Lisäravinteet, pillerit, pulverit ja vitamiinit
Pakko ottaa vielä vähän tarkemmin kantaa näihin kaikkien puntti-ihmisten huulilla oleviin asioihin eli lisäravinteisiin.
Tuntuu, että kaikilla on jokin hemmetin pakonomainen tarve löytää jokin pilleri tai pulveri, joka kasvattaa isot ja vahvat lihakset. Aivan kuin lihasten kehittäminen olisi jotain salatiedettä ja mystiikkaa. Aivan kuin voimailua ei voisi harrastaa ilman jotain kummallisella numerokirjainyhdistelmällä varustettua lisäravinnepönttöä.
Aivan kuin se kehityksen avain ja edellytys olisi purkissa.
Näinhän se ei missään nimessä ole. Suuri osa näistä pulveripurkeista on suurimmalle osalle harrastajista täysin turhia. Uskallan väittää, että kolme neljännestä kuntosalilla kävijöistä pärjää aivan hyvin ilman mitään lisäravinteita ja melkein se loppukin neljännes suunnilleen palautusjuomalla. Muutama prosentti on niitä, joilla kehityksen marginaalit ovat niin tiukat, että kaikki keinot on otettava käyttöön. Näistä osa ottaa valitettavan usein käyttöön myös ne keinot, joihin ei kannattaisi sortua.
Tavallinen harrastaja, joka haluaa kehittää joko voimiaan tai kroppaansa, voi huoletta laittaa euronsa järkevämpään kohteeseen kuin kuntosalien kylkeen kehiteltyyn oheisbisnekseen, jota lähinnä kuntoilulehdet ylläpitävät ja markkinoivat. Eikä tarvitse pelätä, ettei kehittyisi.
Riittää, kun muistaa kolme avaintekijää: oikeanlainen harjoittelu, lepo ja kunnon ruoka.
Oikeanlainen harjoittelu tarkoittaa määrällisesti, laadullisesti ja tehollisesti sopivaa kuormitusta. Yleensä vasta-alkaja ei tätä osaa itse. Silloin kannattaa kysyä apua joltain asiantuntijalta. Se salin isoin kaveri ei välttämättä ole paras neuvoja eikä varsinkaan kannata plagioida hänen treeniohjelmiaan. Yhtä vähän kannattaa katsoa Body-lehdestä, miten joku Bull Mentula treenaa ja alkaa tekemään perästä. Näiden kavereiden tekemiset ovat aivan toisessa maailmassa kuin tavallisen, pitkäänkin rautoja nostelleen harrastajan. Ei kukaan juoksua harrastavakaan lähde kopioimaan Gebressilassien harjoituksia. Tuloksena olisi vain rikkoontuneita paikkoja ja armoton ylikunto. Jos nyt ylipäätään saisi tehtyä niitä harjoituksia.
Lepo tarkoittaa sitä, että kuormituksen välissä lihasten ja hermoston annetaan palautua. Elimistö ei kestä kuin asteittain tapahtuvaan kuorman lisäystä. Kovaakin treenaavien kannattaa pitää 2-3 huilipäivää punttisalilta. Kelpo tuloksia saa varmasti aikaan esim. 3 kertaa viikossa voimailemalla. Palauttavien harjoitusten ja venyttelyn merkitystä ei kannata väheksyä.
Kunnon ruoka tarkoittaa ensi sijassa sitä, että syödään riittävän usein: vähintään viisi kertaa mutta jopa seitsemän kertaa päivässä. Lisäksi syödään oikeanlaista ruokaa. Proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja sopivassa suhteessa. Ruokavalio on myös monipuolinen: siihen kuuluu viljoja, maitotuotteita, lihaa, kalaa, kanaa, munia, vihanneksia, hedelmiä jne. Yllättävän harva edelleen tietää näistäkään asioista kunnolla. Apua onneksi löytyy.
Jos noista kolmesta avainasiasta huolehtimalla ei saa aikaan kehitystä, on luultavasti jotain pielessä.
Jos asiat on oikein tehty, mutta kunnianhimoa riittää vielä enempään, voi kehitystä lähteä repimään niistä viimeisistäkin marginaaleista, joista sitä kuitenkin on huomattavasti vähemmän löydettävissä kuin avainasioista.
Yllä oleva on kirjoitettu eri asiantuntijoilta, kirjallisuudesta ja artikkeleista saatujen tietojen, mutta ennen kaikkea kohtuullisen pitkän kokemuksen perusteella.
Pakko ottaa vielä vähän tarkemmin kantaa näihin kaikkien puntti-ihmisten huulilla oleviin asioihin eli lisäravinteisiin.
Tuntuu, että kaikilla on jokin hemmetin pakonomainen tarve löytää jokin pilleri tai pulveri, joka kasvattaa isot ja vahvat lihakset. Aivan kuin lihasten kehittäminen olisi jotain salatiedettä ja mystiikkaa. Aivan kuin voimailua ei voisi harrastaa ilman jotain kummallisella numerokirjainyhdistelmällä varustettua lisäravinnepönttöä.
Aivan kuin se kehityksen avain ja edellytys olisi purkissa.
Näinhän se ei missään nimessä ole. Suuri osa näistä pulveripurkeista on suurimmalle osalle harrastajista täysin turhia. Uskallan väittää, että kolme neljännestä kuntosalilla kävijöistä pärjää aivan hyvin ilman mitään lisäravinteita ja melkein se loppukin neljännes suunnilleen palautusjuomalla. Muutama prosentti on niitä, joilla kehityksen marginaalit ovat niin tiukat, että kaikki keinot on otettava käyttöön. Näistä osa ottaa valitettavan usein käyttöön myös ne keinot, joihin ei kannattaisi sortua.
Tavallinen harrastaja, joka haluaa kehittää joko voimiaan tai kroppaansa, voi huoletta laittaa euronsa järkevämpään kohteeseen kuin kuntosalien kylkeen kehiteltyyn oheisbisnekseen, jota lähinnä kuntoilulehdet ylläpitävät ja markkinoivat. Eikä tarvitse pelätä, ettei kehittyisi.
Riittää, kun muistaa kolme avaintekijää: oikeanlainen harjoittelu, lepo ja kunnon ruoka.
Oikeanlainen harjoittelu tarkoittaa määrällisesti, laadullisesti ja tehollisesti sopivaa kuormitusta. Yleensä vasta-alkaja ei tätä osaa itse. Silloin kannattaa kysyä apua joltain asiantuntijalta. Se salin isoin kaveri ei välttämättä ole paras neuvoja eikä varsinkaan kannata plagioida hänen treeniohjelmiaan. Yhtä vähän kannattaa katsoa Body-lehdestä, miten joku Bull Mentula treenaa ja alkaa tekemään perästä. Näiden kavereiden tekemiset ovat aivan toisessa maailmassa kuin tavallisen, pitkäänkin rautoja nostelleen harrastajan. Ei kukaan juoksua harrastavakaan lähde kopioimaan Gebressilassien harjoituksia. Tuloksena olisi vain rikkoontuneita paikkoja ja armoton ylikunto. Jos nyt ylipäätään saisi tehtyä niitä harjoituksia.
Lepo tarkoittaa sitä, että kuormituksen välissä lihasten ja hermoston annetaan palautua. Elimistö ei kestä kuin asteittain tapahtuvaan kuorman lisäystä. Kovaakin treenaavien kannattaa pitää 2-3 huilipäivää punttisalilta. Kelpo tuloksia saa varmasti aikaan esim. 3 kertaa viikossa voimailemalla. Palauttavien harjoitusten ja venyttelyn merkitystä ei kannata väheksyä.
Kunnon ruoka tarkoittaa ensi sijassa sitä, että syödään riittävän usein: vähintään viisi kertaa mutta jopa seitsemän kertaa päivässä. Lisäksi syödään oikeanlaista ruokaa. Proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja sopivassa suhteessa. Ruokavalio on myös monipuolinen: siihen kuuluu viljoja, maitotuotteita, lihaa, kalaa, kanaa, munia, vihanneksia, hedelmiä jne. Yllättävän harva edelleen tietää näistäkään asioista kunnolla. Apua onneksi löytyy.
Jos noista kolmesta avainasiasta huolehtimalla ei saa aikaan kehitystä, on luultavasti jotain pielessä.
Jos asiat on oikein tehty, mutta kunnianhimoa riittää vielä enempään, voi kehitystä lähteä repimään niistä viimeisistäkin marginaaleista, joista sitä kuitenkin on huomattavasti vähemmän löydettävissä kuin avainasioista.
Yllä oleva on kirjoitettu eri asiantuntijoilta, kirjallisuudesta ja artikkeleista saatujen tietojen, mutta ennen kaikkea kohtuullisen pitkän kokemuksen perusteella.