No niin, kun tuska lihaksissani nyt on päivän mittaan jo vähän antanut periksi, ajattelin huomenna mennä kavereiden kanssa ottamaan vähän osittain palauttavaa pientä treeniä, tai jos on vielä helpompi olo, mukaan heidän ohjelmaansa (joka on todella pohjia luovaa, pienillä painoilla useita toistoja). Jäi nimittäin muuten ihan hyvä fiilis, kun tuli käytyä kuitenkin silloin 1,5 v. sitten säännöllisesti 3 kertaa viikossa salilla.
Meidän ohjelmistossa ainakin silloin oli perjantaisin luvassa olkapäätreeniä sekä jalat. Minun ruumiinrakenne oikeastaan jo vähän antaa etulyöntiä ystäviini nähden tuossa jalkatreenissä, se on ihan kivaa hommaa.
Kuten jo aiemmin päivällä totesin, päätavoite on lihaskunnon kehittämisessä, ei missään penkkikisoissa ja muissa sellaisissa. Mutta ei silti käy kiistäminen, etteikö ole mukava itsekin huomata kropastaan, että on tullut salilla käytyä. Lisäksi monessa asiassa auttaa myös lyhyet kädet. On vaan hieman helpompaa tehdä tiettyjä liikkeitä, kun ei tarvitse nostaa niin korkealle kuin joidenkin pidempikätisten.
Silloin, kun tuli olkapääongelmia, tuossa pari vuotta sitten, kun olin juuri aloittanut ensi kertaa elämässäni säännöllisen treenaamisen, tein kannattavan sijoituksen. 5 eurolla (muistaakseni) sain apteekista sellaisen geelipussin, jonka voi heittää tunniksi pakastimeen/pakastelokeroon, ja sitten asettaa olalle. Paleltumavammoja välttääkseni laitoin sen pyyhkeeseen käärittynä T-paita päällä olalleni. Helpotti muuten kummasti.
Oletteko muuten huomannut, että salilla rehkiminen nostaa ruokahalut suurin piirtein maasta taivaisiin? Siis oikeasti tarvii päästä syömään ja paljon ja todella mielellään lihapitoista evästä.