@Caney ja
@Eager osasivat viesteissään aika hyvin pukea sanoiksi myös minun tämän hetkiset ajatukseni joukkueesta. Onhan se turhauttavaa, kun näennäisesti hyvin hallussa oleva peli valuu vastustajalle jonkun käsittämättömän kiekonmenetyksen tai harhasyötön seurauksena. Ja tällä hetkellä niitä lapsuksia tuntuu sattuvan vähän kaikille, ei vain MacDonaldille ja Voracekille silloin tällöin niin kuin on totuttu. Ostan jossain määrin ajatuksen siitä, että joukkueessa ei ole tarpeeksi leveyttä haalariosastolla. Enkä siis todellakaan haikaile minkään puukäsien perään, vaan tarve olisi molempiin suuntiin laadukkaasti pelaaville hyökkääjille. Eihän noista kärkiketjujen, eikä kyllä alaketjujenkaan, laitureista tarpeeksi moni tuota määritelmää täytä. Toki tähän kohtaan täytyy todeta, ettei syyttävä sormi osoita pelkästään yksittäisiin pelaajiin, vaan kyllä tuossa joukkueen pelikirjassakin täytyy jotain fiilatavaa olla.
Carter Hart pelatkoon maalilla niin kauan kuin koppi tarttuu. Hart vaikuttaa aika kypsältä ja analyyttiseltä tyypiltä, joten en olisi huolissani hänen itseluottamuksensa tai muiden henkisten juttujen suhteen vaikka tappioita tuleekin. Varmaan tiedostaa joukkueen tilanteen ja sen ettei tukea vättämättä aina tule riittävästi. Se myönnettäköön, että onhan NHL junnuliigoihin verrattuna vielä varmaan eri maailma fyysiikan vaatimusten suhteen. Fyysinen ja nopeatempoinen peli plus pitkät pelimatkat sun muu voi alkaa jossain kohtaa tuntua kropassa. Oikeastaan ideaalinen tilanne olisikin jos Elliot tai Stolarz pystyisi pelaamaan Hartin kanssa tandemina, ettei rasitus käy (kellekkään) turhan kovaksi. Toki jos Hartin taso ei vielä tällä kaudella riitä änäriin, niin silloin toki parasta olisi lähettää hänet takaisin Phantomsiin. Mutta niin kuin tavoitteena on menestyä, parhaiten pelaavien maalivahtien pitäisi pelata, oli se sitten Hart tai kuka tahansa.
11 pistettä matkaa wild card-paikalle ennen Rangers peliä. Äärimmäisen vaikeaa tulee olemaan play-offeihin pääseminen, joten vähän tässä jo alkaa väkisinkin miettimään, mitä kevätpuoliskolla ja erityisesti trade deadlinella tulee tapahtumaan. Vaikka jälleen yksi ohikausi tuntuukin ajatuksena ikävältä, olisiko jatkon kannalta sittenkin parempi tankata luokattoman veskaripelin turvin ja ottaa se top-5 varausvuoro vai hakea väkisin vahvistusta vain todetaksemme, ettei loppukiri sitten kuitenkaan ihan riittänyt pleijareihin? Vahvasti epäilen, ettei tätä kautta kovin hevillä haluta organisaatiossa luovuttaa, kun uusi GM kuitenkin palkattiin ajatuksella, että hän vahvistaisi joukkutetta. Toki mielenkiintoisen tästä kaudesta tekee sen, ettei mihinkään tarkoitukselliseen tankkaukseen ole välttämättä tarvetta edes ryhtyä, vaan paikka pohjalta näyttäisi tällä hetkellä löytyvän ihan "luonnollisin menetelmin".
U20 mm-kisat tulossa ja todella mielenkiintoista päästä päästä näkemään liuta Flyers prospekteja mukana. Junnuliigojen seuraamiseen ei itselläni aika/mielenkiinto meinaa riittää, joten highlightien ja tilastojen valossa tulee muutoin lupauksien otteita vain seurattua. Kanadan joukkueessa on mukana
Morgan Frost, joka ainakin harjoitusottelujen perusteella tulee pelaamaan laiturina. Vaikka Kanadan joukkueessa leveyttä riittää, Frost saanee mukavasti vastuuta ainakin ylivoimalla. Yhdysvaltain joukkueeseen mahtuu peräti 4 Flyers-varausta.
Joel Farabee on todennäköisesti yksi joukkueen kärkihyökkääjistä ja pelipaikka löytynee Jack Hughesin ja Oliver Wahlstromin viereltä, kuten aikaisemmista turnauksista ja USNTDP-peleistä on totuttu. Frostin tapaan
Jay O'Brian pelaa luultavasti laiturina. O'Briania seuraan suurella mielenkiinnolla, koska pisteiden valossa (1+1, 10 peliä) alkukausi Providence Collagessa ei ole sujunut kummoisesti.
Noah Cates mahtui hyökkääjistä niin ikään mukaan, mutten olisi yllättynyt jos hänen roolikseen jäisi olla 13. hyökkääjä. Toivottavasti kuitenkin saa peliaikaa. Samat sanat pätevät puolustaja
Jack St. Ivanyyn. St. Ivanyn osakkeita peliajan suhten saattaa nostaa hänen rightin kätisyys, sillä joukkueessa on hänen lisäkseen vain yksi oikealta pelaava pakki. Viime kesän 4. kierroksen varaus on ilmeisesti pelannut yllättävänkin vahvan alkukauden Yalessa, joten on hienoa nähdä, että tulos palkitaan mm-komennuksella. Ruotsin joukkueesta löytyvät erinomaista kautta Allsvenskanissa pelaava
Samuel Ersson (17 peliä, 94,1 %, 1,81 pmk) sekä Linköpingin
Adam Ginning. Maalivahtikuvioista Ruotsin joukkueesta en osaa oikein sanoa mitään, mutta ilmeisesti Olle Eriksson Ek on lähtökohtaisesti ykkösvahti. Ginning tuo fyysisenä pelaajana hieman rosoisuutta Ruotsin huipputaitavaan pakistoon, toivottavasti erottuu edukseen alakerran isäntänä.