Seuraavaksi voi lukea kansainvälistä tutkimusta aiheesta, tai vaikkapa ihan mitä meidän oma THL:mmekin tämän päivän huumepolitiikasta lausuu.
Mitä kansainvälinen tutkimus kertoo asuinalueiden eriytymisestä ja päihdemyönteisyyden sosiaalisesta periytymisestä?
Oma näkemykseni on, että huumeiden vapauttamista kannattaa kaksi ryhmää.
1. Ihmiset, joille huumeet ovat elämäntapa. Tämän porukan on saatava päänsä sekaisin, jotta elämässä säilyisi jokin tarkoitus. Jos ei viinalla, niin sitten kannabiksella. Jos ei kannabiksella, niin sitten kovemmilla aineilla.
Tästä ryhmästä vain pieni osa vaihtaa viinan kannabikseen. Sen sijaan tälle porukalle kelpaa mikä tahansa aine, jolla saa pään sekaisin. Aineita käytetään sekaisin.
2. Keskiluokkaiset, joille huumeiden käyttö on ideologinen valinta ja kiva satunnainen harrastus, mutta jotka nimbyilevät tehokkaasti pois alueilta, joilla vapaa päihdekulttuuri tekee tuhoaan.
Ykkösryhmän en toivo kasvavan, koska se aiheuttaa monenlaisia yhteiskunnalle kalliiksi käyviä ja inhimillistä kärsimystä aiheuttavia ongelmia.
Kakkosryhmä taas ärsyttää siksi, että se maksattaa ideologisen valintansa ja viihdekäyttönsä seuraukset pienituloisilla ihmisillä, joilla ei ole valinnanvaraa asuinalueen suhteen. Keskiluokkaiset itse eivät tahdo perhettään päihdekeskeisille alueille, mutta silti he toivovat päihteiden vapauttamista.
Ykkösryhmään kuuluvat ostavat päihteensä sieltä, mistä halvimmalla saavat. Siksi rankaisemisesta luopuminen ei korjaa rikollisuuteen liittyviä ongelmia. Jotta rikollisuudesta päästäisiin, pitäisi aineita olla vapaasti jaossa.
Keskiluokkainen tutkija näkee tilastoja. Poliisi näkee todellisuutta, josta saavat osansa myös ihan tavalliset ihmiset, joiden on pienten tulojensa vuoksi siitä pakko kärsiä. Sikäli on ymmärrettävää, että poliisin näkökulma asiaan on erilainen kuin tutkijoiden.
On irrationaalista kuvitella, että kun rankaisemisesta luovutaan, huumeiden luomat ongelmat katoavat. Huumetalossa on edelleen ikävää ja pelottavaa elää, eikä kukaan tahdo kasvattaa siellä lapsiaan vapaaehtoisesti. Todellisuudentajunsa menettäneet ihmiset ovat epämiellyttäviä ja pahimmillaan todellinen vaara.
Asiantuntijoiden näkemys siitä, että huumeongelmaiset kuuluvat terveydenhuollon piiriin on sikäli perusteeton, että terveydenhuoltoa ei tulla tarjoamaan. Siihen ei ole rahaa. Rankaisemisen vaihtoehto ei siis ole terveydenhuolto vaan päihdekeskeisen kulttuurin leviäminen ja vakiintuminen.
