Minä pistän paremmaksi: olin puhelinmyyjä hiukan vajaa kolme kuukautta opiskeluaikoinani. Tosin myin ammattilehtiä ja vain yrityksille, joten en ole kokenut yksityisille soittamisen iloa, mutta jo tuo kokemus riitti mulle. Takaisin puhelimen ääreen en ole hinkunut.Aurora kirjoitti:Täytyy tässä nyt paljastaa yksi elämäni häpeällisimmistä salaisuuksista, vaikka tätä ketjua lukiessa tuntuu siltä, että moni olisi valmis manaamaan alimpaan helvettiin kaikki puhelinmyyjät. Olen siis itse toiminut puhelinmyyjänä kuukauden verran vuosia sitten lukion jälkeen.
Kaikenmaailman idiootit kuvittelevat olevansa uskomattoman nokkelia aukoessaan päätään puhelimessa, menee vähän samaan kastiin kuin puskurissa roikkuvat toyota-kuskit yms. En minä väitä, että puhelinmyyjät soittaisivat mullekaan aina sopivaan aikaan, mutta kun niille opettelee sanomaan "ei", pitäisi sen riittää ilman ilman toisen haukkumista.Lyrinna kirjoitti:Tässä ammatissa vittumaisimpia ovat ihmiset, jotka ihan tarkoituksellisesti kohtelevat töykeästi. Kieltäytyä saa, mutta sen voi tehdä myös kohteliaasti eikä tokaisemalla: "Kuule minuu ei kiinnosta paskan vertaa sinun markkinointitutkimukses" tai huutamalla puhelimeen: "EI VITTU KIINNOSTA!".
Väittäisin, että yrityksille suunnattava kauppa tekee joiltain osin poikkeuksen tähän. Itse en ole myynyt näitä, mutta tiedän, että esimerkiksi Suomen laista on useita eri versioita sähköisenä, samoin Tilastokeskuksen palveluista. Noiden myynti ei ole mitään tuputtamista, kun se ei ollut sitä enää ammattilehdissäkään, vaan myyjillä tulee olla kohtalainen yleissivistys ja tilannetaju, ennenkuin homma toimii.Lyrinna kirjoitti:Voisin kuvitella, että henkilöllä, joka oikein päätoimisesti tekee työkseen puhelinmyyntiä tai -haastatteluja, täytyy olla todella alhainen itsetunto.
No, enpä minä jaksaisi myydä edes ammattitarpeistoa puhelimitse, saati sitten jotain seiskaa tai kotivinkkiä.