Punttisalilla kävijät/bodausta harrastavat

  • 932 346
  • 4 665

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Alkoholi haittaa palautumista faktisesti, lienee yksilöllistä, miten paljon. Ja varmaan tietysti treenikin vaikuttaa. Itse en tällä iällä jaksa lähteä kokeilemaan raskaan jalkatreenin jälkeen miten olut auttaa palautumaan, varsinkaan yhtään vahvempi, mutta ymmärrän kyllä, että joku kauppavahvuinen hulahtaa helposti alas lenkin jälkeen, jos kroppansa tuntee. Olihan taannoin yksi tutkimuskin aiheesta, jonka lopputulemana oli, että olut on paras palautusjuoma, mutta kun pääsponssina oli Panimoliitto muistaakseni tms. instanssi, en ehkä lähtisi sen perusteella hirveästi huutelemaan.
 

BileTooth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Alkoholi haittaa palautumista faktisesti, lienee yksilöllistä, miten paljon. Ja varmaan tietysti treenikin vaikuttaa. Itse en tällä iällä jaksa lähteä kokeilemaan raskaan jalkatreenin jälkeen miten olut auttaa palautumaan, varsinkaan yhtään vahvempi, mutta ymmärrän kyllä, että joku kauppavahvuinen hulahtaa helposti alas lenkin jälkeen, jos kroppansa tuntee. Olihan taannoin yksi tutkimuskin aiheesta, jonka lopputulemana oli, että olut on paras palautusjuoma, mutta kun pääsponssina oli Panimoliitto muistaakseni tms. instanssi, en ehkä lähtisi sen perusteella hirveästi huutelemaan.
Eikös näissä "olut on paras palautusjuoma" -tutkimuksissa ole sitä paitsi todettu, että olutta pitäisi juoda jotain 50 tuoppia viikossa tms, että sitä oluen sisältämää palautumisen ihmeainetta saisi tarpeeksi suuria määriä.

Ainakin Tiede-lehdessä oli joskus raflaava otsikko tällaisesta tutkimuksesta, mutta jutun luettua selvisi, että todellisuudessa se on vain haitallista, koska saadaakseen hyödyt pitäisi juoda niin paljon, että haitatkin olisivat valtavat. Käsittääkseni myöskään yksi olut ei palauta, päinvastoin, mutta tämä on lähinnä mutua.
 

BileTooth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Höpö höpö, tuoppi treenin jälkeen on keholle ja mielellekin hyvä juttu. Tutkittukin.
Tuore suomalaisanalyysi: Olut on mainio palautusjuoma!

_
Ihan en vielä ole vakuuttunut iltalehdessä uutisoidusta Gradusta, mutta se ei varmaan ollut tarkoituskaan. Kyllähän se olut hyvää on, ja kivempi juoda treeninkin jälkeen, kun tuollaisia "tutkimuksia" ensin lueskelee. Otan kyllä itsekin silloin tällöin, vaikka uskonkin sen olevan enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Mielelle varmasti erinomainen homma.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Ihan en vielä ole vakuuttunut iltalehdessä uutisoidusta Gradusta, mutta se ei varmaan ollut tarkoituskaan.
Pointti ainakin itselle tässä keskustelussa oli se että olutta ei tarvitse tässäkään asiassa demonisoida. Suomeksi siis jos maistuu se yksi olut treenin jälkeen niin siitä vaan ja ei siitä ainakaan haittaa ole. Nyt ei puhuta useammasta eikä alkoholimäärä saa(kannata) tietenkään olla iso.
Esimerkkinä itsellä vaikkapa usein toistuva kuvio. Kova treeni töölön kisahallilla, punttia lyömistä jne, sitten tapaan frendit jossain töölön kapakassa ennen IFK matsia, ai että se tuoppi maistuu hyvälle heti treenin jälkeen, siihen sitten noin 30min päästä joku hyvä etninen ruoka ja siihen päälle IFK-peli.

_
 

BileTooth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Pointti ainakin itselle tässä keskustelussa oli se että olutta ei tarvitse tässäkään asiassa demonisoida. Suomeksi siis jos maistuu se yksi olut treenin jälkeen niin siitä vaan ja ei siitä ainakaan haittaa ole. Nyt ei puhuta useammasta eikä alkoholimäärä saa(kannata) tietenkään olla iso.
Esimerkkinä itsellä vaikkapa usein toistuva kuvio. Kova treeni töölön kisahallilla, punttia lyömistä jne, sitten tapaan frendit jossain töölön kapakassa ennen IFK matsia, ai että se tuoppi maistuu hyvälle heti treenin jälkeen, siihen sitten noin 30min päästä joku hyvä etninen ruoka ja siihen päälle IFK-peli.

_
Joo ei se mikään saatana ole ja uskoisin, että vaikutukset ovat aika lailla +- nollassa. Voi jäädä jopa positiivisen puolelle, kun ottaa huomioon oluesta saatavan nautinnon ja rentoutumisen. Tässä vielä Fogelholmin mielipiteitä asiaan liittyen:

Ravitsemustieteen professori: "Olut ei ole palautusjuoma!"

"Ihan hyvin ihminen voi juoda olutta liikuntasuorituksen jälkeen, mutta mitä kovempi treeni, sitä vähemmän olutta sen päälle kannattaa ottaa."

Edit: linkki vie Iltalehden juttuun, mikä siinä mielestäni esikatselussa lukikin.
 

Keltainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lautp, Saipa ja Veiterä. Ja Hakalin vosut
Perusasiat kuntoon.
Meillä Hakalissa syödään punaista lihaa ja rasvaista grilliruokaa. Juodaan olutta ja karkeaa viinaa. Tehdään rinnallevetoa,kyykkyä,penkkiä maastavetoa ja leuanvetoa. Hyvin toimii.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Jännetupin tulehduksesta kellään kokemusta? Tuo on minulla jo pitkän aikaa vihoitellut salihommissa sekä pyöräillessä vasemmassa peukalossa aina silloin tällöin. Nyt selvästi pahentunut ja piti äsken jättää treeni kesken, kun ei pystynyt kunnolla tekemään.

Itsehoitoon lähinnä kaipaisin vinkkejä. Punttihommat olisi nyt ainakin luultavasti syytä pistää hetkeksi tauolle. Lääkäriin en mene vielä näyttämään, paitsi jos tämä ei levollakaan tästä rupea toipumaan, niin sitten pitää varmasti mennä.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Itsehoitoon lähinnä kaipaisin vinkkejä. Punttihommat olisi nyt ainakin luultavasti syytä pistää hetkeksi tauolle. Lääkäriin en mene vielä näyttämään, paitsi jos tämä ei levollakaan tästä rupea toipumaan, niin sitten pitää varmasti mennä.

Jäitä, kevyttä jumppaa ja lepoa. Kannattaa hakeutua fysioterapeutille, sieltä saatat saada nopeamman avun kuin lääkärin kautta hyvässä lykyssä.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Tuli tuossa flunssa perinteiseen malliin töiden alettua podettua ja ilmeisesti liian aikaisin ja kovaa palasin salille, kun viime viikolla oli palautuminen huonoa ja yöunet sekä aineenvaihdunta sekaisin. Lepäilin loppuviikon, kävin vähän kävelemässä ja eilen taas salille. Siinä sitten mavetin semikovaa ja innostuin viemään viimeisen sarjan ihan tappiin. Kotiin, ruokaa, töitä, kehonhuoltoa ja iltapala sekä nukkumaan. Heräsin tunnin unien jälkeen täysin virkeänä ja pumppu oli normaalia tiheämpi kuten viime viikollakin. Lepo siis jatkuu ja paluu on pidettävä aikanaan reilusti pehmeänä. Ajattelin siirtyä 5x5-treeniin ja lähteä aika pienistä painoista nousemaan, jolloin kroppakin ehtinee mukaan paremmin. Samalla tulee rautakertoja vähemmän ja otan rinnalle salijumppaa cardion muodossa.

Ei varsinaisesti vituta, koska oireet ovat sen verran selkeät eikä tässä parane kikkailla, ettei tartte pakkolevätä ihan kunnolla. Suvussa on yksi vuoden pakkolepotapaus, kun nuorempana ei tajunnut oireiden syytä vaan lisäsi vain kierroksia koneeseen.

No, onpahan aikaa korjata kokeita rauhassa...
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Pidemmän aikaa jo kun tämmöisenä ulkopuolisena on tarkkaillut tuota fitnesstouhua, niin yhä kummallisempia piirteitä tuo minusta rupeaa saamaan. Hallitsevimpia piirteitä ovat ehkäpä ihan sairaalloinen ruokavalion tarkkaileminen ja sitä että kaikki elämässä on suorittamista. Tärkeintä tuntuu jotenkin olevan se että miltä kaikki näyttää pinnalta päin katsottuna. Ihmiset jotka ovat ihan ajokoiran kondiksessa ja paremmassa tikissä kuin 99,99% väestöstä, eivät vieläkään ole tyytyväisiä itseensä.

Jotenkin hirveän luonnotonta. Luen noita jotain fitnessmimmien blogeja, niin en ikimaailmassa haluaisi tuollaista elämää. Ja tietysti tämä pätee myös kehonrakennukseen huipputasolla. Milloinkohan tämä rupeaa menemään pois muodista vai onko tullut jäädäkseen?

Tietenkään ei ole minulta mitään pois, mutta olen vähän semmoinen että tämmöiset jutut pistää aina vähän funtsaamaan. Mistä tämmöinen johtuu?
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Luen noita jotain fitnessmimmien blogeja,
Mistä tämmöinen johtuu?
Tätä pitää kysyä ihan itseltään. :)
Vitsi vitsi, esitit aika pitkälti sen näkökulman mikä on negatiivisinta koko touhussa. Sen äärimmäisyyksiin menevän diettauksen jne. Mä näen fittness-touhun ihan toiselta kantilta, hemmetin positiivinen juttu että ihmiset on alkanut urheilemaan, kiinnostunut painoilla harjoittelusta, tekevät ohjeistetusti ja oikein, nuoret naisetkin. Kaupungin saleilla missä käyn niin tämä nouseva trendi on näkynyt koko 2000-luvun, onhan se toki silmäkarkkiakin mutta ensi sijaisesti mä näen muutoksen siinä että nyt treenataan oikein ja tosissaan, kun viime vuosituhannella moni "trendikäs" kävi enemmänkin näyttäytymässä vain salilla.

_
 
Viimeksi muokattu:

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
@Jupe Ilmiö on ehdottoman positiivinen ja mikäli jengi ei itseään riko tuolla, niin kansanterveyteen tällä on valtava vaikutus ihan jo rahallisesta näkökulmasta, koska salikansa pääosin elää melko terveellisillä elintavoilla. Tähän en laske niitä ammattikoulun automekaanikko-jonnien penkkauskisoja jossain nappiverkkareissa, koska tuolla ei ole mitään tekemistä tavoitteellisen harjoittelun kanssa.

Asia on kuitenkin myös niin, että ravinnon/levon suhteen tekemistä riittää vielä aivan vitusti tällä "kentällä". Jos on nuo hommat miten sattuu jollain pääsarjan joukkuepelaajalla, niin sitä ne ovat myös intohimoisilla fitness-eläjillä. Kyse ei ole siitä etteikö ymmärrettäisi mitä mikäkin tuote ravitsemus-sisällöltään sisältää, vaan näiden kuuluisien rasvan, protskun ja proteiinin välinen suhde on aivan vituillaan etenkin niillä, jotka haluavat olla samaan aikaan kuin kuivan kesän oravat ja lisätä puhdasta lihasmassaa gramma kerrallaan ilman fläsää ja silti pitää treenintehon 110%. Not gonna happen.

Aihe juontaa juurensa pelkoihin. Jos oli rasva 90-luvulla saatanasta seuraava ja mitä välteltiin, tuntuu monelle olevan nyt samassa asemassa hiilihydraatit, kun pari hyvin meritoitunuttakin blogistia, kirjailijaa ja asiantuntijaa totesi, että ei ne rasvat vaan ne hiilarit vasta lihottavatkin. Tästä alkoi karppaus, vhh- ja kaikenmaailman paleovillitykset, jotka sopivat mun mielestä voimanhankintaan tähtäävässässä kuntosaliharjoittelussa erittäin huonosti kokonaiskuvaan. Hiilarit on se bensa ja piste. VHH on ihan jees vaikkapa diabeetikoille jne ja se on tuonut liiallisen sokereiden mättämisen hienolla tavalla selväksi ja on väliaikaisesti painonpudotuksena oiva keino, mutta ei todellakaan mikään ratkaisu näille em. gramma kerrallaan lihasta - tyypeille.

Moni kitkuttelee proteiinin ja rasvan voimilla saleilla, treeniteho laskee, kramppeja tulee, voimat häviävät, sali-ahmat ajattelevat "Äh, vittu väliaikaista jumia" ja eikun vain kovempaa. Pian on kroppa sekaisin hormooneiltaan, aineenvaihdunnaltaan ja kehitys kanttaa. Tähän lisättynä vielä liian alhainen lepo, koska pitäähän perkele viideltä aamulla päästä sauvakävelemään jotta ei läskiä tule.

Moni ei kisakireitä lavabodareita katsellessaan tajua kertakaikkiaan että eivät ne vittu tuossa 4% rasvoissa ole kuin sen hetken ja muu aika lisätään massaa ja ollaan kuin Black angus-härät tai laihdutetaan dieetillä, niin että vikat viikot ennen lavaa ovat yhtä sumua, kun ne syntiset hiilaritkin on otettu pois koneesta. Hiilareita sen sijaan mätetään kuin siat, kun otetaan lihasmassaa. Miksi ylipäätään normaalin kuntosalikävijän tarvitsee elää jatkuvasti em. jompaa kumpaa "seasonia"? Etenkään mitään kesädieettejä en tajua, koska harva pystyy pitämään painoaan stabiilina ja löytämään sen ruokavalion jolla se pysyy aisoissa.

Mä oon aina arvostanut niitä jotka pystyvät pitämään semi sporttisen ja toisaalta liiketehokkaan kunnon, jossa painonmuutokset ovat hyvin pieniä. Eli ei koko ajan olla bulkkaamassa tai diettaamassa. Se painonhallinta se vasta vaikeaa on, ei niinkään sen lisääminen tai tiputtaminen. Tätä nostetaan tapetille aivan liian vähän tässä salihehkutuksessa. Moni yksilöurheilija mm. kohtaa tämän "duunissaan" eikä se niin helppoa ole ns. taviksellekaan.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Pidemmän aikaa jo kun tämmöisenä ulkopuolisena on tarkkaillut tuota fitnesstouhua, niin yhä kummallisempia piirteitä tuo minusta rupeaa saamaan. Hallitsevimpia piirteitä ovat ehkäpä ihan sairaalloinen ruokavalion tarkkaileminen ja sitä että kaikki elämässä on suorittamista. Tärkeintä tuntuu jotenkin olevan se että miltä kaikki näyttää pinnalta päin katsottuna. Ihmiset jotka ovat ihan ajokoiran kondiksessa ja paremmassa tikissä kuin 99,99% väestöstä, eivät vieläkään ole tyytyväisiä itseensä.

Jotenkin hirveän luonnotonta. Luen noita jotain fitnessmimmien blogeja, niin en ikimaailmassa haluaisi tuollaista elämää. Ja tietysti tämä pätee myös kehonrakennukseen huipputasolla. Milloinkohan tämä rupeaa menemään pois muodista vai onko tullut jäädäkseen?

Tietenkään ei ole minulta mitään pois, mutta olen vähän semmoinen että tämmöiset jutut pistää aina vähän funtsaamaan. Mistä tämmöinen johtuu?

Yhteiskuntatieteilijän patenttivastaus tähän olisi, että se kertoo maailmanajasta ja arvoista, heh

(Puoli)vakavasti tarkoittaen myös sitä, että ihmisten (erityisesti nuorten) epävarmuus omasta tulevaisuudestaan ja omista vaikuttamismahdollisuuksistaan siihen on jatkanut kasvamistaan. Tällöin on tavallaan luonnollista, että käännytään sen puoleen, mitä koetaan vielä pystyvän hallitsevan edes jossain määrin. En usko, että kyse on pelkästään pinnallisista arvoista, vaikka toki niitäkin mukaan mahtuu koko joukko.
 

Juteeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche ja Tappara
@Jupe Ilmiö on ehdottoman positiivinen ja mikäli jengi ei itseään riko tuolla, niin kansanterveyteen tällä on valtava vaikutus ihan jo rahallisesta näkökulmasta, koska salikansa pääosin elää melko terveellisillä elintavoilla. Tähän en laske niitä ammattikoulun automekaanikko-jonnien penkkauskisoja jossain nappiverkkareissa, koska tuolla ei ole mitään tekemistä tavoitteellisen harjoittelun kanssa

En välttämättä allekirjoittaisi tuota kansanterveyden hyötymistä rahallisesta näkökulmasta. Noin 10-20 vuoden päästä nähdään minkälaista tuhoa tuo fitnessharrastus on tehnyt maamme nuoriin naisiin. Nuo fitness-kisoihin valmistavat dieetit sekoittavat naisten hormoonitoiminnan ihan tyystin ja nykyään tytöt alkavat kilpailemaan jo entistä nuorempana. Lapsettomuuden lisääntyminen ei tulisi yllätyksenä. Päälle voi vielä lisätä mahdolliset psyykkiset ongelmat joille nämä harrastajat itsensä altistavat tavoitellessaan täydellistä vartaloa ja paikkaa Body-lehden kanteen.

Kuntosaliharrastus on hyvä harrastus, kunhan sitä ei vedä aivan överiksi.
 

Lynyrd

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hyvä jääkiekko.
Kuntosaliharrastus on hyvä harrastus, kunhan sitä ei vedä aivan överiksi.
Tähän on hyvä esimerkki kaverin vaimo. Tämä kyseinen henkilö aloitti treenaamisen parivuotta sitten 35-vuotiaana ilman minkäänlaista harrastustaustaa. Ihmetellen katselin hänen treeniohjelmaa joka sisälsi salia, lenkkeilyä ja jotain jumppia muistaakseni kuutena päivänä viikossa. Samaan syssyyn otettiin vielä jokin ihme dietti kylkeen. Tottakai tuloksia alkoi tulla ja face täyttyi kuvista ja kirjoituksista kuinka tulosta syntyyn kun vaan jaksaa. Yksi päivitys oli jossa valitteli väsymystä ja paskaa oloa, mutta lenkille/ jumppaan pitää lähtee. Erehdyin tähän kommentoimaan että kannattaa kuunella kroppaa ja huilata välillä, vaikka useampi päivä jos siltä tuntuu. Sain tämän kommentin jälkeen sen kavereilta semmoisen paska infernon niskaani, että päätin antaa asian olla. Paras kommentti oli kun erehdyin sanomaan että olen harrastanut liikuntaa koko ikäni ja huomannut että tälllä iällä (35v itsekkin) vaatii vaan enemmän ihan totaali huili päiviä kun vaikka 15-vuotta sitten. Tähän vastaus oli että paska puhetta, sillon juuri pitää lähtee kun tuntuu että ei jaksas, koska sillon treenillä on paras vaikutus(?).

Noh lopputulos tällä kaverin vaimolla oli ilmeisesti ylikunto, ja oli sen takia joitain öitä sairaalassakin ja liikunta kieltoa tais tulla kans aika pitkä aika. Näyttää taas facen päivitykset siltä, että mitään ei olla otettu opiksi.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
En välttämättä allekirjoittaisi tuota kansanterveyden hyötymistä rahallisesta näkökulmasta. Noin 10-20 vuoden päästä nähdään minkälaista tuhoa tuo fitnessharrastus on tehnyt maamme nuoriin naisiin.....

Kuntosaliharrastus on hyvä harrastus, kunhan sitä ei vedä aivan överiksi.

Ymmärrän mitä haet. Väittäisin kuitenkin edelleen, että hyödyt ovat isommat kuin haitat yhteiskunnalle rahallisesti, koska en usko että yhtäkkiä suurin osa harrastajista siirtyy tuohon body-lehden kansi-meininkiin vaan harrastus pysyy terveissä raameissa vasteen ollessa hyvä harjoittelusta. Nuo itsensä burnoutiin rääkkäävät vinttikoirat ovat vähemmistö, joskin olet oikeassa että heidän terveytensä paikkaili ei jälkikäteen halpaa leikkiä ole ollenkaan, kun aletaan todella pitkään sekaisin ollutta kilpirauhasen ongelmaa tai lapsettomuuden ongelmaa lääkitsemään. Nuokin ongelmat olisivat hoidettavissa järkevän ruokavalion ja levon kombinaatiolla + oikein ohjelmoitu harjoittelu. Suosittelen lihastohtorin kirjaa sekä blogia hyvin monille, sieltä on tullut itsekin luettua fakta-asiat tähän liittyen ilman mitään puoskarointia.
 

scholl

Jäsen
Tähän on hyvä esimerkki kaverin vaimo. Tämä kyseinen henkilö aloitti treenaamisen parivuotta sitten 35-vuotiaana ilman minkäänlaista harrastustaustaa. Ihmetellen katselin hänen treeniohjelmaa joka sisälsi salia, lenkkeilyä ja jotain jumppia muistaakseni kuutena päivänä viikossa. Samaan syssyyn otettiin vielä jokin ihme dietti kylkeen. Tottakai tuloksia alkoi tulla ja face täyttyi kuvista ja kirjoituksista kuinka tulosta syntyyn kun vaan jaksaa. Yksi päivitys oli jossa valitteli väsymystä ja paskaa oloa, mutta lenkille/ jumppaan pitää lähtee. Erehdyin tähän kommentoimaan että kannattaa kuunella kroppaa ja huilata välillä, vaikka useampi päivä jos siltä tuntuu. Sain tämän kommentin jälkeen sen kavereilta semmoisen paska infernon niskaani, että päätin antaa asian olla. Paras kommentti oli kun erehdyin sanomaan että olen harrastanut liikuntaa koko ikäni ja huomannut että tälllä iällä (35v itsekkin) vaatii vaan enemmän ihan totaali huili päiviä kun vaikka 15-vuotta sitten. Tähän vastaus oli että paska puhetta, sillon juuri pitää lähtee kun tuntuu että ei jaksas, koska sillon treenillä on paras vaikutus(?).

Noh lopputulos tällä kaverin vaimolla oli ilmeisesti ylikunto, ja oli sen takia joitain öitä sairaalassakin ja liikunta kieltoa tais tulla kans aika pitkä aika. Näyttää taas facen päivitykset siltä, että mitään ei olla otettu opiksi.

Minusta molemmat sekä sinä että se kaverin vaimo ovat osittain väärässä. Ylikunto voi tulla urheilussa, tottakai. Sen sijaan välipäiviä ei välttämättä tarvitse, jos pitää harjoituksen kevyenä. Se on luontevaa pitää yksi päivä viikossa lepoa rytmityksen vuoksi. Tuntuu itseltä kivemmalta, kun joskus ei tarvitse lähteä minnekään, mutta toisaalta joku kympin kevyt lenkki ei kuormita mitään. Olennaista on se, että syö ja nukkuu riittävästi. Fitness-harrastuksessa suurena ongelmana verrattuna moniin muihin lajeihin, on se dieetti. Kun syö hemmetisti ja lepää hyvin, myös treeni puree paremmin. Naisilla on miehiä suurempi taipumus käyttää aikaa sellaiseen, mikä heikentää mahdollisuutta lepoon. He esim. siivoavat. Silloin kun harjoittelee paljon, ei pidä siivota ollenkaan. Käytän tuollaisiin asioihin kuten vaatteiden silittämiseen aikaa harvemmin, esim. kahden kuukauden välein ja teen sitten paljon kerralla. Muulloin lepään. Olen pyrkinyt keskittämään duunit arkeen, joten viikonloppuisin pääasiassa syön, treenaan ja lepään, en mitään muuta. En siivoa, enkä käy Ikeassa. Eli siis sinulla on vähän pullamössöasenne. Kyllä treenata voi vaikka joka päivä, mutta hän ei osaa priorisoida. Kaikki ylimääräinen hevonpaska kuten siivoaminen pois ja sitten harjoitellaan niin, että suurin osa treeneistä on kevyitä.

Viikkoon mahtuu 2-3 avainharjoitusta, kilpailuun valmistavalla kaudella ehkä vähän enemmänkin, mutta vastavuoroisesti sitten ne kaikki muut harjoitukset täytyvät olla kevyitä. Voi jopa treenata kaksi kertaa päivässä, jos itsellä on mahdollisuus allokoida tarpeeksi aikaa lajille, mutta silloin minusta pitäisi olla mahdollisuus kunnon lepoon myös päiväunien muodossa. Jokaisessa lajissa on jonkinlainen oppimiskäyrä. Alussa ei voi harjoitella niin paljon ja vuosittain volyymiä voi lisätä vain maltillisesti, mutta sitten kun on 5-10 harjoitusvuotta takana, voi treenata jo aika paljon. Kyllä se kroppa sitä vastaan ottaa kunhan suurin osa on kevyttä ja noita voi ihan surutta yhdistelläkin. Joka kerta kun käy salilla, voi juosta samalla tunnin juoksumatolla. Jumpat sen sijaan ovat monet ihan höpöä, joten niiden kanssa pitää olla tarkkana. Joku tunti voi olla liian rankka tai kuormittava, jotta sen voisi laittaa välipäiville ja sitten herää kysymys onko esim. HIIT-harjoituksia järkevä ottaa ohjelmaan, kun ne eivät ole kuitenkaan niin kovia harjoituksia kuin mitä avainharjoitusten päivinä kannattaa tehdä. Jaksotuksen kanssa jumpilla on siis vähän omat ongelmansa. Oon vähän sitä mieltä, että ne ovat pääasiassa keski-ikäiselle lounassetelijengille ja toisaalta opiskelijapimuille, jotka eivät oikeasti urheile, vaan kuntoilevat.

Tuo on ihan normaalia, että on väsynyt tai huonovointinen ja pitää lähteä lenkille. Niinhän se usein on, mutta kyllä siinä lenkin aikana sitten herää. Nehän ovat ainakin juoksijoiden keskuudessa ihan normaaleja tuollaiset zombielenkit, jotka tapahtuvat niin, että alussa on niin väsynyt, ettei jalkojen motoriikka meinaa pelata, mutta jonkun 3-4 kilsan jälkeen kroppa herää ja voi vetää kevyen lenkin ihan normaalisti. Se voi tapahtua aamulla tai se voi yhtä hyvin tapahtua illalla, jos käy niin, että uupuu duunissa ja on esim. nukkunut huonosti edellisen yön. Minusta rajaa menee silloin niin, ettei kovaa harjoitusta, jos on ihan kuutamolla. Ei sitä kokonaan tarvitse olla treenaamatta.

Mitä tulee vielä ylikuntoon, niin yksi tuttu personal trainer sanoi aikanaan, kun juttelin hänen kanssaan: eihän sitä oo kunnolla reenannutkaan, jos ei oo mennyt ikinä limitille.
 

scholl

Jäsen
Pidemmän aikaa jo kun tämmöisenä ulkopuolisena on tarkkaillut tuota fitnesstouhua, niin yhä kummallisempia piirteitä tuo minusta rupeaa saamaan. Hallitsevimpia piirteitä ovat ehkäpä ihan sairaalloinen ruokavalion tarkkaileminen ja sitä että kaikki elämässä on suorittamista. Tärkeintä tuntuu jotenkin olevan se että miltä kaikki näyttää pinnalta päin katsottuna. Ihmiset jotka ovat ihan ajokoiran kondiksessa ja paremmassa tikissä kuin 99,99% väestöstä, eivät vieläkään ole tyytyväisiä itseensä.

Minusta sillä ei ole mitään merkitystä, missä kunnossa muu väestö on, kun se viiteryhmä on kuitenkin se oma laji. En itsekään ymmärrä lajeja, jotka vaikuttavat syömiseen. Yksi ultrajuoksija sanoi hyvin, että hänellä on seefood-dieetti eli when I see food, I eat it. Tuollai se pitää mennä, eikä alkaa kikkailemaan. Mitä tulee tyytyväisyyteen itseensä, niin monessa lajissa kello ei valehtele. Jos pystyy johonkin suoritukseen niin on tyytyväinen itseensä, jos ei pysty, ei ole. Samahan se on esim. golfissa. Jos joku haluaa itselleen tasoitukseksi 10 tai 5 tai mitä tahansa, niin jos hän saavuttaa sen, on hän tyytyväinen. Sitä ennen hän on vasta matkalla kohti tavoitettaan.

Mä oon aina arvostanut niitä jotka pystyvät pitämään semi sporttisen ja toisaalta liiketehokkaan kunnon, jossa painonmuutokset ovat hyvin pieniä. Eli ei koko ajan olla bulkkaamassa tai diettaamassa. Se painonhallinta se vasta vaikeaa on, ei niinkään sen lisääminen tai tiputtaminen. Tätä nostetaan tapetille aivan liian vähän tässä salihehkutuksessa. Moni yksilöurheilija mm. kohtaa tämän "duunissaan" eikä se niin helppoa ole ns. taviksellekaan.

Sehän johtuu siitä, kun eivät he urheile kunnolla. Ei se painojen kanssa pelaaminen ja 10 minuutin kävely juoksumatolla ole mitään urheilua. Jokainen, joka liikkuu riittävästi, ei ole ongelmissa painonsa kanssa, vaan se pysyy suht vakiona parin kilon sisällä. Kun on tehnyt pitkän harjoituksen, on pakko syödä paljon. Jos taas puolestaan on ollut lepopäivä, ei tule oikeastaan kunnolla edes nälkä.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Sehän johtuu siitä, kun eivät he urheile kunnolla. Ei se painojen kanssa pelaaminen ja 10 minuutin kävely juoksumatolla ole mitään urheilua. Jokainen, joka liikkuu riittävästi, ei ole ongelmissa painonsa kanssa, vaan se pysyy suht vakiona parin kilon sisällä. Kun on tehnyt pitkän harjoituksen, on pakko syödä paljon. Jos taas puolestaan on ollut lepopäivä, ei tule oikeastaan kunnolla edes nälkä.

Pitää paikkansa. Kun oikeasti harjoittelu on intensiivistä ja sillä on joku tarkoitus/tavoite, niin täsmällinen ruokavalio tulee usein siinä samalla mukana kylkiäisenä. Toki silloinkin pitää tietää mitä syö ja milloin. Monella ruokien ravintosisällöt ovat kadoksissa. Ei tajuta mitä joku pari perunaa sisältää kaloreiltaan siinä missä joku lehtipihvi. Syödään vitusti turhaa kun muutkin syö ja kun taas jojo-dietaataan, niin ei syödä mitään. Peruskuntosaliharjoittelu on kuluttavaa, mutta ei niin kuluttavaa että 60 kiloisen naisen tarvitsisi hotkia palkkarit maltoilla alas ja päälle 5 perunaa ja 16 lihapullaa.
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Jahas, syksy saa ja kunnon luonti alkoi taas. Lokakuun lopusta toukokuun alkuun suurin piirtein teen raskasta treeniä ja paljon, sitten herkistelen sellaisen kuukauden verran kauden alkuun ja kesäkuun alusta syyskuun loppuun onkin sitten ylläpitävää treeniä. Paikat pysyivät hyvin ehjinä viime kaudella, joten treenin primääritavoite saavutettiin. Lisäksi sähäkkyyttä ja ihan raakaakin nopeutta tuli lisää, joten sekundäärisen tavoitteeniin kanssa meni hyvin. Alkaneen offseasonin isoin tavoite on nostaa juoksukunto sellaiselle tasolle, missä sen pitää kv-tason seiskamatseissa olla, eli yoyo-testi vähintään 18:aan ja Cooper vähintään 3400 metriin. Tulee vittumainen treenitalvi, mutta pelaaminen on ihanaa, kun ei väsy koskaan.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Osatotuus tuohon ruokahommaan varmasti myös kehonmuutokset jotka sietävät vuosien saatossa ihan eri tavalla syömistä, tähän muutokseen ei havahduta riittävän ajoissa.
Teini-iässä urheillessa menee vielä kasvuun ravintoa voit syödä mitä vaan perushuttua ja paljon, sen jälkeen 20-30v ei jää juuri mitään vyötärölle kunhan urheilee kunnolla muutaman kerran viikossa, sitten tulee monille perhekiireitä liikunta vähenee ja salakavalasti huomaat muuttuneesi lihavaksi sohvaperunaksi. Kuinka moni on osannut tähän elämänvaiheeseensa suhteuttaa ravintomääränsä, sanoisin että aika harva. Ja nekin jotka ovat jotenkin hajulla, syövät aivan liikaa ja väärin. Luulevat olevansa urheilijoita edelleen kun on se salipäivä kerran viikossa ja käynti golf-klubilla.

_
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Osatotuus tuohon ruokahommaan varmasti myös kehonmuutokset jotka sietävät vuosien saatossa ihan eri tavalla syömistä, tähän muutokseen ei havahduta riittävän ajoissa.
Teini-iässä urheillessa menee vielä kasvuun ravintoa voit syödä mitä vaan perushuttua ja paljon, sen jälkeen 20-30v ei jää juuri mitään vyötärölle kunhan urheilee kunnolla muutaman kerran viikossa, sitten tulee monille perhekiireitä liikunta vähenee ja salakavalasti huomaat muuttuneesi lihavaksi sohvaperunaksi. Kuinka moni on osannut tähän elämänvaiheeseensa suhteuttaa ravintomääränsä, sanoisin että aika harva. Ja nekin jotka ovat jotenkin hajulla, syövät aivan liikaa ja väärin. Luulevat olevansa urheilijoita edelleen kun on se salipäivä kerran viikossa ja käynti golf-klubilla.

_

Juuri näin oli ainakin omalla kohdalla paitsi että treenasin 34-vuotiaaksi saakka kovaa. Aktiiviaikoina urheillessa tuli viikkotasolla 8-12 treeniä ja siihen päälle pelit. Toki tuohon päälle vielä kaikki hyötyliikunta. Eihän sitä tuollaisella treenimäärällä tarvitse laskea kuinka paljon kaloreita lapioi suuhunsa, kun kaikki menee kulutukseen. Varmasti päivittäinen kalorimäärä huiteli jossain viiden tuhannen kalorin paikkeilla, vaikken tätä kovin tarkkaan koskaan laskenutkaan... kun ei ollut tarvetta.

Tavoitteellisen treenaamisen päätyttyä treenimäärät tippuivat 3-5 viikkokertaan ja pyöräkin vaihtui autoon. Kiloja tuli vuodessa kymmenen lisää ja seuraavana vuonna vielä 5 kiloa päälle. Sen jälkeen iski itseinho sen verran rajusti päälle, että oli pakko alkaa kiinnittämään paljon tarkempaa huomiota siihen, mitä syö. Tämä auttoi sen verran, ettei paino enää noussut, mutta eipä se juuri laskenutkaan. Vasta sen jälkeen kun tajusi ihan oleellisesti alkaa pienentämään ruokamääriä, alkoi vaaka näyttää taas siedetävämpiä lukuja. On se kuitenkin pitkä - vuosikymmenen - oppimisprosessi ollut - siis allekirjoittaneelle. Syön tätänykyä noin puolet siitä määrästä, mitä aktiiviaikoina ja siinäkin on vielä hiukan liikaa. Ylipäätään kropan totuttaminen sille, ettei ravintoa tarvitse kovinkaan paljon on ollut aikamoinen oppimisprosessi. Onnekkaita ne, joilla ruokahalu katoaa samassa suhteessa liikunnan vähentyessä.

Mulla opetteluvaiheeseen kuului myös sellainen nyanssi, että ruoan ja (vähentyneen) liikunnan suhde pysyi hyvin balanssissa, mutta sitten jos iski jokin loukkaantuminen/sairastuminen/armoton työrupeama jonka seurauksena treenaamaan päässyt, oli hemmetin vaikea vähentää ruoan määrää samassa suhteessa. Kroppa huusi kaloreita, vaikka järjellä yritti kuinka selittää, ettei niille ole tarvetta. Paino saattoi nousta helpostikin useamman kilon ihan muutamassa (3-4) viikossa. Ja sitten taas jojoiltiin sitä takaisin kun treenaamaan taas pystyi.

Nyt elopainoa on kymmenisen kiloa enemmän kuin aktiivi-aikoina urheillessa, mutta suht hyvin balanssissa kuitenkin... sanoisin, että kolmannes tuosta painosta on puhtaasti lisääntynyttä lihasmassaa, kolmannes luonnollista pyöristymistä joka ei sinänsä haittaa ollenkaan ja viimeinen kolmannes sellaista, josta haluaisi eroon.

Vuosikymmenen opettelun jälkeen kyllä jo tietää ja osaa, miten painon saisi pidettyä kurissa, mutta kun samalla tavoin tavoitteellista treenaamista ei enää ole, niin sen verran olen antanut mielihaluille periksi, etten välttämättä kiellä kaikkia elämän iloja itseltäni, kun sille ei varsinaista tarvetta ole.

Varoituksen sana kaikille niille joilla kovaa treenaaminen on loppumassa. Näihin juttuihin kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota, ettei tarvitse toistaa samoja virheitä kuten esimerkiksi allekirjoittanut. Tietoahan on nykyään saatavilla vaikka kuinka. Mun vanhempi tytär pitää työnsäkin puolesta (ei kuitenkaan näitä fitnes-touhuja) kropastaan todella hyvää huolta ja on ollut mielenkiintoista nähdä kuinka paljon "puhdasta" ruokaa oikeasti saa syödä, kunhan jättää ne herkut vähemmälle. Tässä olisi vielä oppimista allekirjoittaneellakin. Tietenkin jos pystyy ja haluaa treenaamaan samalla intensiteetillä kuin aiemmin, niin eipä niitä kaloreita tarvitse paljoa laskea. Harva kuitenkaan pystyy tai haluaa elämäntilanteiden muuttuessa.
 

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia
Sehän johtuu siitä, kun eivät he urheile kunnolla. Ei se painojen kanssa pelaaminen ja 10 minuutin kävely juoksumatolla ole mitään urheilua.

Tällaisia salilla kävijöitä tulee kyllä nähtyä paljon eivätkä he ole yleensä ihan sieltä atleettisimmasta päästä. Ensin vedetään kuntopyörällä/crosstrainerilla/juoksumatolla jokunen hassu minuutti ja sen jälkeen nostelemaan käsipainoja lopputreenin ajaksi. Sanomattakin lienee selvää, että tuolla ei kummoiseen kuntoon päästä. Sitten on niitäkin, jotka käyvät pelkästään painoja kolistelemassa.

Itse käyn salilla 3-4 kertaa viikossa ja lisäksi silloin tällöin pelailemassa oman ainejärjestön liikuntavuorolla. Varmaan omassakin treeniohjelmassa olisi viilattavaa, mutta ihan kohtuullisia tuloksia sillä on toistaiseksi tullut.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Onko muilla samaa ongelmaa maastavedossa kuin mulla eli vetovaiheessa tanko raapii säären etuosat aivan verille jo ekoissa sarjoissa ja tuo tuntuu todella vittumaiselle, vaikka kelpo rautoja olen nostanutkin. Pitkälahkeiset housut ja muut kompressiosukat on kyllä testattu, ei toimi. Tekniikka moitteeton tai ainakin, niin että tuo ei tekniikkavirheestä johdu. Ongelma poistuisi sellaisen tangon myötä, jossa ikään kuin seisottaisiin tangon keskellä, mutta salilta ei moista löydy.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös