Mainos

Projekti: Kissa

  • 348 053
  • 1 630

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kissa oppii kerrasta, kun näyttää sille laatikon paikan. Kyse ei niinkään ole oppimisesta vaan siitä, että pitää olla hyvä paikka. Laatikon nähtyään se miettii tuonnehan minä menen.

Joo meidän villlikissasta ulkokissan kautta sisäkissaksi muuttunut kollimme oppi käymään astialla heti kun sellainen hänelle osoitettiin. Nyt vaan tahtoo tulla ulkoakin laatikolle asioimaan, tämä on toimintamalli josta meillä on kehityskeskustelut vielä käymättä.
 

Trekolmestar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
No niin, tänään on sitten taas semmoinen päivä, kun vanhempi katti tarvitsee syömiseen yleisön. Kupissa on kyllä mieliraksuja ja muutenkin kattaus on kohdillaan, mutta ei onnistu, jos en ole katselemassa herran ruokailua. Jos lähtee pois, niin kohta ollaan jaloissa pyörimässä närkästyneesti naukuen. Homma on kunnossa, jos kävelee kissan perässä ruokakupille, antaa pienen alkurapsutuksen ja jää katsomaan suoritusta, niin jopa maistuu taas ja kehräys kuuluu. Mutta poistua ei saa ennen kuin ruokailu on päättynyt. Melkoinen epeli.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Nää kissojen saamat hepulit on just parasta katsella.

Varsinkin pennuilla nuo hepulit ovat välillä megalomaanista luokkaa. Onpahan tullut nähtyä sellainenkin tapaus, että hurjasti pitkin asuntoa juokseva pentu nukahti kesken ilmalennon. Englannin kielessä ilmiölle on mielestäni oikein hyvä termi "nap attack". Kun väsy iskee, niin se iskee perusteellisesti.
 

Lunatico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mikähän konsti auttaisi kun mulla on kaksi poikakissaa ja hiekkalaatikko sijaitsee vessassa. Noh mulla on sellanen tavallinen laatikko kissojen wc:nä ja itse vessa on tätä myöten ihan karmeassa kunnossa. Ihan täynnä valkoisia jälkiä pitkin vessan lattiaa. Sen kun siivoaa (vettä suihkuttamalla ja harjalla), niin käytännössä yhdessä vuorokaudessa vessa on lähes saman näköinen kun ennen siivousta. Todella rasittavaa ja tuntuu, että "työ" menee täysin hukkaan. Kissat on olevinaan sisäsiistejä, mutta kyllä tämä kaksikko on oikeita sottapyttyjä!

Mikä tuohon auttaisi, että vessa pysyisi pidempään siistimpänä kuin mitä se nyt on? Vaihtaa hiekanmerkkiä? Erilainen kissa-wc?
 

Chespa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Jää-Ahmat & HPK
Mikähän konsti auttaisi kun mulla on kaksi poikakissaa ja hiekkalaatikko sijaitsee vessassa. Noh mulla on sellanen tavallinen laatikko kissojen wc:nä ja itse vessa on tätä myöten ihan karmeassa kunnossa. Ihan täynnä valkoisia jälkiä pitkin vessan lattiaa. Sen kun siivoaa (vettä suihkuttamalla ja harjalla), niin käytännössä yhdessä vuorokaudessa vessa on lähes saman näköinen kun ennen siivousta. Todella rasittavaa ja tuntuu, että "työ" menee täysin hukkaan. Kissat on olevinaan sisäsiistejä, mutta kyllä tämä kaksikko on oikeita sottapyttyjä!

Mikä tuohon auttaisi, että vessa pysyisi pidempään siistimpänä kuin mitä se nyt on? Vaihtaa hiekanmerkkiä? Erilainen kissa-wc?

Jonkunlainen matto laatikon eteen mihin kissan on pakko astua toimituksen jälkeen. Jos siihen vaikka jäisi isommat liat. Ja sitten voi tietysti kokeilla karkeampaa hiekkaa mikä ei "pöllyä"
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
Mikähän konsti auttaisi kun mulla on kaksi poikakissaa ja hiekkalaatikko sijaitsee vessassa.
- - -

Kollit on kolleja. Vähän sama juttu kun sinä baari-illan päätteeksi.

Meillä oli aikoinaan ensin narttukissa ja pian kaveriksi tuli kollipentu. Ja tuo kollipentu on aika epeli tuon laatikkohomman kanssa. Monenlaisia virityksiä kokeiltiin. Lopulta parhaaksi systeemiksi meidän kattien kanssa osoittautui sellainen viritys että meillä on yksi koppivessa ja toinen avolaatikko, Etolasta hankittu n. 18cm reunalla.

Nyt homma toimii sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä. Kannattaa sis kokeilla. Nuo katit kun ovat yksilöitä ja niillä on oma tahto.
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Onko kukaan muuten muuttanut kissan kanssa? On muutto pian edessä ja mietityttää, että kuinka katti sopeutuu uuteen kotiin.

Kissat ovat tietysti erilaisia, mutta omaan arkaan Hesyltä haettuun on jo useammassa muutossa tepsinyt seuraava:

- Ole ensimmäinen päivä kotona mutta älä huomioi kissaa millään tapaa, ellei se väkisin änkeä syliin tai jalkoihin. Lässyttäminen ja huolehtiminen vaan saa aran eläimen uskomaan, että nyt oikeasti on syytä pelätä.
- Blokkaa pääsy kaikkiin mahdollisiin piiloihin. Näin kissan on pakko tutustua ympäristöön eikä se voi vaan jäädä nurkkaan tai sängyn alle panikoimaan.
- Laita tuoli ruokapaikan päälle. Kissa uskaltaa syödä mutta tilaa ei ole suoranaiseen "pahalta maailmalta" piiloutumiseen.
- Näytä laatikon paikka. Kissa oppii kyllä kerrasta.
- Jätä leluja pitkin asuntoa. Älä vaan osta uusia heti, vaikka kuinka tekisi mieli heittää vanhat ja kulahtaneet roskiin muuton yhteydessä.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Kollit on kolleja. Vähän sama juttu kun sinä baari-illan päätteeksi.

Meillä oli aikoinaan ensin narttukissa ja pian kaveriksi tuli kollipentu. Ja tuo kollipentu on aika epeli tuon laatikkohomman kanssa. Monenlaisia virityksiä kokeiltiin. Lopulta parhaaksi systeemiksi meidän kattien kanssa osoittautui sellainen viritys että meillä on yksi koppivessa ja toinen avolaatikko, Etolasta hankittu n. 18cm reunalla.

Nyt homma toimii sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä. Kannattaa sis kokeilla. Nuo katit kun ovat yksilöitä ja niillä on oma tahto.

Meillä on ihan toisin päin. Poikakissani on pedanttisen tarkka herrasmies, joka joskus kuopsuttaa turhankin pitkän kaavan mukaisesti, kaivaa ensin kuoppaa ja peittelee sen sitten kuin kätketyn aarteen. Muutenkin hyvin huolellinen ja hygieeninen, arvokas kissaherra joka häpeää ja ahdistuu, jos joskus maha on sekaisin ja takapäähän jää tavaraa. Takapäätä sitten vedellään pitkin kämppää, kunnes se saadaan siihen kuntoon, että sen voi nuolla puhtaaksi, mutta paskan maku jää kissalle tuosta suuhun (konkreettisesti).

Tyttökissani, pari vuotta nuorempi tapaus taas on luonteeltaan iloisen huoleton. Hän käy laatikossa ruikkaamassa nopeasti ja peittelee näennäisesti, tassut ovat hiekassa ja takapäähän jää pitkiin karvoihin pissapisaroita, joita sitten tyttö pirskottelee muuallekin. Välillä ei aina huvita kakkojakaan peitellä.

Viime aikoina sairastumisen johdosta (tytöllä todettiin nyt pari kuukautta sitten diabetes) tyttö alkoi myös virtsailemaan eteiseen eikä kylppärin kahteen laatikkoon. Diabeteksen takia virtsamäärät olivat myös suht isoja lammikoita. Eläinlääkärin keikkojen ja kahden jälkeen nyt on päällä insuliinirokotus, mikä on jo normalisoinut tilannetta, mutta eteiseen kuseskelu jäi vähän päälle. Ei auta, vaikka millä kuningasvedellä eteistä olen putsannut, listojen alle ja ties mihin on varmasti jäänyt vielä kissanpissan ominaishaju, ja kissa on sitten vanhasta muistista vedellyt eteiseenkin. Kissanhiekkaa on välillä ollut kuivuneena kissan takatassuihin, joten tämäkin voi olla syy peruskissanhiekan välttelyyn - kun sairauden takia on tullut tavallista enemmän pissaa, niin se on kostuttanut kissanhiekankin, joka on jäänyt tassujen väliin ikävästi kuivumaan ja kokemus on varmaankin ollut epämiellyttävä.

Tein nyt sellaisen ratkaisun, että hommasin eteiseen kolmannen hiekkalaatikon jonka täytin kissanhiekan sijasta puukarikepohjaisella "kissanhiekalla". Tämä on toiminut, eli nyt arvon neiti käyttää sitä, ja kissaherrani käyttää kylppärin normaalia hiekkalaatikkoa.

Oma säätämisensä tässä parivaljakossa on, mutta eipä käy aika pitkäksi tai liian yksinäiseksi.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Perheväkivaltaa ja mustasukkaisuutta

Sen verran vielä lisäepisodeja diabetekseen sairastuneesta tyttökissastani, että kävin hänen kanssaan toissapäivänä eläinlääkärissä kontrollikäynnillä ja verensokerin mittauksilla yms. Aiemmin tänä vuonna vein kummatkin kissani yhtä aikaa eläinlääkäriin vuositarkastukseen, ja vaikka häkkiin meno ja autossa matkustaminen ovatkin traumaattisia, niin itse kotiinpaluu tapahtui mutkattomasti ja nopeasti.

Tällä kertaa oli toisin, koska kissaherrani (jota ei siis viety lääkäriin) närkästyi, suuttui ja pahastui vallan mahdottomasti kun hänen asuinkumppaninsa tuli lääkärin pakeilta takaisin. Oli kuin hän ei olisi ollut tuntevinaan vanhaa ystäväänsä vaan taloon olisi tullut outo muukalainen, joka yritti tulla niin vain tervehtimään. Sähinä ja matala murina seurasivat välittömästi, samoin selän köyristäminen kaarelle ja hyökkäys/kynsintäyritykset heti kun toinen kissa vain vähän meni ohi.

Mustasukkaisuus ja perheväkivalta on jatkunut vielä tänäänkin, tosin vähän jo laantuneena. Välillä kumpikin söi samasta kupista, sitten tuli taas sähinä-, ärinä- ja lyömispuuska ja vetäytyminen tuolin päälle murisemaan. Kissaneitini on ollut peloissaan ja ihmeissään, koska hän ei ole oikein ymmärtänyt, miksi hänen kaverinsa nyt näin käyttäytyy.

Olen pohtinut, että syyn on osaltaan oltava eläinlääkärin hajuissa ja tuoksuissa. Sekä eläinlääkärin vastaanoton tuoksuissa että mahdollisesti erilaisten lääkkeiden, hoitotoimenpiteiden yms. hajujäljissä. Kissaherrani muistaa kyllä eläinlääkärille menon ja eläinlääkärin vastaanoton, ja inhoaa kumpaakin sydämensä pohjasta. Ikävät muistot ja kokemukset saattavat purkautua väkivaltaisena käytöksenä. Toki myös kissaneidinkin oma ominaishaju on vähän peittynyt, ja "hajuvesipilven" alta ei oikein erota, että taloon on tullut vanha asuinkumppani eikä mikään vieras Jezebel.

Kissaneidin koettelemukset siis jatkuvat, ja kaiken lisäksi eläinlääkärillä käynnin jälkeen toinen silmä on alkanut hieman rähmiä. Hetken jo luulin, että häntä on kynsäisty silmäkulmaan, kun toinen kissa antoi käpälää päin pläsiä, mutta ei siinä mitään haavaa näyttänyt olevan, eikä verta.

No, toivottavasti sekä silmä paranee että maahan palaa taas rauha perheväkivallan laannuttua. Varmasti joku äärifeministinen tutkijadosentti saisi tästäkin aihetta apurahapyyntöön ja tekisi tutkimuksen, jossa todettaisiin suomalaisten miesten luontaisen väkivaltaisuuden ja geneettisen puolison pahoinpitelytaipumuksen siirtyvän myös suomalaisiin uroskissoihin. Se hyvä puoli sentään on, että toisin kuin me väitteiden mukaan rutiininomaisesti raiskaavat ja naisia maahan paiskaavat suomalaiset valkoiset heteromiehet, niin kissaherrallani ei ole raiskaushommiin enää fyysistä kapasiteettia. Mitä nyt joskus vähän toisen takapuolta nuuhkaisee ja nuolaisee.
 

Patajokeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Jokerit, Man C, Real Zaragoza
Mikä tuohon auttaisi, että vessa pysyisi pidempään siistimpänä kuin mitä se nyt on? Vaihtaa hiekanmerkkiä? Erilainen kissa-wc?

Me ostettiin jostain eläinkaupasta semmonen erikseen suunniteltu matto siihen eteen. Menee muoviläpällä sinne laatikon alle ja siihen saa sitten asioitua varisteltua isoimmat hiekat. Toimii.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Me ostettiin jostain eläinkaupasta semmonen erikseen suunniteltu matto siihen eteen. Menee muoviläpällä sinne laatikon alle ja siihen saa sitten asioitua varisteltua isoimmat hiekat. Toimii.

Joo meilläkin on tuollainen matto. Kyllä sitä tuli sitten jälkeenpäin ajateltua, että kaikenlaista sitä jonkun elukan takia hankkii.
Meillä kissat on ihan asiallisia laatikolla kävijöitä, mutta jos ei laatikossa olisi koppaa ja luukkua, hiekat olisivat pitkin lattioita. Tyttö varsinkin kuoputtaa minuuttitolkulla niin että kopan seinät vaan ropisee.
 
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukilahden Työväen Ampujat
Onko kukaan muuten muuttanut kissan kanssa? On muutto pian edessä ja mietityttää, että kuinka katti sopeutuu uuteen kotiin.

Muutin vajaa kaksi kuukautta sitten kissan kanssa ja koko homma meni aivan heittämällä. Kissa oli pari päivää evakossa poissa jaloista ja kun toin sen uuteen kotiin niin olin etukäteen ripotellut herkkuraksuja vähän joka paikkaan joten uuden kämpän tutkiminen ja nuuskiminen toi mukanaan pientä kivaa. Hiekkalaatikko piti näyttää kerran ja sen jälkeen ei ole ongelmia ollut sillä osastolla.

Uudessa asunnossa on huomattavasti isompi lasitettu parveke ja kissa viihtyykin siellä aika paljon vanhan kiipeilypuun päällä pällistelemässä ja huutamassa naapureille:D

Uusi isompi kiipeilypuu ei ole juuri kiinnostanut, mikä lie vikana. Muutenkaan katti ei erityisen paljon tunnu välittävän kovin korkeista paikoista mitä kovasti ihmettelen. Päättelin että se on joskus pudonnut korkealta tms josta on syntynyt korkean paikan kammo?
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Mikä tuohon auttaisi, että vessa pysyisi pidempään siistimpänä kuin mitä se nyt on? Vaihtaa hiekanmerkkiä? Erilainen kissa-wc?

Mitä merkkiä käytät tällä hetkellä? Sen tietäminen auttaisi aika paljon arvioimaan sitä, voisiko hiekan vaihto auttaa.

Meillä vanhat kissat (jotka ovat molemmat jo paremmilla metsästysmailla) käyttivät ihan marketista ostettua paakkuuntuvaa hiekkaa ja aina välillä oli tällaisia ongelmia. Nyt uusilla kissoillamme olemme käyttäneet eläinkaupasta (ainakin Mustista ja Mirristä) saatavaa Extreme Classic -merkkistä paakkuuntuvaa mikrohiekkaa, joka ei päästä hajua juuri yhtään läpi tai pöllyä yhtään. Ominaisuuksiltaan vastaavia merkkejä on muitakin, mutta tuota voin lämpimästi suositella kaikille. Palaaminen takaisin näihin nimeltä mainitsemattomiin marketeista saataviin merkkeihin ei ole edes käynyt mielessä.
 

Trekolmestar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Meillä vanhat kissat (jotka ovat molemmat jo paremmilla metsästysmailla) käyttivät ihan marketista ostettua paakkuuntuvaa hiekkaa ja aina välillä oli tällaisia ongelmia. Nyt uusilla kissoillamme olemme käyttäneet eläinkaupasta (ainakin Mustista ja Mirristä) saatavaa Extreme Classic -merkkistä paakkuuntuvaa mikrohiekkaa, joka ei päästä hajua juuri yhtään läpi tai pöllyä yhtään. Ominaisuuksiltaan vastaavia merkkejä on muitakin, mutta tuota voin lämpimästi suositella kaikille. Palaaminen takaisin näihin nimeltä mainitsemattomiin marketeista saataviin merkkeihin ei ole edes käynyt mielessä.
Meillä on käytössä Evercleanin (tarkemmin ko. valmistajan Less Track -sortti) mikrohiekka. Laatikko pysyy siistinä ja hajuhaitat loistavat poissaolollaan. Kulkeutumistaipumusta tuolla on kuten mikrohiekoilla yleensäkin (tuo Less Track kyllä vähensi tätä ongelmaa), mutta laatikon edessä oleva kumimatto auttaa.
 

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Toivottavasti joku osaa auttaa! Leikattu kolli joudutaan leikkaamaan uudestaan. Syy: toinen kives jäänyt kehitysvaiheessa vatsaonteloon ja kastraatiota tehdessä jäi kollikissavaihe kuitenkin päälle. Elikkä mouruaa ja kusee paikat. Eläinlääkärin mielestä toimenpide on todella vaikea, mutta haluan kokeilla, koska en halua ajatella, että kissamme kuolee. Se on vasta täyttänyt vuoden. Onko jonkun kissalle tehty tällainen leikkaus ja millainen oli lopputulos?Jos onnistui, niin kuinka pitkä toipumisaika, erikoisruokavalio? Tarvitsisin vastauksen nopeasti, sillä tarkoitus on leikata piakkoin.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Toivottavasti joku osaa auttaa! Leikattu kolli joudutaan leikkaamaan uudestaan. Syy: toinen kives jäänyt kehitysvaiheessa vatsaonteloon ja kastraatiota tehdessä jäi kollikissavaihe kuitenkin päälle. Elikkä mouruaa ja kusee paikat. Eläinlääkärin mielestä toimenpide on todella vaikea, mutta haluan kokeilla, koska en halua ajatella, että kissamme kuolee. Se on vasta täyttänyt vuoden. Onko jonkun kissalle tehty tällainen leikkaus ja millainen oli lopputulos?Jos onnistui, niin kuinka pitkä toipumisaika, erikoisruokavalio? Tarvitsisin vastauksen nopeasti, sillä tarkoitus on leikata piakkoin.

Jos ensimmäinen leikannut lääkäri ei huomannut toisen kiveksen olevan edelleen vatsaontelossa, pitäsi tuon lääkärin kustantaa uusinta leikkaus. Jos huomasi, teki virheen, jos ei suositellut leikkauksen lykkäämistä. Kun kisa leikataan alle vuoden ikäisenä (joka sinänsä on ihan normaalia), voi olla että toinen kiveksistä ei ole laskeutunut. Tällöin yleensä odotellaan, jotta jos se sieltä alas tulisi. Ja jos ei, niin yhdellä keikkauksella hoidetaan asia.

Mutta on noita tehty, enkä ole itse ainakaan kuulut kisan kuolemasta tämmöisen leikkauksen pöydälle. Jos edellisestä pallien pudotuksesta on kovin vähän aikaa, niin odottelisin kuseskelusta ja mouruamisesta huolimitta jonkin aikaa, jotta eläin on täyissä voimissa ennen toista leikkausta.

toivotaan parasta
 

Tpip

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, L'equip blaugrana, La Albiceleste, Raiders
Nappasin yöllä unta häirinneen hyttysen seinään, pienen pieni tahra syntyi. Nyt päivällä vanhin kolmesta kissastamme huomasi tämän tahran. Alkoi ylenpalttinen vaaniminen ja tahran kyttääminen, oletti ilmeisesti tahran olevan kärpänen tai muu vastaava. Koomisen näköistä kun kissa tuijottelee hypnoottisena seinää. Ei tässä vielä kaikki, nuorin kissoistamme pärähti paikalle. Tutkaili hetken mitä esikuvansa tekee, lopulta huomaten saman tahran seinällä. Jos yksi kissa tuijottamassa seinälle on hupaisaa, niin kaksi vierekkäin on jo melkoisen koomista. Kaiken kruunasi, kun nuoremmalta paloi käpy ja loikkasi päin seinää.

Kissat, nuo elegantit ja älykkäät eläimet.
 

MikGo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Leijonat
Kerran heräsin päiväunilta ja huomasin, että toinen kissoistamme oli napannut pihvin pöydältä (noin reilun 100 gramman) ja halusinkin nähdä jaksaako se syödä sen. Ei kauaakaan mennyt kun koko pihvi oli syöty ja vielä varmuuden vuoksi kaikki muruset nuoltiin lattialta. Tottakai tämän jälkeen puoli metriä liikkumista sohvan tuolille ja muutaman tunnin päiväunet.

Se on muutenkin uskomaton syömäri. Melkein kaikki ruoka menee alas...ainakin maistaa täytyy kaikkea. Yleensä kun itsekkin syön pöydässä kissa hyppää viereiselle tuolille ja kehrää katsoessaan kun meikäläinen popsii. Välillä meinaa myös tassua tarjota kohti pöydän antimia.
 

Jänkhä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Anaheim Ducks
Pian tulee 2 kk täyteen uudessa kodissa. Hyvin on kattikin nyt sopeutunut alku vaikeuksien jälkeen.

Muuton yhteydessä kävi hullusti, kun katti oli mennyt salaa muuttokuorman sekaan ja kun avasin auton oven perillä, niin sieltähän se loikkasi ja lähti täyttä päätä juoksemaan. En löytänyt kattia, vaikka lähistöltä yritin etsiä.

Seuraavana päivänä, kun menin hakemaan toista muuttokuormaa, oli katti odottamassa portailla. Pitää siis ilmeisesti paikkansa se sanonta, että kissa osaa aina kotiinsa.

Uuteen kotiin mennessä katti maukui kovasti ja vaikutti hieman pelokkaalta. Söi kuitenkin ja rauhoittui sitten nukkumaan tutulle viltille ja sohvalle. Oli ilmeisen väsynyt yöllisestä seikkailustaan.


Ulos katti kaipaa edelleen, ostin vasta tuommoiset valjaat, joissa voi ulkoiluttaa, mutta ei se noita suostu päällään pitämään. Juoksee heti hulluna ympäriinsä ja yrittää repiä valjaita pois, kun ne on päällä.

Astialle katti oppi heti, mutta lopetti astiaan kakkaamisen parin kerran jälkeen ja alkoi kakkailla lattialle. Ilmeisesti hiekka oli huonoa, sillä uuden hiekan ostamisen jälkeen on tehnyt kaikki tarpeensa astiaan.


Onko muuten tavallista, että kissa syö kukkaa? Olen huomannut, kun katti on pureskellut jotain kasvia, jonka äitini tänne toi. Gerpeera taisi olla kasvin nimi.
Entäs turkkilaisen jogurtin syöminen, onko se pahasta? Joku mainitsi, että jogurtit aiheuttaa kissoille vatsavaivoja. Kovasti tuntuu tykkäävän kuitenkin.

On kyllä huvittavan näköistä tuo, kun katti näkee sääsken lentävän. Alkaa takaa-ajo, jossa katti joko saa sääsken kiinni ja syö sen tai sääski lentää niin korkealle, ettei katti ylety sitä nappaamaan. Sama homma kaikkien muidenkin hyönteisten kanssa. On se hyvä, kun on tämmöinen oma hyönteisten karkottaja.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Jänkhä kirjoitti:
Pitää siis ilmeisesti paikkansa se sanonta, että kissa osaa aina kotiinsa.

Minulla ei ole kissaa, mutta tuttavani kissa oli ollut yhdeksän kuukauden korpivaelluksella nähtyään vauvan. Nyt kissa kuitenkin on vähän laihtuneena taas kotonaan.
 

Saskatoon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins, Wild, HIFK, Hyvinkään Tahko
Onko muuten tavallista, että kissa syö kukkaa? Olen huomannut, kun katti on pureskellut jotain kasvia, jonka äitini tänne toi. Gerpeera taisi olla kasvin nimi.
Entäs turkkilaisen jogurtin syöminen, onko se pahasta? Joku mainitsi, että jogurtit aiheuttaa kissoille vatsavaivoja. Kovasti tuntuu tykkäävän kuitenkin.

Kissathan syövät viherkasveja tai ruohoa oksentaakseen nuo karvat pois kurkustaan/suustaan jotka jäävät kieleen kiinni kun nuolevat itseään. Näin faija ainakin joskus selitti kun ihmettelin miksi porukoitten kissa tuntui olevan erityisen kiinnostunut talon viherkasveista.
 

Mdawg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Onko muuten tavallista, että kissa syö kukkaa? Olen huomannut, kun katti on pureskellut jotain kasvia, jonka äitini tänne toi. Gerpeera taisi olla kasvin nimi.
Entäs turkkilaisen jogurtin syöminen, onko se pahasta? Joku mainitsi, että jogurtit aiheuttaa kissoille vatsavaivoja. Kovasti tuntuu tykkäävän kuitenkin.


Kissanruohoa saa ostettua ihan eläinkaupoista. On ihan sitä varten, että kissa saa putsata mahaansa niin ei tarvitse kukkia syödä. Kaikki kukat kun eivät edes ole terveellisiä kissalle.

Jogurtti ja muut maitotuotteet eivät ole myöskään kissalle niin hyvästä. Tietääkseni kissat ovat jo luonnostaan laktoosi-intolerantteja eli esim. lehmänmaito aihettaa ripulia ja vatsavaivoja. Laktoositonta maitoa voivat siis juoda ja eläinkaupoista tai ihan supermarketistakin voi ostaa kissoille suunnattua kissanmaitoa.

Meillä on 2 persialaissisarusta ja ensimmäiselle annoin aina ihan normaalia maitoa aamuisin ja illalla sillä oli sitten ripuli kunnes luin, että kissat eivät laktoosia pysty käsittelemään. Niinpä ne juovat pelkästään laktoositonta maitoa ja kaikki on hyvin. Muutenkin maito ei ole mikään pääjuoma vaan silloin tällöin se sitä saa hemmottelun vuoksi. Pääjuoma on kissoillekin vesi.
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
Kissanruohoa saa ostettua ihan eläinkaupoista. On ihan sitä varten, että kissa saa putsata mahaansa niin ei tarvitse kukkia syödä. Kaikki kukat kun eivät edes ole terveellisiä kissalle.
- - -
Pääjuoma on kissoillekin vesi.

Meidän kolli vetelee kaikki rehut naamaansa; turha yrittää viedä kukkia kotiin kun aamulla ei ole kuin ranka jäljellä. Ja kaikki käy, ruusuista yucca-palmuun. Ei ole kyllä tullut kipeäksi. Kaupasta ostettu kissanruoho ei kuitenkaan kelpaa.
Vettä pitää tosiaan olla aina kateilla. Vanhapiikakatti ei juo kuin freesiä vettä kupista, kun pikkukolli taas lipoo aina suihkun jälkeen vettä lattialta.

Enivei, nyt olisi taas muutto edessä. Kissat kyllä varmaan sopeutuvat, niin ne ovat tehneet ennenkin. Mutta jo nyt hirvittää tuo niiden kuskaaminen uuteen kotiin. Matkaa on vain parikymmentä kilometriä, mutta se tulee olemaan täyttä tuskaa. Kun auton pistää käyntiin, vanhapiika kusee, paskoo ja oksentaa alle kilometrin ja kollipentu alkaa huutaa sydäntä särkevästi ja kovaa voe, voe, voe ja koko matkan ajan. Aja siinä kaupungin halki kesäillassa kun ikkunat on pidettävä hajun takia auki ja katti valittaa kuin pikkulasta hakattaisiin.
 

Bbird80

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Aja siinä kaupungin halki kesäillassa kun ikkunat on pidettävä hajun takia auki ja katti valittaa kuin pikkulasta hakattaisiin.

Meidän pojat ovat landella nyt kolmatta kesää peräkkäin, ja joka kerta kuskaaminen sinne ja takaisin on yhtä tuskaa. Toinen alkaa huutaa jo auton nähdessään ja yleensä huuto/itku (muistuttaa lapsen parkua/jokeltelua, uskomaton ero naukumiseen) jatkuu koko matkan (3,5 h). Hermot on noiden reissujen jälkeen aivan riekaleina, ja lisäksi jompi kumpi vielä paskoo koppiinsa matkan aikana. Mutta pitkästä matkasta huolimatta uhraus ei ole turha,sillä pojat pääsevät viettämään todellista kesälomaa landelle. Saavat kuljeskella vapaana, metsästää myyriä ja päästäisiä ja syödä tuoretta kalaa ja nauttivat vapaudestaan silminnähden paljon. Maatiaiskissan elämää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös