Joo onnea vaan Keuruulle. Hiukan on ristiriitaiset fiilikset. Pientä seuraa on aina helppo sympata, KeuPa:n suhteen vaan särön tekee tuo farmiaspekti. Mutta kuten miljoonaan kertaan todettua, niin vika on systeemissä, ei kyseisessä seurassa.
Peli oli tänään mitä hienoin, tunnelmaa myöden. Keuruulta oli tullut niin iso nippu porukkaa, että sai kannustuksellaan koko hallin mukaan. Kumpi tahansa olisi voinut voittaa, tällä kertaa se oli KeuPa. Tolpat ei tänäänkään kotijoukkuetta suosineet, mutta sen taakse on turha mennä. TUTO vaan oli yksinkertaisesti liian tehoton, niin tänään kuin aiemminkin.
On tämä urheilu draamaa. Asia konkretisoitui hyvin taas tänään, kun raivoisasti juhlivien keuruulaisten vastapainoksi kotijoukkueen pelaajat riiputtivat päitään vaihtoaitiossa. Siitä aivan yläpuolelta kun katseli, niin oli se vaikuttavaa nähdä miten raskaasti osa pelaajista tappion otti. On Mestis sitten miten näivettynyt tahansa, niin pelaajille sen(kin) voitolla on iso arvo. Ehkä eniten tunne oli käsin kosketeltavissa, kun pieni pikkupoika tuli vaihtoaition pleksin taakse äitinsä kanssa ja itki vuolaasti. Ja jos oikein tulkitsin, niin poika oli Aki Kangasmäen jälkikasvua.
Sellaista tämä on. Olen seurannut lätkää aktiivisesti tuolta 70-80 -lukujen vaihteesta, ja monasti tässä vuosikymmenten aikana funtsinut kannattamisen syvintä olemusta. Voittoja aina toivoo ja tappioita pelkää, ja niiden välillä on olevinaan aivan valtava kuilu. Mutta silti, voiton hetkellä se huuma kestää suurinpiirtein sen aikaa kun on hallissa, samoin tappion hetkellä syntyvä pettymys. Taas tuota asiaa pohdin kotimatkalla S-Marketin maitohyllyn luona. Eli että miten erilainen se kaupassa käynti olisi, jos olisi ollut TUTO joka olisi mestaruuden voittanut. Ei juurikaan erilainen.
No, menipä syvälliseksi. Ei nyt oikein pidempää viitsi naputella vaikka juttua kyllä tulisi vaikka romaanin verran, mutta kai tuosta ainakin joku osaa sen jutun punaisen langan löytää.
Tuomareille kehut. Ei ollut helppo peli, mutta tuomitsivat aivan helvetin hyvin. Seurantaketjussa joitain tuomioita kritisoitiin, mutta kyllä ne vaan kaikki aika lailla oikein meni. Ja suurimman arvon annan sille, että paljon oli tilanteita joista ihan oikein jätti puhaltamatta, kun moni muu olisi pistänyt jäähylle.
Pitää muuten korjata aikaisempaa lausuntoani, jossa sanoin että Ahoniemi ei hermostu koskaan. No tänään hermostui, nimittäin pelin ratkettua. Potki seinää ja yritti mäiskiä komposiittia palasiksi vielä kättelyn jälkeenkin. Hieno mies. Seurasin oikein tarkkaan miten entiset joukkuekaverit Ahomäkeen suhtautui, ja lämpimät halaukset taputuksineen tuli ja annettiin.
Joo...jos on paljon kirjoitusvirheitä tässä, niin kestäkää. Naputtelen nimittäin kännykällä, eikä oikein ole ruutia oikolukea.