Punttisalilla kävijät/bodausta harrastavat

  • 908 707
  • 4 643

mikkelson

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mä treenaan varmaan ihan väärin kun 2 kertaa viikossa käyn salilla. Koko kroppa läpi, mutta 2 työsarjaa per liike. Pitäis varmaan kolmas sarja lisätä liikkeisiin.

Eilen esim.
Trap bar maastaveto 2x8
Vauhtipunnerrus 2x9
Jalkaprässi 2 x 8
Ylätalja 2x8

Toistomäärät on 4-10. Muita liikkeitä mitä tulee tehtyä on penkkipunnerrus käsipainoilla ja jotain toista selkäliikettä ylätaljan sijaan välillä ja sitten kahvakuulalla etuheilautusta väliin ja vatsoja. Kyykyt sattuu polviin, niin niitä en juurikaan tee ja trap bar mave on vähän kyykkymäinen.

Tohon treeniin saan kuitenkin jo tunnin menemään. Toki tälläkin on kehitystä jonkin verran tullut, mutta tuskin optimaalisesti. Mavesta tulee aina hyvä olo.

Onko olemassa oikeaa tai väärää tapaa? Jos nyt jätetään tekniikkavirheet pois laskuista. Mun mielestä jokainen määrittelee itse mikä on omiin tavoitteisiin ja arkeen se sopivin ja mielekkäin tapa. Joskus kun joku valittelee aikatauluilla tai motivaation puutteella niin sanon yleensä että kerta viikkoon on parempi kuin nolla kertaa. Ei siellä salilla tarvitse käydä viittä kertaa viikossa ja uhrata siihen koko elämäänsä. Ymmärrän kyllä senkin että kaikilla ei aika yksinkertaisesti riitä siihen ja sen minimaalisen vapaa-ajan käyttää johonkin muuhun.

Mutta tuohon ohjelmaasi. Tuossa on mun mielestä erinomainen runko ja noin 1-jakoinen ohjelma kannattaakin rakentaa. Alakropalle 1 työntävä ja 1 vetävä. Yläkropalle samat. Keskitytään perusliikkeisiin ja pyritään kehittymään niissä. Tuo tunti on ihan hyvä kesto. En sitä hirveästi lähtisi siitä venyttämään. Jos mä nyt jotain muuttaisin niin tutkisin vähän että mikä niissä polvissa on ja pyrkisin tekemään kyykkyä. Eri juttu tietenkin jos polvea operoitu.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
@mikkelson Kiitos kommentista! On se varmaan aikalailla tekniikkavika minkä takia polviin sattuu. Toki hack-kyykyssä sattuu pirusti myös, jos on vähääkään painoa.

Syvästä jalkaprässistä pakko kysyä et miten siinä pitäis näkyä onko stopperi? Siinä vähän isoilla painoilla tekeminen pelottaa, jos jääkin alle. Tyhjällä kelkalla kokeilemalla se varmaan selviäisi toki miten siinä kävisi.
 
Viimeksi muokattu:

Fat Cat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Olisin vielä kysynyt, että minkä ikäinen @Fat Cat on? Meinaan jos kyseessä nuori parikymppinen kolli, niin ei huolta: testosteroni jyllää ja voimaa tarttuu kyllä kunhan vain treenaa.

Itse olen ollut aikanaan kova penkkaamaan. Nuorena tuli käytyä salilla 16-21-vuotiaana kunnes toiselle paikkakunnalle muutto ja opiskelun aloittaminen lopetti punttitreenit. Olin tuolloin 190/82 (eli aika sama kuin @Fat Cat nyt) ja penkkimaksimi 120 kg. Valmistumisen jälkeen 27-vuotiaana palasin salille ja kiitos lihasmuistin vanhat voimat palaili n. puolessa vuodessa. Noin 30-vuotiaana penkkimaksimi oli 130 kg ja 40-vuotiaana otin 150 kg, minkä jälkeen loppui tavoitteet/motivaatio penkkaamiseen. Tästä on reilu 2 vuotta, massaa oli tuolloin 97 kg, nykyään ysikympin pinnassa.

Itse olen penkin treenaamiseen saanut paljon vinkkejä salilla muilta treenaajilta, useimmiten varmistajilta. Joskus palaute on ollut aika suoraa: "sulla on paska tekniikka." Kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan ottaa omia sarjoja videolle, niin näkee paremmin mahdolliset virheet tekniikassa.
Kohta tulee 30 mittariin, eli kaipa tässä vielä muutamia hyviä vuosia on (onhan?).

Sen huomaa kyllä, että aikanaan eniten tehdyt liikkeet kuten itsellä leuanveto ja mave tulevat näin myöhemminkin erittäin helposti. Penkkiä en syystä tai toisesta tehnyt nuorempana juuri ollenkaan, ehkä siitä syystä että mave ja kyykky oli itselle luonnollisempia ja niitä tuli treenattua sitten myös enemmän. Otin nyt kesällä tähtäimeen 100kg ennen joulupöytää, ja tuntuu että tekemistä on. Tässä tuli jo runsaasti hyviä vinkkejä, niin eiköhän se tästä vähän variaatioita tekemällä taas etene.

Pitää kanssa tuota videointia alkaa harrastaa, sitä mavessa olenkin jo tehnyt.
 

mikkelson

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
@mikkelson Kiitos kommentista! On se varmaan aikalailla tekniikkavika minkä takia polviin sattuu. Toki hack-kyykyssä sattuu pirusti myös, jos on vähääkään painoa.

Suosittelen vaikka kuvaamaan omaa kyykkyä ja katsomaan YouTubesta jonkin hyvän tekniikkavideon. Itsellä hävisi polvikivut kyykyssä kun opettelin "levittämään" polvia tarpeeksi sivulle ja istumaan ikäänkuin jalkojen väliin. Eikä pidä pelätä sitä etteikö polvi saisi ylittää varvaslinjaa( jos joku siis tälläistä opettanut koska sitä aina välillä kuulee). Polvilämppärit auttoi myös itsellä. Opettelua se tekniikka vaatii mutta suosittelen.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Jos mä nyt jotain muuttaisin niin tutkisin vähän että mikä niissä polvissa on ja pyrkisin tekemään kyykkyä. Eri juttu tietenkin jos polvea operoitu.
On se varmaan aikalailla tekniikkavika minkä takia polviin sattuu. Toki hack-kyykyssä sattuu pirusti myös, jos on vähääkään painoa.
Itsellä hävisi polvikivut kyykyssä kun opettelin "levittämään" polvia tarpeeksi sivulle ja istumaan ikäänkuin jalkojen väliin. Eikä pidä pelätä sitä etteikö polvi saisi ylittää varvaslinjaa( jos joku siis tälläistä opettanut koska sitä aina välillä kuulee). Polvilämppärit auttoi myös itsellä. Opettelua se tekniikka vaatii mutta suosittelen.
Yksi sellainen juttu, jota vois katsoa seuraavalla kerralla kun kyykkää, niin on jalkaterän suunta. Mulle itselle kyykkääminen on helpointa, kun reisi ja jalkaterä on samalla linjalla eli siis jalkaterät osoittaa sopivan paljon ulospäin. Muuten polvissa tuntuu sellaista ikävää kiertoa. Sellaista miellyttävää asentoa voi hakea istahtamalla "slaavikyykkyyn" ja siinä vähän tunnustelemalla, että millaisilla kulmilla se tuntuu mukavimmalta.

Aiemmin kyykkäsin aika kapealla asennolla, nyt oon alkanut levittää sitä. Se ensin kyllä sattuu ja tuntuu hölmöltä, mutta tuntuu tukevammalta.

Mutta noin muuten varmaan kyykky aina sattuu polviin, jos sitä kylmiltään alkaa tekemään. Ei siinä varmaan auta kuin jonkun aikaa kyykkiä ihan vaikka ilman painoja.
 

mikkelson

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Ei siinä varmaan auta kuin jonkun aikaa kyykkiä ihan vaikka ilman painoja.

Itse tulee myös ihan vain "hengailtua" siellä kyykyssä aina jonkin aikaa. Välillä esim pallo tai levypaino sylissä välillä ilman mitään painoa. Näin jos saisi vähän lonkkiin ja nilkkoihin liikkuvuutta. Toki näille tulee tehtyä muitakin liikkuvuusharjoitteita.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kohta tulee 30 mittariin, eli kaipa tässä vielä muutamia hyviä vuosia on (onhan?).
Paljon on vielä hyviä treenivuosia edessä. Ero on lähinnä siinä, että nuorena voimaa tarttuu helpommin. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän pitää huolehtia palautumisesta, riittävästä unesta, ravinnosta jne. Itse nuorena (alle 20) nukuin miten nukuin, söin mitä söin, viikonloppuisin tuli käytyä baareissa jne. mutta silti tuli salilla tasaisesti kehitystä. Ja kuten olen aiemmin todennut, otin penkistä 120 kg ennen kuin olin edes maistanut heraproteiinia tms. Palkkarin ja kreatiinin otin käyttöön vasta n. kolmekymppisenä.
 

rpeez

Jäsen
Yksi sellainen juttu, jota vois katsoa seuraavalla kerralla kun kyykkää, niin on jalkaterän suunta. Mulle itselle kyykkääminen on helpointa, kun reisi ja jalkaterä on samalla linjalla
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni tuo on ainoa oikea tapa eikä muita edes ole. Olen itse erittäin tarkka tuon kanssa.

Itselläkin ennen usein nuorempana polvet kipeytyi hack tyyppisissä laitteessa ja olen vältellyt niitä pitkään kuten normikyykytkin on jääneet vuosiksi vanhalta mieheltä, mutta aloitin hack laitteen taas PT:n käskystä vuosien jälkeen ihan eri laitteillakin ja nyt ei jostain syystä ole polvet kipeytynyt. Voi hyvinkin olla, että juju on tuo @mikkelson in mainitsema jalkojen väliin istuminen mikä on jotain syystä ollut nyt luonnollisen tuntuista. Sama yhden jalan hackilla ei polviongelmaa. En kyllä ylitä polvella varpaitakaan.
 

F#21

Jäsen
Ja kyykyssä todella tärkeä osa on nilkkojen liikkuvuus. Jos ne estää liikeratoja, niin se voi heijastua helposti polviin ja muualle vartaloon.

Muistan kun nuorempana mulle opetettiin, ettei kyykyssä polvilinja saisi mennä varpaiden ylitse. Noh, nyt vanhempana on tullut luettua tuota enemmän, niin ihan turha rajoitus se on ollut. Nilkat auki ja kyykkääminen helpottuu huomattavasti.
 

Naska Paapuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYPes, Dallas Stars

Käytän koodia CUPONATIONMYP ....
Kiitokset muuten tästä! Tilasin pari viikkoa sitten testiin heraproteiinia (vanilja) tuolta kun entiset Star Nutritionin Whey-80:t oli loppu. Ei ihan yhtä hyvän makuista tavaraa ja melko ohkainen koostumus kun veteen sekoittaa.

Edelleen ehdottomina hera-suosikkeina Whey-80 maussa vanilja / mansikka / double rich chocolate. Sekoittuu aina hyvin eikä jää paakkuja, maistuu hyvältä ja voisi juoda vaikka ihan muuten vaan - maitoon sekoitettuna menee ihan pirtelöstä. Harmi kun hinnat nousseet aivan jumalattomasti tässä parin vuoden sisään (kuten vähän kaikkialla muuallakin).

Aloitin myöskin pidemmän tauon jälkeen salilla käynnin tuossa kuukausi takaperin ja tuntuu taas kulkevan. Ei siitä vaan pääse mihinkään että liikunta ylipäätänsä on parasta mielenterveyslääkettä, treenin jälkeen on niin raukea olo väsymyksen johdosta mutta silti mieliala on korkealla kun tuli lähdettyä ja tehtyä jotain muutakin kuin sohvalla makaamista. Otin samalla tilauksella tuolta myproteinista kokeiluun kreatiinia, ikinä en ole sitä käyttänyt mutta katsotaan miten vaikuttaa salilla jaksamiseen. Sarjat pitäisi ainakin jaksaa paremmin tehdä loppuun asti.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Ja kyykyssä todella tärkeä osa on nilkkojen liikkuvuus. Jos ne estää liikeratoja, niin se voi heijastua helposti polviin ja muualle vartaloon.
Joo, kyykky taitaa muutenkin olla sellainen liike, että jos on jumeja, jäykkyyttä ja muuta oikeastaan missä päin tahansa, niin se sitten säteilee vähän kaikkialla. Kun pitkän - siis yli 20 vuoden tauon jälkeen - aloin viime talvena taas harrastaa salilla käyntiä, niin olihan tuossa kyykyssä yhtä jos toista ongelmaa. Yhdessä vaiheessa kun laittoi raskaammat painot, niin lonkissa vihloi sen verran pahasti, etten oikein tahtonut saada tasapainoista nostoa. Mutta kun teki enemmän kyykkyjä (pienemmillä painoilla), sääti asentoa ja erityisesti sai vähän sisäreisien lihaksia avattua, niin vihlominen hävisi ja samalla myös sitten sellainen "luikertelu" kun koetti välttää kipua.

Kyykky on tosiaan tuossa suhteessa vaativa liike, kylmiltään kun lähtee niin on aina odotettavissa, että jossain paikassa ahdistaa, on se sitten nilkka, polvi tai lonkka. Usein syy on silti liikkuvuudessa ja tukilihaksissa, ainakin tällaisella normipulliaisella, joka ei normisti istuksi slaavikyykyssä.

Muistan kun nuorempana mulle opetettiin, ettei kyykyssä polvilinja saisi mennä varpaiden ylitse. Noh, nyt vanhempana on tullut luettua tuota enemmän, niin ihan turha rajoitus se on ollut. Nilkat auki ja kyykkääminen helpottuu huomattavasti.
Ei meillä ole ohjaaja tuollaisesta koskaan maininnut. Useimmiten eniten mainitsee siitä, että paino kunnolla kantapäille, ettei vahingossakaan kaadu painojen kanssa eteen.
 

Dustwallow

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Skellefteå AIK, PoPa und Red Wings
Kohta tulee 30 mittariin, eli kaipa tässä vielä muutamia hyviä vuosia on (onhan?).
Veljmies aloitti salilla käynnin 15 vuoden tauon jälkeen muutama kuukausi sitten 50-vuotiaana. Kohta ollaan vanhoissa lukemissa ja tarkoitus mennä hyvän matkaa ylikin. Mavessa sarjaraudat kahden sadan päällä, kyykyssä 130kg kieppeillä. Tarkoitus olis noiden yhteistulos sinne 450kg kieppeille hilata. Punnertelu vammojen takia haastavampaa.
 

Fat Cat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Heti sai parempaa fiiilistä, kun kävin olkapäätreenin ohella vääntämässä penkkiä kapealla otteella. Keskityin tosissaan tuohon räjähtävyyteen ja se tuntuikin aika fiksulta. Huomasin samalla, että toden totta noston jälkimmäinen puolikas eli ojentajat (ehkä myös kyynärvarret?) on kehityskohta.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Heti sai parempaa fiiilistä, kun kävin olkapäätreenin ohella vääntämässä penkkiä kapealla otteella. Keskityin tosissaan tuohon räjähtävyyteen ja se tuntuikin aika fiksulta. Huomasin samalla, että toden totta noston jälkimmäinen puolikas eli ojentajat (ehkä myös kyynärvarret?) on kehityskohta.
Hyvä homma! Yks liike lähes pelkille ojentajille on toki sitten ranskalainen punnerrus, senkin voi lisätä repertuaariin.

Mutta ajattelin tähän väliin kertoa jotain itsestäni ja punttisalista. Strategiset mitat tällä hetkellä on 180 cm ja päivästä riippuen 75-80 kg. Tuosta massasta 5-10 kg on pelkkää keskivartalon rasvaa. Isoin murheenaihe on aina ollut ylävartalon voima, mutta toisaalta olen aina kaikkein mieluiten treenannut keski- ja alavartaloa. On siitä jotain hyötyä ollut, olen tehnyt istumatyötä sellaiset reilu 30 vuotta enkä ole koskaan kärsinyt selkävaivoista. Oli myös ihan miellyttävä yllätys, että kun yli 20 vuoden tauon jälkeen lähdin uudestaan treenaamaan voimaa, niin esimerkiksi kyykky ja mave nousi heti kohisten; esimerkiksi kyykyssä 80kg --> 120 kg kuukaudessa.

No mutta sitten asiaan. Olen aikoinaan ollut kamppailulajiharrastaja, ja siltä puolelta on sitten jäänyt tuttuja. Aikoinaan lähdin punttisalille oikeastaan vain hakemaan "niveliin jäykkyyttä", niin, että lihaksista olisi nivelille suojaa. Pääosa harjoituksista oli tukilihaksia, räjähtävää voimaa ja isoja liikkeitä. Silloin aikanaan nuorena tosiaan tuo mainittu penkki jäi ihan muutaman kokeilun varaan, en ole siinä luonnonlahjakkuus enkä kokenut tarvitsevani sitä mihinkään. Sen sijaan lainailin ohjelmaa yleisurheilijoilta (mm. askelkyykkyjä yms) ja mulla oli pääasiassa käytössä yksijakoinen ohjelma: eli samat perusliikkeet joka kerta, sitten höystöt vähän oman maun mukaan.

Kamppailupuolella suositaan paljon cross training -tyyppistä ohjelmaa, joka ei suoranaisesti tähtää minkään yksittäisen liikkeen maksimin parantamiseen. Olen jollain tavalla indoktrinoitu sellaiseen treenimuotoon, ja vaikka pidän kirjaa esimerkiksi kyykyn, maven ja penkin maksimeista, niin ne eivät suoranaisesti ole tavoite, vaan sellainen indikaattori siitä, että homma on menossa oikeaan suuntaan. En myöskään ole liikunta-alan ammattilainen, joten en kyllä mitenkään osaa ketään neuvoa siitä, miten penkin tulosta saa parannettua muuten kuin yleisellä tasolla.

Mutta sitten on se juttu, josta esimerkiksi @mikkelson jo mainitsi. Kun mennään vaikka penkkituloksessa kohti äärirajoja, niin jossain vaiheessa se kehittyy paremmin niin, että treenaa "jotain muuta", esimerkiksi vaikka selkää tai yläselän lihaksia. Muutenkin minusta tuntuu hurjalta sellainen ajatus, että keskittyisi vain tekemään jossain yksittäisessä liikkeessä maksimin, ja ehkä vielä hurjemmalta se tuntuu, jos kyseessä on suht eristävä liike kuten hauiskääntö - tai penkkipunnerrus. Jotenkin paremmin mun luonteenlaatuun menee se, että jos sitä maksimia haluaa, niin koittaisi sitä kyykyssä, mavessa, rivessä, rivessä ja työnnössä tai tempauksessa.

Tässä ketjussa on aiemmin ollut puhetta välineistä. Kokemuksesta johtuen koetan välttää niiden käyttöä. Aikoinaan mulle kävi niin, että kun mave parani tarpeeksi, niin ei enää puristusvoima riittänyt nostamaan sitä ylös. Ratkaisu on tietysti remmit. Mutta siinä kävi sitten niin, että kun aloin käyttämään remmejä, niin sen jälkeen en enää pystynyt nostamaan ilman remmejä.

Eli mieluummin kyllä vetäisin ilman välineitä, jos ei ole ihan pakko jostain liikkeestä tehdä maksimia. Jos ei puristusvoima mavessa riitä enää tekemään siitä uutta maksimia, niin onhan niitä vaihtoehtoisia liikkeitä, jos ihan just varta vasten haluaa kehittää selkää ja reisiä - esimerkiksi vaikka kyykky, joka ei tarvitse puristusvoimaa. Toinen vaihtoehto on sitten kehittää ylävartaloa eteenpäin niin kauan, että se on "samalla tasalla" selän ja reisien kanssa mavea ajatellen.

Mutta ei mulla kovin isoa mielipidettä välineistä silti ole. Ne käyttää, jotka käyttää, ja ne jotka käyttää, tietää, mitä ne tekee. Itse pyrin olemaan käyttämättä, mutta se johtuu enemmän tällaisesta "kamppailullisesta cross training" -asenteesta, jossa keskiössä on koko kehon funktionaalinen voima eikä niinkään se, että paljonko sattuu olemaan penkin tai kyykyn maksimi.
 
Viimeksi muokattu:

1000

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara 2.0, Sasha & Patu
Tässä ketjussa on aiemmin ollut puhetta välineistä. Kokemuksesta johtuen koetan välttää niiden käyttöä. Aikoinaan mulle kävi niin, että kun mave parani tarpeeksi, niin ei enää puristusvoima riittänyt nostamaan sitä ylös. Ratkaisu on tietysti remmit. Mutta siinä kävi sitten niin, että kun aloin käyttämään remmejä, niin sen jälkeen en enää pystynyt nostamaan ilman remmejä.

Eli mieluummin kyllä vetäisin ilman välineitä, jos ei ole ihan pakko jostain liikkeestä tehdä maksimia. Jos ei puristusvoima mavessa riitä enää tekemään siitä uutta maksimia, niin onhan niitä vaihtoehtoisia liikkeitä, jos ihan just varta vasten haluaa kehittää selkää ja reisiä - esimerkiksi vaikka kyykky, joka ei tarvitse puristusvoimaa. Toinen vaihtoehto on sitten kehittää ylävartaloa eteenpäin niin kauan, että se on "samalla tasalla" selän ja reisien kanssa mavea ajatellen.
Noista remmeistä sen verran, että itse koen niistä olevan paljon hyötyä esim. leuanvedossa. Ja yleisesti selkäliikkeissä, kuten: taljoissa, souduissa, you name it.

Tällasena n. 100 kg massoissa esim. + 10 leuanvetosarjat sujuu mukavammin. Ja sama homma muissa selkäliikkeissä; pystyy paremmin keskittymään itse tekemiseen kun kapula/tanko/käsipaino tulee siinä integroituna, eikä sarjat jää kesken sormien hyytyessä.
 
Viimeksi muokattu:

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Noista remmeistä sen verran, että itse koen niistä olevan paljon hyötyä esim. leuanvedossa ja yleisesti selkäliikkeissä taljoissa, souduissa, you name it.

Tällasena n. 100 kg massoissa esim. + 10 leuanvetosarjat sujuu mukavammin. Ja sama homma muissa selkäliikkeissä; pystyy paremmin keskittymään itse tekemiseen kun kapula/tanko/käsipaino tulee siinä integroituna, eikä sarjat jää kesken sormien hyytyessä.
Juu, just kuten sanoin. Tottakai välineistä ja just remmeistä on apua. Tarkoitin sanoa sitä, että jos vaikka mavessa, taljassa ja leuanvedossa sun maksimi on remmin kanssa X, niin ilman remmejä se ei ole. Ja että kun tottuu käyttämään remmejä, niin esimerkiksi mavessa ja monessa muussa liikkeessä se sitten lopettaa puristusvoiman kehittymisen.

Ei mulla ole tästä mitään isoa mielipidettä, itse vain omalla kohdalla pidän parempana sitä, että jos ongelmana on puristusvoima, niin treenaan sitä, koska joka tapauksessa jokaiselle lihasryhmälle löytyy oma treeninsä eli kehitys ei kuitenkaan pysähdy siihen, että joku kohta kehosta sillä hetkellä sattuu olemaan se heikoin lenkki.

Mut tää on tosiaan enemmän sitä mitä tavoittelee. Kuten sanoin, niin mulle on nuoruudesta indoktrinoitu sellaista "funktionaalista voimaa", sen suosimista ja sen ihailua, ja siihen tosiaan kuuluu vaikkapa se, että sormet ja varsinkin ranteet kestää ihan sellaisenaan sen treenin, jonka teet. Muilla on eri prioriteetteja, ja se on mun mielestä ihan tosi fine.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: 1000

1000

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara 2.0, Sasha & Patu
Juu, just kuten sanoin. Tottakai välineistä ja just remmeistä on apua. Tarkoitin sanoa sitä, että jos vaikka mavessa, taljassa ja leuanvedossa sun maksimi on remmin kanssa X, niin ilman remmejä se ei ole. Ja että kun tottuu käyttämään remmejä, niin esimerkiksi mavessa ja monessa muussa liikkeessä se sitten lopettaa puristusvoiman kehittymisen.

Ei mulla ole tästä mitään isoa mielipidettä, itse vain omalla kohdalla pidän parempana sitä, että jos ongelmana on puristusvoima, niin treenaan sitä, koska joka tapauksessa jokaiselle lihasryhmälle löytyy oma treeninsä eli kehitys ei kuitenkaan pysähdy siihen, että joku kohta kehosta sillä hetkellä sattuu olemaan se heikoin lenkki.

Mut tää on tosiaan enemmän sitä mitä tavoittelee. Kuten sanoin, niin mulle on nuoruudesta indoktrinoitu sellaista "funktionaalista voimaa", sen suosimista ja sen ihailua, ja siihen tosiaan kuuluu vaikkapa se, että sormet ja varsinkin ranteet kestää ihan sellaisenaan sen treenin, jonka teet. Muilla on eri prioriteetteja, ja se on mun mielestä ihan tosi fine.
Juu. Jokainen tosiaan priorisoi treeninsä, niinkuin haluaa. Ja itse en ole ikinä perustanut puristusvoimasta, mutta tossa sun tapauksessa tekisin niin, että vetäisin kaikki lämmittelyt ilman remmejä ja sitten kovimman työsarjan remmeillä. Kompensaatiota. :D

Itse olen reenannut aina ns. voimabodailua, eli mahdollisimman isot romut käytössä. Joku pakkomielle.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Juu. Jokainen tosiaan priorisoi treeninsä, niinkuin haluaa.
Joo, just näin se on. Tekee treeninsä sen mukaan mitä tavoittelee.

Ja itse en ole ikinä perustanut puristusvoimasta, mutta tossa sun tapauksessa tekisin niin, että vetäisin kaikki lämmittelyt ilman remmejä ja sitten kovimman työsarjan remmeillä. Kompensaatiota. :D
Emmä enää tee ees sillai. Se on lopulta mulle ihan se ja sama, mikä maven maksimi on, se on vaan mittari siitä, mihin suuntaan homma menee. Itse mieluummin otan sen, että kehitän puristusvoimaa niin paljon, että mavessakin menee kohtuulliset painot kuin sen, että tähtään juuri ja ainoastaan mave-maksimiin.

Itse olen reenannut aina ns. voimabodailua, eli mahdollisimman isot romut käytössä. Joku pakkomielle.
Joo. Ja toi varmaan meidän välillä on lopulta se ero, että ei vaan tähdätä samaan päämäärään. Siksi sanoinkin, ettei mulla ole noihin apuvälineisiin paljoa mielipidettä, ne jotka käyttää, niin ne käyttää ja ne tietää, mitä se tarkoittaa.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: 1000

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Emmä enää tee ees sillai. Se on lopulta mulle ihan se ja sama, mikä maven maksimi on, se on vaan mittari siitä, mihin suuntaan homma menee. Itse mieluummin otan sen, että kehitän puristusvoimaa niin paljon, että mavessakin menee kohtuulliset painot kuin sen, että tähtään juuri ja ainoastaan mave-maksimiin.
Mä tarkotan tällä sitä, että mullahan just nyt tällä hetkellä kyykyssä on isommat painot kuin mavessa, ja se johtuu just siitä, että ei tahdo ylävartalossa riittää voimat mavessa. Sen sijaan, että hakisin sitä maksimia mavessa vaikka remmeillä, ajattelen asian sillä tavalla, että painotan jonkun verran enemmän ylävartalotreeniä, niin, että jossain vaiheessa ne narukädet alkaa olla tarpeeksi vahvat maven kanssa.

Eli siis kaiken kaikkiaan homma on priorisoinnissa, ja siksi näistä treenimenetelmistä tulee niin paljon keskustelua. Ja siksi aina pitäisi ekaks tietää se, että mitä itse kukakin tavoittelee treenistä.
 

Stintti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK. Lapin kiekkoilu
Mä tarkotan tällä sitä, että mullahan just nyt tällä hetkellä kyykyssä on isommat painot kuin mavessa, ja se johtuu just siitä, että ei tahdo ylävartalossa riittää voimat mavessa. Sen sijaan, että hakisin sitä maksimia mavessa vaikka remmeillä, ajattelen asian sillä tavalla, että painotan jonkun verran enemmän ylävartalotreeniä, niin, että jossain vaiheessa ne narukädet alkaa olla tarpeeksi vahvat maven kanssa.

Jos tarkoitat puristusvoimaa (kun puhut ylävartalosta) tuossa mavessa, niin itse en ainakaan tekisi nuin, että jättäisin mavesta ne raskaammat nostot tekemättä vain sen vuoksi että puristusvoima ei riitä niihin sillä hetkellä. Ihan turhaa kehityksen hidastamista mavessa vain sen vuoksi ettei voi niitä remmejä laittaa raskaisiin nostoihin. Forkkuihin/näppeihin sitten ihan spesifiä voimatreeniä, jolla saat sitä puristusvoimaa kehitettyä. Ja toki tämä taas vain oma mielipide, tottakai teet kuten parhaaksi näet.
 

rpeez

Jäsen
Mikähän on paras tapa käsitellä ärtynyttä niveltä ja siihen liittyviä kiinnikkeitä?

Tämäntyyppisiä ongelmia tuntuu tulevan silloin tällöin matkanvarrella kun tekee jotain väärin ja vanhenee (saatanan mopo, älä hyydy).

Esimerkkitapauksessa polvi tuntuu kipeältä ja jäykältä, mahdollisesti tullut liian pitkästä yhtäkkisestä normaalista poikkeavasta kuntopyörän polkemisesta. (Ei siis ole kyse normaalista yllättävän harjoituksen aiheuttamasta lihaskivusta.)

A) Täydellinen lepo kunnes kipu poissa (normaalielämää viettäen)
B) Täydellinen painoharjoittelulepo + kävelylenkit liikkuvuuden säilyttämiseksi
C) Painoharjoittelun jatkaminen mutta kevyillä painoilla
D) Painoharjoittelun jatkaminen harjoittelupainoilla kivun sallimissa rajoissa
 

Jeffrey

Jäsen
A) Täydellinen lepo kunnes kipu poissa (normaalielämää viettäen)
B) Täydellinen painoharjoittelulepo + kävelylenkit liikkuvuuden säilyttämiseksi
C) Painoharjoittelun jatkaminen mutta kevyillä painoilla
D) Painoharjoittelun jatkaminen harjoittelupainoilla kivun sallimissa rajoissa

Lisäisin:

E) Liikkuvuusharjoittelu, ravinto, muu kehonhuolto ja lepo.

Ainakin omalla kohdalla tällaiset kivut ovat yleensä palautumisen puutetta, ja ne menevät kyllä ohitse totaalilevon aikana - joskin saattavat palata taas treenin jatkuessa varsinkin jos muista asioista ei pidä huolta. Kiputilat ovat monasti myös "heikoinlenkki" tyyppisiä, eli se kipu tulee eri paikkaan kun missä todellinen vaiva on. Täälläkin on vasta nostettu esiin, että esimerkiksi nilkan kireys tai vajavainen liikkuvuus on usein monen muun vaivan takana.

Eli liikkuvuusharjoittelu jalkojen nivelille. Nilkkaa ja polvea ja lonkkaa liikkuvammaksi ja toki olisi hyvä yhdistää myös lonkankoukistajat ja miksei selkää ja yläkroppaa myös - saattaahan se kipu lähteä sieltäkin. Tämän lisäksi sitten lepoa suuremmasta harjoittelusta. Palautumista voi toki kiihdyttää myös ravinteilla, tankkaa reippaasti laadukkaita hiilareita ja myös proteiinia ja esimerkiksi magnesiumia, sinkkiä, vitamiineja yms.

Jos sitten vielä haluaa ottaa lisää vakavuusasteita palautumiseen voi käydä vaikkapa kylmävesialtaassa istuskelemassa ja osaava hieroja saattaisi auttaa myös, mutta valitettavasti tästä on melko vähän takeita. Polvi ja harrastamasi aktiviteetti huomioiden takaketju kannattaisi kuitenkin yrittää venytellä auki, pohkeet, takareidet ja pakarat - tässä myös hieronta saattaisi auttaa.

Täällä kun on keskusteltu myös isommilla vuosilla treenaamisesta, niin itse olen +30 vuotiaana ollut elämäni kunnossa - eli on se mahdollista. Toki se tarkoittaa huomion lisäämistä kaikkiin osatekijöihin. Olen itse ottanut joka neljännen viikon salilta lepoa ja käynyt yin-joogassa, tehnyt eväät töihin jne. ja keskittynyt uniin muun elämänmenon kustannuksella. Koen kuitenkin, että olen elänyt myös varsin aktiivista sosiaalista elämää ja käynyt kaljottelemassakin vähintään riittävästi. Herkuttelut ja kaljottelut kuitenkin silloin kun oikeasti tekee mieli, ja sanoo sitten ei jos joku ex-ex-kolleega pyytää kaljalle kun ei nyt muitakaan mukaan saanut ja vaimo jo lupautunut olemaan lapsenvahtina.
 

Zohan

Jäsen
Aloitin tuossa kuukausi sitten kuntosalilla käymisen uudestaan monien vuosien tauon jälkeen. Leuanveto on aina ollut sellainen missä olen ollut ihan hyvä, ja aikoinaan kun enemmän salilla kävin onnistui se myös lisäpainon kanssa.

Ensimmäisenä selkätreeni päivänä vedin vanhaan tuttuun tapaan leukoja leveällä otteella. Kolme sarjaa ja jokaisella sen verta kun menee. Sain 9, 6 ja viimeisellä sarjalla 4 leukaa. Ihan odotettu tulos pitkän tauon jälkeen. Tämän jälkeen selässä kyllä tuntui siltä, että leukoja tosiaan tuli vedettyä

Tämän jälkeen en sitten olekkaan saanut enää yhtään leukaa vedettyä. En leveällä tai kapealla otteella. En edes remmien kanssa. Mistä oikein voi kiikastaa? Puristusvoima? Onko selässä joku jumi? Ylikunto? Tässä nyt siis se kuukausi menty eteenpäin.

Tämä on pistänyt mut melko hämmilleen, kun kuitenkin muut liikkeet sujuvat normaaliin tapaan, mutta leuanveto. Se ei onnistu ei sitten millään enää. Olen koittanut ensimmäisenä liikkeenäkin parin lepopäivän jälkeen, mutta ei.

Mitenkähän tästä nyt sit lähtis eteenpäin. Mikä on paras vaihtoehtoinen liike leuanvedolle, jolla saisin ehkä sitten vahvistettua niitä lihaksia mitä siinä tarvitaan?
 

rpeez

Jäsen
Lisäisin:

E) Liikkuvuusharjoittelu, ravinto, muu kehonhuolto ja lepo.

Ainakin omalla kohdalla tällaiset kivut ovat yleensä palautumisen puutetta, ja ne menevät kyllä ohitse totaalilevon aikana - joskin saattavat palata taas treenin jatkuessa varsinkin jos muista asioista ei pidä huolta. Kiputilat ovat monasti myös "heikoinlenkki" tyyppisiä, eli se kipu tulee eri paikkaan kun missä todellinen vaiva on. Täälläkin on vasta nostettu esiin, että esimerkiksi nilkan kireys tai vajavainen liikkuvuus on usein monen muun vaivan takana.

Eli liikkuvuusharjoittelu jalkojen nivelille. Nilkkaa ja polvea ja lonkkaa liikkuvammaksi ja toki olisi hyvä yhdistää myös lonkankoukistajat ja miksei selkää ja yläkroppaa myös - saattaahan se kipu lähteä sieltäkin. Tämän lisäksi sitten lepoa suuremmasta harjoittelusta. Palautumista voi toki kiihdyttää myös ravinteilla, tankkaa reippaasti laadukkaita hiilareita ja myös proteiinia ja esimerkiksi magnesiumia, sinkkiä, vitamiineja yms.

Jos sitten vielä haluaa ottaa lisää vakavuusasteita palautumiseen voi käydä vaikkapa kylmävesialtaassa istuskelemassa ja osaava hieroja saattaisi auttaa myös, mutta valitettavasti tästä on melko vähän takeita. Polvi ja harrastamasi aktiviteetti huomioiden takaketju kannattaisi kuitenkin yrittää venytellä auki, pohkeet, takareidet ja pakarat - tässä myös hieronta saattaisi auttaa.

Täällä kun on keskusteltu myös isommilla vuosilla treenaamisesta, niin itse olen +30 vuotiaana ollut elämäni kunnossa - eli on se mahdollista. Toki se tarkoittaa huomion lisäämistä kaikkiin osatekijöihin. Olen itse ottanut joka neljännen viikon salilta lepoa ja käynyt yin-joogassa, tehnyt eväät töihin jne. ja keskittynyt uniin muun elämänmenon kustannuksella. Koen kuitenkin, että olen elänyt myös varsin aktiivista sosiaalista elämää ja käynyt kaljottelemassakin vähintään riittävästi. Herkuttelut ja kaljottelut kuitenkin silloin kun oikeasti tekee mieli, ja sanoo sitten ei jos joku ex-ex-kolleega pyytää kaljalle kun ei nyt muitakaan mukaan saanut ja vaimo jo lupautunut olemaan lapsenvahtina.
Kiitos hyvästä vastauksesta. Liikkuvuuden puute kyseisen jalan nilkassa (paha nyrjähdys pari vuotta sitten), liikaa isututtu takareisi, lonkka, roimasti lisääntynyt jalkatreeni viime aikoina mutta lepo liian vähäinen. Kaikki potentiaalisia ongelmakohtia tapauksessani. Paneudunpa ohjeisiisi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös