaisi kuvitella joukkueesta löytyvän edes parit vaatimattomat kädet ylivoimaa pyörittämään.
OT: Ihan Leinosen Mikin ensi kauden budjetointia ja optimaalisinta lepotaukoa välieriä ajatellen (jos sinne siis päästään), toivoisin IFK:lle tästä otteluparista yhtä voittoa. Se ei tunnu ikävä kyllä kovinkaan todennäköiseltä. Oma valistunut perstuntuma sanoo, että Tappara on saanut karstat vasta koneistosta irti, ja lauantaina luistellaan kaveri nurin selvän maalieron turvin täpötäyttä Hakametsää hemmotellen. Viimeinen matsi läpsytellään sitten Nordiksella tiukasti ja tylsästi kotiin.