Kuulostaa ns. fatiikkioireelta, johon syyt voi olla moninaiset. Esim. long covid aiheuttaa moisia oireistoja herkästi. Suosittelen lämpimästi käymään juttusilla lääkärin kanssa ja poissulkemaan sairaudet.
Olen yrittänyt tässä useamman vuoden tauon jälkeen aloitella taas punttistreeniä, mutta sitä seuraava voimakas väsymys meinaa saada homman lässähtämään alkuunsa. Treenin jälkeen samana ja seuraavana päivänä on hyvä ja energinen olo, mutta 2. ja 3. vuorokausi treenin jälkeen iskee aivan järkyttävä väsymys, jolloin edes perusarkirutiineihin ei riitä virtaa. Siksi olenkin nyt joutunut ottamaan pienen tauon salilla käynnistä, vielä kun uudessa duunissa aloitin alle puoli vuotta sitten, eikä kertakaikkiaan ole varaa siihen että pari päivää menee ihan zombina treenin jälkeen.
Lepoa saan kyllä riittävästi, joten syy löytynee joko ruokavaliosta, treenaamisen tavasta, tai sitten jostain muusta terveyteen tai ikään liittyvästä asiasta. Ehkä eniten ihmetyttää että tuo väsymys tulee vasta sen pari vuorokautta treenin jälkeen. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia/löytynyt selitystä niille?
Ikää on 36v ja salijäsenyyden uusin n. vuosi sitten, treenaamista 1-2 kertaa viikossa (mielellään enemmänkin kävisi, mutta em. syystä ei voi). Muuten treenistä palautuminen sujuu mukavasti, tätä väsymystä lukuun ottamatta. Pitkään oletin tämän olevan vain alkukankeutta, mutta nyt täytyy keksiä jotain uutta, tai sitten pistää tämä harrastus toistaiseksi tauolle.
Ikää on 36v ja salijäsenyyden uusin n. vuosi sitten, treenaamista 1-2 kertaa viikossa (mielellään enemmänkin kävisi, mutta em. syystä ei voi). Muuten treenistä palautuminen sujuu mukavasti, tätä väsymystä lukuun ottamatta. Pitkään oletin tämän olevan vain alkukankeutta, mutta nyt täytyy keksiä jotain uutta, tai sitten pistää tämä harrastus toistaiseksi tauolle.
Olen yrittänyt tässä useamman vuoden tauon jälkeen aloitella taas punttistreeniä, mutta sitä seuraava voimakas väsymys meinaa saada homman lässähtämään alkuunsa. Treenin jälkeen samana ja seuraavana päivänä on hyvä ja energinen olo, mutta 2. ja 3. vuorokausi treenin jälkeen iskee aivan järkyttävä väsymys, jolloin edes perusarkirutiineihin ei riitä virtaa. Siksi olenkin nyt joutunut ottamaan pienen tauon salilla käynnistä, vielä kun uudessa duunissa aloitin alle puoli vuotta sitten, eikä kertakaikkiaan ole varaa siihen että pari päivää menee ihan zombina treenin jälkeen.
Lepoa saan kyllä riittävästi, joten syy löytynee joko ruokavaliosta, treenaamisen tavasta, tai sitten jostain muusta terveyteen tai ikään liittyvästä asiasta. Ehkä eniten ihmetyttää että tuo väsymys tulee vasta sen pari vuorokautta treenin jälkeen. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia/löytynyt selitystä niille?
Ikää on 36v ja salijäsenyyden uusin n. vuosi sitten, treenaamista 1-2 kertaa viikossa (mielellään enemmänkin kävisi, mutta em. syystä ei voi). Muuten treenistä palautuminen sujuu mukavasti, tätä väsymystä lukuun ottamatta. Pitkään oletin tämän olevan vain alkukankeutta, mutta nyt täytyy keksiä jotain uutta, tai sitten pistää tämä harrastus toistaiseksi tauolle.
Mitähän diplomaattista keksisi sanoa eläkeläisherralle joka varaa kelkkajalkaprässin niin pitkäksi aikaa ettei siihen pääse ollenkaan salikäynnin aikana. Arvioisin että mies piti yksinään sitä vähintään 45 minuuttia. Paljon painoja, 5 toiston sarjoja ja 5-10 minuuttia lepoa sarjojen välillä, jolloin ehtii jutella tuttujen kanssa. Ei ole mikään pro, vaan normiukko ja h-i-d-a-s.
"Voinko tehdä välissä" ei toimi kun ei huvittaisi nostella isoa määrää painoja edestakaisin.
Jäi sitten tänään itsellä se prässi väliin, ja tuli tehtyä toisella erilaisella vehkeellä.
Nämä on kyllä pahoja. Olen joskus kysynyt ihan suoraan, että meneekö vielä kauankin, tämä saa joihinkin liikettä.
Omalla salilla on muutamia suosittuja laitteita, joissa joutuu usein kysymään, onko monta sarjaa vielä jäljellä - ja yhtä lailla itseltä tullaan kysymään. Jalkatreenit olet ajoittanut tarkoituksella ajankohtiin, jolloin salilla hiljaista, koska esim. maanantai-iltana ihan tuurista kiinni, pääseekö tekemään jalkaprässiä tai hack-kyykkyä.
Kyllä mä sun tilanteessa vaan rohkeasti kehottaisin sitä äijä nostamaan painot pois prässistä ja antaa muitten treenata. Ei nyt mitään laitetta voi varata 45 minuutiksi. Jos et itse uskalla ottaa asiaa puheeksi, niin kerro henkilökunnalle.Mitähän diplomaattista keksisi sanoa eläkeläisherralle joka varaa kelkkajalkaprässin niin pitkäksi aikaa ettei siihen pääse ollenkaan salikäynnin aikana. Arvioisin että mies piti yksinään sitä vähintään 45 minuuttia. Paljon painoja, 5 toiston sarjoja ja 5-10 minuuttia lepoa sarjojen välillä, jolloin ehtii jutella tuttujen kanssa. Ei ole mikään pro, vaan normiukko ja h-i-d-a-s.
"Voinko tehdä välissä" ei toimi kun ei huvittaisi nostella isoa määrää painoja edestakaisin.
Jäi sitten tänään itsellä se prässi väliin, ja tuli tehtyä toisella erilaisella vehkeellä.
Joo, ensi kerralla kyllä menen jututtamaan näiden kannustuksien rohkaisema etten ole k-pää jos niin teen. Nämä vähän niitä kun ei oikein huvittaisi dropata tunnelmaa tuttujen naamojen kanssa, vaikka uskaltaisikin. Eiköhän asia keskustelemalla selviä.Kyllä mä sun tilanteessa vaan rohkeasti kehottaisin sitä äijä nostamaan painot pois prässistä ja antaa muitten treenata. Ei nyt mitään laitetta voi varata 45 minuutiksi. Jos et itse uskalla ottaa asiaa puheeksi, niin kerro henkilökunnalle.
Kaikesta ankeinta porukkaa ovat ne saliukkelit keillä suurin osa ajasta kuluu puhumiseen. Mun salilla höpöttäjäporukka yleensä hengailee käsipainojen luona joten eivät ole mikään suuri ongelma sinänsä.
Mulla vähän samoja tuntemuksia. Nuorena tuli aloitettua ja silloin oli motivaatio korkealla osaksi johtuen tavoitteista olla todella lihaksikas. Tästä siis se ”pakko” salilla käymiseen. Tätä säännöllistä salilla käyntiä tavoitteellisesti jaksoikin harrastaa johonkin 25 ikävuoden korville asti. Siitä ehkä alkoi sitten semmoinen hitaasti kypsyvä kyllästyminen koko touhuun. Rupesin silloin ajattelemaan, että ei oikeasti ketään kiinnosta mun lihakset ja itsellenikään tästä ei ole syntynyt kuin ajan menetystä ja lukuisia loukkaantumisia.Mulla on aina ollut salihommiin sellainen viha/rakkaussuhde, eli oon käynyt salilla vähän niin kuin pakosta
Muuan Mike Mentzer markkinoi Heavy Dutya sillä että salilla ei tarvitse asua kasvaakseen isoksi. Toki Mentzerin menetelmät olivat jokseenkin kyseenalaisia. Hemmo mm. suositteli jotain viikon taukoja joka treenin väliin, joka nyt on jo aika extreme. Extremeä oli toki Heavy Dutykin, jossa kaikki panostetaan yhteen äärimmäisen intensiiviseen sarjaan, joka vedetään totaalifailureen ja sen yli.Mulla vähän samoja tuntemuksia. Nuorena tuli aloitettua ja silloin oli motivaatio korkealla osaksi johtuen tavoitteista olla todella lihaksikas. Tästä siis se ”pakko” salilla käymiseen. Tätä säännöllistä salilla käyntiä tavoitteellisesti jaksoikin harrastaa johonkin 25 ikävuoden korville asti. Siitä ehkä alkoi sitten semmoinen hitaasti kypsyvä kyllästyminen koko touhuun. Rupesin silloin ajattelemaan, että ei oikeasti ketään kiinnosta mun lihakset ja itsellenikään tästä ei ole syntynyt kuin ajan menetystä ja lukuisia loukkaantumisia.
No olen kyllä jatkanut salilla käyntiä, mutta ilman mitään tavotteita ja yleensä jollain 1-jakoisella ohjelmalla käyden salilla 0-3 kertaa viikossa. Treenivuosia taitaa olla takana nyt 18. En siitä edelleenkään nauti, mutta kyllä se menee kun laittaa hyvän musiikin tai podcastin kuulokkeisiin soimaan ja tekee treenin alta pois.
On muuten ihmeellistä, miten välillä useamman kuukauden tauon jälkeen ihan muutamien treenikertojen jälkeen tuntuu saavan lähes vanhan kuntonsa takaisin. Lihasmuisti on kiva juttu.