Näinkö on käynyt mm. Alankomaissa, Espanjassa ja tietyissä Saksan osavaltioissa?
Mukava kuitenkin lukea pohdittua ja perusteltua tekstiä. Jatkakaamme samalla linjalla.
On totta että on olemassa esimerkkejä kannabisksen vapautuksen lievemmistä ilmiöistä. On myös totta, ettei elämä mm. Amsterdamin Coffee Shoppien ympärillä ole aivan niin puhtoista mitä usein halutaan kertoa - esimerkiksi muutamat Hollannissa asuneet ovat kuvailleet ettei tuo nyt varsinaisesti sellainen ympäristö ole jossa lapsiaan haluaisi kasvattaa.
Kuitenkin on totta myöskin se, että Suomi kansakuntana on varsin perso päihdeaineille enkä henkilökohtaisesti jaksa uskoa että meillä olisi lailliseen kannabikseen sen terveempää suhdetta kuin vapaaseen alkoholiinkaan.
Mielestäni itse aine ei ota valtaa koskaan, muutoksia henkilösta joka rupee pössyttelemeen juomisen sijaan niin on havaittavissa. Tämä harvemmin johtuu aineen valtaan ottamisesta vaan ajatusmaailman muuttumisesta. Monet miettivät päihtyvyyttä mittarina 0-100 kaikille aineille, asia ei ole niin yksinkertainen.
Kyse ei suinkaan ole yhdestä pössyttelysessiosta jolloin persoonallisuus muuttuu vaan muutamien vuosien aktiivisesta käytöstä. Ikävä kyllä erittäin terävä-älyinen ja aktiivinen ystäväni on muuttunut (puhutaan nyt tässä muodossa - oikeastihan tästä on aikaa jo yli 10 vuotta) passiiviseksi ja tuntuu käyvän hieman hitaalla. Asiat eivät mene jakeluun. Hän saattaa kertoa linja-automatkalla jotain tarinaa jossa ei ole päätä eikä häntää. Lopussa häntä itseään tuntuu kuitenkin naurattavan. Lähes kaikki puhutut asiat keskittyvät enemmän tai vähemmän kannabikseen jollain tavalla kytkeytyviin juttuihin. Fyysinen olemus, kunto, menestys opinnoissa ei kiinnosta koska elämässä on jotain parempaa päämääränä. Suoraan sanottuna jouduin katselemaan vierestä kun
minun mielestäni kyseinen henkilö heitti elämänsä ihan hukkaan.
En sano, että näin käy jokaiselle kannabiksen käyttäjälle. Eihän näin käynyt minullekaan eikä monelle muulle satunnaiskäyttäjä-tuttavalleni. Kuitenkin oli melko häiritsevää ja suorastaan läpinäkyvää tarkkailla vierestä kuinka aine otti otetta ystävästäni ja lopulta muutti koko persoonallisuutta. En osaa kertoa kuinka tarina päättyy koska koulun jäätyä kesken en ole tavannut kyseistä heppua kuin alkuun satunnaisesti ja nyt viimeisestä tapaamisesta on useita vuosia aikaa.
On toki muitakin harmillisia tarinoita ja toisaalta myös harmittomia tarinoita erilaisten päihteiden ympäriltä. Tätä tapausta seuraillessa kuitenkin kannabiksen vaikutus koko ihmiseen, tapaan ajatella, persoonallisuuteen ja "koukkuun jäämiseen" oli suht läheltä seuraillessa hyvinkin läpinäkyvää. Olen ihan hyvilläni että taannoin tuli itse tehtyä sellaisia valintoja kuin tein, koska esillä on ollut hyvinkin vahvasti myös tuohon kelkkaan lähteminen joka kyllä nuorena miehenalkuna oli hyvinkin houkutteleva vaihtoehto.
Pidän vaarallisena tekijänä kannabistuotteiden vaarattomuuden ylikorostamista. Sinäkin haluat sivuuttaa havaintoni sillä, että ystäväni on alkuhuumassa ja tulee tästä vielä ryhdistäytymään mutta todellisuus on, että tämä alkuinnostus muuttui vuosien mittaan fanaattisuudeksi ja nämä muutokset nousivat esille vasta paljon alkuhuuman jälkeen. Vaikka kannabis itsessään ei välttämättä sisälläkään fyysistä riippuvuutta siheuttavia aineita niin psyykkinen tai sosiaalinen riippuvuus on myös hyvin vakavasti otettava asia: käyttäjä itse haluaa olla riippuvainen kyseisestä tuotteesta. Sanotaan että
pirun paras keksintö on ollut uskotella ettei häntä ole olemassa; periaate pätee kannabistuotteisiinkin - käyttäjien koukuttaminen tapahtuu sitä kautta että uskotellaan ettei aineeseen voi jäädä koukkuun. Ja se ei ole totta!
En usko että satunnainen pössyttely johtaa välttämättä mihinkään, en ainakaan itse tunnista itsessäni mitään erityistä joka johtuisi silloin tällöin nuorena imaistuista jointeista. Päihteen vapauttaminen kuitenkin todella vapauttaa käytön ja se tarkoittaa varmasti myös sitä että helppoutensa ja oireettomuutensa vuoksi laillinen kannabis kehittää nopeasti itselleen käyttäjäkunnan joka käyttää päihdettä jopa päivittäin. Tämä taas tulee luomaan ongelmia aivan eri mittakaavassa kuin satunnainen pössyttely.
Kannabiksen laillistaminen tulisi todennäköisesti myös näkymään uudenlaisena sosiaalisena ryhmittymänä yhteiskunnassa jossa ei suoraansanottuna syrjäydytä käyttäjänä mutta kuitenkaan ei olla yhteiskunnassakaan tavallaan mukana, "sisällä". Lapsia syntyy tähän ryhmään jossa kannabistuotteet ovat erittäin vahvassa asemassa - onko tämä tavoittelemisen arvoinen asia? Kuinka vaikeaa olisi päästä tällaisesta yhteiskunnallisesta asemasta pois? Onko "raitistumiselle" enää oikeastaan mitään mahdollisuuksia halutessaankaan kun koko elämä ja ympäristö tuovat kannabistuotteiden autuutta esille?
En sano että nykymeno olisi jotenkin niin hyvä juttu että mitään muutoksia ei kannattaisi tehdä; sanon että koko rintamalla pitäisi suunnata kohti päihteetöntä yhteiskuntaa mielummin kuin alkaa kerjäämään lisää ongelmia. Tiedän että täysin päihteetön yhteiskunta voi olla hyvinkin utopistinen ajatus, mutta toisaalta kyse on paljolti asenteista joihin voidaan vaikuttaa (vrt. asenteet tupakkaa kohtaan 80-luvulta nykypäivään) eikä valmista tarvitse olla heti huomenna. Työtä tämä varmasti vaatii eikä varmasti suinkaan kitkatta suju, mutta on silti mielestäni tavoittelemisen arvoinen asia. Ehkäpä jonain päivänä tosiaan yhteiskunnallinen asenne on ihmettelevä sitä kohtaan, miksi ylipäänsä kukaan haluaisi sekoittaa mieltään.
Kannabistuotteiden hankkiminen "hämäriltä tyypeiltä" ei myöskään minun havaintojeni mukaan ole aivan niin justiin kun sen haluat sanoa. Toki on piirejä joista voi ostaa mitä tahansa, mutta esim. minulle ei kukaan ole koskaan tarjonnut tilalle kovempia aineita vaan kyllä omat piirit on aina keskittyneet vahvasti kannabistuotteiden jakeluun. Uskon että varmasti jotain muutakin on "piireissä" liikkunut, mutta toisaalta porttiteorian perusteluna sen käyttäminen että samalta diileriltä voi ostaa muutakin ei sinällään osu yksiin omien kokemusten kanssa ollenkaan; kyllä se kannabis"diileri" oli ihan tuttavapiirin jäsen, eikä häneltä mitään muuta saanut. Eikä tullut mieleeni kysyäkään. Porttiteoria kuitenkin sinällään on ilmiö joka on todellinen; samanlaisen kuvion todentaminen tapahtumien jälkeen on mahdollista, mutta porttiteoria itsessään ei sinällään aja ketään kulkemaan tuota polkua pitkin. Porttiteorian merkittävä tekijä on "inhimillinen tekijä" ja porttiteoria on todellakin todellinen ilmiö. Näin asioiden ulkopuolelta on helppo huudella, miten kukaan tekee valinnan ryhtyä käyttämään huumeita, päihteitä, syyllistyä rikoksiin, mutta toisaalta taas itse tilannetta eläessä, "siinä hetkessä", "siinä mielentilassa", valinnat ovat huomattavan paljon pienempiä ja loogisempia. Toisaalta taas jälkikäteen selkeämmässä mielentilassa ja vanhemmalla iällä on vaikeaa nähdä enää samanlaisia perusteita valinnoille tai sitä pakottavaa tarvetta tehdä valintoja joita porttiteorian läpi kulkeminen edellyttää. Täältä jostain, tavallisesta elämästä on helppo arvostella ja väittää ettei tällaista ilmiötä ole olemassakaan!