mjr kirjoitti:
Kysymys on sinänsä selkeä: miten paljon voitetaan ja miten paljon hävitään totaalisella kieltolailla? No, tämä on tietysti väärä kysymys, oikea kysymys on kannatatko vai vastustatko huumeita? Ja kun huumeita voi vastustaa vain kannattamalla niiden kriminalisointia niin asiasta on turha keskustella, jos yrittää keskustella, on huumeiden eli rikollisuuden ja riippuvuuden kannattaja. En tiedä, jotenkin termi kaksinaismoralismi tulee mieleen - eikö moraalisin vaihtoehto ole taistella kaikin keinoin väärinkäyttöä ja sen seurauksia vastaan?
No, voihan olla aidosti ja moraalisesti sitä mieltä, että aivokemian kanssa ei kannattaisi pelleillä, sekä yksilöllisellä että yhteiskunnan tasolla.
Ei tälläistä kantaa tarvitse hävetä sen vuoksi, että esimerkiksi "laillinen" ja yhteiskunnan hyväksymä (ja joidenkin jopa ideologisista syistä kannustama!) huumeidenkäytön muoto leviää itse asiassa USA:ssa, Suomessa ja kaikkialla muualla vielä nopeammin kuin laittomat huumeet ja niihin liittyvät lieveilmiöt. Ja tällähän viittaan kaiken kattavaan medikalisaatioon, hoiva-ideologiaan ja tarvittavan masennusdiagnoosin saamiseen kohta puhelimesta jonottamatta, ilman erityisempää lääketieteellistä tarveharkintaa. Kyllähän ne nykyisin laittomat huumetkin on alunperin lääkkeiksi kehitetty.
Menemättä kritiikissä nyt toki millekään skientologien harjoittamalle "psykoterrorismin" tasolle.
Se että kaikiin asioihin liittyy monia puolia, ja että vuorovaikutussuhteet asioiden välillä ovat monimutkaisia, ei tulisi yllättää ketään. Asiat kuin nyt vain ovat usein sellaisia. Ei se silti tarkoita, että yksilö- tai yhteiskunnan tasolla tulisi aina mennä "lievimmän riesan" periaatetta noudattaen sieltä, mistä aita on matalin. Kyllä sieltä vaihtoehtoisten suhtautumistapojen joukosta löytynee useimmiten se vaihtoehto, jota useimmat rationaaliset argumentit tukevat, vaikka jääräpäinen moralismi tai realismi saattaakin myös johtaa ongelmiin, vakaviinkin sellaisiin.
Yksilötasolla voinee olla iloinen jokaisesta sellaisesta, joka syystä tai toisesta jättää kokeilematta subjektiivisesti ja objektiivisesti täysin hyödytöntä nautintoainetta, johon liittyy joukko enemmän tai vähemmän haitallisia sivuvaikutuksia.