Kannabiskeskustelua seuratessa kyllä huomaa sen, että kuinka vahvana porttiteoria elää vielä Suomessa.
Aineesta riippumatta sitä vedetään usein todellisuuden pakenemiseen. Alkoholin hallitsematon käyttö alkaa usein mielenterveysongelmien väärin hoidosta. Kun ei kestetä elämää tai työelämää tai elämän perimmäistä tarkoituksettomuutta tai omia (ahdistuksen) tunteita, ruvetaan käyttämään ainetta, joka vääristää todellisuuden ja tarjoaa mahdollisuuden hetken helpotukseen.
Jos aineiden käyttö on aidosti viihdekäyttöä, edes kovat huumeet eivät ole hirvittävän vaarallisia. Suomessakin on jonkinlainen joukko ihmisiä, jotka toimivat vastuullisissa tehtävissä työelämässä, mutta silti hyödyntävät kovia aineita.
Yleisin motiivi aineiden käyttämiseen on kuitenkin elämän toden unohtaminen, oman mielen unohtaminen. Kannabis on tähän hyvä tapa, koska sillä saa aikaiseksi pitkäaikaisen pakokokemuksen ilman kohtuuttomia jälkiseuraamuksia. Tässä kuitenkin piilee myös kannabiksen vaara, koska kannabiksen käytöllä elämän perimmäistä ahdistavuutta väistävällä määrät alkavat herkästi nousta. Keskivertojantteri ymmärtää kovan kännin jälkeisessä jyskyssä, että ei tämä ehkä ole järkevä tapa ongelmien ratkaisemiseen, mutta kannabis ei varota samalla tavalla.
Mitä tulee porttiteoriaan, niin tuskin se yksilöä koskee, mutta kulttuurisesti uskon sen olevan totta. Kun kulttuurisesti hyväksytään pään kemiallinen sekoittaminen, samalla alkaa kasvaa ihmisten joukko, jotka kokeilevat sekoittamiseen uusia tapoja. Vähitellen foorumeillakin rupeaa näkymään enemmän ja enemmän mielipiteitä, joissa kerrotaan, että kyllä kovia aineitakin voi käyttää, kun sen vain tekee hallitusti.
Tällainen kulttuurinen päihde- ja huumemyönteisyys lisää suurissa joukoissa ongelmien määrää. Uudet aineet eivät tule entisten tilalle vaan entisten lisäksi, eikä haitattomia aineita ole.