vain ärsyttää
Koko puhelinmyynti vain ja ainoastaan meikäläisessä ainakin herättää ärtymyksen tunteen, kun vaikkapa joutuu pysähtymään kiireessä keskellä katua vastaamaan puhelimeen että onkohan jollakulla tärkeääkin asiaa ja sitten siellä on joku myyjä langan päässä joutavine tarjouksineen.Illalla kun on päässyt parhaaseen lepohetkeen raskaan työpäivän jälkeen joku soittaa ja herättää hetken unesta, eikä usko kun sanotaan ettei haluta ostaa eikä kuulla.Paras ärsytys on myyjä joka koettaa myydä sinulle puhelinsuojaa, ettei sinulle soiteta.Pitäisi siis vielä maksaa siitä ettei häiritä.Kun jätät johonkin yhteyslistalle virallisen tiedon ettei minun numerooni saa soittaa myyntipuheluja, sitä ei sitten kuitenkaan yleensä noudateta.
Nykyisin aina kun tulee jokin myyntipuhelu , tokaisen ainoastaan lyhyesti luuriin että numeroni on soittokieltolistalla,miksi ette noudata sitä kieltoa? Ja suljen samantien.
Ihme ala koko puhelinmyynti, koko homma herättää ainakin meikäläisessä pelkkää syvää ja vielä pahenevaa vahvaa ärsytystä kun ei saa olla rauhassa kaupallisuudelta edes oman puhelimensa käytön kanssa. Miten kukaan pystyy tienaamaan moisella myyntialalla leipänsä??? Koko ala antaa pelkän änkeämisen, tunkeamisen ja tyrkyttämisen fiiliksen eikä minkäänlainen esitysmuoto sitä paranna. Puhelin ei ole psykologisesti tarkoitettu kenenkään kotiin/yksityisalueelle myymään menemiseen, se aiheuttaa pelkän torjuntareaktion koska tullaan "liian lähelle" yksityisyyteen.Suoramyynti täytyy tapahtua kirjeitse tai muuten paperilla jotta voin valita otanko asian käsittelyyn vaiko en,
Olen asiakas, minua ei hyppyytetä vastaamaan puhelimeen kun kauppamies
sattuu sellaista päähänsä saamaan ja päättää soittaa.
On aivan eri asia jos puhelinmyyntiä harjoitetaan yritysten välillä koska niissä firmojen edut kohtaavat: Toinen firma etsii myyntikohdetta ja toinen firma on valmis ottamaan tarjouksia vastaan omien bisnesetujensa takia.Niissä keskustelut käyvät kaksi ammattilaista joista toinen myy ja toinen ostaa ja puhelinmyynti-ja ostotoiminta kuuluu työhön. Tavallisen ei-kaupallisen yksittäisen tallaajan ainoat yksityisyyden hetket sensijaan muuttuvat kuin raivo härkä-elokuvan kohtauksiksi puoliväkisin kohdennetun yksityisyyden tallaamisen takia.
Toinen lähes yhtä raivon vaahdon suusta lentävän aiheuttaa kaikenlaiset gallupit ja mielipidehaastattelut, kun saman voisi tehdä mainoskirjeellä jonka saa itse päättää avaako vai ei. Epäloogisuudessaan gallupseurannat ovat siksikin verrattomia, että saman kohderyhmän ukkelin vessapaperin kulutustottumuksia seurataan 60 vuotta ja siitä vedetään sitten kansantaloudellisia johtopäätöksiä.Jotta tutkimustulokset olisivat totuudenpohjaisia, eihän aina vaan seurata samoja naamoja vaan kyselypohjaa laajennetaan ja vaihdetaan välillä tutkimuskohteita.
Nyt on pakko mennä tutimaan kun kello käy kolme kesäyönä, herännen aamulla muuhun kuin hikiseen painajaiseen viikon kompostikonetarjouksesta puhelimitse..