Eihän tämä nyt mikään uusi asia ole, huipulle vaaditaan paljon harjoittelua joka ei ole "kivaa". Ainahan se on mennyt niin että 99% varmuudella laji mihin panostetaan löydetään oman mielenkiinnon avulla, toki vanhemmathan ne juniorit sinne treeneihin vie ja lajia on valitsemassa mutta siitä eteenpäin mitä tehdään treeneneissä on kiinni vain itsestään, riittääkö mielenkiinto, onko "kivaa".
Sanoisin että aluksi sen kuuluu olla juniorina mukavaa, löytää se palo siihen lajiin, löytää kipinä mistä harjoittelu saa lisää tuulta purjeisiin. Harrastus muuttuu totisemmaksi muutamien vuosien harjoittelun jälkeen kun perusteet on hallussa ja kuuluukin muuttua jos haluaa kehittyä seuraavalle tasolle, itselläni junnufutiksessa tämä muutos oli selkeä, siirtyminen isolle kentälle. Ei vain jaksanut panostaan siihen kovaan yksipuoliseen kuntorääkkiin vaikka pallolla oli edelleen kiva leikkiä.
Pidän itseäni monipuolisena harrastelijaurheilijana ja olen hemmetin tyytyväinen siihen mitä valintoja olen tehnyt, lajiharjoitusta saanut reilussa 30 vuodessa yli kymmeneen lajiin mutta en ole kilpailutasolle asti treenannut muuta kuin junnufutista ja voimailussa joskus tuntunut siltä ettei ole kivaa kun vedetään sarjat ja toistot äärimmilleen. Ja tämä teksti nimenomaan kannustimena kaikille nuorille liikkujille, itse olisin puutunut vain yhteen lajiin, nyt pelaan hyvällä harrastetasolla reilua viittä eri palloilulajia, vähän kamppailu-urheilua, ampumaurheilua, autourheilua, voimailua jne.
Pointti tässä se että mun tulkinnan mukaan se urheilu muuttuu ei kivaksi siinä vaiheessa kun panostus yhteen lajiin on valtava, vähintään 10 tuntia viikossa kun lasketaan oheisharjoitteet mukaan. Kuka on sitten tähän valmis, vaikea sanoa, yleensä sellainen jota koulu ei kiinnosta, tämä rankka yleistys on yksi fakta, niin monta tapausta lähipiirisssäkin. Paine on myös kova perheen puolelta jos vaihtoehtona opiskele kunnolla, taikka paljon perheen rahavaroja vievä huippu-urheilu joka ei välttämättä tuota yhtään mitään taloudellisesti/tulevaisuutta ajatellen. Vähiten kuitenkin ymmärrän sitä jos vanhemmat pakottavat lapsensa tähän "ei kivaan" rumbaan jo varhaisessa lapsen kehitysvaiheessa se on täysin väärä lähestymistapa urheiluun ja liikkumiseen.
_