No joo, surkea tunnelma. Tuota vierasfanit sanovat aina. Ei se HIFK:n lutuurikannustuskaan kuulunut edes D-päädyn käytävälle ja minä kyllä kuulin D-päädyn seisomakatsomoon toisen päädyn kannustuksen. Kaikki tämä siitä huolimatta, että punainen katsomonosa lauloi vieressä. Eikä se tunnelma siellä Nordiksellakaan ole kahdella kerralla ollut yhtään mitenkään poikkeukselista.
Vanha lauluhan tämä on. Ne meistä jotka ovat käyneet isoilla areenoilla tietävät, että muutaman HIFK-fanin laulu nyt ei vielä suuria väristyksiä aiheuta. 8 000 Spurs-fania lähtee jo vähän paremmin.
Olen kuitenkin iloinen, että HIFK malttoi pelata jääkiekkoa eikä huitonut mailoillaan kaikkea mahdollista. Tosin Hannulan piti se vakiopoikkari heittää muistaakseni Aallon naamaan. Oikeastaan nämä voitot tuntuvat siksikin niin makeilta, kun HIFK tuollaista tekee ja silti vain tulee pataan 24/7.
Toinen puoli minusta toivoo tietysti voittoa neljännestä matsista mutta toinen puoli kaipaa vähän sitä playoff-sähköä joka on puuttunut tästä sarjasta. Siis sitä, että todella taistellaan niistä millimetreistä. HIFK ei vaikuta mielestäni joukkueelta, ei ainakaan yhtä yhtenäiseltä kuin Tappara. Jollain tavalla kliininen maku ja haju, vaikka jokunen hölynpöly-agitaatio on nähtykin. HIFK on vähän kuin se vanha Blues jossa oli Jan Caloun ja loput suurin piirtein kaikki samannimisiä. Elkins, Hannula, Eriksson, Perreault jne jääneet ihan jalkoihin, kun pitäisi olla johtavia pelaajia. Nyt kun Peltonen ei ole pelannut niin joukkue profiloituu Siim Liivikin mukaan ja sitä nyt ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen. Märkä-HIFK.