Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 748 431
  • 12 897

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
V Ovatko esim. Jenna Laukkasen tai Matti Mattsonin tarinat samanlaisia ääriesimerkkejä kuin Sievisen?

Enpä tiedä, mutta ketjun aihe ainakin tuntuu palvovan Esa Sievistä ja toistuvasti valtakunnallisessa radiossa vetoaa Esa Sieviseen jonkinlaisena kilpaurheilun kaikkitietävän ja kaikkivoivana auktoriteettina.
 

Fordél

Jäsen
Enpä tiedä, mutta ketjun aihe ainakin tuntuu palvovan Esa Sievistä ja toistuvasti valtakunnallisessa radiossa vetoaa Esa Sieviseen jonkinlaisena kilpaurheilun kaikkitietävän ja kaikkivoivana auktoriteettina.

Tottakai, koska Esa Sievisen ajatukset sopivat hänen omiin ajatuksiin ja motiiveihin. Niitä menestysvalmentajia, jotka ovat asiasta Sihvosen kanssa eri mieltä, ei sitten nostetakaan "Johtavan" toimesta samalla tavalla jalustalle.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Ja tämähän ei poissulje huippu-urheilu-uraa, jokunen aika sitten luin NHL-pelaajasta, en muista nimeä joka alkoi harjoittelemaan luistelua vasta 6-7 vuotiaana, muistaakseni huippuautourheilijoita on hypännyt rattiin paljon vanhempana.
Boldaus oma.

Didier Auriol ainakin on tällainen tapaus. Auriol aloitti rallihommat vasta parikymppisenä (mitään aikaisempaa moottoriurheilutaustaa ei ollut) ja voitti sittemmin maailmanmestaruudenkin. Auriolin mukaan ajamista ei tarvitse aloittaa nuorena, vaan myöhemmälläkin iällä aloittanut pärjää, jos vain omaa talenttia.
 

Fordél

Jäsen
Sekin kannattaa ymmärtää, että urheilua on hyvin monenlaista. Siinä voi Sievinen, Sihvonen ja kumppanit käydä vaikka olympialajia edustaville lumilautailijoille, että urheilemisen ei tule olla kivaa ja kuunnella, millaista palautetta tulee. Tai sitten nämä nuoret leijonat, joiden lähestyminen urheilemiseen on pikkasen erilainen kuin ns. vanhan liiton miesten.

Ja kaikki tämä ei tarkoita, että pitäisi kitkeä pois kaikenlainen kilpailu. Ei tietenkään eikä tässäkään kohdin maailman tarvitse olla mustavalkoinen. Huipulle tähtäävien junnujen lisäksi täytyy olla myös mahdollisuudet harrastaa ilman, että täytyy vetää koko ajan verenmaku-suussa. Saimme taas tällä viikolla huolestuttavaa tutkimustietoa lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudesta. Osa tätä kysymystä on se, että osa lapsista ja nuorista tippuu tai tiputtautuu pois yhä nuorempana pois harrastuksista. Homma aloitetaan aikaisemmin, mutta myös dropout tapahtuu aikaisemmin. Tämä ei ole huippu-urheilunkaan etu.
 
Tulipa tuossa eräs pelitapajuttu mieleen, kun muistelee Petteri Sihvosen analyysia John Tortorellasta valmentajana.
Jos Tortorella on niin huono valmentaja kuin Petteri Sihvonen analysoi, miten ihmeessä Columbus on päästänyt tällä kaudella tähän mennessä vähiten maaleja ja hävinnyt vähiten otteluita?
Ai niin, siellähän on se Jarmo Kekäläinenkin ollut pilaamassa kokonaisuutta.

Olisiko se edes joskus siitä kiinni, että valmentaja valitsee pelitavan pelaajien vahvuuksien mukaan?

Kuten tapa, jolla IFK Mariehamn voitti Veikkausliigan tällä kaudella. Heikoimmalla pallonhallintaprosentilla ja lyhyimmillä mahdollisilla syöttöketjuilla. Väärin voitettu, sanon minä nohevasti korkeimmin ylävivahtein perättäisin sanoin kaikin luettavissa olevin mokomin.

En odota kumpaankaan ihmettelyyni reagointia viestiketjun nimimerkiltä, mutta muilta pelivälineen hallinnasta kiinnostuneilta ilomielin.
 
Sekin kannattaa ymmärtää, että urheilua on hyvin monenlaista. Siinä voi Sievinen, Sihvonen ja kumppanit käydä vaikka olympialajia edustaville lumilautailijoille, että urheilemisen ei tule olla kivaa ja kuunnella, millaista palautetta tulee. Tai sitten nämä nuoret leijonat, joiden lähestyminen urheilemiseen on pikkasen erilainen kuin ns. vanhan liiton miesten.

Jääkiekon kaltainen mukaurheilu on vähän huono verrokki uinnin kaltaiselle raa'alle lajille.
 

Fordél

Jäsen
Jääkiekon kaltainen mukaurheilu on vähän huono verrokki uinnin kaltaiselle raa'alle lajille.

Edelleen, urheilua on hyvin monenlaista. Toiset lajit vaativat raakaa kuntoa, voimaa ja kestävyyttä. Toisissa näitä ei tarvita virittää aivan äärimmilleen, koska tarvitaan peliälyä, silmän, mailan ja pelivälineen koordinaatiota jne. Voit hyvin arvottaa tällaiset lajit muka-urheiluksi, mutta mun mielestä huipulla kovaa urheilua kaikki.
 
Jääkiekon kaltainen mukaurheilu on vähän huono verrokki uinnin kaltaiselle raa'alle lajille.

Kannattaa tutustua esim. Rasmus Ristolaisen ja muiden suomalaisten nuorten NHL- pelaajien harjoitteluun Hannu Rautalan johdolla. Toki selväähän on, että uinnin/tenniksen/jonkun pitkäkestoisen kestävyysurheilun huipulle pääseminen ja siellä pysyminen vaatii erilaista harjoittelua.

Toki, onhan siellä Hakametsän toisessa päädyssä harrastettu mukaurheilua vuodesta 1985, jos huumori sallitaan vakavassa asiassa.
 
Tulipa tuossa eräs pelitapajuttu mieleen, kun muistelee Petteri Sihvosen analyysia John Tortorellasta valmentajana.
Jos Tortorella on niin huono valmentaja kuin Petteri Sihvonen analysoi, miten ihmeessä Columbus on päästänyt tällä kaudella tähän mennessä vähiten maaleja ja hävinnyt vähiten otteluita?
Ai niin, siellähän on se Jarmo Kekäläinenkin ollut pilaamassa kokonaisuutta.

Olisiko se edes joskus siitä kiinni, että valmentaja valitsee pelitavan pelaajien vahvuuksien mukaan?

Niin, Columbus on voittanut eniten pelejä, päästänyt vähiten maaleja ja tehnyt itse 3. eniten maaleja. Ja lisäksi pelannut vähiten otteluja, joten voittosarake ja tehtyjen maalien saldo tuosta vielä nousee. Ja tuo kaikki surkealla valmentajalla ja keskinkertaisilla pelaajilla ja keskinkertaisella GM:llä. Hieno laji tämä jääkiekko.
 

Fordél

Jäsen
Olisiko se edes joskus siitä kiinni, että valmentaja valitsee pelitavan pelaajien vahvuuksien mukaan?

Pelaajilla ei ole pelissä kuin toteuttajan rooli. Ratkaisut tapahtuvat pelitapojen ja valmentajien välillä. Koska vain pelitapa-asioita voidaan analysoita, vain ne voivat ratkaista pelejä. Pelitavat voidaan jopa laittaa paremmuusjärjestykseen, ja esimerkiksi viivelähtöjen optimaalinen määrä voidaan määritellä. Ykkösenä on tottakai ns. Meidän peli, joihin kaikkia muita pelitapoja suhteutetaan. Näissä asioissa viisaus asuu todellakin vain Suomessa.

Eiku....
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Tulipa tuossa eräs pelitapajuttu mieleen, kun muistelee Petteri Sihvosen analyysia John Tortorellasta valmentajana.
Jos Tortorella on niin huono valmentaja kuin Petteri Sihvonen analysoi, miten ihmeessä Columbus on päästänyt tällä kaudella tähän mennessä vähiten maaleja ja hävinnyt vähiten otteluita?
Ai niin, siellähän on se Jarmo Kekäläinenkin ollut pilaamassa kokonaisuutta.
Nää on näitä. Crosbykaan ei kuulemma olisi edes EHT-tasolla kovinkaan kummoinen pelaaja:

Olympialaisissa 13 ottelua tehoin 5+5, World Cupissa kuusi ottelua tehoin 3+7 ja MM-kisoissa 18 ottelua tehoin 12+15. Siinä Crosbyn tilastot kansainvälisiltä kentiltä, eiköhän näillä tilastoilla pärjättäisi EHT:lläkin.
 
Olisiko se edes joskus siitä kiinni, että valmentaja valitsee pelitavan pelaajien vahvuuksien mukaan?

Kuten tapa, jolla IFK Mariehamn voitti Veikkausliigan tällä kaudella. Heikoimmalla pallonhallintaprosentilla ja lyhyimmillä mahdollisilla syöttöketjuilla. Väärin voitettu, sanon minä nohevasti korkeimmin ylävivahtein perättäisin sanoin kaikin luettavissa olevin mokomin.

En odota kumpaankaan ihmettelyyni reagointia viestiketjun nimimerkiltä, mutta muilta pelivälineen hallinnasta kiinnostuneilta ilomielin.

Heh, lainaan itseäni. Jospa jotkut koutsit ovatkin niin ovelia, että valitsevat pelaajat ja pelitavan sen perusteella millainen tuuri pelaajilla on aiemmin urallaan ollut.

Näin siksi, että Davis Sally ja Chris Andesson teoksessaan "Numeropeli" ovat laskeneet sattuman ja tuurin osuudeksi voiton suhteen esim. jalkapallopelissä 50%.

Pelikirjalle/pelitavalle jäänee luonnollisesti loput 50%? Mutta onko tämä prosentti molemmille sama?
Mystistä kaikin koettavissa olevin mokomin.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
.Näin siksi, että Davis Sally ja Chris Andesson teoksessaan "Numeropeli" ovat laskeneet sattuman ja tuurin osuudeksi voiton suhteen esim. jalkapallopelissä 50%. Pelikirjalle/pelitavalle jäänee luonnollisesti loput 50%? Mutta onko tämä prosentti molemmille sama?

Sattuman osuus on korkea, mutta se tarkoittaa kirjoittajien mukaan sitä, että vaikkapa Real Madrid saa esimerkiksi 20 sattumapaikasta 18 paikkaa, kun vastassa on joku La Ligan heikoimmista, jolle jää ne 2 sattumapaikkaa tehdä maali. Niinpä voimasuhteet eivät sinällään muutu ja hyvä materiaali & pelitapa lyö ne heikoimmat.
 
Sattuman osuus on korkea, mutta se tarkoittaa kirjoittajien mukaan sitä, että vaikkapa Real Madrid saa esimerkiksi 20 sattumapaikasta 18 paikkaa, kun vastassa on joku La Ligan heikoimmista, jolle jää ne 2 sattumapaikkaa tehdä maali. Niinpä voimasuhteet eivät sinällään muutu ja hyvä materiaali & pelitapa lyö ne heikoimmat.

Juu, toki pointti on ymmärretty, mutta jos heikompi joukkue käyttää kahdesta sattumapaikastaan molemmat, Real vain yhden ja tulos määräytyy sen perusteella.

Mutta kuten tuolla aiemmin aprikoin, Maarianhaminan jalkapallomestaruus kumoaa kaikki pallonhallintaan, miksei materiaaliinkin liittyvät analyysit kertaheitolla. Ainakin tilastojen perusteella. Sattumallako sitten? ;)
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Mutta kuten tuolla aiemmin aprikoin, Maarianhaminan jalkapallomestaruus kumoaa kaikki pallonhallintaan, miksei materiaaliinkin liittyvät analyysit kertaheitolla. Ainakin tilastojen perusteella. Sattumallako sitten? ;)

Itse kommentoisin tuohon, kun opetan kuitenkin itse pelaamista pallonhallinnan kautta, että huipulla tapa pelata pitäisi aina muokata pelaajamateriaalin ja sen vahvuuksien mukaan. Tällä tarkoitan siis varsinkin MIFK:n tapaista joukkuetta, jolla ei ole ehkä liigan paras materiaali, mutta kuitenkin tietyt edut(Ruotsin puolelta voivat saada "helposti" VL-tasolle erinomaisiakin vahvistuksia). Täten joukkueella oli nytkin pari erinomaista ulkomaalaista vahvistusta, jotka sopivat tiettyyn pelityyliin.

En niin tarkasti MIFK:a tunne, että ovatko hankinnat tehty pelitavan takia vai pelitapaa muokattu hankintojen takia, mutta täysin selvää että jos joukkueella on Dever Orgillin tapainen linjan taakse juoksija, niin pelitapaa kannattaa muokata varmasti sen mukaan vähän. Tässä tapauksessa siis niin että syöttöketjut voivat olla lyhyitä, mutta hyvin selkeitä ja sovittuja. Tällöin MIFK:n tavoite onkin antaa pallonhallinta vastustajalle ja hyökätä vastaan todella selvällä sapluunalla. Samoin erikoistilanteisiin joukkue, ainakin näkemissä otteluissa, oli panostanut paljon.

Eli kyllä hyvä valmentaja pystyy muokkaamaan peliä sen mukaan millaisia pelaajia on käytössä. Täysin absurdia ajatella, että vaikkapa joku Jan Koller ei olisi aikanaan aiheuttanut sitä että hänen joukkueensa muokkaisi pelitapaa hänen vahvuuksien mukaan. Jos on tuollainen pelaaja, niin tottakai pelitapaa pitää muokata.

Sitten mitä tulee pallonhallintaan ja sen opettamiseen, niin koen sen tärkeyden juniori- /nuorisovaiheessa, jotta pelaajat oppivat hallitsemaan pelin eri vaiheita, paineen allakin, mahdollisimman hyvin. Itse kuitenkin pelkän pallonhallinnan lisäksi koen tärkeäksi opettaa jo pienestä pitäen, että pelissä pitää pystyä havainnoimaan kokoajan muuttuvia tilanteita. Tässä A.Madrid oli äärettömän hyvä esimerkki muutama vuosi sitten ja on muovannut monen muun jalkapallojoukkueen pelaamista, vaikka sitä ei ole ehkä huomioitu riittävästi.

A. Madridin pelissä moni näki vain erinomaisen organisoidun puolustuksen ja vastahyökkäykset, mutta kuitenkin heillä oli sekä puolustuksessa että hyökätessä useampi eri vaihtoehto miten lähestyä peliä riippuen tilanteista. Atletico pystyi puolustettaessa erinomaisesti välittömästi prässäämään pallon pois, kun se oli mahdollista, mutta heti kun tunnistettiin että se ei ole, niin joukkue organisoitui todella nopeasti tiiviiseen muotoon. Samoin hyökätessä joukkueen saatua riiston hyökkäsi se erinomaisesti ja nopeasti vastaan, kun oli sen paikka. Kuitenkin kun paikkaa ei ollut, niin joukkue pystyi pidempään pallonhallintaan, jonka aikana taas odotettiin sitä hetkeä kun vastustaja antaisi mahdollisuuden hyökätä(esim. tyhjä tila painottoman puolen laidalla mihin hyökätä). Tästä erinomaisena esimerkkinä esim. A.Madrid-Barcelona pelit loppukaudesta tuona Madridin mestaruus vuonna.

Tässä siis valmentajan opettaminen ja pelaajien havainnointi sekä ymmärys pelistä ovat keskeisiä asioita. Pelaajien pitäisi pystyä havainnoimaan sekä vastustajan että omien pelaajien pelaamisesta missä tilanteessa valita mikäkin ratkaisu. Tämä tuntuu toki "itsestään selvyydeltä", mutta esim. Suomessa olemme jalkapallossa ja varmasti jossain määrin myös jääkiekossakin tässä huippumaita jäljessä. Toki on piristäviä poikkeuksia kuten joku Barkov, joka on aivan erinomainen tässä.

Tiivistettynä tuohon pallonhallintaan vielä. Mitä paremmin ymmärrämme sen tavoitteet ja hetket milloin pitää pelivälinettä ns. varmasti itsellä, milloin taas ottaa riskejä(hallittuja useimmiten), niin sitä paremmin pystymme pelaamaan eri tavalla erilaisissa tilanteissa. Ja jos mietitään jääkiekko viitekehyksessä niin jos joukkueella on esim. joku todella nopea PavelBure laiturina, niin näkisin että pelitapaa voisi muokata, ainakin tuossa ketjussa, hyödyntämään tuollaista pelaajaa. Tämä tarkoittaisi että tuon ketjun aikana voitaisiin pelata paljon suoraviivaisemmin kuin ehkä muiden ketjujen aikana. Pallon(pelivälineen) hallinta on siis vain yksi väline, ei mikään itseisarvo tai pakkomielle. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Ymmärrys siitä miksi, miten ja milloin tärkeämpää.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Aikoinaan Sihvonen implementoi yleisön kiekkokieleen sanan 'pelikirja' ja siihen liittyviä asioita. Nykyään meno näyttäytyy valitettavasti katkeruuden tienä, nykyistä antia tuntuvat olevan lähinnä "pöllöpäät" sekä "Tiku ja Taku". Keskittyisi puhumaan pelistä, eikä siitä, etteivät muut puhuisi (vain koska muutama väsynyt ei).
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Aikoinaan Sihvonen implementoi yleisön kiekkokieleen sanan 'pelikirja' ja siihen liittyviä asioita. Nykyään meno näyttäytyy valitettavasti katkeruuden tienä, nykyistä antia tuntuvat olevan lähinnä "pöllöpäät" sekä "Tiku ja Taku". Keskittyisi puhumaan pelistä, eikä siitä, etteivät muut puhuisi (vain koska muutama väsynyt ei).

Vaikka olenkin nykyään jo eräänlainen väistyvä uros, kyllä kynästäni pari kertaa kuussa vielä jonkinlaista analyysiäkin pukkaa, kuten tässä ohessa esimerkkinä pohdintaa KalPan nykyisestä pelitavasta, Ampiaisjääkiekosta:

Petteri Sihvonen
 
Pelaajat pelaa ja tuomarit viheltää.

Valitettavasti kukaan ei ole vielä täyttänyt eikä ole täyttämässä väistyvän uroksen saappaita pelin suomenkielisenä sanoittajana suurelle yleisölle. (Toki lajin sisällä valmentajat ovat tehneet työtä jo pitkään). Pelin ymmärtämisessä me katsojat olemme kuin esihistorialliset ihmiset jotka yrittävät ymmärtää taivaankappaleita paljain silmin, ja Sihvonen on yksi ensimmäisistä suurista oraakkeleista joka rakensi taktiselle mittelölle kielellisen viitekehyksen, eräänlaisen Stonehengen, muutaman hassun kiinnekohdan kyhäelmän, jolla tätä taivasta tulkita.

Eräänäkin päivänä tuossa harmittelin, kun ei ole olemassa termiä jolla Tuokkolan KooKoon tämänhetkistä hyökkäyspelaamisen organisointia voisi kutsua. Siinä on elementtejä meidän pelistä, nopeasta kiekkokontrollilätkästä ja speed hockeysta. Mutta ei ole mitään noista.

Tuskin esim. Italiassa tai Espanjassa on vastaavaa ongelmaa jalkapallon suhteen, tai ainakin haluan urheiluromanttisesti uskoa, että siellä on kaukoputket ja tähtikartat kun meillä on Johtavan Stonehenge.
 
Viimeksi muokattu:

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Suomessa tuntuu olevan näitä ns. "pollopaita", jotka korostavat yksilöjä aivan mahdottomasti unohtaen pelikirjan lähes kokonaan. Kyllähän yksilöillä on tottakai väliä, mutta kyllä hyvä pelikirja on kaiken a ja o. Empä itse keksi esim. koripallon osalta ketään, joka vähättelis pelikirjan merkitystä koripallossa. Jääkiekossa on taas näitä kaikenmaailman Tikuja ja Takuja sekä muita pollopaita, joiden mielestä viihdyttävyys on kaiken a ja o. Kaikki taktinen pelaaminen on niin kovin "tylsää" ja mitä lie. Esim. Susijengillä on 50 eri hyökkäyskuviota, miten hyökätä. Tämäkin on varmaan näitten hovitoimittajien mielestä aivan kauheaa. Jokainen joukkuepallopeli perustuu siiheen, että koko joukkue pelaa yhdessä hyvin, hyvällä pelitavalla. Pelkällä yksilötaidoilla ei tehdä mitään loppupeleissä, jos siis otetaan otteluita saman sarjatason sisältä.
 
Suomessa tuntuu olevan näitä ns. "pollopaita", jotka korostavat yksilöjä aivan mahdottomasti unohtaen pelikirjan lähes kokonaan. Kyllähän yksilöillä on tottakai väliä, mutta kyllä hyvä pelikirja on kaiken a ja o. Empä itse keksi esim. koripallon osalta ketään, joka vähättelis pelikirjan merkitystä koripallossa. Jääkiekossa on taas näitä kaikenmaailman Tikuja ja Takuja sekä muita pollopaita, joiden mielestä viihdyttävyys on kaiken a ja o. Kaikki taktinen pelaaminen on niin kovin "tylsää" ja mitä lie. Esim. Susijengillä on 50 eri hyökkäyskuviota, miten hyökätä. Tämäkin on varmaan näitten hovitoimittajien mielestä aivan kauheaa. Jokainen joukkuepallopeli perustuu siiheen, että koko joukkue pelaa yhdessä hyvin, hyvällä pelitavalla. Pelkällä yksilötaidoilla ei tehdä mitään loppupeleissä, jos siis otetaan otteluita saman sarjatason sisältä.

Koripalloa, käsipalloa, lentopalloa tai vaikkapa jefua on turha vertailla jääkiekkoon taktisilla hyökkäyskuvioilla.
Siis lajeja, joissa on hyökkäyksessä aika- tai vaikkapa kosketusraja. Futis lienee helpoin vertailtava, mutta kuitenkin hyvin kaukainen.
En nyt laske jääpalloa, maahockeyta tai sählyä mukaan.

Jokainen ymmärtää, että onnistumiseen tarvitaan pelikirjaa tai - tapaa noudattavat pelaaja, paljon tukevia harjoitteita ja osaavan koutsin.

Briljantillakaan pelikirjalla ei voiteta Liverpoolia, jos se osallistuisi Suomen Cupin 1. kierrokselle.

Jollei sitten käy säkä tai sattuma, kuten Suomen tasurissa Espanjaa vastaan silloin joskus. Tarkoitan, että Suomella kävi säkä, koska Espanja lähti vähän matadorinviitta auki peliin. Mitään Suomen iloiselta taktiikalta pois ottamatta.
 
Suomessa tuntuu olevan näitä ns. "pollopaita", jotka korostavat yksilöjä aivan mahdottomasti unohtaen pelikirjan lähes kokonaan. Kyllähän yksilöillä on tottakai väliä, mutta kyllä hyvä pelikirja on kaiken a ja o. Empä itse keksi esim. koripallon osalta ketään, joka vähättelis pelikirjan merkitystä koripallossa. Jääkiekossa on taas näitä kaikenmaailman Tikuja ja Takuja sekä muita pollopaita, joiden mielestä viihdyttävyys on kaiken a ja o.

Nyt voin puhua ihan puuta heinää kun kyseessä on laji mitä en seuraa juuri lainkaan mutta eikö NBA:ssa ole aika kova tähtikultti? Ja tähtikultti on tietysti seurausta siitä että viihdyttävyys on kaiken a ja o.
 

Wiltord

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Koripallo on tosiaan huono esimerkki kun yksilöillä on varsinkin NBA:ssa aivan valtava merkitys.

Kun katsotaan vaikkapa Oklahoman pelaamista, niin ilman Westbrookia joukkue olisi aivan lännen heikoimpia, nyt painaa kuudentena.

Joukkueesta avausviisikko pelaa suuret minuutit ja pari penkkimiestä antaa lepoaikaa. Avainpelaaja saattaa pelata 48 minuutista 40 minuuttia. Jääkiekossa pelkästään kentällä käy kolme kertaa enemmän porukkaa niin lienee selkeää kuinka dramaattisesti suurempi merkitys yksilöillä on.

Tietenkin pelisysteemillä on merkitystä, esim Popovich repii joukkueestaan kaiken mahdollisen irti. Mutta niin vain parempien yksilöiden jengi lähes aina NBA:ssa voittaa.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Koripallossa hyvällä joukkuepelillä voi kuroa eroa, mutta siihen on syynsä että USA voittaa lähes aina pelatessaan. Eikä syy ole että heillä olisi paras joukkuepeli. Kuitenkin suurin osa maajoukkueista on sellaisia että pelaajat voivat pelata vuosiakin yhdessä. USA:n joukkue taas kasataan suunnilleen muutama viikko ennen kisoja. Koriksessa muutenkin 1vs1 merkitys on valtavan iso, koska 1vs1 tilanteita pystytään eristämään ja yv-tilanteita hyödyntämään käytännössä "aina", koska "aina" on ns. maalipaikka(eli korin paikka). Toki aluettakin voi puolustaa, mutta silti se antaa mahdollisuuden ihan eri tavalla kuin vaikkapa jääkiekossa siihen "maalintekoon".

Toki Suomi pärjää koripallossa paremmin kuin mitä materiaali antaisi odottaa, mutta silti Suomi ei koskaan voittaisi USA:ta. Tämä vaikka USA pelaisi ilman mitään sovittuja kuvioita tai pelikirjoja. Siis jos USA:lla olisi edes suht. hyvä NBA-pelaajien ryhmä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös