Pinturicchio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, Juventus, Jokipojat
Hirveästi ei taida foorumilta löytyä keskustelua crossfitistä tai muusta toiminnallisesta harjoittelusta, mutta päivitelläänpä nyt tähän ketjuun.
Pelasin rapiat 20 vuotta joukkuepallopelejä ja meikäläisen tasolla (lähinnä salibandyn 2 -divari) voimaharjoittelu oli sellaista pakollista pahaa, jota tehtiin jos harjoitusohjelmassa niin luki tai jonkun vamman kuntoutus sitä edellytti. Kuuden polvileikkauksen, yhden takareisioperaation ja yhden nilkkaleikkauksen jälkeen nivelten kilometrit alkoi tulla sählyn läpyttelystä täyteen, joten piti keksiä muuta tekemistä.
Tyttöystävä oli harrastanut toiminnallista harjoittelua jo pitkään ja usutti vuosi sitten minutkin crossfitin alkeiskurssille, Vähän jopa jännitti miten sitä tuommoiseen "pelkkään oheisharjoitteluun" sopeutuu, mutta koukkuun jäin kuitenkin samoin tein. Samalla kävi selville, että miten yksipuolisesti olin vuosikymmenet liikkunut ja miten iso lihastasapainoero kropassa oli. Lätkäura loppui aikoinaan niinä vuosina, kun voimaharjoittelua vasta käynnisteltiin. Perinnöksi jäi vahvat jalat, mutta pulkan narun tasoinen yläkroppa. Tämä kombo aiheutti melkoisesti harmaita hiuksia alkuun. Liikeet, joissa suljettiin jalat pois, oli alkuun aivan täyttä räpiköintiä.
Nyt on vuosi takana ja Jutia vapaasti lainaten "Eteenpäin on menty". Rinnallevedossa 70kg oli alussa aivan ehdoton maksimi, pari viikkoa sitten tein kakkosen sadalla kilolla. Tempaus oli pitkään melkoisen huojuvaa jo neljällä kympillä, mutta eilen heilahti 67,5kg kyykyn kautta. Takakyykyn entinen maksimi menee kolmosena ja maastavetoon on tullut parikymmentä kiloa lisää. Ylöstyönnöissä on tekemistä edelleen, mutta enää ei ole kolmenkymmenen kilon eroa isoihin poikiin (kilpaohjelmointia tekevät sitten asia erikseen). Olympianostoissa toki tekniikalla iso merkitys.
Voimisteluliikkeiden kanssa on vielä paljon tekemistä, mutta sieltä ne tuplanaruhypyt, käsilläseisontapunnerrukset ja kippileuatkin pikku hiljaa alkaa löytyä. Ja toki kone on kehittynyt melko lailla, varsinkin kesäkaudella kun ohjelmointi sisälsi paljon juoksua ja soutua.
Moni oikea voimailija tuntuu crossfittiä karsastavan kovasti, mutta meikäläiselle on kyllä sopinut todella hyvin. Toki kehitys on vaatinut säännöllisesti sen 4-5 treeniä viikkoon ja välillä vähän heikkouksien hiomista omatoimisesti. Mitään varsinaista tavoitetta en ole koskaan asettanut, mutta ehkä sitä voisi kuntosarjan kisoja ikämiesluokassa kokeilla ja samalla hakea uusia kokemuksia.
Pelasin rapiat 20 vuotta joukkuepallopelejä ja meikäläisen tasolla (lähinnä salibandyn 2 -divari) voimaharjoittelu oli sellaista pakollista pahaa, jota tehtiin jos harjoitusohjelmassa niin luki tai jonkun vamman kuntoutus sitä edellytti. Kuuden polvileikkauksen, yhden takareisioperaation ja yhden nilkkaleikkauksen jälkeen nivelten kilometrit alkoi tulla sählyn läpyttelystä täyteen, joten piti keksiä muuta tekemistä.
Tyttöystävä oli harrastanut toiminnallista harjoittelua jo pitkään ja usutti vuosi sitten minutkin crossfitin alkeiskurssille, Vähän jopa jännitti miten sitä tuommoiseen "pelkkään oheisharjoitteluun" sopeutuu, mutta koukkuun jäin kuitenkin samoin tein. Samalla kävi selville, että miten yksipuolisesti olin vuosikymmenet liikkunut ja miten iso lihastasapainoero kropassa oli. Lätkäura loppui aikoinaan niinä vuosina, kun voimaharjoittelua vasta käynnisteltiin. Perinnöksi jäi vahvat jalat, mutta pulkan narun tasoinen yläkroppa. Tämä kombo aiheutti melkoisesti harmaita hiuksia alkuun. Liikeet, joissa suljettiin jalat pois, oli alkuun aivan täyttä räpiköintiä.
Nyt on vuosi takana ja Jutia vapaasti lainaten "Eteenpäin on menty". Rinnallevedossa 70kg oli alussa aivan ehdoton maksimi, pari viikkoa sitten tein kakkosen sadalla kilolla. Tempaus oli pitkään melkoisen huojuvaa jo neljällä kympillä, mutta eilen heilahti 67,5kg kyykyn kautta. Takakyykyn entinen maksimi menee kolmosena ja maastavetoon on tullut parikymmentä kiloa lisää. Ylöstyönnöissä on tekemistä edelleen, mutta enää ei ole kolmenkymmenen kilon eroa isoihin poikiin (kilpaohjelmointia tekevät sitten asia erikseen). Olympianostoissa toki tekniikalla iso merkitys.
Voimisteluliikkeiden kanssa on vielä paljon tekemistä, mutta sieltä ne tuplanaruhypyt, käsilläseisontapunnerrukset ja kippileuatkin pikku hiljaa alkaa löytyä. Ja toki kone on kehittynyt melko lailla, varsinkin kesäkaudella kun ohjelmointi sisälsi paljon juoksua ja soutua.
Moni oikea voimailija tuntuu crossfittiä karsastavan kovasti, mutta meikäläiselle on kyllä sopinut todella hyvin. Toki kehitys on vaatinut säännöllisesti sen 4-5 treeniä viikkoon ja välillä vähän heikkouksien hiomista omatoimisesti. Mitään varsinaista tavoitetta en ole koskaan asettanut, mutta ehkä sitä voisi kuntosarjan kisoja ikämiesluokassa kokeilla ja samalla hakea uusia kokemuksia.