Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Cobol]

Tämä ei pidä paikkaansa, Sihvonen lähestyy jääkiekkoa Sihvosen ehdoilla.

Varmaan näinkin, mutta itse en seuraa jotain valevuoren tms turhakkeiden vs sihvonen juttuja ja olen monta kertaa - siis vuosia - todennut, että ei kannata lukea Sihvosen henkilöjuttuja tms vaan ainoastaan kirjoitukset joissa käsitellään jääkiekkoa ja käydään käsiksi(!) pelaamiseen. Näin olen tehnyt ja yksikään journalisti/blogisti tms ei pääse lähellekään subtanssin suhteen. Ja substanssistahan oli kysymys.

Vaikka ei tähän kuulu ja toisaalta vähän kuuluu, Sami Hoffren on nousemassa omassa rankingissani. On tehnyt muutama laajan ja sisällöltään erinomaisen jutun viime vuosina ja tekee nyt hyvää jälkeä tälläkin kaudella. Monille tuttu Jatkoajassakin...

Ja kyllä nuoremmasta polvesta on nousemassa muitakin jo aika hyviä kuin Sami. Valtikka tulee vaihtumaan!

 

[Artturenos]

Voin kompata yllä olevaa Sihvosen osalta. Sihvonen on mitä asiantuntevin toimittaja omalla sarallaan, ja onkin sääli että on niin oman kantansa vanki, jonka takia on kovin mustavalkoinen. Itse luen erittäin paljon Sihvosen juttuja, kun vain muistaa pitää "Sihvoslasit" suodattamassa pahimmat vahvat mielipiteet pois.

Asia ei voi mennä niin, että pelaajat ovat valmentajan nappuloita. Valmentajan pitää luoda pelitapa jota pelaaja pystyy käyttämään tukena ja aseenaan. Kuitenkin pelaajat sitä peliä pelaa, ja jokainen parhaiten pelaa sillä omalla tyylillään joka tulee selkärangasta. NHL:ssä valmentaminen on hyökkäys pelaamisen suhteen hyvin pelaaja vetoista. Lyödään kenttä kasaan ja hyökkäys pelaamisen suhteen annetaan pelaajille ohjeet, että pelaa omaa peliäsi. Pelaaminen sitten näyttää hyvin paljon sen kaltaiselta mitkä pelaajat kentällä on, ja valmmennus ei kovin paljoa pakota pelaamaan pelaajaa oman identiteetin vastaisesti.

Oikeastaan karkeasti kiekkokontrolli elementin pelaamisessa kustakin joukkueesta voi laskea siitä kuinka paljon siellä on Eurooppalaisia pelaajia, jotka luonnostaan pelaavat kontrolloivampaa peliä mitä perus Kanada ja USA pelaajat. Kontrolliakaan ei ole elementtinä varsinaisesti siis pakotettu mihinkään, vaan sen elmentin tuleminen NHL:ssä on minun näkemyksen mukaan tullut Eurooppalaisten pelaajien mukana. Detroit ja Chicago ovat ehkä ne parhaat esimerkit jotka käyttävät paljon myöskin kontrolli elementtiä pelaamisessaan, ja jokainen voi käydä katsomassa rosterit, kuinka vahva Eurooppa edustus siellä onkaan ollut/on.

Toki tämä rytmittäminen ja kontrollointi on nyt myös tarttunut Kanadan ja USA:n taitavimpiin pelaajiin, ja valmennukseen. Kuitenkin kaikki lähti Eurooppalaisista pelaajista Detroitissa, kun sinne kasattiin Venäläis kenttä, jonka huomattiin pelaavan todella hyvin yhdessä. Scotty Bowman tuolloin valmentajana sanoi pelaajille jotain tähän tyyliin, kun homma alkoi toimia "annan teille yhden ohjeen, ja se on älkää muuttako mitään".

Oikeastaan tämä pelin viimeisin evoluuttio, jota nyt kutsutaan ilmeisesti nimellä nopea kiekkokontrolli syntyi luonnostaan juuri Detroitissa pelaajien itsensä kehittämänä, kun laitettiin Eurooppalaiset pelaajat vain pelaamaan vahvuuksillaan Kanadalaisten pelaajien sekaan.

 

[Vellihousu]

Oikeastaan tämä pelin viimeisin evoluuttio, jota nyt kutsutaan ilmeisesti nimellä nopea kiekkokontrolli syntyi luonnostaan juuri Detroitissa pelaajien itsensä kehittämänä, kun laitettiin Eurooppalaiset pelaajat vain pelaamaan vahvuuksillaan Kanadalaisten pelaajien sekaan.

Kannattaa nyt sentään muistaa että Scotty Bowman valmensi jo 70 - luvulla Montrealia ja oli jo silloin Neuvostoliiton maajoukkueen pelityylin vastentahtoinen ihailija. Eli ei se nyt ihan niin mennyt että pelaajat vain luonnostaan kehittivät Detroitissa kokonaisen uuden pelitavan; pelaajat jotka kuitenkin olivat NL:n kiekkosysteemin tuotteita. Eikä se nyt varmaan ihan sattumaa ollut että kaikki he + Niklas Lidström päätyivät yhtä aikaa Detroitiin.

Yleisellä tasolla tietysti samaa mieltä, eurooppalaisten määrällä nhl - joukkueissa on ollut korrelaatiota kiekkokontrollin toteuttamiseen, saman saattoi nähdä myös 80 - luvulla Edmonton Oilersissa.

 

[Artturenos]

Kannattaa nyt sentään muistaa että Scotty Bowman valmensi jo 70 - luvulla Montrealia ja oli jo silloin Neuvostoliiton maajoukkueen pelityylin vastentahtoinen ihailija. Eli ei se nyt ihan niin mennyt että pelaajat vain luonnostaan kehittivät Detroitissa kokonaisen uuden pelitavan; pelaajat jotka kuitenkin olivat NL:n kiekkosysteemin tuotteita. Eikä se nyt varmaan ihan sattumaa ollut että kaikki he + Niklas Lidström päätyivät yhtä aikaa Detroitiin.

Yleisellä tasolla tietysti samaa mieltä, eurooppalaisten määrällä nhl - joukkueissa on ollut korrelaatiota kiekkokontrollin toteuttamiseen, saman saattoi nähdä myös 80 - luvulla Edmonton Oilersissa.

Kärjistetty mielipide myönnän, mutta kuitenkin pelaajat hyvin pitkälle määrittävät sen millä systeemillä kannattaa pelata.

 

[Vellihousu]

Kärjistetty mielipide myönnän, mutta kuitenkin pelaajat hyvin pitkälle määrittävät sen millä systeemillä kannattaa pelata.

Totta kai, ja siksi liiallinen pelikirjauskovaisuus käy itsellänikin joskus korvaan, vaikka pelikirjat parhaissa tapauksissa tekevätkin yksilöistä parempia kuin he todella ovat. Mutta puhuttaessa pelin evoluutiosta ja isoista kiekkohistoriallisista murroksista varoisin yksilöimästä asioita liikaa ja laittamasta varsinkaan suurta määrää kunniaa pelaajien kontolle. Pelaajilla on kuitenkin aina myös valmentajat taustanaan ja sillä miten pelaajia valmennetaan nuorina on suuri merkitys siihen millaisia he myöhemmin ovat. Jonkun pitää aina tulkita sitä tekemistä pelaajille, pelaajat ovat kuitenkin aina siinä tekemisessä eivätkä välttämättä kelaile mitään isompia kuvioita.

Tietysti asian kääntöpuoli on siinä, ettei kukaan voi tehdä ratkaisuja pelaajan puolesta.

 

[Artturenos]

Totta kai, ja siksi liiallinen pelikirjauskovaisuus käy itsellänikin joskus korvaan, vaikka pelikirjat parhaissa tapauksissa tekevätkin yksilöistä parempia kuin he todella ovat. Mutta puhuttaessa pelin evoluutiosta ja isoista kiekkohistoriallisista murroksista varoisin yksilöimästä asioita liikaa ja laittamasta varsinkaan suurta määrä.ä kunniaa pelaajien kontolle. Pelaajilla on kuitenkin aina myös valmentajat taustanaan ja sillä miten pelaajia valmennetaan nuorina on suuri merkitys siihen millaisia he myöhemmin ovat. Jonkun pitää aina tulkita sitä tekemistä pelaajille, pelaajat ovat kuitenkin aina siinä tekemisessä eivätkä välttämättä kelaile mitään isompia kuvioita.

Tietysti asian kääntöpuoli on siinä, ettei kukaan voi tehdä ratkaisuja pelaajan puolesta.

Olen kyllä samaa mieltä. Hyvä valmentaja minusta tajuaa asian, että hänellä on työntekijät, jos työntekijät ovat ammatiltaan timpureita ei niillä valttämättä kannata perustaa mainostoimistoa. Valmmentaminen ja pelitapa pitäisi aina mukauttaa sen mukaan mikä kulloisenkin materiaalin luontainen tapa pelata lätkää, ja hyvä valmentaja osaa mukauttaa pelityylinsä pelaajiston vahvuuksiin ja tuoda sen oman pelaajia tukevan järjestelmän siihen päälle. Siksi en itse pidä Sihvosen tyylistä väheksyä pelaajia, ja korostaa valmentajien merkitystä.

 

[Cobol]

Kuitenkin kaikki lähti Eurooppalaisista pelaajista Detroitissa, kun sinne kasattiin Venäläis kenttä, jonka huomattiin pelaavan todella hyvin yhdessä. Scotty Bowman tuolloin valmentajana sanoi pelaajille jotain tähän tyyliin, kun homma alkoi toimia "annan teille yhden ohjeen, ja se on älkää muuttako mitään".

Näkemykseni mukaan ei pidä paikkaansa. Kyllä valmentajat ovat olleet NHL:ssä niin hyvässä kuin pahassakin keskiössä ja samoin ruotsalaispelaajat. Nykyinen USA:n ja Kanadan nuorempi sukupolvi on saanut oppinsa erinomaisten nuorisokoutsien pelikehityksen kautta. Se näkyy jo pelissä, kuten USA:n ja Kanadan nuorissa ja on näkynyt monissa NHL-seuroissa. Erityisesti se näkyi Kanadan MM-pelaamisessa vuonna 2015.

Venäläispelaajat toimivat parhaiten kauan sitten totaalikurin ympäristössä.

 

[Artturenos]

Näkemykseni mukaan ei pidä paikkaansa. Kyllä valmentajat ovat olleet NHL:ssä niin hyvässä kuin pahassakin keskiössä ja samoin ruotsalaispelaajat. Nykyinen USA:n ja Kanadan nuorempi sukupolvi on saanut oppinsa erinomaisten nuorisokoutsien pelikehityksen kautta. Se näkyy jo pelissä, kuten USA:n ja Kanadan nuorissa ja on näkynyt monissa NHL-seuroissa. Erityisesti se näkyi Kanadan MM-pelaamisessa vuonna 2015.

Venäläispelaajat toimivat parhaiten kauan sitten totaalikurin ympäristössä.

Mutta Detroit toi ensimmäista kertaa isommin ja pysyvästi tuon tyylin pelata P-Amerikkaan, jossa olivat varmasti keskiössä molemmat pelaajat ja valmennus. Detroit ei ole myöskään tuosta luopunut, ja on ollut suurin esimerkin näyttäjä kestomenestyjänä pelitavallisesti. Väittäisin että Detroit on isossa roolissa tässä nykyisessä pelitapa sopassa.

 

[Cobol]

Mutta Detroit toi ensimmäista kertaa isommin ja pysyvästi tuon tyylin pelata P-Amerikkaan, jossa olivat varmasti keskiössä molemmat pelaajat ja valmennus. Detroit ei ole myöskään tuosta luopunut, ja on ollut suurin esimerkin näyttäjä kestomenestyjänä pelitavallisesti. Väittäisin että Detroit on isossa roolissa tässä nykyisessä pelitapa sopassa.

Detroit oli isossa roolissa ja siinäkin joukkueessa hankittavista pelaajista päätti muut tahot kuin pelaajat itse. Ruotsin superpakki Lidström oli avainasemassa pelaajista pelin uudistamisessa eikä seitsemää kautta NHL:n muiden seurojen riveissä pelanneen ja sitten Detroitiin palkatun Larionovinkaan panosta sovi vähätellä. Tärkein tekijä taustalla oli kuitenkin Detroitin organisaatio ja erityisesti pelaajascouttaus ja valmennus, jotka toimivat yhteisen sapluunan mukaisesti.

Nyt ollaan jo kaukana ketjun aiheesta kuten näissä usein käy joten palaillaan.

 

[Vellihousu]

Olen kyllä samaa mieltä. Hyvä valmentaja minusta tajuaa asian, että hänellä on työntekijät, jos työntekijät ovat ammatiltaan timpureita ei niillä valttämättä kannata perustaa mainostoimistoa. Valmmentaminen ja pelitapa pitäisi aina mukauttaa sen mukaan mikä kulloisenkin materiaalin luontainen tapa pelata lätkää, ja hyvä valmentaja osaa mukauttaa pelityylinsä pelaajiston vahvuuksiin ja tuoda sen oman pelaajia tukevan järjestelmän siihen päälle. Siksi en itse pidä Sihvosen tyylistä väheksyä pelaajia, ja korostaa valmentajien merkitystä.

Sihvosen pelaajia väheksyvä tyyli pitää ottaa myös pelipoliittisena kannanottona eli ei liian tosissaan. Suomessa kuitenkin katsotaan asioita hyvin paljon yksilökeskeisesti ja Sihvosen tyyli on ollut vastaus tähän. Vaikka en tosiaan hänen tyyliään aina niin arvosta, on siellä oikeita pointtejakin takana.

 

[aceman81]

Sihvosen pelaajia väheksyvä tyyli pitää ottaa myös pelipoliittisena kannanottona eli ei liian tosissaan. Suomessa kuitenkin katsotaan asioita hyvin paljon yksilökeskeisesti ja Sihvosen tyyli on ollut vastaus tähän. Vaikka en tosiaan hänen tyyliään aina niin arvosta, on siellä oikeita pointtejakin takana.

Ei varmaan ole ihan tosissaan, ja ohan juttujansa sekä toimintaansa mediassa tullut seurattua vuosikymmenen. Mutta tää nykynen tapa besserwisseröidä ja lällätellä, siirtää jonkun yhden pelin jälkeen huomio omaan erinomaisuuteensa, ihan kuin kukaan muu ei pelitavallisia asioita nykyään kelaisi, on vastenmielistä ja tehnyt juttujensa seuraamisesta sietämätöntä.

 

[lätkää]

Sihvonen ei saa olla kiekkomedian virallinen totuus eivätkä pelikirjat/analyytikot eivätkä valmentajat. Se on vahingollista koko suomalaista jääkiekkoilua kohtaan. Hänellä ja analyytikoilla ja valmentajilla kyllä on oma paikkansa kiekkomediassa ja jääkiekkojoukkueen tekemisessä mutta häntä ei saa ottaa uskonnoksi. Varsinkaan juniorijääkiekkoilussa häntä ei saa päästää mellastamaan valtoimenaan. Eli JUNNUKOUTSIT nyt tarkkana:

Kirjoitan nyt tärkeästä asiasta eli nuorten pelaajien kehittämisestä. Jos liian orjallisesti aletaan nuorten pelaajien kehittämisessä ottamaan mukaan pelikirjat/kiekkokontrolli niin lahjakkuuksia tullaan hukkaamaan paljon myös jatkossa. Kyllä jonkinlainen pelisuunnitelma pitää olla mutta pääpaino tärkeimmissä junnupeleissä on oltava yksinkertaisissa perustaidoissa, kuten luistelu, laukaus, syöttö, sijoittuminen. Huolta tulee kantaa yksilötaitojen opettelusta/oppimisesta ja tässä onkin pelaajien oma harjoittelu tärkeää.

Ensiarvoisen tärkeää onkin erottaa pelin opettaminen/pelin opettelu ja pelitaitojen opettaminen/pelitaitojen opettelu.

Peliäly mielestäni pelaajalla tarkoittaa nimenomaan pelikirjatietoutta/reagointia eri tilanteisiin eri tavoin. Miksei pelaaja voisi osata niitä myös.

Jos liikaa esimerkiksi junnusarjoissamme pelataan kiekkokontrollilla/valmentajien orjallisella pelikirjalla, käy niin että näissä peleissä tulee pelaajille vähemmän

- one-timer laukauksia,
- ohjauksia maalinedustalta tai muualta,
- vähemmän maalineduskahakoiden käsi-silmäkoordinaatiota kehittäviä tilanteita (esimerkkinä täydellinen maalineduspelaaja phillyn Wayne Simmonds)
- puolustajien aluevartiointitehtäviä, syöttö- ja laukauslinjojen peittämisiä/blokkauksia ja tietenkin vähemmän taklauspeliä
- sekä viimeisimpänä ja tärkeimpänä pelikirjat pahimmassa tapauksessa estävät pelaajan peliälyn kehitystä jos hän ei saa käyttää omaa luovuuttaan
- sekä liika pelikirjauskollisuus/valmentajakeskeisyys liian varhaisessa junnuvaiheessa heikentää pelaajan itseluottamus.

Eli siis toistojen määrä näissä edellä mainituissa tilanteissa siis ratkaisee. Mitä enemmän tilanteita junnuille tulee noissa tilanteissa, sitä paremmaksi he niissä kehittyvät.

Kyllä peliälyllä tai median ja analyytikoiden lanseeraamilla pelikirjoilla on paikkansa jääkiekossa, mutta junnulätkässä sitä ei mielestäni saa ottaa liian aikaisessa vaiheessa mukaan. Ja sitten kun ne kunnolla otetaan mukaan pitää yksilötaitoihin (luistelu, laukaus, syöttö, puolustajan puolustusosaaminen) edelleen kiinnittää suurin osa huomiosta. Yksilötaitoihin eli muihin kuin peliälyyn ja pelikirjoihin keskittyminen on mielestäni ratkaisevan tärkeää nouseeko pelaaja junnutähdestä esim. NHL-tähdeksi (vrt. Pulju, Laine, Armia) ja se on erittäin tärkeää vielä pelaajan myöhemmälläkin uralla.

Peliäly/pelisuunnitelma/pelikirja kattaa mielestäni kuitenkin ALLE puolet voittavasta jääkiekosta. Pienet yksilösuoritukset pelin sisällä viime kädessä ratkaisevat voiton jääkiekossa ja ehkä tärkeimpänä voiton avaimena on ITSELUOTTAMUS. Itseluottamusta voi treenata, keskittyminen, rakkaus lajiin, voitontahto, onnistumiset ja epäonnistumiset parantavat sitä.

 

[Vellihousu]

Ei varmaan ole ihan tosissaan, ja ohan juttujansa sekä toimintaansa mediassa tullut seurattua vuosikymmenen. Mutta tää nykynen tapa besserwisseröidä ja lällätellä, siirtää jonkun yhden pelin jälkeen huomio omaan erinomaisuuteensa, ihan kuin kukaan muu ei pelitavallisia asioita nykyään kelaisi, on vastenmielistä ja tehnyt juttujensa seuraamisesta sietämätöntä.

Olen tästä samaa mieltä ja olen sen tässä ketjussa sanonutkin. Onneksi meillä on Jukka Jalosen kaltaisia valmentajia jotka osoittavat myös toiminnalla omat teesinsä oikeiksi. Luulisi että paatuneimmatkin "Meidän Pelin" vihaajat ovat viimeistään eilisen jälkeen tajunneet että joku järki tuossa Jalosenkin jääkiekossa on.

 

[aceman81]

Olen tästä samaa mieltä ja olen sen tässä ketjussa sanonutkin. Onneksi meillä on Jukka Jalosen kaltaisia valmentajia jotka osoittavat myös toiminnalla omat teesinsä oikeiksi. Luulisi että paatuneimmatkin "Meidän Pelin" vihaajat ovat viimeistään eilisen jälkeen tajunneet että joku järki tuossa Jalosenkin jääkiekossa on.

Eiks tää väittämä Meidän Peli -vihaajista, väsynyt termi jo sinänsä, ole olkinukke, jota besserwisserit ja pelin monimutkaistajat yrittävät syöttää? Enpä oo tollasiin törmänny, erilaisiin teorioihin pelata jääkiekkoa kyllä, mutta en erityisemmin vihaajiin.

 

[Vellihousu]

Eiks tää väittämä Meidän Peli -vihaajista, väsynyt termi jo sinänsä, ole olkinukke, jota besserwisserit ja pelin monimutkaistajat yrittävät syöttää?

Ei pelkästään. Tiedän kyllä mihin viittaat, mutta jos mennään Ja:n keskustelupalstan pelitapakeskustelujen ulkopuolelle, eivät Meidän Peli ja Jukka Jalonen ole koskaan olleet mitenkään erityisen suosittuja käsitteitä.

Toki se on sitten eri juttu kenen mielipiteistä kannattaa välittää.

 

[aceman81]

Ei pelkästään. Tiedän kyllä mihin viittaat, mutta jos mennään Ja:n keskustelupalstan pelitapakeskustelujen ulkopuolelle, eivät Meidän Peli ja Jukka Jalonen ole koskaan olleet mitenkään erityisen suosittuja käsitteitä.

Toki se on sitten eri juttu kenen mielipiteistä kannattaa välittää.

Totta tuokin. Jalosen aikana Vancouverissa oli turbulenssia, Europelaajat vs NHL ja mitä lie, mutta jotenkin ajattelin että 2011 viimeistään antoi uskottavuuden ja työrauhan. Sitten on puhuttu pelitapa edellä menemisen tappavan yksilön kehityksen, turhasta hidastelusta ja muuta lätinää. Pekka Virta ja KalPa tosin siinä enempi maalitaulina. JJ nyt kuitenkin eturintamassa fiksuimpana pelin kehittäjänä. Kehittänyt tai muovannut pelitapaansa myös vuodesta 2011. Ehkä nää fläppitaulujen sahaamisesta huutelevat vetää tarkotuksella asiansa överiksi kuten PS omaa agendaansa ja näkemystään puolustaessaan.

 

[Turder]

Kuuntelin YLE Puheelta Sihvosen ohjelman, jossa oli Jukka Jalonen vieraana. Loppupuolella tuli mielenkiintoinen kommentti Jaloselta, että U20-turnauksessa pidettiin oma trappi piilossa muilta finaaliin asti ja siinä vasta pelattiin sitä. Mielenkiintoista, että säästellään noinkin pitkälle sitä. Vai oliko tuo sitten osin vitsillä heitetty, että pelikirjassahan sivuja riittää?

 

[Runtulin]

Loppupuolella tuli mielenkiintoinen kommentti Jaloselta, että U20-turnauksessa pidettiin oma trappi piilossa muilta finaaliin asti ja siinä vasta pelattiin sitä. Mielenkiintoista, että säästellään noinkin pitkälle sitä. Vai oliko tuo sitten osin vitsillä heitetty, että pelikirjassahan sivuja riittää?

Ihmettelin itse hieman samaa. Eihän tuo keskialueen trappi mikään amerikantemppu ole, mutta luulisi, että sitäkin pitäisi vähän hioa ennen "tosipaikkaa".

Löin itseni kanssa vetoa ennen lähetyksen kuuntelemista, että ei malta Petteri olla vinoilematta IS:n pojille (Tiku ja Taku). No ei malttanut.

 

[Robin Big Snake]

Löin itseni kanssa vetoa ennen lähetyksen kuuntelemista, että ei malta Petteri olla vinoilematta IS:n pojille (Tiku ja Taku). No ei malttanut.

Vähän kieltämättä jäänyt sama raita soimaan tämän kohdalla. Mikä lie syynä että on niin pahasti jämähtänyt juuri Rantaseen ja Nyholmiin, harvemminhan nämä nykyään jaksavat edes mainita Sihvosta. Tietysti kaiken takana on nämä pelitapakysymykset, elleivät ole sitten päässeet muuten vittuilemaan toisilleen jossain.

 

[Runtulin]

Tietysti kaiken takana on nämä pelitapakysymykset, elleivät ole sitten päässeet muuten vittuilemaan toisilleen jossain.

Pelitapa-asioiden kauttahan nämä leirit käyvät jatkuvaa vääntöä. Petteri sitten vähän suoremmin ottaa nimiä esille. Kovin mielenkiintoista olisi laskeskella erilaisia esim. korrelaatioita pelitavan ja menestyksen välillä esimerkiksi Liigassa. Ei vain taida löytyä tarpeeksi tilastoja moiseen.

 

[Robin Big Snake]

Aika rankkaa vittuilua Timo Innasta kohtaan uusimmassa blogissa, ilmeisesti suuttunut jostain papparainen heitosta:

Välimme menivät poikki, kun Innanen nimitteli minua ”papparaiseksi” Twitterissä, mutta yritän asettua tilanteen yläpuolelle.

ja jatkaa mm.

Kuka muu muka.. ; on lisäksi ylivertainen uutistenmetsästäjä (4), ynnä osaa melkopuoleisen hyvin oman lajinsa jalkapalloilun lajianalyysin (6)? – Ei kukaan muu kuin Timo Innanen.

Innanen on lottovoitto Maikkarille.

kun jalkapallopuolellahan Innanen tunnetaan lähinnä vääristä tiedoistaan ja heikosta lajituntemuksesta.

 

[YamahaGPR]

41 pelii, hei! (kuusi voittoa, kolme tasuria ja 32 tappiota)

 

[Askaisten Visa]

41 pelii, hei! (kuusi voittoa, kolme tasuria ja 32 tappiota)

En muista kuka oli koutsina, mutta HPK veti paremmaksi kaudella 1983-84. 3 voittoa, 34 tappiota.
Toki joukkue oli sarja toiseksi nuorin, mutta silti melkoinen saldo.

Ehkä hekin ovat jatkaneet elämää ihan normaalisti, kuten nimim. P.Sihvonenkin.

 

[Voltti]

Aika rankkaa vittuilua Timo Innasta kohtaan uusimmassa blogissa, ilmeisesti suuttunut jostain papparainen heitosta

Innanen ja Sihvonenhan olivat samaan aikaan Urheilulehdessä, ja kyseisen lehden Vakioväittäjät -palstan kryptisestä sisäpiirihuumorista voisi ehkä rivien välistä päätellä poikien olevan suunnilleen kuppikavereita. En hirveän tosissani ottaisi.

 

[P.Sihvonen]

Tuossa on melkopuoleinen akateeminen analyysi analyysistä. Peräti hämmentyneenä luin tekstin. Mutta jotenkin noinhan se kaikki meni. Artikkelin keskiössä on sihvoslais-remmelläinen tapa tehdä urheilujournalismia.

Totaalisen pelin poetiikka