Tässä alkaa pikkuhiljaa sisäistämään, miten hienoa kevättä jääkiekkoilullisesti saamme elää, siis me, HIFK:n ja Kärppien kannattajat. Viimeksi neljätoista vuotta sitten ovat nämä jättiläiset rymistelleet tosiaan vastaan kunnon pudotuspelisarjassa. Viimeksi mentiin paras viidestä, nyt paras seitsemästä. Huikeaa!
Maalivahtipohdintaa on käyty voimasuhdeketjussa. Materiaalivertailua laajemminkin olisi mukava tehdä ja palaan siihen asiaan tässä pääsiäisen edetessä, mikäli suinkin. Nyt haluan keskittyä mieliaiheeseeni eli joukkueiden henkiseen tilaan.
Tässäkin ketjussa esiin ovat nousseet puheet HIFK:n hurmoksesta, erinomaisesta yhteishengestä ja vahvasta asenteesta. Näin ulkopuolisena allekirjoitan nuo puheet ilman epäilyksen häivää. Ilman vahvaa henkistä pohjaa HIFK ei pelaisi välierissä. Kärppien tilanne on hyvin samanlainen kuin HIFK:n. Kärppien joukkueessa vallitsee vuosituhannen paras yhteishenki ja tämä kuultuna noilla sanoilla seuran sisältä. Toki tuollaisten asioiden arvottaminen on vaikeaa, mutta kyllä tämä Kärppälauma oikein pihisee hyvää henkeä. Sen aistii, sen näkee, sen kuulee.
Toisessa välieräsarjassa molemmilla joukkueilla on hyökkäyksellistä johtajuutta selvästi enemmän kuin HIFK:lla ja Kärpillä. Siellä on Perrin, Filppula, Kuusela ja Peltola näin esimerkkeinä. Toki meidänkin parista jotain löytyy, mutta ei samaa kaliiberia. Sekä Kärppien että HIFK:n itseluottamus perustuu yhteishenkeen ja toimivan pelitavan kautta saatuun kollektiiviseen onnistumisen tunteeseen. Tämä kollektiivinen onnistuminen nostaa esiin yksilöt.
HIFK ja Kärpät elävät onnistumisista. Kärpät oli jäädä Ässien kanssa telineisiin lamauttavien negatiivisten paineiden vuoksi. Hyökkäyksestä puuttuu kokenut ratkaisija ja johtaja. Ensi kaudella ei muuten puutu! Onneksi runkosarjan aikana hankittu itseluottamus ja pelaajien usko joukkueen peli-identiteettiin kantoi vaikean hetken yli. Lopulta kollektiivisen tason noston myötä Kärpät sai pelinsä uomiinsa ja eteni tyylikkäästi välieriin. Näen HIFK:n henkisen tilan kovin samanlaisena kuin Kärppien. Tästä ottelusarjasta tulee tahtojen taisto.
Maalivahtipohdintaa on käyty voimasuhdeketjussa. Materiaalivertailua laajemminkin olisi mukava tehdä ja palaan siihen asiaan tässä pääsiäisen edetessä, mikäli suinkin. Nyt haluan keskittyä mieliaiheeseeni eli joukkueiden henkiseen tilaan.
Tässäkin ketjussa esiin ovat nousseet puheet HIFK:n hurmoksesta, erinomaisesta yhteishengestä ja vahvasta asenteesta. Näin ulkopuolisena allekirjoitan nuo puheet ilman epäilyksen häivää. Ilman vahvaa henkistä pohjaa HIFK ei pelaisi välierissä. Kärppien tilanne on hyvin samanlainen kuin HIFK:n. Kärppien joukkueessa vallitsee vuosituhannen paras yhteishenki ja tämä kuultuna noilla sanoilla seuran sisältä. Toki tuollaisten asioiden arvottaminen on vaikeaa, mutta kyllä tämä Kärppälauma oikein pihisee hyvää henkeä. Sen aistii, sen näkee, sen kuulee.
Toisessa välieräsarjassa molemmilla joukkueilla on hyökkäyksellistä johtajuutta selvästi enemmän kuin HIFK:lla ja Kärpillä. Siellä on Perrin, Filppula, Kuusela ja Peltola näin esimerkkeinä. Toki meidänkin parista jotain löytyy, mutta ei samaa kaliiberia. Sekä Kärppien että HIFK:n itseluottamus perustuu yhteishenkeen ja toimivan pelitavan kautta saatuun kollektiiviseen onnistumisen tunteeseen. Tämä kollektiivinen onnistuminen nostaa esiin yksilöt.
HIFK ja Kärpät elävät onnistumisista. Kärpät oli jäädä Ässien kanssa telineisiin lamauttavien negatiivisten paineiden vuoksi. Hyökkäyksestä puuttuu kokenut ratkaisija ja johtaja. Ensi kaudella ei muuten puutu! Onneksi runkosarjan aikana hankittu itseluottamus ja pelaajien usko joukkueen peli-identiteettiin kantoi vaikean hetken yli. Lopulta kollektiivisen tason noston myötä Kärpät sai pelinsä uomiinsa ja eteni tyylikkäästi välieriin. Näen HIFK:n henkisen tilan kovin samanlaisena kuin Kärppien. Tästä ottelusarjasta tulee tahtojen taisto.