Sihvosella on erittäin vankka titämys viivelähdöistä, ja pelin virtauksen kontrolloimisesta. Ongelmana ehkä on se, että tuo on hyvin yksipuolista palauttelun ihannoimista. Tosiaan jossain taka vuosien Urheilulehden MM-jutussa hän ihan laski lähtöjä prosenttien muodossa, ja kertoi vakavalla naamalla, että nyt Suomi pelaa hyvin kun lähdöistä suurin osa oli viivelähtöjä. Itse laskisin ennemmin hyviä lähtöjä yleisesti, enkä pitäisi viivelähöjen määrää kriteerinä hyvälle pelaamiselle.
Tämä Meidän Peli, jota Sihvonen viljelee esimerkkinään on juuri sitä, että valitaan lähtötapa oikein kuhunkin tilanteeseen. Sihvonen katsoo asiaa viivelähtöjen kannalta, ja samalla tapaa joku enemmän nopeampien lähtöjen kannalla oleva asiantuntija voisi puhua, ettei nopeita lähtöjä ole riittävästi. Meidän peli käsitteenä on hyvin moniuloitteinen tapa pelata, josta saadaan varmasti hyvin erinäköisiä variaatioita miten sen eri ihmiset näkevät. Sihvonen näkee että viivelähtöjen määrä on se, joka määrittää hyvin pelaamisen, joku näkee että myös nopeamilla lähdöillä on suuri merkitys.
Sihvonen on aivan varmasti oikeassa siinä, että etenkin fyysisesti heikommalla materiaalilla kiekon kontrollissa pitäminen on avain menestykseen, mutta rajansa tälläkin. Tulevaisuudessa etenkin Suomella alkaa olla materiaalia, joka palvelee nopeampaa pelaamista, isoja taitavia hyökkääjiä jotka pääsevät elementtiinsä nopeammilla lähdöillä. Siinä Sihvonen on mielestäni väärässä, kun moittii tätä Suomen u20 maajoukkueen uutta nopeampaa linjaa, koska siellä on materiaali kassassa joka juuri hyötyy nopeammista lähdöistä. Myös Suomella tulee tuleviin arvokisoihin monesti olemaan materiaalia pelata nopeampaa peliä isomman ja fyysisti vahvemman joukkueen muodossa, niin tämä Suomen pelitapa on syytäkin päivittää heti jo tässä u20 vaiheessa.
