Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Askaisten Visa]

Petteri Sihvonen kirjoitti perättäisin sanoin korkeimmin mahdollisin ylävivahtein itselleen työhakemuksen maineikkaaseen blogiinsa. Kai sitä olisi voinut marssia suoraan toimistollekin tai lähetellä pelin tiimellyksessä Antti Pennaselle tekstareita?

 

[Askaisten Visa]

Petteri Sihvonen kehuu myös toisessa blogikirjoituksessaan ihan aiheesta Maarianhaminan tapaa toimia pitkäjänteisesti jalkapallon saralla. Toki myös myöntää, ettei ymmärrä paljon jalkapallosta.

Siksipä voisikin itse kukakin hämmästyä, kun tilastot kertovat IFK Mariehamnin pallonhallintaprosentin olleen liigan alhaisin.

Lisäksi joukkueen pisimmät maalipaikkaan johtaneet hyökkäykset kestivät keskimäärin 7 sekuntia ja syöttöjen määrä oli 2.
Esim. SJK:lla maalipaikkaan johtaneet syöttöketjut olivat keskimäärin 8 syötön mittaisia.

Ja kärjessä voitetuissa hyökkäysalueen pääpalloissa oli Maariaanhaminan kärkipari Orgill - Kangaskolkka. Kuulostaa hyvin englantilaiselta, pallo boksiin...pääpallon voitto...maalipaikka...tai maali.

Miten se menikään...peliväline on vallan väline? Vai koskeeko se jotain määrättyjä pallopelejä?

Maarianhaminan mesteruus on siis oikein voitettu, mutta silti väärin?

Mutta nohevia blogeja ovat silti.

 

[P.Sihvonen]

En löytänyt legendaarista Nuori Suomi -ketjua enää mistään. Niinpä tempaisen Coach Juha Malisen ytimeen osuvan haipakan Kaikki pelaa -systeemille tähän toiseen legendaariseen keskusteluketjuun. Linkki vie Suomen Kuvalehden sivulle.

”Minä en ole tämän Kaikki pelaa -systeemin kannalla lainkaan. Urheilu on mahtavaa elämään kasvattamista, jossa pitää noudattaa ja opettaa yhteiskunnan tietynlaista rehtiä järjestelmää nuorille. Mikä on oikeasti urheilua parempi asia opettamaan sitä, miten kestetään tappioita ja sitten noustaan niistä heikoista hetkistä”, Malinen sanoo.

Valmentaja Juha Malinen arvostelee maajoukkueen pelitapaa: ”Meidän pitää olla inhottava joukkue” - Suomenkuvalehti.fi

 

[Rannari]

En löytänyt legendaarista Nuori Suomi -ketjua enää mistään. Niinpä tempaisen Coach Juha Malisen ytimeen osuvan haipakan Kaikki pelaa -systeemille tähän toiseen legendaariseen keskusteluketjuun. Linkki vie Suomen Kuvalehden sivulle.

”Minä en ole tämän Kaikki pelaa -systeemin kannalla lainkaan. Urheilu on mahtavaa elämään kasvattamista, jossa pitää noudattaa ja opettaa yhteiskunnan tietynlaista rehtiä järjestelmää nuorille. Mikä on oikeasti urheilua parempi asia opettamaan sitä, miten kestetään tappioita ja sitten noustaan niistä heikoista hetkistä”, Malinen sanoo.

Valmentaja Juha Malinen arvostelee maajoukkueen pelitapaa: ”Meidän pitää olla inhottava joukkue” - Suomenkuvalehti.fi

Siellähän tuo on maajoukkueosion alla, kuten ennenkin. Sinne voisi siirtää tän P.Sihvosen viestin, niin menee oikeaan paikkaan.

 

[mjr]

En löytänyt legendaarista Nuori Suomi -ketjua enää mistään. Niinpä tempaisen Coach Juha Malisen ytimeen osuvan haipakan Kaikki pelaa -systeemille tähän toiseen legendaariseen keskusteluketjuun. Linkki vie Suomen Kuvalehden sivulle.

Voi taivahan luoja... Tarttetko tosiaan vielä lisää selkääsi? Ilmeisesti hidas klikkauspäivä menossa.

 

[msg]

Paikallisessa aviisissa eli Länsiväylässä nimimerkin @P.Sihvonen jatkuvan ja kritiikittömän nuoleskelun kohde Esa Sievinen, siis Esa Sievinen, yhdessä Antti Kasvion kanssa lähetti kaikkien lasten vanhemmille selkeän viestin:
Urheilun ei kuulu olla kivaa.
Tätähän on todistanut, myös Esa Sievisen, siis Esa Sievisen poika Jani, joka HS:n Kuukautisliitteessä kertoi uineensa uransa ensimmäiset vuodet isänsä pakottamana, siis Esa Sievisen pakottamana.

 

[Fordél]

Paikallisessa aviisissa eli Länsiväylässä nimimerkin @P.Sihvonen jatkuvan ja kritiikittömän nuoleskelun kohde Esa Sievinen, siis Esa Sievinen, yhdessä Antti Kasvion kanssa lähetti kaikkien lasten vanhemmille selkeän viestin:
Urheilun ei kuulu olla kivaa.
Tätähän on todistanut, myös Esa Sievisen, siis Esa Sievisen poika Jani, joka HS:n Kuukautisliitteessä kertoi uineensa uransa ensimmäiset vuodet isänsä pakottamana, siis Esa Sievisen pakottamana.

Mietitääs nyt hieman tätä lausuntoa. Tässä siis joku ulkoa päin haluaa määrittellä, millaista urheilukokemuksen pitää yksilöiden mielestä olla. Urheilun ei kuulu olla kivaa. Urheilusta täytyisi kait tämän näkemyksen tehdä mahdollisimman ikävää, jotta se tuottaisi mahdollisimman hyvää tulosta. Samalla voimme heittää romukoppaan niiden tuhansien huippu-urheilijoiden kokemukset, joiden kokemus on ollut täysin päinvastainen. Lapsuudessa ja nuoruudessa on urheiltu päivittäin tuntiakausia lähinnä vain yhdestä syystä: kun se on ollut niin kivaa.

Kaiken kaikkiaan ei jotenkin kuulosta kovin loogiselta lausunnolta.

 

[steepler]

No joo tuskin tuota ihan kirjaimellisesti kannattaa tulkita, mielestäni tarkoitetaan sitä että jos huipuille haluaa niin välttämättä koko ajan ei ole kivaa tai tavallaan oletusarvo ei voi olla se että on kivaa ja olettaa pääsevänsä huipulle. En usko että tässä ihan perusharrastamista tarkoitetaan.

 

[Fordél]

No joo tuskin tuota ihan kirjaimellisesti kannattaa tulkita, mielestäni tarkoitetaan sitä että jos huipuille haluaa niin välttämättä koko ajan ei ole kivaa tai tavallaan oletusarvo ei voi olla se että on kivaa ja olettaa pääsevänsä huipulle. En usko että tässä ihan perusharrastamista tarkoitetaan.

Mun mielestä oletusarvon kannattaisi nimenomaan olla se, että on kivaa. Sitten tulee hetkiä, jolloin ei ole kivaa, mutta ne ovat poikkeuksia. Ja silti tottakai jos joku haluaa vetää pakotettuna ja vittuuntuneena läpi lapsuuden ja nuoruuden urheiluharrastuksen niin se hänelle suotakoot. Silti miksikään yleiseksi ohjenuoraksi ja normitilaksi tällaisia ei pidä laukoa. Samoin kuin ei Sievisen, Agassin jne. perheen mallia, jossa isä pakottaa lapsen urheilemaan kohti huippua.

Toki kaikki em. varauksin, koska itse juttua en pääse lukemaan.

 

[msg]

Ihan verkosta löytyy:
”Urheilun ei kuulu olla kivaa” | Länsiväylä

 

[msg]

No joo tuskin tuota ihan kirjaimellisesti kannattaa tulkita, mielestäni tarkoitetaan sitä että jos huipuille haluaa niin välttämättä koko ajan ei ole kivaa tai tavallaan oletusarvo ei voi olla se että on kivaa ja olettaa pääsevänsä huipulle. En usko että tässä ihan perusharrastamista tarkoitetaan.

Sihvos-Sievisläisessä ajattelussa ei ole sijaa harrastamiselle. Sihvos-sievisläisessä maailmassa varmaankin noin 95 % urheiluseurojen alaikäisistä jäsenistä on aivan väärässä paikassa.

 

[Jupe]

Eihän tämä nyt mikään uusi asia ole, huipulle vaaditaan paljon harjoittelua joka ei ole "kivaa". Ainahan se on mennyt niin että 99% varmuudella laji mihin panostetaan löydetään oman mielenkiinnon avulla, toki vanhemmathan ne juniorit sinne treeneihin vie ja lajia on valitsemassa mutta siitä eteenpäin mitä tehdään treeneneissä on kiinni vain itsestään, riittääkö mielenkiinto, onko "kivaa".
Sanoisin että aluksi sen kuuluu olla juniorina mukavaa, löytää se palo siihen lajiin, löytää kipinä mistä harjoittelu saa lisää tuulta purjeisiin. Harrastus muuttuu totisemmaksi muutamien vuosien harjoittelun jälkeen kun perusteet on hallussa ja kuuluukin muuttua jos haluaa kehittyä seuraavalle tasolle, itselläni junnufutiksessa tämä muutos oli selkeä, siirtyminen isolle kentälle. Ei vain jaksanut panostaan siihen kovaan yksipuoliseen kuntorääkkiin vaikka pallolla oli edelleen kiva leikkiä.
Pidän itseäni monipuolisena harrastelijaurheilijana ja olen hemmetin tyytyväinen siihen mitä valintoja olen tehnyt, lajiharjoitusta saanut reilussa 30 vuodessa yli kymmeneen lajiin mutta en ole kilpailutasolle asti treenannut muuta kuin junnufutista ja voimailussa joskus tuntunut siltä ettei ole kivaa kun vedetään sarjat ja toistot äärimmilleen. Ja tämä teksti nimenomaan kannustimena kaikille nuorille liikkujille, itse olisin puutunut vain yhteen lajiin, nyt pelaan hyvällä harrastetasolla reilua viittä eri palloilulajia, vähän kamppailu-urheilua, ampumaurheilua, autourheilua, voimailua jne.

Pointti tässä se että mun tulkinnan mukaan se urheilu muuttuu ei kivaksi siinä vaiheessa kun panostus yhteen lajiin on valtava, vähintään 10 tuntia viikossa kun lasketaan oheisharjoitteet mukaan. Kuka on sitten tähän valmis, vaikea sanoa, yleensä sellainen jota koulu ei kiinnosta, tämä rankka yleistys on yksi fakta, niin monta tapausta lähipiirisssäkin. Paine on myös kova perheen puolelta jos vaihtoehtona opiskele kunnolla, taikka paljon perheen rahavaroja vievä huippu-urheilu joka ei välttämättä tuota yhtään mitään taloudellisesti/tulevaisuutta ajatellen. Vähiten kuitenkin ymmärrän sitä jos vanhemmat pakottavat lapsensa tähän "ei kivaan" rumbaan jo varhaisessa lapsen kehitysvaiheessa se on täysin väärä lähestymistapa urheiluun ja liikkumiseen.

_

 

[Fordél]

Ihan verkosta löytyy:
”Urheilun ei kuulu olla kivaa” | Länsiväylä

Kiitos. Jutun luettuanikin voi hyvin todeta, että ei tätä "Urheilun ei kuulu olla kivaa" pidä laukoa miksikään yleiseksi ohjenuoraksi. Toki eivät Sievinen ja Kasvio sitä välttämättä edes varsinaisesti tehneet vaan kyse on toimittajan nostosta.

 

[adolf]

Tuollainen otsikko saa enemmän klikkauksia kuin jos se olisi mennyt jotenkin tyyliin: "Monen ihmisen mielestä treenaamisen kuuluu olla kärsimystä, mutta on olemassa myös toisenlaista ajattelutapaa, jossa urheilija pystyy saamaan nautintoa kovastakin rääkistä. Ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä totuutta, vaan oikeita tapoja on monia erilaisia. Kyse on vain siitä että sinun kuuluu etsiä se sinulle itsellesi toimiva tapa. Löytää elämän ilon lähde".

 

[msg]

. Vähiten kuitenkin ymmärrän sitä jos vanhemmat pakottavat lapsensa tähän "ei kivaan" rumbaan jo varhaisessa lapsen kehitysvaiheessa se on täysin väärä lähestymistapa urheiluun ja liikkumiseen.

Minä ymmärrän vallan mainiosti vaikka toki en omien lasteni kohdalla voisi kuvitella moista tekeväni.
Jos otetaan esimerkiksi juuri uinti, jossa samassa altaassa polskii vaikkapa kiinalaisia tehotuotantouimareita, niin voidakseen olla samalla tasolla, pitää harjoitella samalla tasolla. ja tähän määrään ei varmaankaan pääse, jos mennään lapsen ehdoilla.

En nyt löydä KK-liitteen juttua, mutta muutama poiminta toiselta palstalta lainattuna:

Jani Sievinen:
Siitä alkoi minun ja siskoni Ninan uiminen. Olin nelivuotias ja Nina kuusi. Uiminen ei ollut lastenleikkiä vaikka olimme lapsia. Ensimmäinen vapaapäiväni oli 16-vuotiaana. Kuri oli jumalattoman tiukkaa kotona ja altaalla. Elämä meni kokonaan uinnin ehdoilla.

Jani Sievinen:
Jouluna oli yksi vapaapäivä uimisesta, jos aattoilta sattui olemaan sunnuntai.

Esa Sievinen:
Lähdimme koko ajan siitä, että Janista tulisi maailman paras uimari, ja tiesimme, kuinka paljon sen eteen täytyy tehdä töitä.

Esa Sievinen:
Kaikki oli yhden kortin varassa. Se oli minulle isänä vaikea valinta. Kun Jani ui Euroopan-ennätyksen 16-vuotiaana, tiesimme, että riski kannatti.

 

[adolf]

Andre Agassi ainakin valotti kirjassaan sitä vaiettua totuutta, jota moni huippu-urheilija kantaa sisällään. En voi tietää onko Sievisen tapauksessa kyse samasta asiasta, mutta on nämä "yksi vapaapäivä yli 10 vuodessa" jutut vähän tämmöisiä, että totanoinaan... vaikea tuosta on mitään sankarillisuutta löytää.

Ei sen metallipalasen saaminen jostain ohimenevästä tapahtumasta noin tärkeä asia ole.

 

[Fordél]

Minä ymmärrän vallan mainiosti vaikka toki en omien lasteni kohdalla voisi kuvitella moista tekeväni.
Jos otetaan esimerkiksi juuri uinti, jossa samassa altaassa polskii vaikkapa kiinalaisia tehotuotantouimareita, niin voidakseen olla samalla tasolla, pitää harjoitella samalla tasolla. ja tähän määrään ei varmaankaan pääse, jos mennään lapsen ehdoilla.

Varmasti tässäkään kysymyksessä ei ole vain mustaa ja valkoista. Sievisten ja Agassin tapaukset ovat ääriesimerkkejä ja vielä niistä ääriesimerkeistä, jotka ovat tuottaneet urheilullisesti tulosta (muilla mittareilla eihän se esim. Agassilla ihan putkeen mennyt). Aika harvoin kuulemme niistä vastaavista ääriesimerkeistä, joissa urheilullista tulosta ei ole tullut.

Ääriesimerkkien lisäksi on niitä harmaan sävyisiä tapauksia, joissa on yhdistynyt tavoitteellinen urheilu ja lapsen ehdoilla meneminen. Ovatko esim. Jenna Laukkasen tai Matti Mattsonin tarinat samanlaisia ääriesimerkkejä kuin Sievisen? Epäilen vaikka helkkaristi sielläkin on töitä paiskottu.

 

[Jupe]

Minä ymmärrän vallan mainiosti vaikka toki en omien lasteni kohdalla voisi kuvitella moista tekeväni.

Saivartelua, mutta joo kyllä minäkin ymmärrän että tälläisiä vanhempia on ja tuottaa varmasti tulosta kun synnytyslaitokselta heitetään suoraan jo altaaseen, onhan katsos vauvoilla jo se refleksi ja nehän kelluu. Mutta en laittaisi omia muksuja tuohon tilanteeseen, monissa tapauksissa lapsen rääkin voi laskea kidutukseksi.
Ja tämähän ei poissulje huippu-urheilu-uraa, jokunen aika sitten luin NHL-pelaajasta, en muista nimeä joka alkoi harjoittelemaan luistelua vasta 6-7 vuotiaana, muistaakseni huippuautourheilijoita on hypännyt rattiin paljon vanhempana. Kiinnittäisinkin enemmän huomiota urheilulliseen ilmapiiriin kotona, liikkumiseen leikin kautta lapsena, voin suositella esim GrIFK:n urheilukoulua, erittäin järkevää ja monipuolista urheilutoimintaa lapsille, mukavan kautta siihen että urheilu on hauskaa ja tätä useampi vuosi, sitten omasta kipinästä siinä 10 vuotiaana ja eteenpäin kiristetään treenitahtia jos laji on löytynyt ja hyvät perustat hallussa sekä on sitä lahjakkuutta, halua ja motivaatiota. Pakottamisen kautta on nähty liian monia surullisia tarinoita, google auttaa siinä, yksi kävi kääntymässä IFK:ssakin, epäilen ettei ole kovin iloinen omasta nuoruudestaan ja muutamista miljoonista mitä ehkä tienasi.

_

 

[Teikel]

http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/miten-juuse-saroksesta-tuli-juuse/172579

13-vuotiaana vakiintui maalivahdiksi. Kilpakumppanit olleet samaan aikaan 8 vuotta maalissa.
Aikas lähellä nyt maailmanhuippua nyt vai mitä?

 

[msg]

V Ovatko esim. Jenna Laukkasen tai Matti Mattsonin tarinat samanlaisia ääriesimerkkejä kuin Sievisen?

Enpä tiedä, mutta ketjun aihe ainakin tuntuu palvovan Esa Sievistä ja toistuvasti valtakunnallisessa radiossa vetoaa Esa Sieviseen jonkinlaisena kilpaurheilun kaikkitietävän ja kaikkivoivana auktoriteettina.

 

[Fordél]

Enpä tiedä, mutta ketjun aihe ainakin tuntuu palvovan Esa Sievistä ja toistuvasti valtakunnallisessa radiossa vetoaa Esa Sieviseen jonkinlaisena kilpaurheilun kaikkitietävän ja kaikkivoivana auktoriteettina.

Tottakai, koska Esa Sievisen ajatukset sopivat hänen omiin ajatuksiin ja motiiveihin. Niitä menestysvalmentajia, jotka ovat asiasta Sihvosen kanssa eri mieltä, ei sitten nostetakaan "Johtavan" toimesta samalla tavalla jalustalle.

 

[Barnes]

Ja tämähän ei poissulje huippu-urheilu-uraa, jokunen aika sitten luin NHL-pelaajasta, en muista nimeä joka alkoi harjoittelemaan luistelua vasta 6-7 vuotiaana, muistaakseni huippuautourheilijoita on hypännyt rattiin paljon vanhempana.

Boldaus oma.

Didier Auriol ainakin on tällainen tapaus. Auriol aloitti rallihommat vasta parikymppisenä (mitään aikaisempaa moottoriurheilutaustaa ei ollut) ja voitti sittemmin maailmanmestaruudenkin. Auriolin mukaan ajamista ei tarvitse aloittaa nuorena, vaan myöhemmälläkin iällä aloittanut pärjää, jos vain omaa talenttia.

 

[Fordél]

Sekin kannattaa ymmärtää, että urheilua on hyvin monenlaista. Siinä voi Sievinen, Sihvonen ja kumppanit käydä vaikka olympialajia edustaville lumilautailijoille, että urheilemisen ei tule olla kivaa ja kuunnella, millaista palautetta tulee. Tai sitten nämä nuoret leijonat, joiden lähestyminen urheilemiseen on pikkasen erilainen kuin ns. vanhan liiton miesten.

Ja kaikki tämä ei tarkoita, että pitäisi kitkeä pois kaikenlainen kilpailu. Ei tietenkään eikä tässäkään kohdin maailman tarvitse olla mustavalkoinen. Huipulle tähtäävien junnujen lisäksi täytyy olla myös mahdollisuudet harrastaa ilman, että täytyy vetää koko ajan verenmaku-suussa. Saimme taas tällä viikolla huolestuttavaa tutkimustietoa lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudesta. Osa tätä kysymystä on se, että osa lapsista ja nuorista tippuu tai tiputtautuu pois yhä nuorempana pois harrastuksista. Homma aloitetaan aikaisemmin, mutta myös dropout tapahtuu aikaisemmin. Tämä ei ole huippu-urheilunkaan etu.

 

[Askaisten Visa]

Tulipa tuossa eräs pelitapajuttu mieleen, kun muistelee Petteri Sihvosen analyysia John Tortorellasta valmentajana.
Jos Tortorella on niin huono valmentaja kuin Petteri Sihvonen analysoi, miten ihmeessä Columbus on päästänyt tällä kaudella tähän mennessä vähiten maaleja ja hävinnyt vähiten otteluita?
Ai niin, siellähän on se Jarmo Kekäläinenkin ollut pilaamassa kokonaisuutta.

Olisiko se edes joskus siitä kiinni, että valmentaja valitsee pelitavan pelaajien vahvuuksien mukaan?

Kuten tapa, jolla IFK Mariehamn voitti Veikkausliigan tällä kaudella. Heikoimmalla pallonhallintaprosentilla ja lyhyimmillä mahdollisilla syöttöketjuilla. Väärin voitettu, sanon minä nohevasti korkeimmin ylävivahtein perättäisin sanoin kaikin luettavissa olevin mokomin.

En odota kumpaankaan ihmettelyyni reagointia viestiketjun nimimerkiltä, mutta muilta pelivälineen hallinnasta kiinnostuneilta ilomielin.

 

[Kirjoittelija]

Sekin kannattaa ymmärtää, että urheilua on hyvin monenlaista. Siinä voi Sievinen, Sihvonen ja kumppanit käydä vaikka olympialajia edustaville lumilautailijoille, että urheilemisen ei tule olla kivaa ja kuunnella, millaista palautetta tulee. Tai sitten nämä nuoret leijonat, joiden lähestyminen urheilemiseen on pikkasen erilainen kuin ns. vanhan liiton miesten.

Jääkiekon kaltainen mukaurheilu on vähän huono verrokki uinnin kaltaiselle raa'alle lajille.