Nyt siis jo jääkiekkomaajoukkueessa palaa jointti! (Varmaan jokaiselle tuli mieleen "ainakin Salmela" heti kun kuuli uutisesta?)
Eli olisiko kannabis syytä laillistaa? Onko mielipiteet muuttuneet vuosien varrella? Jatkoaikalaiset eivät ainakaan ole halunneet laillistaa kannabista.
Kannabikseen liittyy puolesta ja etenkin vastaan sellainen määrä objektiivisia ja vähemmän objektiivisia intohimoja & argumentteja, ettei ole tosikaan. Ainoat kokemuksen rintaääneen perustuvat puhevuorot on kätevä tuomita narkkareiden horinaksi, mikä jo yksistään aiheuttaa sen, ettei mitään todella hedelmällistä keskustelua yleensä pääse syntymään. Täällä on esitetty sen verran paljon hyviä pointteja miksi kannabis kannattaisi laillistaa, joten keskityn hieman analysoimaan asian vastustajia omien kokemuksieni perusteella.
Omien kokemuksieni mukaan keskivertosuomalaiselle, joka kyllä käyttää vähintäänkin innokkaasti alkoholia, riittää kannabiksen kieltämiseksi se, että kun laki sanoo ei. Sanat paperilla siis. Lakia noudatetaan olipa se miten mieletön tahansa. Kauhukuvat pahoista tripeistä ja väistämättömistä
(kannabiksenkin :D) yliannostuksista toimivat toistaiseksi hyvin. Kannabiksen vastaisuus on voimakkaasti vallitsevana trendinä mielestäni erikoinen poikkeus tässä maassa, jossa on kuitenkin juurevat perinteet sille, että kaikkea muuta vedetään tarvittaessa sammumiseen saakka. Kyllä kova känni vähintään kerran kuussa on monelle suoranainen elämisen ehto. Pontikan keittäjiä ja pirtun roudaajia suorastaan romantisoidaan, vaikka tämä laiton, HUOM
laiton, aine loi ympärilleen väkivaltaa ja ongelmia. Tavallinen insinööriperusisä, joka aamuisin ajaa farmarivolvollaan töihin ja syö einesmakaronilaatikkoa voi intoutua saunaillassa juomaan oikein kunnolla, mökeltää baarissa kieli vieraan naisen korvassa ja nyrkkitappelun jälkeen vielä vittuilla poliiseille. Pitäähän ollitavallisen saada "rentoutua" ja pahvipäiden vastustamisesta saa äijäskenessä monesti vielä ekstrapisteitä.
Valtiolle ja virkamieskoneistolle syyksi olla kannabiksen kotikasvatusta ja käyttöä vastaan riittää pelkästään jo kysymys verottamisesta. Siinä jää isot rahat isoveljeltä saamatta, jos alkoholin käyttö sattuisikin laskemaan ja kansa pitäisi kivaa ilman veronallelle kuuluvaa siivua. Tämä sitten paketoidaan toki enkelinkuvilla varustettuun lahjapaperiin ja väitetään, että on kauhia huoli kansan terveydestä. Paskat, kansan terveydestä nyt ei olla ennenkään välitetty sen enempää, kuin on pakko. Veronmaksajia ja tykinruokaa me vain olemme. Muuten kai tunnetusti
melko tappavalle tupakallekin oltaisiin tehty jo jotain, eikä vain piilotettu sitä tiskin taakse ja laitettu vähän tekstiä topan kylkeen, eikö? Kansa täällä on olemassa vain systeemiä sekä sen ylläpitämistä varten ja tässä suhteessa sen paheiden verottaminen kovalla kädellä on ensiarvoisen tärkeää. Siksi siis ne pienet harmaat sedät toimistoissaan laativat ne pyhät lait ja valistusohjelmat, joita terotavallinen sitten yritetään opettaa pelkäämään universaaleina totuuksina:
Kannabis tappaa tai ainakin kovat huumeet jo seuraavana päivänä. Ei suomalainenkaan niin pölkkypää ole, etteikö tajuaisi tämän teorian mielettömyytä. Ei kai pilsnerinkään juominen johda lasolin väärinkäyttöön? Kaiken järjen mukaan tämä valtiollinen "totuus" huumeista ja jokaisen kokeilleen päätymisesta heroiinia himoitsevaksi zombiksi eivät siis voi olla syy kannabiksen vastustukselle. Syynä tuskin on myöskään vilpitön halu käyttää verolle pantuja päihteitä, koska suomalainen tunnetusti kitisee hinnoista ja sossuista koko ajan. Miksi laiton alkoholi voi olla cooli juttu, mutta laiton marisätkä samaan aikaan ei?
Mikä on lopulta se mystinen raja, joka ylitetään sytyttämällä jointti kaljapullon avaamisen sijaan? Pelkkä lainkuuliaisuuden rikkominen se ei voi enää olla, vai ovatko lait eriarvoisia? Oma veikkaukseni on lopulta se, että kyse on enemmänkin suomalaisen alkoholikulttuurin vaalimista arvoista, jotka poikkeavat aika täysin kannabikseen liitetyistä arvoista. Kannabishan on ensinnäkin alkuperältään ulkopuolista, siihen ei (yleensä) liity rehvakas äijämeininki saunan laiteilla, se ei lietso rähinää ja Suomessa rentoutuminen alkoholin mukana ollessa tarkoittaa monesti jotain ihan muuta. Pitää olla draamaa ja rytinää. Tuohon päälle kun sitten vielä lisätään nämä masinoidut valistuskampanjat, mahdollinen julkinen häpeä ja porttiteoriat, niin identiteetistään tietoinen kaurahattu salettiin ei kysele enempää. Kannabis säilyy edelleenkin hippien, sivarien, anarkistien, kommareiden, homojen, neekereiden ja viheraktivistien levittämänä kiellettynä hedelmänä, joka uhkaa kotia, uskontoa ja isänmaata. Kyse on siis pohjimmiltaan mielikuvatasolla tapahtuvista asioista ja vieraiden asioiden pelossa. Leimautumisessa.
Itse olen tätä keskustelun aiheena olevaa tuotetta aikanaan useasti käyttänyt ja eipä ole tavaksi jäänyt. Se siitä teleporttireoriasta. Se oli ihan kivaa vaihtelua ja kieltämättä toi aidosti rentoutuneen fiiliksen. Kuitenkin olen vanhemmiten tullut niin mukavuudenhaluiseksi, ettei päihtymisen kanssa jaksa enää kikkailla olutta kummemmin ja ylimääräinen
"I fight the law" -asennekin on tippunut matkan varrelle. Oikeastaan on paljon antoisampaa olla selvin päin. Ymmärrän kuitenkin täysin niitä nuoria, joita kiinnostaa viihdemaailman toinenkin puoli enkä tuomitse ketään harmitonta pössyttelijää. Pidetään vaan kaikki hauskaa omilla tahoillamme ja päihdytään ihmisiksi. Ja vaikka en usko kenenkään jaksaneen tätä epistolaani kokonaan lukea, niin uskokaa tai älkää: Vietän tipatonta tammikuuta.
Puskatohtorin sanoin: Laillistakaa se.