Huh huh huh.
Olipas jännittävä ilta. Mukava nähdä kuinka henkisesti väkivahvaksi tämän kauden Tappara on viritetty. Jotain aivan poikkeuksellista tulee nähtyä illasta toiseen. Tämän päivän loukkaantumiset, Metsolan imaisu, kaikki ainekset romahtamiseen, paskan vitut. Uusia miehiä uusiin rooleihin kesken pelin, jätkät ottaa haasteen vastaan ja kääntää pelin himaan. Miehiä voi putoilla, taisteluita voi hävitä, mutta sota (playoffsarja) voitetaan.
Ja jos joku ei vielä ole huomannut SM-Liigan kevätpuoliskon parhaan pelaajan Jarno Koskirannan ylivertaisuutta, niin katsokaa tämän päivän esitys uudestaan vaikka jostain jälkilähetyksenä. 26 minuuttia peliaikaa, enemmän kuin yksikään puolustaja. Barkovin tiputtua Rautakorpi kuormitti Koskirantaa entistä enemmän ja mies se vain pelasi paremmin ja paremmin, ylivoimat alivoimat, koko ottelun ratkaisseen 5-3 alivoiman, tuhat aloitusvoittoa, gamewinneri ja vielä kirsikka tyhjiin. Eikä mies edes näyttänyt väsyneeltä, putki kulki koko matsin läpi alusta hyvällä tasolla. Aivan ylivoimainen esitys. Ai_van yli_voi_mai_nen.
Miehiä saattaa puuttua jatkossa, mutta silti Tapparan systeemi toimii aivan käsittämättömän hyvällä tasolla. Miehet vaihtuu mutta peli pysyy. Makkonen ja Venäläinen voidaan kaivaa naftaliinista mukaan ja homma jatkuu. Samaa jauhetaan, mistään provosoinnista paskaakaan välittämättä.
Tapparan paljon puhuttu "SM-Liigan huonoin" alivoima sai HIFK:n näyttämään todella surkealta omassa ylivoimassaan. Mutta ei voinut kuin ihmetellä miten nelikko järjestään peitti laukaisulinjat ja syöttölinjatkin. Yksinäinen HIFK-peluri puuroutui kiekon väistämättä tilanteeseen, josta purettiin. Alivoima hoiti hommansa 100% teholla koko sarjan ajan, kruununa tämän viidennen matsin 5-3 av. Ja olihan sama Helsingin toisessa kohtaamisessakin.
Juha Metsola myös näytti olevansa henkisesti todella vahva maalivahti. Helppo imaisu, sen jälkeen ei sitten mitään mennytkään. Muutama huikea gamesaveri.
Tästä pitkille vapaille.