Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Yksi juttu joka on pistänyt silmäni on SJ'n pakkien pelaaminen hyökkäyspäässä => jos en nyt ihan väärin ole nähnyt niin eri pakkiparit pelaavat rännikiekot eri tavalla? Siis toiset "pintchaa", toiset ei... Johtuuko tämä vain erilaisesta pelitilanteiden lukemisesta eri pakkien kesken vai onko toiminta valmennuksen ohjeiden mukaista? Ajatuksena vähän erikoinen, tämä kun vaikuttaa voimakkaasti hyökkääjien puolustusvalmiuteen hyökkäyspäässä ja sekoittaa taatusti!
Vaikea uskoa, että kovin moni puolustaja jättäisi pinchaamatta tilanteessa, jossa se olisi pelitavallisesti todennäköisimmin se oikea ratkaisu. Toki voi olla, että ohjeistus menee siten, että jotkut pinchaavat aktiivisemmin kuin toiset. Uskoisin kuitenkin, että kyse on ihan vain terän käytöstä ja sijoittumisesta kiinni. Epäonnistunut pinchaus on kuitenkin yksi suurimmista virheistä mitä puolustaja voi kentällä tehdä ja sellaisia unforced erroreita tulee välttää viimeiseen asti. Toki tässä tapauksessa se tehdään hyökkäyspelaamisen kustannuksella se virheiden välttely.

Näin itse uskoisin. Toki voin olla ihan hakoteillä arvioineni.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lexa Komarovin kädet
Toki voi olla, että ohjeistus menee siten, että jotkut pinchaavat aktiivisemmin kuin toiset.
Tätä itsekin mietin... Tiedän faktana, että osa koutseista ohjeistaa juuri näin, osa sanoo ettei mennä vastaan vaikka mikä olisi ja osa taas heittää pakin ränniin aina => tämä taasen juontaa juurensa hyökääjien ohjeistuksesta jne.

Täytyypä seurata vähän tarkemmalla silmällä ensi yön finaalia!
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Twitterissä ollut tai on parhaillaankin hyvää keskustelua faniudesta. En minäkään sitä oikein ymmärrä että miten aikuiselle ihmiselle voi olla niin iso merkitys sillä että minkä värisessä paidassa pelaava joukkue tai urheilija voittaa. Se on hämmentävää miten isot miehet ottavat pelin niin vakavasti. Ja miksi ei voi vain malttaa ja antaa sen tulevaisuuden (eli pelin) näyttää että miten siinä käy kaiken hillittömän ennakkospekuloinnin sijasta? Tuo oman identiteetin hukassa oleminen ja löytäminen sieltä kannattajaporukan kautta kuulostaa oikein paikkansa pitävältä.

Mutta sitä en ymmärrä että mistä tuo Sihvosen loputon tarve lytätä näitä faneja syntyy? Eikö se tiputa Petterin ihan samalle tasolle näiden hänen halveksumien ihmisten kanssa?
 
Viimeksi muokattu:
Mutta sitä en ymmärrä että mistä tuo Sihvosen loputon tarve lytätä näitä faneja syntyy? Eikö se tiputa Petterin ihan samalle tasolle näiden hänen halveksumien ihmisten kanssa?
Sihvosella on loistava taito käydä provokatiivista keskustelua. Tietysti tarve lytätä fanit kumpuaa syvältä ihmisen sosiaalisesta käytöksestä, tarpeesta jakaa kaikki dualistisesti voittajiiin ja häviäjiin, meihin ja heihin, oikein ja väärin ymmärtäjiin. Sihvonen saa siitä sosiaalista tyydytystä mutta samalla hän tekee työtään joka on lukijoiden haaliminen ja toteuttaa intohimoaan joka on urheilupuheen edistäminen. Hän on brändiksi muodostuneella provoilullaan saanut sinutkin urheilupuheohjelmaansa kuuntelemaan sekä miettimään ja hänen ketjuunsa kirjoittamaan omat aatteesi faniudesta. Se että osa ei osaa suhtautua keskusteluun keskusteluna on sitten vain harmillinen kuvioon sisältyvä sivuvaikutus, collateral damage. Vaikka minusta ruotsalaistyyppinen sovitteleva keskustelukulttuurimme onkin vahvuus, niin siitä huolimatta kaipaisin vähän lisää Sihvosia. Urheilupuheen pelikentälle tuo tyyli sopii erityisen hyvin kun kaikki on joka tapauksessa leikkiä.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Sihvosella on loistava taito käydä provokatiivista keskustelua...
Tuo voi olla ihan mahdollistakin mistä puhut. Siis nyt itseäni kun vaan mietin, niin selvää on se että Petterin puheella on ollut vaikutusta omaan ajatteluuni ja nimenomaan parempaan suuntaan.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Twitterissä ollut tai on parhaillaankin hyvää keskustelua faniudesta. En minäkään sitä oikein ymmärrä että miten aikuiselle ihmiselle voi olla niin iso merkitys sillä että minkä värisessä paidassa pelaava joukkue tai urheilija voittaa. Se on hämmentävää miten isot miehet ottavat pelin niin vakavasti. Ja miksi ei voi vain malttaa ja antaa sen tulevaisuuden (eli pelin) näyttää että miten siinä käy kaiken hillittömän ennakkospekuloinnin sijasta? Tuo oman identiteetin hukassa oleminen ja löytäminen sieltä kannattajaporukan kautta kuulostaa oikein paikkansa pitävältä.
Maailma on aika hullunkurinen paikka ja ainakin henkilökohtaisesti on paljon asioita joita en ymmärrä. Mutta mikäli aikuiselle ihmiselle tietyn seuran fanittaminen ja pelipaitojen väreihin samaistuminen tuo hänelle merkitystä ja sisältöä elämään, niin mielestäni se on ihan tervettä. Niin kauan kun se ei ole keneltäkään toiselta pois tai muutenkaan aiheuta toisille harmia. Parhaimmillaan se tuo myös itse pelin seuraamiseen vain mukavaa lisämaustetta. Joku saa kiksejä viivelähtöjen laskemisesta ja toinen taas pelipaitojen väristä. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
8.8.2016-päivätyssä blogissaan Petteri Sihvonen kirjoittaa, että kukaan ei-valmentanut ei voi ymmärtää valmentajuutta: "Valmentajan sielunelämää voi ymmärtää vain toinen valmentaja." Sen Sihvonen toki myöntää, että ulkopuolinen voi arvioida valmentajan toimia ja kykyjä pelin kautta, mutta kokonaisvaltaista ihmisyyttä toinen ihminen ei voi ymmärtää.

Tämä on merkittävä väite. Kirjastoissa kun on siis hyllykaupalla arvottomia sivuja vaikkapa maalaustaiteilijuudesta sellaisten tietämättömien moukkien kynien toimesta, jotka eivät ole kanvaasia nähneetkään.

Samantyyppinen ilmiö toistuu usein Sihvosen tuotannossa. Koska Sihvonen on varsin merkittävä ja syystäkin arvostettu tekijä, yleisen edun vuoksi on avattava, mistä on kysymys.

Sihvonen on siis vakuuttunut, että muiden näkökulmasta ei voi kirjoittaa ennen kuin on itse elänyt, omin käsin kosketellut. Eittämättä Sihvonen on tosissaan, hänhän on kirjoituksissaan säännönmukaisen vilpitön.

Väittämällä, että ymmärtääkseen toisten juuksia, ne on elettävä itse, Sihvonen kuitenkin tietämättään paljastaa itsensä, minänsä, mielensä kuin avokämmenellä - Sihvonen ei kykene asettumaan toisen nahkoihin. Häneltä puuttuu empatian kyky. Kirjan mukaan: "Empatia tarkoittaa kognitiivista roolinottoprosessia eli tietoista rationaalista yritystä asettua toisen asemaan. Empatia-sanan perusmerkitys viittaa myötätuntoiseen eläytymiseen."

Sihvonen ei siis kykene empatiaan, hän ei kykene eläytymään muiden juuksiin. Tämä sama ominaisuus tulee esimerkiksi esiin väittelyissä Tommi Lindgrenin kanssa. Sihvonen ei näissä debateissa usein kykene ymmärtämään LIndgrenin näkökulmaa. Lisäksi näille väittelyille on ominaista se, että samalla kun Sihvonen ei kykene ymmärtämään toista, hän haluaa, että toinen ymmärtää häntä. Sihvonen siis sekä yhtäaikaa ei ymmärrä toista mutta kaipaa samalla toisen hyväksyntää. Tämä tekee Sihvosen väittelyistä ja persoonasta herkullista seurattavaa.

Eikä siinä mitään, meillä kaikilla on ristimme ja rastimme. Osittain juuri tämä empatiakyvyttömyys on Sihvosen menestyksen suuri salaisuus. Ilman sitä hän ei olisi koskaan voinut olla niin suora, niin häikäilemätön, niin sokea, niin laput silmillä, niin oikeassa, niin jonkin uuden jäljillä. Juuri tämä kaikki on tehnyt hänestä kiinnostavan hahmon. Sihvonen on aina epäröimättä valmis lataamaan tiskin totuuden, sen ainoan totuuden. Ja siitä Luojalle kiitos. Jos kaikki olisivat taunotasalakkeja, yliempaattisia nyhveröitä, elomme olisi sangen tylsää, kanvaasimme niin värittömiä.
 

Vesuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vyborg Jesters
8.8.2016-päivätyssä blogissaan Petteri Sihvonen kirjoittaa, että kukaan ei-valmentanut ei voi ymmärtää valmentajuutta: "Valmentajan sielunelämää voi ymmärtää vain toinen valmentaja." Sen Sihvonen toki myöntää, että ulkopuolinen voi arvioida valmentajan toimia ja kykyjä pelin kautta, mutta kokonaisvaltaista ihmisyyttä toinen ihminen ei voi ymmärtää.

Tämä on merkittävä väite. Kirjastoissa kun on siis hyllykaupalla arvottomia sivuja vaikkapa maalaustaiteilijuudesta sellaisten tietämättömien moukkien kynien toimesta, jotka eivät ole kanvaasia nähneetkään.

Samantyyppinen ilmiö toistuu usein Sihvosen tuotannossa. Koska Sihvonen on varsin merkittävä ja syystäkin arvostettu tekijä, yleisen edun vuoksi on avattava, mistä on kysymys.

Sihvonen on siis vakuuttunut, että muiden näkökulmasta ei voi kirjoittaa ennen kuin on itse elänyt, omin käsin kosketellut. Eittämättä Sihvonen on tosissaan, hänhän on kirjoituksissaan säännönmukaisen vilpitön.
Sihvonen ei omalla logiikallaan voisi ottaa kantaa oikein mihinkään, mutta itsekeskeisenä kusipäänä ja narsistina kompetenssia tuntuu omasta mielestään riittävän. Petterin kokemukset lätkästäkin ovat ovat kovin köykäisiä hänen omalla mittareillaan ja rajoittuvat lähinnä kuinka hävitä lähes kaikki pelit valmentajana ja millaista on olla täytemies liigajoukkueessa. Kuitenkin kompetenssia tuntuu olevan ottaa kantaa ihan mihin vaan. Maajoukkuekiekkoiluun, voittavaan jääkiekkoon, jalkapalloon, mihin vaan mistä kulloinkin halua nostaa itseään jalustalle.

Väittämällä, että ymmärtääkseen toisten juuksia, ne on elettävä itse, Sihvonen kuitenkin tietämättään paljastaa itsensä, minänsä, mielensä kuin avokämmenellä - Sihvonen ei kykene asettumaan toisen nahkoihin. Häneltä puuttuu empatian kyky. Kirjan mukaan: "Empatia tarkoittaa kognitiivista roolinottoprosessia eli tietoista rationaalista yritystä asettua toisen asemaan. Empatia-sanan perusmerkitys viittaa myötätuntoiseen eläytymiseen."

Sihvonen ei siis kykene empatiaan, hän ei kykene eläytymään muiden juuksiin. Tämä sama ominaisuus tulee esimerkiksi esiin väittelyissä Tommi Lindgrenin kanssa. Sihvonen ei näissä debateissa usein kykene ymmärtämään LIndgrenin näkökulmaa. Lisäksi näille väittelyille on ominaista se, että samalla kun Sihvonen ei kykene ymmärtämään toista, hän haluaa, että toinen ymmärtää häntä. Sihvonen siis sekä yhtäaikaa ei ymmärrä toista mutta kaipaa samalla toisen hyväksyntää. Tämä tekee Sihvosen väittelyistä ja persoonasta herkullista seurattavaa.

Eikä siinä mitään, meillä kaikilla on ristimme ja rastimme. Osittain juuri tämä empatiakyvyttömyys on Sihvosen menestyksen suuri salaisuus. Ilman sitä hän ei olisi koskaan voinut olla niin suora, niin häikäilemätön, niin sokea, niin laput silmillä, niin oikeassa, niin jonkin uuden jäljillä. Juuri tämä kaikki on tehnyt hänestä kiinnostavan hahmon. Sihvonen on aina epäröimättä valmis lataamaan tiskin totuuden, sen ainoan totuuden. Ja siitä Luojalle kiitos. Jos kaikki olisivat taunotasalakkeja, yliempaattisia nyhveröitä, elomme olisi sangen tylsää, kanvaasimme niin värittömiä.
Sihvosen on kyllä suora sanoissaan ja mielipiteissään. Oli niissä mitään järkeä tai ei. Se onkin sitten aivan toinen asia onko pelkästään hyvä asia. Positiivista ainakin se, että saa asioista oikeasti tietävät avaamaan suunsa. On siis sinällään hyvä keskustelun avaaja. Vielä kun tajuaisi itse asettua syrjään siinä vaiheessa kun aletaan puhumaan asiaa.
 
Petterin kokemukset lätkästäkin ovat ovat kovin köykäisiä hänen omalla mittareillaan ja rajoittuvat lähinnä kuinka hävitä lähes kaikki pelit valmentajana ja millaista on olla täytemies liigajoukkueessa. Kuitenkin kompetenssia tuntuu olevan ottaa kantaa ihan mihin vaan. Maajoukkuekiekkoiluun, voittavaan jääkiekkoon, jalkapalloon, mihin vaan mistä kulloinkin halua nostaa itseään jalustalle.
Ajattele, jos se olisi joskus työntänyt saman tarmon työhönsä pelaajana tai valmentajana kuin ajatteluun. Siinä olisi BobbyOrrit ja WayneGretzkyt pelkkää paperia. Nuo lätkähommat vielä jossain määrin ymmärrän ja hyväksyn, mutta nyt Potku-Petsku on laittanut uuden vaihteen silmään koko urheilun saralla. Pari analyysiä futiksen EM-kisoista (pelitavallisia, paria Ykkösessä futista pelannutta kaveria ääneen naurattanutta kommenttia, kuten "maa XXX ei uskalla pelata lyhytsyöttöpeliä" yms.) ja fanittamisen osalta veivät kaiken uskottavuuden. Tänä päivänä en edes jaksa lukea mitä miehellä on kirjoitettavana, kun röyhkeän kriitikon ja analyytikon rooli on noussut sen verran pahasti päähän, että kaikki suusta tuleva on täydellisen läpinäkyvää trollausta.

Jos mies on oikeasti tuollainen kuin puhuu, sääliksi käy lähipiiriä. Narsistinen ihminen, jolla on viitteitä myös aspergerin suuntaan. Täysin tunnevammainen ihminen, joka haluaa vain lytätä muita omaa asemaa korostaakseen ja kykenemätön ymmärtämään "tavallisen" ihmisen aivotoimintaa. Ehdin vielä lukemaan Sihvosen juttuja edellisen fanittamista suuntautuvan ristiretken aikaan ja tulin siihen lopputulokseen, että aikuisuus on täydellistä tunnevammaisuutta ja totesin olevani oman aikani Peter Pan - en koskaan halua kasvaa aikuiseksi, enkä myöskään enää lukea Petterin kirjoituksia.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Alkavan kiekkokauden kunniaksi pläjäys historiasta. Löysin hyllystä KooKoon kausijulkaisun 1999 ja siellä löytyi liitteenä olevat avaussanat ko. kaudelle.

"Jääkiekko on lopulta vauhdikas ja yksinkertainen peli - laji laajojen katsojajoukkojen mieleen."
Petteri Sihvonen, 1999

Näillä mietteillä kaikille hyvää alkavaa kiekkokautta!
 

Liitteet

Alkavan kiekkokauden kunniaksi pläjäys historiasta. Löysin hyllystä KooKoon kausijulkaisun 1999 ja siellä löytyi liitteenä olevat avaussanat ko. kaudelle.

"Jääkiekko on lopulta vauhdikas ja yksinkertainen peli - laji laajojen katsojajoukkojen mieleen."
Petteri Sihvonen, 1999

Näillä mietteillä kaikille hyvää alkavaa kiekkokautta!

"Taistelu on kaiken edellytys", kirjoitti Petteri Sihvonen tuolloin. Nyt, 17 myöhemmin, asiat ovat toisin. Lisäksi 1999, pelin analysointi oli vielä vauvannutussa, joten peliä pelattiin sentään katsojillekin.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
"Taistelu on kaiken edellytys", kirjoitti Petteri Sihvonen tuolloin. Nyt, 17 myöhemmin, asiat ovat toisin. Lisäksi 1999, pelin analysointi oli vielä vauvannutussa, joten peliä pelattiin sentään katsojillekin.
Yksinkertaiseen maisterinjärkeeni ei mahdu, miten "pelin analysointi" olisi pois siltä, että peliä pelattaisiin "sentään katsojillekin".
 
Yksinkertaiseen maisterinjärkeeni ei mahdu, miten "pelin analysointi" olisi pois siltä, että peliä pelattaisiin "sentään katsojillekin".
Sillehän en mahda mitään, miten itseään nimimerkki analysoi, mutta oma rehellinen tarkoitukseni oli kehua valmentaja Petteri Sihvosen kehitystä. Olen ymmärtänyt, että nykyään taistelu on 50-50, voitontahto on 50-50, onni on 50-50, pelaajien taitotaso on 50-50, eli kaiken ratkaisee pelivälineen hallinta ja pelitapa/pelikirja. Eli taistelu ei todellakaan ole kaiken edellytys. Kehitys on kehittynyt.

Itse väitän kuitenkin, että trap, peruuttelu ja oman maalin takana hengailu, eivät ole laajojen katsojajoukkojen mieleen. Vieläkään. Täysin eri luku onkin se, että miten pelejä voitetaan. Tai hävitään, vaikka on pelattu oikein.

Helposti käy myös niin, että jos osaa provosoida, provosoituu. Respect.
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Yksinkertaiseen maisterinjärkeeni ei mahdu...
Pakko tarttua epäolennaisuuksiin, mutta ihmetyttää kuinka usein sinun tarvitsee tuoda esille tutkintosi ja epäsuorasti kertoa kuinka fiksu olet. Varsin usein ne epävarmimmat tapaukset joutuvat tuollaisia asioita tuomaan esiin.
 

Ouninpohja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Pakko tarttua epäolennaisuuksiin, mutta ihmetyttää kuinka usein sinun tarvitsee tuoda esille tutkintosi ja epäsuorasti kertoa kuinka fiksu olet. Varsin usein ne epävarmimmat tapaukset joutuvat tuollaisia asioita tuomaan esiin.
Jäädäänpä odottelemaan, tulemmeko tulevaisuudessa kuulemaan/lukemaan yksinkertaisesta tohtorinjärjestä.
 

Pekkis

Jäsen
@P.Sihvonen sta on tullut pahemman laatuinen mediahuoraaja Valavuoren ja kumppaneiden rinnalle.
Petteri Sihvonen
Ajatukset akateemisesta äidistä ovat täysin yhtenevät omien ajatusteni kanssa. Monissa palavereissa on tullut istuttua, ja juuri noinhan se menee. Eräs akateeminen äiti kyseli minulta harjoitusten aikana katsomossa, että onkohan se vaarallista, jos toi meidän kullannuppu tekisi näiden kolmen viikottaisen joukkuetreenin lisäksi omalla ajalla jotain. En muista mitä sanoin, mutta tuskin mitään järin kannustavaa. Kullannuppu oli juuri se liian kypsäksi keitetty makarooni, joka aina ensimmäisenä kyseli valmentajalta, että koska nämä treenit loppuu.

Petteri nyt kyllä yleistää nämä joukkueurheilun ongelmat koskemaan kaikkia lajeja. Toisaalta, eihän yksi ihminen voi kaikkien lajien toimintaa tuntea.
 
Viimeksi muokattu:

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ajatukset akateemisesta äidistä ovat täysin yhtenevät omien ajatusteni kanssa. Monissa palavereissa on tullut istuttua, ja juuri noinhan se menee. Eräs akateeminen äiti kyseli minulta harjoitusten aikana katsomossa, että onkohan se vaarallista, jos toi meidän kullannuppu tekisi näiden kolmen viikottaisen joukkuetreenin lisäksi omalla ajalla jotain. En muista mitä sanoin, mutta tuskin mitään järin kannustavaa. Kullannuppu oli juuri se liian kypsäksi keitetty makarooni, joka aina ensimmäisenä kyseli valmentajalta, että koska nämä treenit loppuu.

Petteri nyt kyllä yleistää nämä joukkueurheilun ongelmat koskemaan kaikkia lajeja. Toisaalta, eihän yksi ihminen voi kaikkien lajien toimintaa tuntea.
Käsittääkseni yksilöurheilussa valmentaja määrittelee toiminnan tason. Jos valmentaja haluaa valmentaa kaikki pelaa -tasolla liikuntasirkusta, se on hänen valintansa. Joukkueurheilussa joudutaan tekemään vähän enemmän kompromisseja. Yle Puheen iltapäivässä kaksi naistoimittajaa paketoi joukkueurheilun hienosti, jääkiekossa tehdään paljon oikein, koska menestystä tulee, jalkapallossa menestystä on mahdoton romahduttaa, koska sellaista ei ole ollutkaan.

@P.Sihvonen väitteet eivät kestä tarkempaa tarkastelua, se on tälläkin palstalla nähty. Ylen aamu-tv:ssa oli hyvä keskustelu aiheesta, kaikki lähtee lasten ja nuorten liikkumisen lisäämisestä iltapäiväkerhoissa ja peruskoulussa.
 

Pekkis

Jäsen
Yle Puheen iltapäivässä kaksi naistoimittajaa paketoi joukkueurheilun hienosti, jääkiekossa tehdään paljon oikein, koska menestystä tulee, jalkapallossa menestystä on mahdoton romahduttaa, koska sellaista ei ole ollutkaan.
Medialla on valtava voima ihmisten mielipiteiden muokkaajana. Isolle osalle kuulijoista tämäkin "paketointi" upposi ilman soraääniä. Oliko muuten salibandystä mitään juttua? Menestyslaji myöskin.

Kertoivatko nämä naistoimittajat omista taustoistaan urheilun parissa? Tuskin sentään muiden tekemien juttujen varassa näitä huikeita mielipiteitään jakoivat?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Medialla on valtava voima ihmisten mielipiteiden muokkaajana. Isolle osalle kuulijoista tämäkin "paketointi" upposi ilman soraääniä. Oliko muuten salibandystä mitään juttua? Menestyslaji myöskin.

Kertoivatko nämä naistoimittajat omista taustoistaan urheilun parissa? Tuskin sentään muiden tekemien juttujen varassa näitä huikeita mielipiteitään jakoivat?
Ohjelma ei käsitellyt urheilua, toimittajat vaan mainitsivat sivulauseessa @P.Sihvonen aiheuttamasta somekohusta ja totesivat yllä olevan totuuden.
 

Runtulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Totuus voi joukkueurheilussa olla hyvinkin tuo, mitä Petteri puhuu, mutta empiria ei anna tällä hetkellä mitään todisteita miehen väitteille. Joukkueurheilussa ollaan menestytty ja tehty kovia urheilijoita ihan mukavasti viime aikoina, kun taas yksilöurheilussa ollaan aivan paskoja. Ei voisi siis analyysi pahemmin pieleen mennä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kun tällaisia "totuuksia" heitellään puolustuskyvyttömien ihmisten silmille, niin olisi luullut perusteluiden tulleen myös kerrotuksi.
Toimittajat totesivat, että jääkiekossa tulee menestystä, joten jotain siellä tehdään oikein, eikä jalkapallon menestystä voi romuttaa, koska sellaista ei ole ollut. Eikö tämä ole totuus?

Ja @P.Sihvonen työskentelee samalla asemalla, eikä ole mitenkään puolustuskyvytön, vastatkoon toimittajien väitteisiin blogissaan tai ohjelmassaan.

On ikävää, että @P.Sihvonen on siirtynyt taistelemaan klikeistä huomiohuoraamiselta, Yle Puheella ansaittu maine huuhtoutuu viemäristä alas.
 

Pekkis

Jäsen
Toimittajat totesivat, että jääkiekossa tulee menestystä, joten jotain siellä tehdään oikein, eikä jalkapallon menestystä voi romuttaa, koska sellaista ei ole ollut. Eikö tämä ole totuus?
Olympialaisten maahockey-ottelua seuratessa virisi keskustelu siitä, että miksiköhän kyseinen laji on Suomessa niin kovin tuntematon. Maailmalla se ei sitä ole. Kansallisia lajiliittoja on 130 maassa, jääkiekossa niitä on 65 maassa ja salibandyssä 60 maassa. Jalkapallo taas on maailman suosituin urheilulaji. Tämä on totuus.

Mikä muuten ajoi sinut vaihtamaan sanan paljon sanaan jotain?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Olympialaisten maahockey-ottelua seuratessa virisi keskustelu siitä, että miksiköhän kyseinen laji on Suomessa niin kovin tuntematon. Maailmalla se ei sitä ole. Kansallisia lajiliittoja on 130 maassa, jääkiekossa niitä on 65 maassa ja salibandyssä 60 maassa. Jalkapallo taas on maailman suosituin urheilulaji. Tämä on totuus.

Mikä muuten ajoi sinut vaihtamaan sanan paljon sanaan jotain?
Jalkapallon menestys ei riipu kaikki pelaa -järjestelmästä, koska sitä menestystä ei ole ollut ennenkään. Eikö?

Tajunnanvirta aiheutti sanan vaihtumisen, saat valita itsellesi mieluisamman.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös