Tähän on hyvä esimerkki kaverin vaimo. Tämä kyseinen henkilö aloitti treenaamisen parivuotta sitten 35-vuotiaana ilman minkäänlaista harrastustaustaa. Ihmetellen katselin hänen treeniohjelmaa joka sisälsi salia, lenkkeilyä ja jotain jumppia muistaakseni kuutena päivänä viikossa. Samaan syssyyn otettiin vielä jokin ihme dietti kylkeen. Tottakai tuloksia alkoi tulla ja face täyttyi kuvista ja kirjoituksista kuinka tulosta syntyyn kun vaan jaksaa. Yksi päivitys oli jossa valitteli väsymystä ja paskaa oloa, mutta lenkille/ jumppaan pitää lähtee. Erehdyin tähän kommentoimaan että kannattaa kuunella kroppaa ja huilata välillä, vaikka useampi päivä jos siltä tuntuu. Sain tämän kommentin jälkeen sen kavereilta semmoisen paska infernon niskaani, että päätin antaa asian olla. Paras kommentti oli kun erehdyin sanomaan että olen harrastanut liikuntaa koko ikäni ja huomannut että tälllä iällä (35v itsekkin) vaatii vaan enemmän ihan totaali huili päiviä kun vaikka 15-vuotta sitten. Tähän vastaus oli että paska puhetta, sillon juuri pitää lähtee kun tuntuu että ei jaksas, koska sillon treenillä on paras vaikutus(?).
Noh lopputulos tällä kaverin vaimolla oli ilmeisesti ylikunto, ja oli sen takia joitain öitä sairaalassakin ja liikunta kieltoa tais tulla kans aika pitkä aika. Näyttää taas facen päivitykset siltä, että mitään ei olla otettu opiksi.
Minusta molemmat sekä sinä että se kaverin vaimo ovat osittain väärässä. Ylikunto voi tulla urheilussa, tottakai. Sen sijaan välipäiviä ei välttämättä tarvitse, jos pitää harjoituksen kevyenä. Se on luontevaa pitää yksi päivä viikossa lepoa rytmityksen vuoksi. Tuntuu itseltä kivemmalta, kun joskus ei tarvitse lähteä minnekään, mutta toisaalta joku kympin kevyt lenkki ei kuormita mitään. Olennaista on se, että syö ja nukkuu riittävästi. Fitness-harrastuksessa suurena ongelmana verrattuna moniin muihin lajeihin, on se dieetti. Kun syö hemmetisti ja lepää hyvin, myös treeni puree paremmin. Naisilla on miehiä suurempi taipumus käyttää aikaa sellaiseen, mikä heikentää mahdollisuutta lepoon. He esim. siivoavat. Silloin kun harjoittelee paljon, ei pidä siivota ollenkaan. Käytän tuollaisiin asioihin kuten vaatteiden silittämiseen aikaa harvemmin, esim. kahden kuukauden välein ja teen sitten paljon kerralla. Muulloin lepään. Olen pyrkinyt keskittämään duunit arkeen, joten viikonloppuisin pääasiassa syön, treenaan ja lepään, en mitään muuta. En siivoa, enkä käy Ikeassa. Eli siis sinulla on vähän pullamössöasenne. Kyllä treenata voi vaikka joka päivä, mutta hän ei osaa priorisoida. Kaikki ylimääräinen hevonpaska kuten siivoaminen pois ja sitten harjoitellaan niin, että suurin osa treeneistä on kevyitä.
Viikkoon mahtuu 2-3 avainharjoitusta, kilpailuun valmistavalla kaudella ehkä vähän enemmänkin, mutta vastavuoroisesti sitten ne kaikki muut harjoitukset täytyvät olla kevyitä. Voi jopa treenata kaksi kertaa päivässä, jos itsellä on mahdollisuus allokoida tarpeeksi aikaa lajille, mutta silloin minusta pitäisi olla mahdollisuus kunnon lepoon myös päiväunien muodossa. Jokaisessa lajissa on jonkinlainen oppimiskäyrä. Alussa ei voi harjoitella niin paljon ja vuosittain volyymiä voi lisätä vain maltillisesti, mutta sitten kun on 5-10 harjoitusvuotta takana, voi treenata jo aika paljon. Kyllä se kroppa sitä vastaan ottaa kunhan suurin osa on kevyttä ja noita voi ihan surutta yhdistelläkin. Joka kerta kun käy salilla, voi juosta samalla tunnin juoksumatolla. Jumpat sen sijaan ovat monet ihan höpöä, joten niiden kanssa pitää olla tarkkana. Joku tunti voi olla liian rankka tai kuormittava, jotta sen voisi laittaa välipäiville ja sitten herää kysymys onko esim. HIIT-harjoituksia järkevä ottaa ohjelmaan, kun ne eivät ole kuitenkaan niin kovia harjoituksia kuin mitä avainharjoitusten päivinä kannattaa tehdä. Jaksotuksen kanssa jumpilla on siis vähän omat ongelmansa. Oon vähän sitä mieltä, että ne ovat pääasiassa keski-ikäiselle lounassetelijengille ja toisaalta opiskelijapimuille, jotka eivät oikeasti urheile, vaan kuntoilevat.
Tuo on ihan normaalia, että on väsynyt tai huonovointinen ja pitää lähteä lenkille. Niinhän se usein on, mutta kyllä siinä lenkin aikana sitten herää. Nehän ovat ainakin juoksijoiden keskuudessa ihan normaaleja tuollaiset zombielenkit, jotka tapahtuvat niin, että alussa on niin väsynyt, ettei jalkojen motoriikka meinaa pelata, mutta jonkun 3-4 kilsan jälkeen kroppa herää ja voi vetää kevyen lenkin ihan normaalisti. Se voi tapahtua aamulla tai se voi yhtä hyvin tapahtua illalla, jos käy niin, että uupuu duunissa ja on esim. nukkunut huonosti edellisen yön. Minusta rajaa menee silloin niin, ettei kovaa harjoitusta, jos on ihan kuutamolla. Ei sitä kokonaan tarvitse olla treenaamatta.
Mitä tulee vielä ylikuntoon, niin yksi tuttu personal trainer sanoi aikanaan, kun juttelin hänen kanssaan: eihän sitä oo kunnolla reenannutkaan, jos ei oo mennyt ikinä limitille.
